en kestä mieheni poikaa

  • Viestiketjun aloittaja häpeän
  • Ensimmäinen viesti
häpeän
en vaan kestä..se ei tottele mitään..itkun ja tappelun kautta tehdään kaikki.syöminen,pukeminen,riisuminen,nukkuun meno KAIKKI!!nyt se taas tulee meille sen kaa ei voi edes mennä mihinkään kun kukaan ei jaksa sitä.ollu aina samanlainen ei siis mikään vaihe vaan. :headwall:
 
yh ja ammattikasvatt
Tiedän tuon tunteen, vaikken etä-äiti olekaan. En voi muuta sanoa kuin että, joskus ihan päinvastainen suhtautuminen saattaa kääntää asiat paremmalle tolalle. En tarkoita, että lapsen pitäisi antaa tehdä mitä tahansa tai että jos tekisi pahojaan, niin siitä ei kommentoitaisi, mutta joskus jatkuva kieltäminenkin menettää tehonsa. Veikkaanpa, että myös sinun negatiivinen asenne heijastuu poikaan ja se taas aiheuttaa lisää negatiivista noidankehää. Mitä voisit tehdä, että tämän noidankehän saisi katkaistua? Uskon, että sinulla on ihan kaikki muu mielessä kuin se, että haluaisit viettää aikaa pojan kanssa, mutta entäpä jos joskus kysyisit mieheltäsi, että saisitko olla pojan kanssa kahdestaan. Tehkää yhdessä jotain kivaa, josta voit varmasti antaa kehuja. Usein vilkkailla pojilla sisäleikit menee riehumiseksi, mutta entä jos menisitte pojan kanssa vaikka kahdestaan yhdessä luistelemaan? Pelleilettekö koskaan yhdessä? Kokeeko poika joskus, että sinä nautit hänestä? Mistä tiedät pojan tykkäävän? Voisitko keksiä jotain hänelle siihen viittaavaa uutta ja mielenkiintoista? Oletko koskaan kokeillut jotain tämmöistä? Sitten jos joskus tulisi jotain hyvää, niin kehuisit siitä. Niin ja vaikka lapsi olisi miten kamala tahansa, niin keksi vaikka väkipakolla hänestä jotain hyvää, kukaan ei jaksa päivittäin kuulla miten huono on. Vaikka poika käyttäytyisi huonosti, niin voihan hänellä olla vaikka kauniit korvat =)))). Minkä ikäisestä muuten on kyse?

 
ONNEKSI tämä loma on kohta ohi. En jaksais enää päivääkään mieheni lasta. En tiedä onko tämä eristäytyminen oikein mutta yritän pysyä kaikana, ettei lapsen tarvi katsella halveksivaa ilmettäni. Meillä ei vaan luonteet kohtaa yhtään. Hänellä hirmuinen tarve korostaa itseään ja lempisana onkin MINÄ. Jotenkin ahdistaa olla omassa kodissa nyt ja potea jatkuvaa huonoa omatuntoa tilanteesta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.03.2006 klo 08:53 Vieras kirjoitti:
ONNEKSI tämä loma on kohta ohi. En jaksais enää päivääkään mieheni lasta. En tiedä onko tämä eristäytyminen oikein mutta yritän pysyä kaikana, ettei lapsen tarvi katsella halveksivaa ilmettäni. Meillä ei vaan luonteet kohtaa yhtään. Hänellä hirmuinen tarve korostaa itseään ja lempisana onkin MINÄ. Jotenkin ahdistaa olla omassa kodissa nyt ja potea jatkuvaa huonoa omatuntoa tilanteesta.
[/q

Ettei lapsen tarvitse katsella halveksivaa ilmettäsi????Älä pidä lasta kuitenkaan tyhmänä ettei tajuais sun fiiliksiä
 
uhhuh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.03.2006 klo 08:53 Vieras kirjoitti:
ONNEKSI tämä loma on kohta ohi. En jaksais enää päivääkään mieheni lasta. En tiedä onko tämä eristäytyminen oikein mutta yritän pysyä kaikana, ettei lapsen tarvi katsella halveksivaa ilmettäni. Meillä ei vaan luonteet kohtaa yhtään. Hänellä hirmuinen tarve korostaa itseään ja lempisana onkin MINÄ. Jotenkin ahdistaa olla omassa kodissa nyt ja potea jatkuvaa huonoa omatuntoa tilanteesta.
Mikähän ikäinen lapsi?
Tiettyyn ikään kuuluu, että lapsi on "itseään täynnä".
Teillä ei luonteet kohtaa.. just joo!! Suomeksi sanottuna, SINÄ et siedä lasta.
 
Poika käyttäytynyt viimeiset kolme vuotta, minkä olen ehtinyt tuntea, niin itsekkäästi ja muita ajattelematta. Kohtelee kavereitaan samalla tavalla. En usko, että mikään ikäkausi. Ikää nyt siis kohta 9. Joka tapauksessa puhuttiin miehen kanssa eilen ja päädyttiin eroon. Onneksi ei yhteisiä lapsia kerenny syntymään. Poika varmasti tyytyväinen nyt ja te kanssa. Eipä tarvi näilläkään sivuilla käydä enää pyörimässä.
 
peuhu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2006 klo 12:04 vieras kirjoitti:
Poika käyttäytynyt viimeiset kolme vuotta, minkä olen ehtinyt tuntea, niin itsekkäästi ja muita ajattelematta. Kohtelee kavereitaan samalla tavalla. En usko, että mikään ikäkausi. Ikää nyt siis kohta 9. Joka tapauksessa puhuttiin miehen kanssa eilen ja päädyttiin eroon. Onneksi ei yhteisiä lapsia kerenny syntymään. Poika varmasti tyytyväinen nyt ja te kanssa. Eipä tarvi näilläkään sivuilla käydä enää pyörimässä.
Otan osaa eron vuoksi. Täältä tuntuu tosiaan olevan vaikea saada vertais tukea, jos joku yrittää avoimesti keskustella kipeistä asioista ja pyytää neuvoja ja vertais tukea ei saa kuin haukut niskaan...mikähän noita ihmisiä vaivaa.Tietysti ymmärrän että kaikki ihmiset ei voi olla empaattisia mutta miksi pitää olla ilkeä ,sitä en ymmärrä.Omasta mielestään nämä ihmiset tuntuvat lausuvan totuuksia mutta he ei tunnu ymmärtävän ettei kaikki ole niin musta valkoista ja se "totuus" mikä pätee hänee ei välttämättä päde muihin.

Itse olen onnekas ja meillä on kiva uusperhe eikä suurempia ongelmia ole ollut mutta jos tulisi niin täältä en ainakaan tulisi tukea hakemaan :\|
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2006 klo 12:15 peuhu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2006 klo 12:04 vieras kirjoitti:
Poika käyttäytynyt viimeiset kolme vuotta, minkä olen ehtinyt tuntea, niin itsekkäästi ja muita ajattelematta. Kohtelee kavereitaan samalla tavalla. En usko, että mikään ikäkausi. Ikää nyt siis kohta 9. Joka tapauksessa puhuttiin miehen kanssa eilen ja päädyttiin eroon. Onneksi ei yhteisiä lapsia kerenny syntymään. Poika varmasti tyytyväinen nyt ja te kanssa. Eipä tarvi näilläkään sivuilla käydä enää pyörimässä.
Otan osaa eron vuoksi. Täältä tuntuu tosiaan olevan vaikea saada vertais tukea, jos joku yrittää avoimesti keskustella kipeistä asioista ja pyytää neuvoja ja vertais tukea ei saa kuin haukut niskaan...mikähän noita ihmisiä vaivaa.Tietysti ymmärrän että kaikki ihmiset ei voi olla empaattisia mutta miksi pitää olla ilkeä ,sitä en ymmärrä.Omasta mielestään nämä ihmiset tuntuvat lausuvan totuuksia mutta he ei tunnu ymmärtävän ettei kaikki ole niin musta valkoista ja se "totuus" mikä pätee hänee ei välttämättä päde muihin.

Itse olen onnekas ja meillä on kiva uusperhe eikä suurempia ongelmia ole ollut mutta jos tulisi niin täältä en ainakaan tulisi tukea hakemaan :\|
mun mielestä olisi hyvä muistaa, että aikuinen on aina ylivertaisessa asemassa lapseen nähden ja vaikka mikä olisi niin hänen on oltava viime kädessä se asiallisesti käyttäytyvä ja kypsä. olipa sitten kyse uhma- tai teini-ikäisestä!
 
peuhu
Tottakai aikuisen pitää aina olla aikunen lapsen seurassa mutta tarkoitin että täällä ei ihmiset voi purkaa TUNTEITAAN kun monesti hyökätään kimppuun ja tarraudutaan epäolennaisiin.Itse en käy laukomassa eriäviä mielipiteitä esim. yksinhuoltajille vaikka ajattelin asiasta aivan erilailla, jos on jotain pahaa sanottavaa en mielummin sano mitään... tai ainakin yritän elää elämäni niin, yritän etsiä hyvät puolet asioista.
 


mun mielestä olisi hyvä muistaa, että aikuinen on aina ylivertaisessa asemassa lapseen nähden ja vaikka mikä olisi niin hänen on oltava viime kädessä se asiallisesti käyttäytyvä ja kypsä. olipa sitten kyse uhma- tai teini-ikäisestä!
[/

Täysin samaa mieltä.Turha kaataa lapsen niskaan että kun se on sellanen ja sellanen.Millanen itse olet kun et lapsen kans toimeen tule? Erityislasten kanssa työskentelevänä on vastaan tullut monen moista todella hankalaakin tapausta.Mutta aina se on minusta lähtenyt millaisen pohjan haluan luoda lapseen.Ei nyt tähän asiaan ehkä sopiva,mutta lapset on todella erilaisia,mutta jokaiseen löytyy se oikea naru mistä voi vetää kunhan vaan aikuinen viitsii tehdä sen työn,eikä vaan näyttää myrtsiä naamaa ja odottaa "kuningattarena" itselleen hyvää kohtelua.Kuitenkin kun uusperheeseen menee,niin tietyt asiat vaan on faktoja.Enkä usko että lapsen isäkään tykkää jos ei uus nainen hyväksy lasta.
 
Mieheni poika (3v) on suloinen: olin matkoilla viimeksi kun oli meillä ja joka ulkoilun jälkeen oli tullut innoissaan asunnolle jos vaikka olisin jo palannut reissusta! Ihan kiva juttu, en ole nimittäin mitenkään lapsirakas eikä minulla ole omia lapsia. ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2006 klo 18:50 HASSULI kirjoitti:
mun mielestä olisi hyvä muistaa, että aikuinen on aina ylivertaisessa asemassa lapseen nähden ja vaikka mikä olisi niin hänen on oltava viime kädessä se asiallisesti käyttäytyvä ja kypsä. olipa sitten kyse uhma- tai teini-ikäisestä!
[/

Täysin samaa mieltä.Turha kaataa lapsen niskaan että kun se on sellanen ja sellanen.Millanen itse olet kun et lapsen kans toimeen tule? Erityislasten kanssa työskentelevänä on vastaan tullut monen moista todella hankalaakin tapausta.Mutta aina se on minusta lähtenyt millaisen pohjan haluan luoda lapseen.Ei nyt tähän asiaan ehkä sopiva,mutta lapset on todella erilaisia,mutta jokaiseen löytyy se oikea naru mistä voi vetää kunhan vaan aikuinen viitsii tehdä sen työn,eikä vaan näyttää myrtsiä naamaa ja odottaa "kuningattarena" itselleen hyvää kohtelua.Kuitenkin kun uusperheeseen menee,niin tietyt asiat vaan on faktoja.Enkä usko että lapsen isäkään tykkää jos ei uus nainen hyväksy lasta.
Totta toinen puoli. Joskus vaan nää uusperhejutut on liikaa lapselle ja uudet puolisot saa vihat päällensä vaikka miten yrittäis miellyttää! Sopeutuminen voi viedä vuosia aikaa...
 
Ninni 86
Kyllä mullakin on välillä ongelmia. Mut ne johtuu suurimmaksi osaksi siitä että poika on aina saanut isältään kaiken huomion ja nyt joutuu jakamaan sen mun kanssa.

Ja siitä että jos käyttäytyy huonosti niin korjaan. Isänsä ei sitä tee mutta olen sanonut että mun kodissa käyttäydytään. Esim. poika saattaa lähteä ruokapöydästä ja tulla takaisin haettuaan jonkun lelun.

Sekin aiheuttaa ongelmia että poika on 7-v eikä yhtään omaalotteinen. Teki ensimmäisen kerran kaakaon itse itselleen mun toimesta puolvuotta sit.

Mutta muuten on tosi mukavaa, ei ahdista että on meillä, kuhan ei joka vkl... Kun mä haluan kyllä välillä mieheni vain itselleni. Itsekästä mutta pitää suhteen elossa ;)
 

Yhteistyössä