Tiedän tuon tunteen, vaikken etä-äiti olekaan. En voi muuta sanoa kuin että, joskus ihan päinvastainen suhtautuminen saattaa kääntää asiat paremmalle tolalle. En tarkoita, että lapsen pitäisi antaa tehdä mitä tahansa tai että jos tekisi pahojaan, niin siitä ei kommentoitaisi, mutta joskus jatkuva kieltäminenkin menettää tehonsa. Veikkaanpa, että myös sinun negatiivinen asenne heijastuu poikaan ja se taas aiheuttaa lisää negatiivista noidankehää. Mitä voisit tehdä, että tämän noidankehän saisi katkaistua? Uskon, että sinulla on ihan kaikki muu mielessä kuin se, että haluaisit viettää aikaa pojan kanssa, mutta entäpä jos joskus kysyisit mieheltäsi, että saisitko olla pojan kanssa kahdestaan. Tehkää yhdessä jotain kivaa, josta voit varmasti antaa kehuja. Usein vilkkailla pojilla sisäleikit menee riehumiseksi, mutta entä jos menisitte pojan kanssa vaikka kahdestaan yhdessä luistelemaan? Pelleilettekö koskaan yhdessä? Kokeeko poika joskus, että sinä nautit hänestä? Mistä tiedät pojan tykkäävän? Voisitko keksiä jotain hänelle siihen viittaavaa uutta ja mielenkiintoista? Oletko koskaan kokeillut jotain tämmöistä? Sitten jos joskus tulisi jotain hyvää, niin kehuisit siitä. Niin ja vaikka lapsi olisi miten kamala tahansa, niin keksi vaikka väkipakolla hänestä jotain hyvää, kukaan ei jaksa päivittäin kuulla miten huono on. Vaikka poika käyttäytyisi huonosti, niin voihan hänellä olla vaikka kauniit korvat =)))). Minkä ikäisestä muuten on kyse?
