meillä kans kaks pojista ollu n. 1- 1,5 ikäisenä muutaman kuukauden tarhassa. toinen itki jättäessä välillä aluksi, mutta lakkasi nopeasti. Toinen oli itkuinen koko tarhauransa ajan, pieniä hetkiä rauhassa, mut silloinkin sylissä. Pihassa ei leikkinyt vaan itkeskeli. Uskon että on lapsen luonteesta kiinni ja myös hoitajista. Tuon lapsen, joka viihtyi tarhassa, hoitajat olivat ihania. Lapsen ,joka ei koskaan viihtynyt tarhassa, ryhmän hoitajat olivat ilkeän, kyynisen oloisia jotka saivat myös minut pahalle mielelle. Lähes kaikki kuulemma ovat itkuisia ekan kuukauden tarhaan tullessa, mut lopettavat parissa minuutissa itkun. Mä oon ollu tarhassa töissä joskus aikoinaan ja muistan sieltä vain yhden lapsen joka oli pidempään itkuinen, hänkin alkoi viihtyä kun muutama pikku asia tehtiin toisin. jos olin paikalla otin lapsen aina syliin tarhaan tullessa. Ulkona kuljin pari päivää pojan mukana jonka jälkeen poika uskalsi mennä jo innoissaan itsekin. Ja nukutin pojabn kerran sylissä ja nostin sit sänkyyn nukkumaan (poikaa itketti nukkumaan meno) ja reagoin muutaman kerran heti kun poika heräsi Ja menin kirjan tms. mielenkiintoisen jutun kanssa juttelemaan. Noilla eväillä kesti sen viikon verran kun poika oli jo kuin kotonaan tarhassa. Juttele hoitajien kanssa miten pojalla menee päivä ja jos on itkuisuutta kovasti niin miettikää missä tilanteissa ja millainen muutos niitä voisi helpottaa, tarhaan tulo itkuun helpottaa yleensä vain aika, tarhantädin syli ja se että äiti ei näytä sitä että hirvittää jättää lapsi vaan iloisesti heiluttaa ja sanoo tuun pian hakemaan. Jos jäät paikalle pitkään hyvästelemään, tilanne pahenee.
