Minä taas en käsitä, miten kukaan voi nauttia liikunnasta. Tai ymmärrän sen kyllä abstraktilla tasolla, tyyliin "ihmiset ovat erilaisia, ja toiset tykkäävät eri asioista kuin toiset", mutta en osaa kuvitella miten liikunta voisi tuntua miltään muulta kuin inhottavalta ja epämukavalta. Itse en ole koskaan saanut liikunnasta minkäänlaista nautintoa, ja se vähä liikkuminen mitä olen harrastanut on tapahtunut puhtaasti velvollisuudentunnosta - siksi, että tiedän että "olisi pakko".
Joten joo, omasta näkökulmastani on hyvinkin helppoa olla harrastamatta liikuntaa. Huomattavasti helpompaa kuin pakottaa itsensä johonkin, mikä tuntuu jo lähtökohtaisesti vastenmieliseltä. Mulla ei myöskään koskaan ole ollut mitään liikuntaharrastusta (ei edes lapsena), joten tottumusta liikkumiseen ei ole. Tämän takia useimpina päivinä ei yksinkertaisesti tule edes mieleen, että voisinpa tästä lähteä lenkille tms. Kun mietin aamulla, mitä kaikkea tänään aionkaan tehdä, muistan kyllä muita velvollisuuksia (työn, kotityöt, kaupungilla hoidettavat asiat) ja mieluisia vapaa-ajan juttuja, mutta useimpina päivinä liikunta ei käy edes ohimennen mielessä. Ihan vain siksi, ettei se koskaan ole kuulunut päivän rutiineihin.
Tiedän toki, että pitäisi liikkua enemmän - ei kai kukaan tänä päivänä ole niin tynnyrissä kasvanut, ettei olisi kuullut liikunnan terveysvaikutuksista. Sitä hoetaan joka puolella, koko ajan. Itse olen luonnostani alipainoinen (BMI 17), syön suht terveellisesti ja mulla on muutenkin kohtalaiset elintavat, lukuun ottamatta tuota liikuntaa. Ja kyllä tiedän, että oikeasti olisi hyväksi harrastaa liikuntaa, vaikken ylipainoinen olekaan. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, juuri siksi että a) käytännön arjessa liikkuminen unohtuu lähes aina, ja b) liikunta tuntuu niin vastenmieliseltä, että voin helposti keksiä tuhat muuta asiaa mitä tekisin mieluummin.
Ja ihan vain kotonaolemisesta nauttiminen.
