En jotenkin ymmärrä vaivaisia ja valittavisa raskaana olevia?

[ap]

On niitä vaivoja mullakin ollut, samat perusvaivat kuin muillakin; pahoinvointineen, liitoskipuineen jne. Mutta myös vakavampaa, kun hb on ollut kahdessa raskaudessa alle 80, eikä noussut vaikka päällään ois seissyt, eli se vaati kuule aikasta paljon että jaksoi hoitaa päivittäiset asiat ihan jo lasten hoitamisen kun mies oli intissä..

Pientähän nuo on
Ehkä ymmärrys sitten kasvaisi jos kokisit todellisit vaikeudet raskausaikana.

Tätähän mä tarkoitin - omat vaivani olivat PERUSVAIVOJA ja niistä huolimatta nautin kaikin tavoin raskauksista, olin iloinen ja tyytyväinen olooni. En heittänyt uhrin asmemaan valittamaan! Nyt ei tod. ollut kyse niistä joilla oikeasti vaikea raskaus, syystä tai toisesta! Vaan niistä jotka valittavat valittamisen ilosta, kaikesta kolotuksesta ja jomotuksesta.

Huomaa kuinka monella osui ja upposi tämä aloitus ;D

 

[haviistttau]

Valaiskaa mua Osa raskaana olevista on ihme narisijoita, aina kaikki on huonosti, ei saa nukuttua, ruoka ei maita, pyörryttää, väsyttää, kolottaa, supistaa, vetää suonta, päätäsärkee, lonkat hajoo, maha hajoo pää hajoo.... *argh*

Ok ymmärrän että on vaivoja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta tuntuu et joillekkin tulee ne kaikki maailman vaivat ja ongelmat. Joskus selvästi syy on ihan siinä että nainen ei ole pitänyt huolta kunnostaan, ennen raskautta saati raskauden aikana. Toiset myös ahmivat hullun kiilto simissä kaikki herkut ja ruokaakin valtavat määrät, sit syytellään jotan geenejä tai lapsen sukupuolta kun kerää niin kamalasti painoa äidille *voivoivoi*

Ärsyttäviä ihmisiä tälläiset jotka eivät osaa joskus pitää sitä päätään kiinni ja vaikka hyväksyä sitä tosi asiaa että raskaus tuo tullessaan vaivoja. Ei se raskaus kestä loppu elämää - säälittävää, osaako ne nauttiakkaan siitä raskaudesta ollenkaan.

Toivon, että tuut vielä kerran askaaksi ja saat kaikki vaivat. Sittenpähän tiedät mitä se on. Ja arvaa mikä mua v''''ttaa? No kaikki ne, jotka sanoo et ne on ollut elämänsä kunnossa raksausaikana. V'''u että NE ihmise on äryttäviä! Pitääkö niitä kuunnella ja ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää??? HÄ? Osaako ne lakata vääntämästä lapsia, kun se raskausaika on NIIIIIIN ihanaa? Ylikansottavat koko maapallon prkl!

Ai että, kun toivon sulle vaikeaa raskautta! Aattele, siiten voisit lakata narisemasta täällä, sitten katsos ymmärtäisit, miksi joku valittaa.

Ä--iö!

Oho tais upota

On niitä vaivoja mullakin ollut, samat perusvaivat kuin muillakin; pahoinvointineen, liitoskipuineen jne. Mutta myös vakavampaa, kun hb on ollut kahdessa raskaudessa alle 80, eikä noussut vaikka päällään ois seissyt, eli se vaati kuule aikasta paljon että jaksoi hoitaa päivittäiset asiat ihan jo lasten hoitamisen kun mies oli intissä..

MUTTA nautinpa silti suuresti jokaisesta raskaudestani, olin iloinen ja positiivinen, sekös sua v*tuttaa

Múlla ei ollu ketään kelle olisin valittanu, kun pahimmat kivut oli 2kk ennen LA:aa, ja silloin olin jo varhennetulla. Eli narisin yksinäni. 3 kertaa sairaalassa rytmihöiriöiden takia, liitoskivut, joiden takia rollaattroi apuna, 8kk synnytyksestä ja edelleen fysterapiaa lantiokipuihin. Alkuraskaus pahoinvointia, ja päivääkään en ollut poissa sen takia töistä tai minkään muunkaan vaivan. Olisin voinut narista koko ajan, en tehnyt sitä ääneen, mutta KAIKKI sympatiat niille, jotka ääneenkin valittavat. Ja ainii, luomusynnytys, joten tuskin olen tosi, tosi kipuherkkä.

No, tiedän moni muita, joilla oli paljon pahemmin asiat raskausaikana. Minulla ei todellakaan ollut maailman pahin raskausaika, vaikka en siitä nauttinutkaan.

Itse sen sijaan tulit nokittelemaan tänne, kuina kauheen alhanen HB oli ja mieskin intissä!

 

[bb]

Kyllä minulla riittää ymmärrystä niille joilla oikeasti on vaikea raskaus ja on vaivoja, mutta kun yleensä ne kovimpaan ääneen valittajat ovat niitä joilla ei todellakaan ole ne pahimmat vaivat, vaan ne pahimmista vaivoista kärsivät ovat hiljaa. Meitä oli kolme kaverusta yhtäaikaa raskaana. Yksi valitti kuinka hänellä on hirveän kuuma koko ajan, eikä saa nukuttua kun vatsa on tiellä eikä voi nukkua mahallaan ja saisi jo tulla ulos (viikko 28 menossa) ja kun ei saa syödä sitä ja sitä ja väsyttääkin koko ajan. Toinen kaveri oli juuri määrätty vuodelepoon ettei vauva synny liian aikaisin ja hänellä oli raskausmyrkytys ja hän vain hymyili että onpahan kerrankin hyvä syy maata sohvalla ja lukea kirjoja ja katsoa leffoja.

 

[onko sulle tehty lobotomia?]

Sie oot ap aivan dorka.

 

[Vieras]

Tätähän mä tarkoitin - omat vaivani olivat PERUSVAIVOJA ja niistä huolimatta nautin kaikin tavoin raskauksista, olin iloinen ja tyytyväinen olooni. En heittänyt uhrin asmemaan valittamaan! Nyt ei tod. ollut kyse niistä joilla oikeasti vaikea raskaus, syystä tai toisesta! Vaan niistä jotka valittavat valittamisen ilosta, kaikesta kolotuksesta ja jomotuksesta.

Huomaa kuinka monella osui ja upposi tämä aloitus ;D

No kyllä muhun osui ja upposi kun sai kuvan, ettet ymmärrä valittajia ollenkaan. Eiköhän tuollaiset valittajat valita ihan ilman raskauttakin.
Ja voisin yhtyä tähän toiseen vastaajaan, että töissä kävin vaikka olin asiakaspalvelussa ja töissä yksin. Asiakkaiden välissä kävin oksentamassa. Yhden kerran suljin liikkeen aiemmin, kun olin yksinkertaisesti niin heikossa kunnossa etten meinannut pystyä pysyä. Liitoskivut vei kävelykyvyn, väsymys meinasi viedä mielenterveyden. Synnytys oli kyllä suunniteltu luomu minullakin, että mikään turhasta vikisijä en ole. Mutta silti kyllä vituttaa, kun tullaan ihmettelemään vaikeasta raskaudesta valittajia, kun itsellä ollut normiraskaus.

 

[PipariSuu]

Tää onkin oiva ketju. Koska itse ei valittanut, eikä valittaisi (omasta mielestään) vaikka käsi lähtisi irti, niin muutkaan ei saisi valittaa vaan hiljaa yksinäisyydessään vaan kärsiä. Ehkäpä joku muu valitaa ja marmattaa, että jotkut keskustelusivat aiheesta ja ne kivut tuntuisivat hieman pienemmältä ainakin henkisesti?

Ehkä se, että yksin märehtii, eikä puhu kenellekään, ei saa mitään vastakaikua. Ai niin joo, sää annat hiljaiset empatiat, joita et kuitenkaan ääneen sano ja sen pitäisi riittää.. :xmas:

 

[umbrella-]

Mä taisin olla tosi ärsyttävä odottaja :ashamed:
Eka raskaus meni ihan hyvin enkä fyysistä olotilaani valitellut, mutta toinen oli kyllä niin helvetillistä, että kyllä siitä pikku hiljaa alkoi ihmislle avautua. Levottomat jalat kun valvottivat kuukausikaupalla niin, että meinas mielenterveys mennä (olin jo jokin yö puukko kädessä kun meinasin leikata jalkani irt... niin kamalaa se, ettei nuku, pienikin torkahdus niin jalat säpäsyttävät hereille). Eipä se 5 kk:n oksentelukaan 24/7 herkkua ollut ja migreeni siihen päälle. Tosin sen vielä kesti, mutta ilman unta ei ihminen kauan pärjää.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mies just tossa muisteli mua raskaana ja sano et jos mä en ollu ilonen niin sit mä olin superilonen Kuulemma ei o koskaan moiseen törmänny tai kuullu muidenkaan puhuvan ja hän epäili jo osanaikaa et onks sellanen ihan normaalia.
Ja olihan mulla liitoskipuja, selkä sökö yms.

Paljon on varmasti ihmisestä kiinni miten asiat mieltää ja joistakin on vaan kiva valittaa ja jos sattuu niin sit on oikeus valittaa.