En jaksa taas tätä

Eli kolmas lapsi on ihan tulokuopissaan jo. Mä olen vaan niin väsynyt tähän arkeen jo vaikkei vauvaa ole vielä syntynytkään että mietin teenkö lastensuojeluilmoituksen itsestäni. Mies osallistuu tosi vähän arkeen, viikonloppuisin satunnaisesti enemmän. Ja varsinkin jos on omat vanhempansa vierailulla niin sitten kyllä jaksaa puurtaa ja esittää. Lasten pukeminen ulos jne on vieläkin miehellä sellaista ettei välttämättä pue tarpeeksi päälle. Mitään tavaraa ei laita paikoilleen, roskat jää tiskipöydälle lelut ja muut romut lattialle. Pahinta on että hänen mielestään nelivuotias pärjää jo itsekseen pihalla ja mieluummin jää katsomaa pornoa koneelta kuin lähtee lapsen kanssa ulos. Mä olen niin vittuuntunut koko ukkkoon etten haluaisi enää katsoakaan päin. Sunnutaiinqkin mun oli pakko mennä lasten perään ulos liukastelemaan isoine mahoineni ja eikö kun tulin takas ja menin pesemään pyykkiä niin etumuksestä märät spermakalsarit siellä kaapin pohjalla oli. Olen koettanut harrastaa seksiä niiin usein kuin pystyn, paikat on jo auki ja kipeinä joka tapauksessa. Mikään ei riitä, seksiä saa kolme kertaa viikossa keskimäärin ainakin. Olen koettanut sietää tätäkin runkkalilua nyt koko yhdessäolomme ajan mutta nyt en enää kestä. Ilmoitin jo ettei synnytykseen tarvitse tulla irvailemaan, kun niitä teinipilluja muutenkin mieluummin katsoo netistä. En käsitä miksi suostuin tekemään lisää lapsia ja muutenkin. Miehen mielstä meillä on kaikki hyvin. MMiksi mua sitten itkettää ahrva se yö ja miksi en saa levätä. Miksi pitää katsoa sitä helvetin pornoa vaikka tietää että se vie loputkin itsetunnon rippeet multa?! Meidän eksielämä on jokatapauksessa nyt ohi .

 

miksi ihmeessä sä lisäännyt sen kanssa, etkö jo ole oppinu?

 

Voi kauheeta jos mies katsoo pornoa...

 

Meillä on nyt parempi taloudellinen tilanne kuin aiemmin, sillä mies sai minut uskomaan että nyt pärjätään paremmin. Unohdin vaan ettei mies muutu näköjään miksikään. Luulin että muuttuisi. No onpahan varaa maksaa elatusmaksuja ainak7n, toisin kuin 4 vuotta sitten...

 

Joo sä jeesustelija voit painua helvettiin. Kyllä se on koska valehteli siitä katsomisesta. On itekin myöntänyt että katsoo liikaa ja lupasi vähtntää edes.

 

mistä näitä tarinoita riittää taas? voihan

 

itsekin ihmettelit, miksi hankkiuduit taas raskaaksi sille ukolle, samaa ihmettlen minäkin

 

Miks sä olet tollaisen kanssa yhdessä ja teet vielä lisää lapsia?? Kukaan ei pakota sua olemaan eikä kukaan pakota sua jaksamaan tai kestämään.

 

Ristii kätensä kun lapset on kaikki jo aikuisia ja olen sinkku.

 

No tehtyä ei voi enää perua. Ilmeisesti muidenkaan mielestä tää ei kuulosta normaalilta. Mies ei juo ja käy töissä. Siinä ne hyvät puolet. Mä inhoan itseäni hänen seurassaan, muutun häijyksi nalkuttavaksi ja vähätteleväksi akaksi. Mutta kun miehestä ei tule miestä vaikka mitä tekisi. Siksikin luulen että kaikki oltaisiin onnellisempia itsekseen. Lapsia myöten. Ovat nyt alkaneet pelkäämään hermoromahduksiani jotka ovat puhtaasti miehen syytä. Vihaan sitä kun en hallitse itseäni ja huudan ja lapset ovat siinä kuulemassa.

 

[QUOTE="mamma";29555208]Voi kauheeta jos mies katsoo pornoa...[/QUOTE]

Kuvitteletko ehkä olevasi parempi ihminen, kun miehesi saa katsoa pornoa? No niin saa munkin, mutta silti ymmärsin sen, ettei se pornon katsominen ole tässä tapauksessa se ongelma, vaan lisä joka tulehduttaa entisestään tilannetta.

Varmasti jos mies auttaisi ap:ta ja saisi tämän kokemaan, että on haluttava ja ihana nainen, ei pornon katselussa olisi ongelmaa.

 

Jos tästä pääsen niin yhteenkään en enää koske. Mulle riittää tämä.

 

Luulin vain että tasaveroinen kumppanuus olisi ollut mahdollista. Mietin omia virheitäni..todellakin olen määräilevä ja jossain määrin kova luu mutta silti kaipasin tukea. En ole koskaan kokenut että mies olisi huolissaan minusta tai lapsista, jos lähtee reissuun niin soittoa ei kuulu. Paitsi jos sanon niin sitten soittelee muutaman kerran. Puhelimeen ei vastaa kun se on äänetön tai unohtunut jonnekin. Kaikki on kadoksissa kun ei mitään saa paikoilleen. Siivoan kotona hiki hatussa että edes lapset löytäisivät kamansa.

 

Mä en ole haluttava enkä ihana tässä tilanteessa. En voi olla kun olen viimeisilläni raskaana ja hermot lopussa. Silti. Kysyinkin mieheltä eilen että miksi on perustanut perheen jos sillä ei ole merkitystä. Mitä hän haluaa meistä? Vastaista en saanut. Pyykit pestään ja ruoka tulee pöytään vaivatta. Lienee siinä se syy. Olen sairastanut syömishäiriön nuorempana ja siksikin itsetunnossa on edelleen puutteita. Mä en tästä nuorene enkä kaunistu..lähtisi nyt niin ei tarvitsisi miettiä enää.

 

aika hyvin ja pitkälle sä olet analysoinu tteidän tilannetta. jos ei jonkinlainen pariterapia/muu apu tule kysymykseen, niin eihän kukaan kestä tollaista vuosiakymmeniä? ei sillä miehelläkään varmaan ole kaikkein paras fiilis?

 

Terapiaa ehdotinkin jo. Voisi olla mahdollista että suostuu..mutta mietin vaan etyä olenko jo sanonut liikaa, loukannut liikaa. En ole kaunis ihminen vihaisena ja en usko että kumpikaan kunnioittaa toista enää yhtään. Tosin minä loukkaan sanoilla ja hän teoilla, tai tekemättä jättämisellä.

 

yleisesti ottaen monelle miehelle tuntuu riittävän se kodinomaisuus, ruoka ja pyykkihuolto ja säännöllinen seksi ja hanskaan hakataan, sitten, kun huvittaa. käydään duunissa ja juodaan parit bisset. ja eihän siinä ole sinällään mitään vikaa. mutta kun ne vastaparit tuntuu haluavan usein enemmän. mä en oikein ymmärrä, kumpi näistä tilanteista olis sitten enemmän vastuussa. mies, vai nainen? mies, joka on EHKÄ hieman enemmän jaksanut suhteen alkuvaiheessa panostaa ja näyttää, että kyllähän minäkin hoidan osuuteni. vai se nainen, joka uskoo/toivoo, että pystyy tilanteen pitämään hyvänä JA muuttamaan miehen perhe-elämän kautta vieläkin paremmaksi ja tunteikkaammaksi rakastajaksi.
mene ja tiedä. minä en ainakaan tiedä, koska olen pirttihirmu pahimmasta päästä, hullu, kuin paskahuussin rotta, joten sinkkuäitinä vietän aikaa. kertokaa te viisaammat.

 

Ap, mä olen ihan samassa tilanteessa.

Kylläpä se meinaa itsetunnon päälle ottaa, kun itse tahtoisin enemmän seksiä, mutta mies ei anna ja sitten pyykkiä pestessä aina huomaa, että oma käsi kyllä kelpaa...

 

Kiitos silti. Yksin lienee raskasta mutta paha juttu tässä on se että miehen työmatkojen aikana mäkin jaksan paremmin lasten kanssa enkä ole niin vihainen jatkuvasti. Mies vie energiani saamattomuudellaan. Ja iltaisin pitäs jaksaa silti sekstata. Tää on iänikuinen kysymys, monettako kertaa käsittelyssä meilläkin. Mikään vaan ei muutu. Mitä on rakkaus, en todellakaan tiedä. Mutta rakkaalleni en uskonut haiststtelevani tähän malliin koskaan joten liekö tämä sittenkään...

 

Mun seksihalut on aika vähissä. Mutta viime keskustelun jälkeen koetin tsempata, oikeesti ajatellut isänmaata että olis läheisyyttä js hellyyttä js seksiä ja mies tyytyväinen. Ei onnistu. Puoli vuotta siis mennyt ja sama homma täysin päällä. Joten jos ei sopimus pidä niin mun osalta seksielämä on ohi. Mulla on normaalit halut jos saan levätä ja olla hetken rauhassa silloin tällöin. Ennen lapsia sekstattiin väriltään kerran päivässä. Voin olla ilman jos oma käsi sitten on parempi. Ja jos ne teinipimpsat on oikeesti haluttavampia.

 

Mietin jo sitäkin että alan taas laihduttaa niin että joudun sairaalaan. Mutta ei siitä ole mitään hyötyä, ei mies siitäkään tsjua mitään. Ja lapset voidaan tosiaan viedä pois. Mutta kuten sanoin minulla on myös itsetuhoisia ajatuksia syömishäiriöön liittyen. Päässä viiraa siis...

 

Voi ei
Jos nyt jotain apua voin sulle antaa niin tämä on auttanut itseäni paljon :
* se tietoisuus siitä faktasta että SÄ ET VOI MUUTTAA MIESTÄSI, voit vain muuttaa omaa asennettasi ja käyttäytymistäsi.
Älä käytä loppuja voimavarojasi mieheen, ketä ei kiinnosta sun ajatukset. Ota aikalisä. Tämä ei tarkoita että sun pitää pakata kamat ja lähtee vaan se, että keskityt nyt vaan ja ainoastaan itseesi ja lapsiisi. Tarviit nyt rauhottumisajan ennen synnytystä. Heitä se mies ajatuksen tasolla mäkeen. "Oo kuin sitä ei oliskaan"- tiedän mahdotonta, mutta jätät sen nyt vaan ulkopuolelle jos sitä ei kerran kiinnosta mikää.
Hanki apua, sukulaiset, ystävät? Ole itsekäs, ole itseksesi, rentoudu!
Ja kun olet vahvistunut jaksat kösitellä asiaa rauhallisemmin.
Huutamalla, raivoomalla ja nalkuttamalla et saa miestä muuttumaan yhtään, se pakenee kuin kani takaperin enemmän ja enemmän koloonsa .....