Huh huh melkoista syyllistämistä naisten taholta. Että tässä nyt sitten pitää vakavasti harkita että jos hoitaisin kodin työt kokonaan eli 100 %. Näköjään on monelle naiselle ihan normaali tilanne. Ruuan heittelystä tarvitsen psykologia ja olen uhkaava raivopää jonka lapsi jää lasivatin alle. Tiedoksi että ruoka jonka heitin alle ei ollut vadissa, vaan käänsin ruuan vadista pöydän viereen lattialle. Mitään astioita ei mennyt rikki tai pudonnut. Alla ei ollut mielikuvituslapsia, lemmikkejä tai muita viattomia luontokappaleita joilla joku yritti tarinaa värittää.
Mies on monesti ollut kuin raivo härkä, en viitsi edes kertoa tässä mitä on tehnyt, ei ole väkivaltainen mutta hermot on kireällä monen asian takia. En niitäkään ala tässä selittää koska tiedän ettei häntä ymmärrä monikaan.
Mies tuli eilen kotiin, laittoi etukäteen tekstiviestin kysyen olenko vielä vihainen. Sanoin että en ole, kirjoitti sitten rakastavansa. Tuli kotiin ja alkoi kokata meille ruokaa, tiedusteli oliko minulla nälkä. Illalla otti jalat syliin ja antoi minulle jalkahieronnan. Tänään aiomme siivota ja kokata yhdessä, käydä lenkillä ja nautiskella vapaista.
Nyt sitten palstamammat varmasti sanovat että alistan miestäni ja etten ikinä ole ansainnut mitään tästä. Kirjoitus helpotti oloani, ja tiedän kyllä parhaiten itse mitä ansaitsen. Olen auttanut miestäni valtavasti menneinä vuosina ja teen paljon hänen hyväkseen. Nyt on hänen aikansa tehdä samoin myös minulle. Vauva voi masussa hyvin ja tunnen jo pikkuisia potkuja. Tässä talossa riita on unohdettu ja kumpikin yrittää jatkossa parhaansa.
