En jaksa lapsiani

Kaksoset ny 1v2kk, menevät joka paikkaan kuin päättömät kanat, tekevät kaikkea mitä ei saisi, kitisevät ja naukuvat joka asiasta! Olen ihan hermoromahduksen partaalla lasten kanssa, ja päivittäin itken itsekseni kuinka menin ikinä tekemään lapsia...

Kun on hyvä päivä (harvoin), lapset on ihania! RAkastan heitä yli kaiken huonoinakin päivinä, mutta yksinkertaisesti olen ihan loppu jatkuvaan tirinään ja itkuun Milloin tämä helpottaa? Sitten vasta kun kaksoset oppivat puhumaan?

HAlusin aina ison perheen, mutta kaksosten myötä se haave on unohtunut, en enää koskaan tahdo pieniä lapsia...

Onko kukaan muu tuntenut näin, olenko ihan hirveä äiti... :ashamed:

 

Et ole huono äiti!!! Jokainen väsyy!!! Käy lenkillä yksin tai kaupassa. Välillä on hyvä ottaa omaa aikaa, tuntikin auttaa ja sitä on ihan eri ihminen sen jälkeen! Pyydä ystäviä kylään jne. Keksi lapsille jotain puuhaa, rakennelkaa yhdessä palikka torneja, piirtäkää... Kyllä se siitä helpottaa... :hug: :hug: :heart: :heart:

 

Hei! Kukaan ei ole kone. Suosittelisin todella koko perheen kannalta, että pitäisit muutaman päivän loman. Vaikka tuntuu, ettei millään voi /ilkeä/ viitsi jättää pienokaisia muiden hoitoon ja onhan se rahallisesti kallista yms, mutta nyt kannattaa tehdä se. Lapset ovat ihaninta elämässä, mutta sinäkin olet ihminen. He eivät kärsi siitä, että olet ainakin kolme päivää poissa. Itse väsyin myös, ja aloin tiuskia, äyskiä ja olla v.mäinen ämmä. Juttelin viisaampien kanssaja pääsin viideksi päiväksi äitileirille Runnille, oliko se nyt lomayhtymän kautta. Olin aivan finaalissa ja uupunut. Nukuin univelkoja ja söin valmiissa pöydässä. Perhessäni oli paljon rankkoja juttuja, läheisten kuolemaa yms. Jos sinä romahdat ja et koe iloa lapsistasi, menetätä jotakin arvokasta. Suomessa on joku ihmeellinen ja syyllistävä äitimyytti vallalla, että äidin pitäisi suu hymyssä painaa aina ja hoitaa yksin lapsensa. Vaatii rohkeutta kasvattaa lapsia omalla tavallaan, mutta jokaisen perheen ratkaisuja ja elämää pitää kunnioittaa. Et voi aina tietää, millaista toisen housuissa on. Rohkeasti vaan liikenteeseen.

 

:hug: . Vaikeaa aikaa oli tuo ikä meilläkin. Ja aika ajoin vaikeaa on edelleen ja on huonoja ja todella huonoja päiviä, mutta onneksi myös todella hyviä. Mua on helpottanut se, että joka ilta käyn yksin lenkillä. Pikku juttu, mutta auttaa jaksamaan. Lapset on pian 1v. 5kk ja luulenpa ettei tämä ihan äkkiä ole ruusuilla tanssimista vieläkään, mutta on kuitenkin pikkasen helpottanut. Ite ajattelin pari kk taaksepäin ettei enää ikinä lapsia ja kuinka ollakaan raskaanahan tässä nyt sitten ollaan alkumetreillä :wave: ... Ota omaa aikaa ja ota hyvistä päivistä kaikki irti, koska niin pianhan nuo riiviöt kasvavat. Ja niinä huonoina päivinä muksuille kamppeet niskaan ja pihalle, kauppaan, puistoon... sekin helpottaa. Ja jos oikein pahalta tuntuu, juttele neuvolassa. Minua helpotti jo sekin, että purin tilannetta terkan kanssa. Et ole yksin :hug: .

 

Älä tunne syyllisyyttä siitä, että väsyt ja hermostut. Se on täysin inhimillistä! Mulla suunnilleen saman ikäiset kaksoset ja välillä on ollut tosi vaikeaa jaksaa olla päivisin kolmestaan kotona. Itse kuvittelin/toivoin jaksavani paremmin ja sitten on harmittanut välillä älyttömästi, kun on suuttunut lapsille.
Sinun on nyt otettava aikaa itsellesi. Aloita harrastus tai käy vaikka kävelyllä yksikseen. On tärkeää tunnistaa väsymys ajoissa ja puuttua siihen ennen kuin olet ihan puhki. Puhu jollekin, pura tunteitasi ja pahaa oloa.

Usein äidit määrittelevät omassa päässään hyvän äidin raamit ja tuntevat sitten syyllisyyttä kun eivät aina näitä täytä.
Sinä olet varmasti hyvä äiti lapsillesi. Olet vain väsynyt. Ole armollinen itsellesi. Varmasti saat ilon äitiydestä takaisin, kun huomioit itseäsi myös.

Jaksamista sinulle!

 

Onhan teillä:
- kaappilukot?
- lapsiportit?
- hellasuojat?
- raivattu pois kaikki koriste-esineet ja vaaralliset asiat?
Koti kannattaa tehdä nyt sellaiseksi, että saat vaikka sekunniksi kääntää joskus selkäsi tai ummistaa silmäsi.
Elätte nyt rankkoja aikoja, mutta kyllä se siitä helpottaa, kun lapset kasvavat. Menkää pihalle, vieläkö lapset viihtyvät rattaissa, kävelylle, mitä vaan -ilman suurempaa stressiä.
Ja aiemmilta vastaajilta oletkin saanut hyviä neuvoja: älä kuvittele olevasi täydellinen äiti. Päiväuniajalla otat kupin kahvia ja surffaat vaikka netissä etkä siivoa ja pyykkää Oma aika on vain otettava vaikka 5 minuutin pätkissä. Tsemppiä!

 

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Meillä on samanikäiset kaksoset ja lisäksi 3-vuotias esikoinen. Olen usein todella väsynyt, eivätkä hermoni kestä pienten täystuhojen kanssa. Meillä on kaikissa mahdollisissa ovissa lapsilukot, mutta siitä huolimatta pienet kerkeävät tekemään tuhmuuksia koko ajan. Lisäksi jatkuva sairastelu ja lasten kitinä käyvät voimille. Odottelen kaksosten kasvavan lähemmäs 2-vuoden ikää, ehkä se sitten hiukan helpottaa. Harmittaa vain, kun ei pysty nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ajasta...

 

Joskus on päiviä kun luulen tulevani hulluksi noiden ipanuuksien kanssa.
Siis päiviä jolloin lapsillakin on "huono päivä"!
Silloin tekevät kaikkea kiellettyä jatkuvasti ja kiusaavat toisiaan.

Meillä oloa on helpottanut kummasti kun ollaan paineltu pihalle höyryjä päästelemään.Siellä saa sitten remuta ja riehua/huutaa niin paljon kun tykkää!

Toinen mikä helpottaa kummasti omaa oloa, kun alkaa pipoa kiristämään on se että ottaa ihan reilusti vaan sitä omaa aikaa!
Kyllä se siitä sitten..

Meillä neidoilla siis nyt ikää 1v6kk ja välillä ovat kyllä aika "kauhukakaroita" mutta silti niin ihania äidin pikku päivänsäteitä

Täälläki odotellaan, että tyttöset vähän kasvais ja järkikin siinä ohella

 

Joo tuttu tunne,kaikki varmaan joskus komevat jotain tuommoista, älä häpeä sitä. tärkeintä on että kerrot siitä miehelle,(äidille,anopille,kaverille... )pyydä joku avuksi, edes hetkeksi. nuku tarpeeksi ja syö B-vitamiinia, vitamiineja, ulkoile. kysy neuvoa neuvolasta tai MLL:n lastenhoito..

 

\

Milloin tämä helpottaa? Sitten vasta kun kaksoset oppivat puhumaan?

No ainakaan meillä ei kitinät helpottunu kun oppivat puhumaan... Ikää pian 2v ja siis muuten menee ihan ok, mut kun isä on kotona niin sillon vinkunasta ei loppua tule ei sitten millään!!! Päivä saattaa mennä ihan hyvin ilman sen suurempia rähinöitä, mutta annas olla kun isäntä kotiutuu.. Toivottavasti tää loppuu vielä joskus!!!!

 

meillä kans tyttö kitisee paljon enemmän viikonloppuisin ku isi on kotona, johtuu kyl siitäki et isi jaksaa kieltää enemmän ja aiheuttaa siten huutoa... pitäis olla samat säännöt tietty,mut iskä meillä on paljon varovaisempi pikku jutuissa.luultavasti siks ku ei oo läheskään yhtä paljon niiden kans ku minä(ajaa rekkaa ja paljon pois kotoo)...tämä nyt ei liittyny ap:n kirjotukseen oikeestaan mut höpisimpä minäki tähän pinoon..

jaksamista mammat...toivossa on hyvä elää et joskus vielä voi olla lasten kans ilman mitään stressiä ja hermoiluja et millon räjähtää lapset tai äiti.. meillä tuplat siis nyt 1v1kk ja tiedän mistä puhutte ..:/

 

\

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Meillä on samanikäiset kaksoset ja lisäksi 3-vuotias esikoinen. Olen usein todella väsynyt, eivätkä hermoni kestä pienten täystuhojen kanssa. Meillä on kaikissa mahdollisissa ovissa lapsilukot, mutta siitä huolimatta pienet kerkeävät tekemään tuhmuuksia koko ajan. Lisäksi jatkuva sairastelu ja lasten kitinä käyvät voimille. Odottelen kaksosten kasvavan lähemmäs 2-vuoden ikää, ehkä se sitten hiukan helpottaa. Harmittaa vain, kun ei pysty nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ajasta...

näin minäkin ajattelin kun lapset oli pieniä....

MUTTA KOKEMUKSEN SYVÄLLÄ RINTAÄÄNELLÄ VOIN SANOA ETTÄ NYT KUN LAPSET OVAT 2,5 NIIN NYT SE ON SITTEN PIRU IRTI \|O \|O \|O Uhmaa ja minä ITE eikä mikään kohallaan... Aattelen kaihoten niitä aikoja kun olivat vielä "pieniä" :heart:

 

Kiitos ihanista vastauksista! :flower:

Pelkäsin niin vastauksia, että mene hoitoon...

Kiva kuulla, ettei mun kaksoset ole mitenkään poikkeuksellisen hankalia, vaan samanlaista kitinää esiintyy muillakin. Kaikki yksösten äidit lapsineen tuntuu olevan niiiin erilaisia ja heidän lapset enkeleitä touhukaksikkomme rinnalla. Ja tietenkin vauhtia riittää kun toista täytyy apinoida kaikessa, motoriset taidot kehittyy huimaa vauhtia, puheesta ei vielä tietoakaan.

Nyt on ollut suhteellisen hyvä jakso, ja tiedossa yökyläily ja mahdollinen viikonloppuhoitokin kevään aikana isovanhempien luona, joten lepohetkiä on onneksi luvassa. Miehellä sitova ja rankka työ, joten senkin vuoksi omat voimat usein lopussa.

Suuri kiitos kaikille vastanneille :hug: ja pidetään keskustelua yllä!

 

juu pakko vielä kommentoida,kuinka pe**leesti mua välillä ärsyttää yks kaveri jolla siis saman ikäinen YKSI lapsi ja harmittelee kuinka vähän kerkeää olla lapsensa kanssa kun käy sielä täälä,koulussa,töissä ym joka paikassa kun mummo hoitaa.ja sit hehkuttaa miten ihanaa oli kun saatiin olla koko ilta yhdessä tytön kanssa.
ite siinä vaiheessa yrittää hillitä itsensä ja olla räjähtämättä että millonhan sitä ite sais edes sen pienen hengähdystauon ym..:/ korventaa tosiaan välillä..itse en töihin voi lähteä kun ei oo varaa maksaa hoitomaksuja/kodinhoidontukea saa sen verran hyvin ettei kannata. ja kukaan ei mielellään ota kahta täystuhoa hoitoon.kyllähän sen yhden kanssa pärjäis tottakai ja se olisi helpompi jättää kun tietäis että aina (hoitaja)siitä selviää.mutta kaksi on aina tuplasti hommaa,eikä sitä vastuuta halua mummojen niskoille heittää kun itselläki välillä keinot loppuu vaikka opitäis olla jo "alan ammattilainen"..arghhh. pakko oli purkaa vähän.yksösten äidit kun ei tajua!

 

Nyt yksösten äidin on ihan pakko kommentoida tähän ketjuun... Minulla siis kaksi yksöstä 9 kk ikäerolla (jälkimmäinen sai alkunsa vähän aikaisemmin mitä toivottiin ja syntyi vielä 1,5 kk etuajassa) ja kun vertaan noita meidän täystuhoja kaverini kaksosiin, niin tuntuu, että hän pääsee niin helpolla... Toki kaverinkin kaksoset on vilkkaita ja täystuhoja, mutta nauttikaa nyt siitä, että he ovat sentään samassa kehitysvaiheessa! Meillä tuo juniori 1 v 1kk menee esikon 1v 10 kk perässä kuvitellen että pystyy samaan ja kauhea huuto koko ajan, kun ei osaakaan. Meillä siis myös karjutaan aamusta iltaan (lasten toimesta, äiti ei karjuntaan jaksa osallistua ). Illalla pojat kilpailee isän huomiosta ja tappelee siis silloinkin koko ajan. Nuorempi on myös älytön vierastaan, joten häntä ei voi mihinkään jättää edes hoitoon. Mummolaan ollaan yritetty jättää, mutta huusi koko 2 tuntia kun hoidossa oli.

 

\

Nyt yksösten äidin on ihan pakko kommentoida tähän ketjuun... Minulla siis kaksi yksöstä 9 kk ikäerolla (jälkimmäinen sai alkunsa vähän aikaisemmin mitä toivottiin ja syntyi vielä 1,5 kk etuajassa) ja kun vertaan noita meidän täystuhoja kaverini kaksosiin, niin tuntuu, että hän pääsee niin helpolla... Toki kaverinkin kaksoset on vilkkaita ja täystuhoja, mutta nauttikaa nyt siitä, että he ovat sentään samassa kehitysvaiheessa! Meillä tuo juniori 1 v 1kk menee esikon 1v 10 kk perässä kuvitellen että pystyy samaan ja kauhea huuto koko ajan, kun ei osaakaan. Meillä siis myös karjutaan aamusta iltaan (lasten toimesta, äiti ei karjuntaan jaksa osallistua ). Illalla pojat kilpailee isän huomiosta ja tappelee siis silloinkin koko ajan. Nuorempi on myös älytön vierastaan, joten häntä ei voi mihinkään jättää edes hoitoon. Mummolaan ollaan yritetty jättää, mutta huusi koko 2 tuntia kun hoidossa oli.

Tähän pakko kommentoida, että eihän ne kaksosetkaan välttämättä ole samassa kehitysvaiheessa! Toinen voi oppia jotain vaikka kuukausia aikaisemmin kuin toinen, ei kaksosten kehitys välttämättä kulje käsikädessä.

Mutta uskon kyllä että sullakin tohinaa riittää!

 

\

meillä kans tyttö kitisee paljon enemmän viikonloppuisin ku isi on kotona, johtuu kyl siitäki et isi jaksaa kieltää enemmän ja aiheuttaa siten huutoa... pitäis olla samat säännöt tietty,mut iskä meillä on paljon varovaisempi pikku jutuissa.luultavasti siks ku ei oo läheskään yhtä paljon niiden kans ku minä(ajaa rekkaa ja paljon pois kotoo)...tämä nyt ei liittyny ap:n kirjotukseen oikeestaan mut höpisimpä minäki tähän pinoon..

jaksamista mammat...toivossa on hyvä elää et joskus vielä voi olla lasten kans ilman mitään stressiä ja hermoiluja et millon räjähtää lapset tai äiti.. meillä tuplat siis nyt 1v1kk ja tiedän mistä puhutte ..:/

Hei tuplis85!
Huomasin mainintasi että miehesi ajaa rekkaa. Niin meilläkin ja paljon on pois tosiaan. Meillä tuplat on 7.5kk.
Kiinnostaisiko sinua vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia? Laita yv:tä ja annan sähköpostiosoitteeni

Vertaistukea kaipaava...

 

Moi!
Voi hyvät ystävät, pyytäkää apua kotiinne! Kaksosia minulla ei ole, mutta silti kuusi lasta. =) Päivät eivät todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Vanhin on tokalla ja nuorin 1,4v. Töitä riittää joka päivälle, mutta se jo pelkästään helpottaa, että mies tulee joka päivä töistä kotiin ja kantaa osaltaan vastuuta lasten hoidossa. Edes kauppareissut ei tässä hommassa ole enään mitään vapaata, ruokaa saa nimittäin kantaa ihan kiitettävästi!
Kunnassamme on mahdollisuus tilata kotiin kodinhoitaja. Se on todella pelastus! Silloin kun on sellaisia menoja, ettei todellakaan viitsi kantaa koko sakkia mukana, ovat kodinhoitajat apuna ja ne on tarkoitettu myös niihin tilanteisiin, kun äitiä väsyttää! Se ehkä vähän maksaa, mutta saat olla koko päivän vapaalla, käydä syömässä yksin tai yhdessä yms. Sitten myös omaa aikaa muuten. Viikonloppu ystävän kanssa tai sisarusten kannssa. Lähden kuukauden kuluttua mökille ja mies jää lasten kanssa kotiin ja pärjää ihan siinä missä minäkin. Antakaa niille mahdollisuus! Sitten myös yhteistä aikaa miehen kanssa! Se on TÄRKEÄÄ! Viikonloppu yhdessä, kaupunkiloma johonkin sellaiseen paikkaan, missä ei ole käynyt. Kaikki kyllä maksaa, mutta joskus täytyy maksaa siitä, että voi viettää aikaa rakkaimpansa kanssa ja nauttia. Sitten jaksaa niitä kuivia kausia kotonakin taas paremmin.
Kuuden lapsen äitinä koen, että kahden lapsen kanssa pääsee vielä vaikka mihin.(kolme vanhinta on syntynyt 2,5v:n sisällä, että kyllä ne oli melkein kolmoset) Ymmärrän kyllä, että ne ovat tässä tilanteessa saman ikäisiä, mutta rima pitää laskea niin, ettei ajattele sitä mitä muut ajattelevat. Täytyy olla vain selkä suorassa ja näyttää, että minä kyllä omieni kanssa pärjään. Kotona kaikki tulee seinähulluiksi joskus!

 

heh sulle edellinen kuuden lapsen äiti. Siinä mielessä heh, että älä kolmea pienellä ikäerolla syntynyttä lasta kolmosiin vertaa. Huomaa tosiaan, ettei sinulla ole monikoista mitään käsitystä. Ja kuinka voisi ollakaan kun ei ole siitä mitään kokemusta.

Jo monikkoraskaus on aivan erilainen kuin yhden lapsen odotus, jos sen joskus koet et enää vertaa itseäsi kolmosten äiteihin. Oli pakko kommentoida kun toi kuulostaa joka kerta yhtä hölmöltä vertaukselta.

Suutarit pysykööt lesteissään :kieh:

 

kaksosten ja yhden hieman vanhemman lapsen äitinä totean, että kahden kanssa on helppoa, kun vielä jotenkin voi hallita tilanteen, mutta kolmen...kahden kanssa voi napata yhden kainaloon ja juosta toisen kiinni, mutta kolmen...Saatikka liikkuminen, jos ikäeroa niin ähän, että seisomalauta ei riitä...

 

Siskolla kolme lasta ja kaksi vähän yli vuoden ikäerolla,vanhempi ymmärtää puhetta,syö itse,juo itse,kävelee,leikkii ym. kun toinen vielä tissillä (6kk). Kyllä se on helpompaa kuin kahden samanikäisen kanssa jotka täysin riippuvaisia äidistä yhtäaikaa!! Ja herää kysymys miksi tehdä lapsia pienellä ikäerolla,ei kukaan meistä mikään superäiti ole...

 

\

Siskolla kolme lasta ja kaksi vähän yli vuoden ikäerolla,vanhempi ymmärtää puhetta,syö itse,juo itse,kävelee,leikkii ym. kun toinen vielä tissillä (6kk). Kyllä se on helpompaa kuin kahden samanikäisen kanssa jotka täysin riippuvaisia äidistä yhtäaikaa!! Ja herää kysymys miksi tehdä lapsia pienellä ikäerolla,ei kukaan meistä mikään superäiti ole...

Oliko tarkoitettu minulle? Niin, meillä siis hieman yli vuoden ikäerolla, jälkimmäiset kaksoset. Isompi ikäero toki olisi mukavampaa, mutta kaikki ei ole näin yksinkertaista. Ikää on jo yli hedelmällisten vuosien (kumppania kun en tavannut parikymppisenä)ja lisäksi kummallakin osapuolella seikkoja, joilla lapset eivät todennäköisesti luomuna olisi alkuaan saaneet. Ja hoitojen onnistumisesta saatikka nopeudesta ei tiedä etukäteen, joillakin menee vuosia, jos silloinkaan onnistuu. Itse totesin vaan, että kahdenkin kanssa on helpompaa kuin kolmen, saatikka sitten vain yhden. Mutta nopeaksi tässä oppii ja tehokkaaksi. Toki olen kiitollinen, että lapsia kolme, eikä "vain" kaksi". Ja toki kaksosten kanssa voi uupua siinä missä kolmenkin. Mutta käytännön pulmat lisääntyvät lapsimäärän kasvaessa, jos ikäeroa ei ole paljoa.

Meillä ei siis lapsia vain "tehty" vaan myös "saatiin".

 

Miten IHMEESSÄ tästäkin tuli tälläinen "mulla on vaikeampaa kuin sinulla" -ketju?? Yhden lapsen äidit eivät TODELLAKAAN ymmärrä millaista on arki kaksosten kanssa. Itse kaksosten äitinä en ymmärrä millaista on kahden pienellä ikäerolla olevan lapsen kanssa. Tai saatika millaista on kuuden lapsen kanssa. Ja huom. niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, lapset ja vanhemmat ovat edelleen yksilöitä ja kokevat asioita eri tavoin kuin toiset. Antakaa äitien edes täällä hakea toisistaan vertaistukea ja valittaa, jos elämä tuntuu välillä raskaalta. Näin äitienpäivän lähestyessä äiditkin voisivat alkaa vähän kunnioittamaan toisiaan ja harjoittelemaan empatiaa eikä vaan kisata kellä on vaikeinta. Hyvää äitienpäivää ja jaksamista kaikille äideille :flower: !

 

Kuulosti niin tutulta toi sun juttusi. Mun kaksostytöt täyttävät kahden viikon kuluttua 1v ja olen välillä kurkkua ni myöten täynnä niitten aivan tyhjänpäiväistä kitinää. Olen kanssa ajatellu että onko kenenkää muun kaksoset näin hankalia. Välillä olen niin puhki että menen hetkeksi itekin itkemään kun en kerta kaikkiaan jaksa. Likoilla ei oo mitää hätää mutta miksi hitossa täytyy koko ajan vikistä. Olen kanssa aina halunnut ison perheen mutta tällä hetkellä näyttää siltä että tämän perheen lapset on nyt tehty. Ei enää näin vaikeita tapauksia lisää.

 

\

heh sulle edellinen kuuden lapsen äiti. Siinä mielessä heh, että älä kolmea pienellä ikäerolla syntynyttä lasta kolmosiin vertaa. Huomaa tosiaan, ettei sinulla ole monikoista mitään käsitystä. Ja kuinka voisi ollakaan kun ei ole siitä mitään kokemusta.

Jo monikkoraskaus on aivan erilainen kuin yhden lapsen odotus, jos sen joskus koet et enää vertaa itseäsi kolmosten äiteihin. Oli pakko kommentoida kun toi kuulostaa joka kerta yhtä hölmöltä vertaukselta.

Suutarit pysykööt lesteissään :kieh:

Peesi tälle!