En jaksa enää masentunutta miestäni! Milloin on lupa luovuttaa, kun mikään ei riitä?

On minullakin usein aamuisin vaikeaa, ahdistaa, en saa aina nukuttua stressiltä, tekemättömät hommat kaatuu päälle, ketään ylimääräisiä en jaksa tavata, en vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihin kun en jaksa, hoidan vain välttämättömimmät asiat ja ihmiset, raavin työt ja tehtävät kasaan viime tingassa kunhan hoidettua saa.

Mutta AINA olen potkinut itseni ylös, väkisin, vaikkei tuossa kaikessa ole mitään mieltä, tuntuu merkityksettömältä ja ahdistavalta, mutta kun ei ne asiat itsekseenkään hoidu niin on vaan pakko.

Mitä masentuneen päässä oikeen tapahtuu, kun tosissaan lakkaa välittämästä?
En minäkään osaa muuta syytä voimilleni sanoa, kuin että ei sekään auta, kun vaan jää makaamaan.

Noin se meni mullakin 6-7 vuotta kunnes sain lapsen ja yöllä ei enää nukuttu imettämusen ym vuoksi. Olisin varmaan jatkanut tuota hamaan loppuun tai johonkin kriisiin asti. Yöheräilyt verotti voimia samoin se että samalla tein yhtä työtä päivisin kun vauva nukkui. Sitten en saanut itseäni enää sängystä. En jaksanut lukea edes mainoslehteä. Toivoin tästä nopeasti lääkkeiden avulla kunnes lopetin lääkkeet. Mutta olin jo vakavasti vioittunut tuolloin. Oireet palasivat. Vuoteen en kyennyt lähtemään kotoa kuin lääkärin. Makasin kotona. Kaikkea tutkittiin mitään ei löytynyt. Mulla oli tunne että yksikin iso juttu niin kuolen. Siis ihan siitä että olen fyysisesti niin heikko. Seuraavana vuotena jaksoin satunnaisesti viedä roskat pihalle. Vaihdoin lääkäriä joka vihdoin puuttui uniongelmiini ym. Sitä seuraavana vuonna pystyin kävelemään kotoota noin 0,5 km päähän max 3 krt vkossa. Sitten seuraava vuonna 1km. Sitten seuraava vuosi eka kerta autolla ajoa lyhyt matka. Aina vähän enemmän. Olen ollut 10 vuotta sairas ja nyt jo pysyvällä eläkkeellä. Olen vieläkin välillä pitkiä aikoja sängyssä päivisin. Muuten vointi heikkenee heti.. Mulla on kuntoutussuunnitelma ja terapiaa jne ja hiljalleen yritän hipua kohti normaalia elämää. Niin ja olen siis noin 40v nyt.

Mut sulla voi olla lievää tai keski vaikea masis. Jos on vaikea niin sitten olet työkyvyn ja et pääse muuta kuin vessaan. Ja vaikeassakin on eroja. Joku vaikea masentunut voi jopa pystyä käymään omin voimin kaupassa. Itse en pysty... voi olla että pärjäät tuolla tavoin hamaan loppuun. Tai voi olla että joku vaativa stressikausi tms sairastuttaa pahemmin. Pidä huolta!

 

Mä katselin masentunutta miestä 4 vuotta. Asiat eivät alkaneet paranemaan, ja päätin, että mun on ainakin aika jatkaa elämää eteenpäin. Vaikka miehen elämä olikin jämähtänyt paikalleen, niin mun elämän ei tarvinut. Mies upposi eron jälkeen syvemmälle masennukseen, mutta luotin siihen, että hänellä on nyt muita läheisiä, jotka pitävät hänestä huolta.

Älä ikinä seurustele. Liitossa EI pidä olla kivaa. Jos et ole valmis tukemaan toista vaikeina aikoina niin miksi kukaan sinua auttaisi missään asiassa?

 

Aapee, ei tietenkään tarvi jaksaa yli oman jaksamisen. Olisiko teidän mahdollista saada jotain kotiapua tai vastaavaa, tai onko omaa tukiverkkoa joka sinuakin kannattelisi.

Mieti miten toimisit tilanteessa, jossa miehesi joutuisi vaikka kolariin ja toipuminen kestäisi pitkään, eihän hän silloinkaan pystyisi lapsista tai kodista huolehtimaan. Helpottaisiko mieltäsi ajatella masennusta samantyyppisenä vammautumisena?

Varmasti tuntuu kauhealta huolehtia kaikesta yksin, kun toinen vain on siinä, passiivisena. Itse masennusta sairastaneena haluaisin vain kertoa, että kysymys ei ole laiskuudesta vaan siitä, ettei vain pysty mitään tekemään. Itse en huonoimpina aikoina pysty todellakaan tekemään edes mitään mukavaa.

Toivon sinulle jaksamista, ja toivon että saat apua ja tukea.

Juuri näin. Puoliso joka ei tue toista kun toinen on masentunut ei ole edes ihminen.

 

https://areena.yle.fi/1-4250058
Katsokaa yhdessä

 

Haista nyt jotain, se ei todellakaan auta että pakotetaan tekemään jotain, mun miestä juoksutettiin ties missä, päiväosastoilla jne. Kunnes minä avasin suun lääkäri palaverissa että tästä ei oo hyötyy yhtään päinvastoin. Mies jäi kotiin, teki vain sen minkä jaksoi. Parani vuodessa lähes täysin kun sai vaan olla ja lääkitys saatiin kohilleen

Terapia yksinään auttaa harvoi ja yleensä silloin kysymyksessä ei ole ollut "oikea" masennus vaan muu ongelma.
Paras teho terapiasta saadaan yhdistettynä lääkitykseen. ap:n miehellä tilanne on sellainen "tyypillinen", Koska käy töissä ei ole riittävän masentunut. Täällä kun kaikki mitataan työkyvyllä. Monesti sanotaan että ei se voi olla juoppo kun töissäkin käy.
Jos lääkitys ei ala puremaan parissa kuukaudessa on kokeiltava lääkityksen muutosta. Sekin pitää muistaa että vain otettu lääke auttaa. Yllättävän harva vakavastikaan sairas käyttää lääkityksensä sovitusti, vaan lähes kaikki säätää itse. Nettipalstojen tai omien kuvitelmien mukaan.
Makaaminen ei ketään paranna, vaan mesentunutkin on laitettava tekemään normaaleja askareita. Tällä toimella ei kylläkään saa hyvän/kivan hoitajan sädekehää. Sairausloma on joskus tarpeen, toisinaan se pahentaa tilannetta kun kaikki "pakko" ja rytmi häviää elämästä.

 

Sauli Niinistöllä lienee Alzheimerin tauti! Pian kaikki testit kehiin. Dementia-huru-ukko ei voi toimia presidenttinä!

Sauli ei ota kantaa mihinkään. Kuuntelee vainkorvanapista, kun Saksan Merkel antaa ohjeita.