N
"Nyt harmaana"
Vieras
Karmea olo.. En haluaisi erota, mutta on pakko.
Olen jo vuoden ajan koittanut saada miestä järkiinsä ja aina törkeimmissä tilanteissa uhannut erolla.
Mielestäni olen ottanut miehekseni narsistin.
Kun aloimme seurustelemaan minä olin 3 lapsen ja "eläintarhan" kanssa yksin ollut jo viitisen vuotta. (Siis olin kyllä seurustellut muutaman kerran, mutten asunut yhdessä kenenkään kanssa eroni jälkeen)
Nykyinen mieheni oli ollut yksin noin 7 vuotta, ja todella vähän naisten kanssa tekemisissä tänä aikana ja lapsista ei oikeastaan mitään kokemusta. Hän oli aiemmin seurustellu kaksi kertaa 7 vuotta, ja molemmissa tapauksissa nainen jättänyt hänet toisen takia. Mies meidän seurustelun aloittaessa 40v, ja asui vanhemmillaan, ostanut asunnon, mutta remppa ei vielä valmis.
Alussa mies oli todella erilainen, kuin muut joiden kanssa olin surustellut; avasi ovet, auttoi joka asiassa, vei syömään hienoihin paikkoihin, toi työmatkoiltaan tuliaisia. Mies oli tuolloin todella hyväpalkkaisessa työssä ja lisäksi piti kioskia/ruokapaikkaa kaverinsa kanssa.
Melkein alusta asti meillä oli ehkäisyn kanssa ongelmia, minulle ei sovi hormoonallinen ehkäisy ja mies ei halua käyttää kumia.. Sain kumminkin miehen käyttämään sitä kumia puolisen vuotta, sitten mies alkoi "huolettomaksi" sen suhteen ja oli sitä mieltä, että lapsi saa tulla, että hän oli aikaisempien (niiden kahden) kanssa halunnut lapsen, mutta naiset ei. Itse olin kyllä sitä mieltä, että asioita ei hoideta niin, että periaatteessa sen takia ettei halua käyttää kumia, ei lasta tehdä. Hainkin muutaman kerran katumuspillerin (en todellakaan enenne ollut joutunut hakemaan). Tulin sitten kumminkin raskaaksi,kun olimme seurustelleet 7kk. Mies vei minut vklmatkalle espanjaan ja kosi. Alettiin suunnittelemaan yhteenmuuttoa ja mies etsi sopivaa ok-taloa, samalla suunniteltiin myös häitä.
Noin puolessa välissä raskautta pääsimme muuttamaan taloon, häihin aikaa pari viikkoa. Mies päätti lähteä juuri muuton aikaan kaverinsa luokse Intiaan laserleikkauttamaan silmänsä, olin ihan äimänä, muutto kesken ja häihin pari vka!
Vielä enemmän hämmästyin, kun mies soittaa pari pv perille päästyään, että minun pitään nyt heti lähteä Intiaan, hänen silmiään ei voikkaan leikata ja tarvitsee jonkun joka leikataan, koska hän alkaa järjestämään intiaan silmäleikkausmatkoja ja tarvitsee "esimerkkipotilaan". Olin todella järkyttynyt, silloin aloi ensimmäistä kertaa vakavissani miettimään millaisen miehen kanssa olin tekemisissä.. Olin siis puolessa välissä raskaana, muutto kesken ja häät tulossa. Lisäksi olin miehelle jo ennen lähtöä sanonut, että ko leikkausta minulle ei voi tehdä, koska suvussani eräs ongelma silmissä. En myöskään suostunut muutenkaan lähtemään sinne bakteeripesään raskaana. Mies soitteli moneen kertaan, ja yritti painostaa lähtemään, en suostunut. No mies tuli sitten takaisin, ja kun yritin aiheesta puhua, että mitä hänen päässään liikkui, mies oli sitä mieltä ettei asiassa ollut mitään ihmeellistä..
No miehenkin tavarat muutettiin taloon ja häät pidettiin. Mies muuten suunnitteli häät kokolailla oman päänsä mukaan, koska myös maksoi ne ja sai tietysti myös pitää häälahjarahat. Ennen häitä tehtiin avioehto, mitä olin itse ehdottanut, koska en halunnut että miehen varakkaat vanhemmat kuvittelisi, että olin miehen rahojen perässä.
häiden jälkeen alkoi sitten yhteinen arki, mies edelleen työssä ja piti myös omaa yritystä. Tämän lisäksi kävi omassa harrastuksessaan 3krt/vk ja muutenkin kulki miten halusi. Minä olin lasten kanssa kotona ja onnelsena odotin vauvaa.
Olin hiukan kyllä ihmeissäni, kun mies oli niin halunnut aina lasta, muttei kuitenkaan "osallistunut" raskauteen, ultrastakin myöhästyi. Kotona muiden lasten kanssa muuten asiat ok, mutta aluksi oli sitä mieltä että lasten pitäisi olla huoneessan ja ovi kiinni.. ja muutenkin aika tiukka kuri. Yritin itse luovia ja koittaa saada miestä ymmärtämään lapsia, kun ei ollut aiemmin juuri ollut muiden lasten kanssa tekemisissä.
Pakko käydä asioilla välissä, tarina jatkuu..
Olen jo vuoden ajan koittanut saada miestä järkiinsä ja aina törkeimmissä tilanteissa uhannut erolla.
Mielestäni olen ottanut miehekseni narsistin.
Kun aloimme seurustelemaan minä olin 3 lapsen ja "eläintarhan" kanssa yksin ollut jo viitisen vuotta. (Siis olin kyllä seurustellut muutaman kerran, mutten asunut yhdessä kenenkään kanssa eroni jälkeen)
Nykyinen mieheni oli ollut yksin noin 7 vuotta, ja todella vähän naisten kanssa tekemisissä tänä aikana ja lapsista ei oikeastaan mitään kokemusta. Hän oli aiemmin seurustellu kaksi kertaa 7 vuotta, ja molemmissa tapauksissa nainen jättänyt hänet toisen takia. Mies meidän seurustelun aloittaessa 40v, ja asui vanhemmillaan, ostanut asunnon, mutta remppa ei vielä valmis.
Alussa mies oli todella erilainen, kuin muut joiden kanssa olin surustellut; avasi ovet, auttoi joka asiassa, vei syömään hienoihin paikkoihin, toi työmatkoiltaan tuliaisia. Mies oli tuolloin todella hyväpalkkaisessa työssä ja lisäksi piti kioskia/ruokapaikkaa kaverinsa kanssa.
Melkein alusta asti meillä oli ehkäisyn kanssa ongelmia, minulle ei sovi hormoonallinen ehkäisy ja mies ei halua käyttää kumia.. Sain kumminkin miehen käyttämään sitä kumia puolisen vuotta, sitten mies alkoi "huolettomaksi" sen suhteen ja oli sitä mieltä, että lapsi saa tulla, että hän oli aikaisempien (niiden kahden) kanssa halunnut lapsen, mutta naiset ei. Itse olin kyllä sitä mieltä, että asioita ei hoideta niin, että periaatteessa sen takia ettei halua käyttää kumia, ei lasta tehdä. Hainkin muutaman kerran katumuspillerin (en todellakaan enenne ollut joutunut hakemaan). Tulin sitten kumminkin raskaaksi,kun olimme seurustelleet 7kk. Mies vei minut vklmatkalle espanjaan ja kosi. Alettiin suunnittelemaan yhteenmuuttoa ja mies etsi sopivaa ok-taloa, samalla suunniteltiin myös häitä.
Noin puolessa välissä raskautta pääsimme muuttamaan taloon, häihin aikaa pari viikkoa. Mies päätti lähteä juuri muuton aikaan kaverinsa luokse Intiaan laserleikkauttamaan silmänsä, olin ihan äimänä, muutto kesken ja häihin pari vka!
Vielä enemmän hämmästyin, kun mies soittaa pari pv perille päästyään, että minun pitään nyt heti lähteä Intiaan, hänen silmiään ei voikkaan leikata ja tarvitsee jonkun joka leikataan, koska hän alkaa järjestämään intiaan silmäleikkausmatkoja ja tarvitsee "esimerkkipotilaan". Olin todella järkyttynyt, silloin aloi ensimmäistä kertaa vakavissani miettimään millaisen miehen kanssa olin tekemisissä.. Olin siis puolessa välissä raskaana, muutto kesken ja häät tulossa. Lisäksi olin miehelle jo ennen lähtöä sanonut, että ko leikkausta minulle ei voi tehdä, koska suvussani eräs ongelma silmissä. En myöskään suostunut muutenkaan lähtemään sinne bakteeripesään raskaana. Mies soitteli moneen kertaan, ja yritti painostaa lähtemään, en suostunut. No mies tuli sitten takaisin, ja kun yritin aiheesta puhua, että mitä hänen päässään liikkui, mies oli sitä mieltä ettei asiassa ollut mitään ihmeellistä..
No miehenkin tavarat muutettiin taloon ja häät pidettiin. Mies muuten suunnitteli häät kokolailla oman päänsä mukaan, koska myös maksoi ne ja sai tietysti myös pitää häälahjarahat. Ennen häitä tehtiin avioehto, mitä olin itse ehdottanut, koska en halunnut että miehen varakkaat vanhemmat kuvittelisi, että olin miehen rahojen perässä.
häiden jälkeen alkoi sitten yhteinen arki, mies edelleen työssä ja piti myös omaa yritystä. Tämän lisäksi kävi omassa harrastuksessaan 3krt/vk ja muutenkin kulki miten halusi. Minä olin lasten kanssa kotona ja onnelsena odotin vauvaa.
Olin hiukan kyllä ihmeissäni, kun mies oli niin halunnut aina lasta, muttei kuitenkaan "osallistunut" raskauteen, ultrastakin myöhästyi. Kotona muiden lasten kanssa muuten asiat ok, mutta aluksi oli sitä mieltä että lasten pitäisi olla huoneessan ja ovi kiinni.. ja muutenkin aika tiukka kuri. Yritin itse luovia ja koittaa saada miestä ymmärtämään lapsia, kun ei ollut aiemmin juuri ollut muiden lasten kanssa tekemisissä.
Pakko käydä asioilla välissä, tarina jatkuu..
