en haluaisi elää,mutta pakko,päätin kuitenkin etten enään ikinä näytä tunteitani kenellekkään

[milkyvay]

Koin lapsena ettei äiti rakasta, aloin oireilemaan sitä,olin vihainen(en kuitenkaan puhunut siitä miltä tuntui olin vain vihainen) äiti alkoi selkäni takana junailla mulle koulukotipaikkaa, sain kuulla asiasta isältä joka vastusti asiaa.

No sitten ensimmäinen mies ja esikoisen isä jätti mut koska mun tunteet oli vuoristorataa,enkä osannu puhua tunteistani olin varma etten enään rakastu.


Mutta niin kävi että muutaman vuoden päästä rakastuin. Muutimme yhteen ja aloin odottaa vauvaa. Elämä oli hankalaa miehen puolelta,masennusta,valheita,salailua. Mutta tasottui jossain vaiheessa. Sitten tuli miehen seksuaalinen haluttomuus, mikä tuntui minusta pahalta,puhuin asiasta miehelle,lopulta itkin asian sutheen,koin että olen ällöttävä ja ruma. sanoin sen miehelle,kerroin mitä tarvitsen,mutta mies ei ottanut sitä huomioon. lopulta aloin olla vihaisempi ja vihaisempi koska koin että mies ei rakasta kun minun tunteilla ei ole väliä.

Mitä teki mies,ei puhunut omista tunteistaan koskaan,vaikutti ihan tyytyväiseltä, mutta sitten yhtäkkiä oli kuin jäätä ja jättämässä mua,koska olin hänelle vihainen.

en tiedä nyt jättääkö mies vai ei.mutta jos jättää niin minä sulkeudun en enään näytä tunteita en positiivisia enkä negatiivisia,enkä anna minun rakastua keneenkään,enkä kenenkään minuun. en halua kokea sitä että mut halutaan hylätä jos olen vihainen.

en haluaisi elää koska ilman rakkautta,rakastelua,hellyyttä,läheisyyttä ja kumppanuutta elämä on tyhjää. lapset on vain lainassa,mutta heidän taki mun täytyy vaan kestää loppuelämän yksinäisyys. Mun lähelle ei tule kukaan enään ikinä pääsemään.

 

["Mökö"]

Oot varmaa jossain terapiassa jo käynytkin? Jos et, nyt olisi korkea aika mennä!
Sulla on menneisyydestä kerättyä painolastia mukana, ja sitä taakkaa pitäisi saada kevennettyä.
Miehellekin terapia voisi tehdä hyvää.

Ja tuo miehen seksuaalinen haluttomuus.. Varmaan miehellekin kova paikka, eikä hänen oloaan varmastikaan helpottanut, jos sä alat sanelemaan mitä SINÄ tarvitset. Olisi ehkä pitänyt käsitellä sitä, miksi mies on halunsa menettänyt..

 

[rohkaisija]

Voimia sinulle! Etsi taho, jonka kanssa voit jutella asioista ja purkaa sisintäsi, se auttaa. Rukoilen puolestasi, että asiat järjestyvät.

 

[ok]

Terapiaa minäkin ehdottelen.

 

[milkyvay]

kuule minusta mise on vastuussa omasta seksuaaliterveydestään ja vastuussa myös omalta osaltaan siitä että avioliitto toimii ja vastuussa siitä että puhuu omista tunteistaan.

Minä olen seksuaaliterapeutin kanssa keskustellut asioista ja samaten psyko/pariterapeutin kanssa ja heidän mielestään minun reagointini on ollut ihan normaalia tilanteessa.

Kyllä minä olen alkuun nätisti yrittänyt puhua miehen haluttomuudesta ja pyytänyt häntä lhätee hakee apua yms. mutta kun tlanne oli jatkunut lähes 2vuotta loppu mun ymmärrys, sen jälkeen olen ollut lähinnä vain vihainen. En olisi jos mies olisi hakenut itselleen apua ja samalla näyttänyt mulle että minulla on hänelle väliä että hän rakastaa minua.

minun tarve oli olla hänen silmissä haluttava,kaunis,tärkeä ja rakastettu. osan tuosta olisi voinut mies saavuttaa ihanv aan sillä että olisi sanonut minulle että olen kaunis, olisi puhunut tunteistaan eikä esittäny että kaikki on hyvin ja se mikä mut saa vihaiseksi enemmän kuin mikään on miehen en tiedä vastaukset

minä: jätätkö mut: mies: en tiedä
minä: miksi et halua: mies:en tiedä
minä: mitä aiot tehdä(viitaten ammattiapuun) mies: en tiedä.

joka tapauskessa mä en tule koskaan enään pyytämään keneltäkään rakkautta/en hellyyttä/en kehuja. en aio enään ottaa turpaan tällä rintamalla. jos mies jättää taidan alkaa käyttää mieheiä vaan seksiin(mitä en oo ennen tehny) ja jos joku haluaa enempi saa lähteä. mua ei enään kukaan tule satuttamaan

 

[milkyvay]

[QUOTE="Mökö";29512739]Oot varmaa jossain terapiassa jo käynytkin? Jos et, nyt olisi korkea aika mennä!
Sulla on menneisyydestä kerättyä painolastia mukana, ja sitä taakkaa pitäisi saada kevennettyä.
Miehellekin terapia voisi tehdä hyvää.

Ja tuo miehen seksuaalinen haluttomuus.. Varmaan miehellekin kova paikka, eikä hänen oloaan varmastikaan helpottanut, jos sä alat sanelemaan mitä SINÄ tarvitset. Olisi ehkä pitänyt käsitellä sitä, miksi mies on halunsa menettänyt..[/QUOTE]

kuule tulitko ajatelleeksi että miehen haluttomuus on ollut mulle kova paikka,mies on vastuussa omasta seksuaaliterveydestään, ei hän voi satuttaa vaimoaan siksi että asia on hänelle arka. aikuisen ihmisen pitää ottaa vastuu ja se tarkoittaa sitä että jos on haluton etsii syyn siihen ja avun.

mies ei edes ole suostunut puhumaan mun kanssa asiasta,etkö yhtään ite olis turhautunut jos rakastamasi ihminen ei suostuisi puhumaan asiasta.

minusta siinä ei ole mitään väärää että mulla on tarve olla haluttu mieheni silmissä.

 

[qqrtt]

Onnea vaan valitsemallesi tielle. Näin sivullisesta valinta tuntuu hyvin surulliselta, mutta sinunhan se onkin, ei onneksi minun. Itse harkitsin terapiaa, en siksi etteikö reagointi olisi täysin normaalia vaan ennemmin siksi että itse haluaisin päästä yli katkeruudesta.

 

["erilainen"]

joka tapauskessa mä en tule koskaan enään pyytämään keneltäkään rakkautta/en hellyyttä/en kehuja. en aio enään ottaa turpaan tällä rintamalla. jos mies jättää taidan alkaa käyttää mieheiä vaan seksiin(mitä en oo ennen tehny) ja jos joku haluaa enempi saa lähteä. mua ei enään kukaan tule satuttamaan

Höpöti höpöti. Toivut aikasi, stten etsit jonkun uuden, erilaisen.

 

["Mökö"]

kuule tulitko ajatelleeksi että miehen haluttomuus on ollut mulle kova paikka,mies on vastuussa omasta seksuaaliterveydestään, ei hän voi satuttaa vaimoaan siksi että asia on hänelle arka. aikuisen ihmisen pitää ottaa vastuu ja se tarkoittaa sitä että jos on haluton etsii syyn siihen ja avun.

mies ei edes ole suostunut puhumaan mun kanssa asiasta,etkö yhtään ite olis turhautunut jos rakastamasi ihminen ei suostuisi puhumaan asiasta.

minusta siinä ei ole mitään väärää että mulla on tarve olla haluttu mieheni silmissä.

Kuule, tulin ajatelleeksi.

Sä suorastaan syyllistit miestä haluttomuudestaan! Luuletko, että se auttaa? Herättää himoja ja haluja?

Miehellä on joku lukko seksuaalisen halunsa kanssa, ja sinä jäkätät vieressä, kuinka sinä haluat, ja kuinka sinä tarvitset ja kuinka sinä koet asian..
Sinäsinäsinä!!

 

["erilainen"]

kuule tulitko ajatelleeksi että miehen haluttomuus on ollut mulle kova paikka,mies on vastuussa omasta seksuaaliterveydestään, ei hän voi satuttaa vaimoaan siksi että asia on hänelle arka. aikuisen ihmisen pitää ottaa vastuu ja se tarkoittaa sitä että jos on haluton etsii syyn siihen ja avun.

mies ei edes ole suostunut puhumaan mun kanssa asiasta,etkö yhtään ite olis turhautunut jos rakastamasi ihminen ei suostuisi puhumaan asiasta.

minusta siinä ei ole mitään väärää että mulla on tarve olla haluttu mieheni silmissä.

Ei tietenkään ole mitään väärää, mutta ei myöskään ole normaalia katkeroitua loppuelämäksi niin että eron jälkeen on koko miessukupuolta kohtaan katkera, kostonhimoinen ja tunnekylmä.
Tosin, tuohan on nyt sinun tämän hetkinen tunne. Tuollaiset päätökset on enemmän tuttuja elokuvista ja romanttisista romaaneista kuin tosielämästä. Ehdit vielä kokea rakkauttakin

 

["Mökö"]

Ja varmasti häviää ne viimeisetkin halut mieheltä, kun ajattelee sun käytöstä.