En haluaisi erota, mutta on pakko.. Piiitkä tarina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nyt harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;26244011:
No näin kävi.
Kun tulin raskaaksi ja muutimme yhteen, alkoi kaikki valjeta.

Toki syytän itseäni siitä että ensinnäkin raskauduin, uskoin ja luotin mieheen ehdottomasti liian lyhyen seurustelun jälkeen.

Ei se muuttunut miksikään,sä et vaan malttanut odottaa tarpeeksi montaa vuotta että olisit nähnyt mikä se todellisuudessa on luonteeltaan.
Ihan saman virheen olen itse tehnyt ja niin moni muu.
Mä olen nykyisen miehen kanssa ollut viisi vuotta ja vasta nyt alkaa tulla ne todelliset luonteenpiirteet esille.
Ihminen kykenee aika kauan silottelemaan luonnettaan halutessaan.
 
Tuo uniapnea bussinkuljettajalla on hengenvaarallista! Sun on ilmoitettava siitä johonkin, sinne kurssin järjestäjälle ainakin nyt ensin! Tuolla tiedolla sinäkin oot vastuussa ihmishengistä. Oikeesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;26244011:
No näin kävi.
Kun tulin raskaaksi ja muutimme yhteen, alkoi kaikki valjeta.

Toki syytän itseäni siitä että ensinnäkin raskauduin, uskoin ja luotin mieheen ehdottomasti liian lyhyen seurustelun jälkeen.

Siis sä olet tuo harmaa ap?
 
[QUOTE="akka";26244040]Ei se muuttunut miksikään,sä et vaan malttanut odottaa tarpeeksi montaa vuotta että olisit nähnyt mikä se todellisuudessa on luonteeltaan.
Ihan saman virheen olen itse tehnyt ja niin moni muu.
Mä olen nykyisen miehen kanssa ollut viisi vuotta ja vasta nyt alkaa tulla ne todelliset luonteenpiirteet esille.
Ihminen kykenee aika kauan silottelemaan luonnettaan halutessaan.[/QUOTE]

Tuo on kyllä totta, että pystyy silottelemaan.
Yleensä vaan ovat "paljastuneet" parissa kuukaudessa..
Tietysti nyt kun jälkeenpäin ajattelee, oli "varoitusmerkkejä" ilmassa. Mutta ikinä en olisi uskonut että joku voi olla tuollainen kuin tämä.

Millään ei ole mitään väliä..

En tuossa alussa huomannut kertoa tätä:
kun suunnittelimme avioliittoa ihmettelin miehelle miksi hällä oli äitinsä ex-miehen sukunimi. Isänsä ja äitinsä eivät ole naimisissa. Paljastui että äitinsä oli koko miehen iän valehdellut hälle, että tämä ex-mies oli halunnut mieheni nimelleen ja estänyt eron sen vuoksi. Joutui kuitenkin paljastamaan totuuden, kun mieheni olisi vaihtanut itselleen isänsä sukunimen ennen meidän avioliittoa.. Eli mieheni oikeasta isästä ei ole mitään varmuutta, miehen äiti oli pettänyt tätä miehen oletettua isää ennen raskaaksi tuloa ja edelleen petti mieheni syntymän jälkeen useasti. Tämä oletettu isä kuitenkin on pysynyt miehen äidin kanssa, koska tämä äiti on mm antanut yhden lapsistaan toisen kasvatettavaksi, ja halusi hyvän elämän "pojalleen". Eivät uskalla tehdä DNA-testiä, jos ei olisikaan toivottu tulos. Oikeasti siis miehelläni ei ole isää papereissa. Ei ollut edes ihmetellyt miksei häntä kutsuttu perinnönjakoon, kun tämä äidin ex-mies oli kuollut, vaikka äidin mukaan tämä mies on papereissa mieheni isä.

Minusta oli todella kummallista, että tämä ei vaikuttanut miehen ja hänen äitinsä väleihin tai elämään. Jos minä olisin kuullut tuommosen olisin ollut ihan palasina, tämä oli ihan että ei tässä mitään..

Sorry, todella sekavasti kirjoitettu..
 
[QUOTE="Nyt harmaana";26242534] Tulin sitten kumminkin raskaaksi,kun olimme seurustelleet 7kk. [/QUOTE]

Mä olen kans sitä mieltä, että tuo on ihan liian lyhyt aika oppia tuntemaan toista tarpeeksi, varsinkin kun itse on jo "lapsellinen" ja toinen elänyt poikamieselämää todella pitkään. Että minusta(kaan) miehen käytös ei ole sinänsä kovin yllättävää vaan vain juuri sellaista käytöstä, jollaista osaa odottaa mieheltä, jolle on kaikki aina valmiiksi passattu ja jonka ei ole tarvinnut koskaan joustaa omista asioistaan vaimon tai lapsen takia.
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
[QUOTE="Nyt harmaana";26243867]Ei ole tarvetta diagnoosiin. Toivoisin tietenkin täydestä sydämestäni että olisin väärässä ja miehellä olisi mahdollista tulla "järkiinsä".

Todellakin itseäni syytän että olen tuohon hulluun sekaantunut ja lapseni joutuvat kärsimään. Aika monet itkut olen itkenyt tyhmyyteni vuoksi.[/QUOTE]

Suo nyt anteeksi, mutta eipä se sinunkaan puolelta ole oikein toivoa miehen tulevan "järkiinsä", mikäli "järjissään" oleminen on jotain, jonka sinä yksin voit määritellä.

Mieshän on ollut tuommoinen abouttis koko ajan, alusta asti erimoisia edesottamuksia, alun huuma on tietysti alun huuma (eikä silloin kuulu todellakaan hötkyillä suhteeseen lapsia ynnä muuta...), ei se mies ole tullut hulluksi eikä siis niin ollen tule sen enempää järkiinsä kuin mitä on ennenkään ollut.

Ehkä aluksi itse jopa ihastuitkin näihin tiettyihin impulsiivisiin ja riskinottokykyisiin piirteisiin miehessä - jotka sitten eivät niin ihania piirteitä enää olekaan, kun niiden kanssa joutuu elämään.

Mutta life happens. Kun olet päätöksesi tehnyt, pidä se, ja suuntaa eteenpäin. Mies on tälle yhdelle lapselle ainoa isä ja tärkein mies maailmassa, joten ei ole syytä varmasti mollata häntä tämän enempää. Onhan hän majoittanut sinua ja teini-ikäisiä lapsiasi kuitenkin käsittääkseni kohtuullisen edullisesti. Arviointivirheistä on turha läimiä itseään hengiltä, eikä sitä toista osapuoltakaan välttämättä tarvitse maan rakoon lytätä. Elämä jatkuu jollain tavalla kaikilla. Toisia ei voi muuttaa, itseään vain voi.

Tsemppiä.
 
jokuhan on määritellyt et jos ajattelee uudesta kumppanistaan, että tää onliian hyvää ollakseen totta, niin asia todellakin on niin! kyseessä opn narsisti eikä se olekaan oikeasti totta.
 
Mitä väliä sen on, onko sun miehes narsisti/joku muu?? Miks sun pitää saada tolle joku pakko diagnoosi?? Ihan sama, mutta ukkos on täys pässi, sovinisti sika ja patalaiska vätys, jonka vanhemmat on passannu piloille. Ei tietenkään tule toimeen ilman vanhempia, eikä myöskään kestä sitä, että kotoo muutettuaan ei kaikki ihmiset hypikkään samalla tavalla kieroon kuin hänen vanhempansa. Olet vaan pelkkä lastenhoitaja, koti orja, seksi kone ja lähinnä vaan käytössä sillon, kun ukkoas jaksaa huvittaa jne. Haluatko loppu elämäs elää tollasen täysin vetelän paskan kanssa, jolta kerjäät polvillas että, auttais jne? Mieti etes lapsia, mieti minkälaisen mallin saavat isästään? Rupeevat pian käyttäytymään samalla tavalla ja saat ukkos lisäks passata myös teijän lapsiakin.
 
Kuulostaa kamalalta tilanteelta. Suo anteeksi, mutta minusta olet kyllä itse syypää koko sotkuun. Ei ihmistä tunne puolen vuoden jälkeen eikä vielä vuodenkaan. Keskustelitteko koskaan asioista niiden oikeilla nimillä? Kysyitkö miten mies aikoo osallistua lapsenhoitoon? Opitko mitään edellisestä erostasi? jos et niin koeta oppia tästä tulevasta. Muutoin löydät itsesi taas uudelleen samasta allikosta..
 
Kuulostaa kamalalta tilanteelta. Suo anteeksi, mutta minusta olet kyllä itse syypää koko sotkuun. Ei ihmistä tunne puolen vuoden jälkeen eikä vielä vuodenkaan. Keskustelitteko koskaan asioista niiden oikeilla nimillä? Kysyitkö miten mies aikoo osallistua lapsenhoitoon? Opitko mitään edellisestä erostasi? jos et niin koeta oppia tästä tulevasta. Muutoin löydät itsesi taas uudelleen samasta allikosta..

No minä en niin allekirjoita tätä että mies pitäis tuntea about 5vuotta ennen kuin tietää todella minkälainen hän on. Toki kyllähän tuo 7kk:kin kuulostaa liian lyhyeltä. Mutta eipä toisen kaikista piirteistä voi olla selvillä ennen kuin on asunut ihan 24/7 yhdessä. Sitäkään en nyt ihan usko että mies olis pystynyt pimittämään todellisen luonteensa koko tuon ajan. Ap on ehkä huomannut viitteitä moisista, mutta sulkenut silmänsä niiltä. Niin valitettavasti käy kun rakastuu:/ Kyllä itsellenikin on tullut miehestäni ilmi paljon asioita joita en rakastumisvaiheessa huomioinut. Ja nyt ne erityisesti ärsyttävät välistä. Itselläni tietenkin on se onni ettei mitään tuollaista ole miehessäni. Ja jaksan häntä rakastaa.

Vaikea sanoa mitä ap tulisi tehdä. Ei se nyt ole niin helppoa tehdä mitään ilmoitusta omasta miehestään, ja vielä kun toinen uhkailee ja voi ne vielä toteuttaakin. Mutta ei tuo kyllä kuulosta normaalilta tasa-arvoiselta parisuhteelta.
 
Onko Tämä Neljän Äiti sama hlö kuin ap, eli "nyt harmaana? Sama se, haluan kysyä aloittajalta mikä sai ryhtymään vakavaan suhteeseen tollaseen mieheen kun varmasti on hälytyskellot kilkattaneet jo tuon 7kk:n jälkeen? Ja ajautunut tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä ellet ole ensin säästänyt rahaa aloittaaksesi uudelleen omillaan? Ja kattonut noin halventavaa käytöstä? Narsisti tai ei, miehen suhde vanhempiinsa yleensä kertoo paljon. Samoiten suhde työntekoon ja tuo konkurssin selittely ja toisen niskaan laittaminen kuulostaa... no, vastuuttomalta. Nyt on hyvä että olet lähtemässä. Typerää tässä on se että annat miehen uhkailujen vaikuttaa ittees. Älä ota niitä kuuleviin korviin, kirjoittamasi perusteella tuskin saa mitään aikaiseksi.
 
Puhukaa nyt mulle järkeä!
Hirveen vaikeelta tuntuu edelleen lähteminen.. itken täällä päivät pitkät.
Mies on kyllä oikein ihana silloin kun haluaa, ehkä jopa useimmiten ja nyt alkanut myös olemaan lapsensakkin kanssa.
Mutta, edelleenkään ei myönnä toimineensa aiemmin väärin/huonosti, eikä oli mitään anteeksipyydettävää. Vaikka kuinka olen koittanut keskustella siitä kuinka rikki olen ollut, niin ei.
Keskustelun jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käyttäytyy niinkuin ei oltaisi edes eroamassa.

Millään en haluaisi luovuttaa, haluan olla juuri hänen kanssaan, mutta haluaisin että myöntäisi virheensä ja katuisi. Muuten en voi edes uskoa ettei paskan tuleminen loppuisi..

Miten tämä voi olla niin vaikeeta??
 

Yhteistyössä