[QUOTE="akka";26244040]Ei se muuttunut miksikään,sä et vaan malttanut odottaa tarpeeksi montaa vuotta että olisit nähnyt mikä se todellisuudessa on luonteeltaan.
Ihan saman virheen olen itse tehnyt ja niin moni muu.
Mä olen nykyisen miehen kanssa ollut viisi vuotta ja vasta nyt alkaa tulla ne todelliset luonteenpiirteet esille.
Ihminen kykenee aika kauan silottelemaan luonnettaan halutessaan.[/QUOTE]
Tuo on kyllä totta, että pystyy silottelemaan.
Yleensä vaan ovat "paljastuneet" parissa kuukaudessa..
Tietysti nyt kun jälkeenpäin ajattelee, oli "varoitusmerkkejä" ilmassa. Mutta ikinä en olisi uskonut että joku voi olla tuollainen kuin tämä.
Millään ei ole mitään väliä..
En tuossa alussa huomannut kertoa tätä:
kun suunnittelimme avioliittoa ihmettelin miehelle miksi hällä oli äitinsä ex-miehen sukunimi. Isänsä ja äitinsä eivät ole naimisissa. Paljastui että äitinsä oli koko miehen iän valehdellut hälle, että tämä ex-mies oli halunnut mieheni nimelleen ja estänyt eron sen vuoksi. Joutui kuitenkin paljastamaan totuuden, kun mieheni olisi vaihtanut itselleen isänsä sukunimen ennen meidän avioliittoa.. Eli mieheni oikeasta isästä ei ole mitään varmuutta, miehen äiti oli pettänyt tätä miehen oletettua isää ennen raskaaksi tuloa ja edelleen petti mieheni syntymän jälkeen useasti. Tämä oletettu isä kuitenkin on pysynyt miehen äidin kanssa, koska tämä äiti on mm antanut yhden lapsistaan toisen kasvatettavaksi, ja halusi hyvän elämän "pojalleen". Eivät uskalla tehdä DNA-testiä, jos ei olisikaan toivottu tulos. Oikeasti siis miehelläni ei ole isää papereissa. Ei ollut edes ihmetellyt miksei häntä kutsuttu perinnönjakoon, kun tämä äidin ex-mies oli kuollut, vaikka äidin mukaan tämä mies on papereissa mieheni isä.
Minusta oli todella kummallista, että tämä ei vaikuttanut miehen ja hänen äitinsä väleihin tai elämään. Jos minä olisin kuullut tuommosen olisin ollut ihan palasina, tämä oli ihan että ei tässä mitään..
Sorry, todella sekavasti kirjoitettu..