En haluaisi ajatella ilkeästi, mutta...

[P E P P I PITKÄTOSSU]

Varmaan voipi olla jotain masennusta tuolla rouvalla. MUTTA jos itse olisin hanen housuissaa, ei minua ja masennustani taatusti auttaisi "ystava" joka tulee meille ihan vain tarkistaakseen, kuinka likaista meilla on, ja kuinka monta kaveria lapsillani on.

Jos olet huolissasi, sano se suoraan, ja tarjoa esim apua. Ala vahtaa, tai anna kuvaa etta tarkkailet heitaja heidan elamantilannettaan.

En minä sinne millään tarkkailumielellä mene! Ja vaikka olisi ajatellut, että tarkkailen, niin tekisi sitten kodillensa jotain! Ei minua haittaa niin kauan, kun ei tarvitse itse sellaisessa asua.

No ohhoh pitäisikö hänen tehdä kodillensa sen takia jotakin, että sinua vaivaa että ympäristö on sotkuinen. Jos olet niin materialisti että sinua vaivaavat pölykoirat nurkissa, niin ehkä ystävyys ei sinun puolelta ole aitoa. Ja tämä viimeinen kommentti *pudistelee päätään*.

 

[P E P P I PITKÄTOSSU]

Miten sä siis oot sitä lähestyny? Puhelimellako? Entä jos juttelet ihan jostain muusta ku kyläilystä tms. Kyselet vauvasta ja koetat saada puhumaan. Voi olla pieniki asia mikä sen padon laukasee ja asiat alkaa selvitä, JOS on masentunu eikä jaksa vauvan kanssa.

Viestillä, käynyt oven takana (ei avaa). Lapset on kyllä päivittäin pihalla, mutta ne on myös epäsosiaalisia, kyräilijöitä! Mitä äiti edellä, sitä lapset perässä...

Lapset eivät automaattisesti muutu oudoksi, jos vanhemmilla masennusta tai epäsosiaalisuutta. Tämän diagnoosin yleensä tekevät ulkopuoliset asennevammallaan.

 

[P E P P I PITKÄTOSSU]

- äiti valittaa aina, että rahat on loppu, silti on maksamatta vuokrat yms..

Mutta eikös tuo ole ihan selvä juttu, jos rahaa ei kerran ole?

Ensin vuokra, sitten muut menot! Eikö sen pitäisi niin mennä?

Entäs jos ne vuokrarahat menee lasten ruokintaan? Kumpi on tärkeämpää lasten ravinto vai vuokra?

Kyllä mun mielestä tärkeempää on, että lapsilla on koti!

Mielipiteidesi vuoksi mitä täällä kirjoitat, niin ehkä on parempi ettet ole ystäväsi kanssa tekmisissä. Minun mielestäni sinä olet lajiketta nimeltä selkäänpuukottaja.

 

[P E P P I PITKÄTOSSU]

Siis asiahan on nyt niin, että mä oon auttanut siivouksessa, raha-asioissa, lastenhoidossa yms.. Oon antanu mattoja, verhoja yms.. mutta matot on homehtunu parvekkeelle (tuuletettu kuukausia), verhot mädäntyny auton peräluukkuun. En koe enää apuani tarvittavan, koska sitä ei näemmä arvosteta. Vähästä mäkin annan!

Tuskin kysymyksessä on arvostuksen puute. Ehkä hän ei ole halunnut sanoa suoraan ettei hän tarvitse apua. Masennuksessa ihminen ei näe selvästi, ja todellisuudentaju voi hämärtyä. Tuskin hän noita asioita on kiittämättömyksissään tehnyt.

 

[P E P P I PITKÄTOSSU]

Mutta jos sossuntäti menee sinne ja toteaa, että kaikki ei ole ok, niin enkä silloin ole ollut syystä huolissani!? Hyvä olis sen äidin TAAS herätä tähän päivään.

Olisi varmaan syytä herätä, mutta kuka sen herätyksen tekee. Btw mulla itselläni oli tuttu joka ei näe masennusta sairautena. Uskoo kuulemma enemmän Joulupukkiin kuin masennukseen. Ja syystä varmaan olet huolissasi, mutta jos ystäväsi on masentunut, niin hänen pääsään monet pelot moninkertaistuvat, ja voi tulla pelko lapsiensa menettämisestä...