En haluaisi adoptoida

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27043013]Pakko oikaista adoptioneuvonnan läpikäyneenä. Adoption syy pitää nimenomaan olla se että haluaa oman lapsen adoption kautta. Ne jotka haluaa antaa lapselle kodin ja perheen karsitaan pois.
Lapsen kannalta toki tarkoitus on saada hyvä koti ja perhe, ja siksi adoptiosta vastaavat viranomaiset tutkivat ketkä vanhemmat kenelle lapselle parhaat olot pystyy tarjoamaan. Mutta vanhemmilla auttaminen ei saa olla motiivi.

Ja ap:lle, ei tietenkään pidä adoptoida jos tuntee noin. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, on hyvä ettei lähde adoptioon jostain "kun lapsettomien pitää"-tyyylisestä syystä vastoin omaa fiilistään.[/QUOTE]

Kiitos oikaisusta . Ja näin tuon olen itsekin aina ajatellut.

 

[waninka]

Minäkin kärsin lapsettomuudesta ennen kuin tulin raskaaksi hoidoilla. Mietin myös haluaisinko edes adoptoida(tiedossa oli ettei olisi edes mahdollista), ja tulin siihen tulokseen etten haluaisi. Se ei tosiaankaan ole kaikkia varten ja itse olisin mieluummin myös sopeutunut olemaan ilman lasta kun adoptoinut. Silti en kuitenkaan sanoisi että minulle on tärkeä saada juuri omista soluista lapsi ja muutenkin käsityksesi adoptiosta saa sinut kuulostamaan hieman kolkolta. Ehkä jos adoptio olisi helpompaa olisin voinut miettiä uudestaan. Veljenlapseni on adoptoitu, joten olen läheltä seurannut prosessia ja adoptiolapsen kasvua.

 

[Ken guru]

Ja minusta ei myöskään olisi ollut adoptoimaan. En ole tarpeeksi vahva siihen, koska se vaatii todella paljon henkisesti, fyysisesti ja taloudellisestikin, uskon että jopa enemmän kuin biologinen lapsi. Mutten katso että se on mitenkään väärin myöntää tuota, tai ajatella niin. Uskon että harvemmasta oikeasti olisikaan adoptoimaan, ja nostan hattua niille jotka siihen pystyvät, ja jotka niin tekevät.

Vaikka joku sanoo että on julmaa repiä lapsi omasta elinympäristöstään johonkin täysin vieraaseen, niin minä ajattelen sen niin, että monta henkeä on adoptoimalla pelastettu, ja monta lasta autettu elämään paljon parempaa elämää kuin heillä alkuperäisessä ympäristössä olisi koskaan ollut mahdollista.

 

[Micosa]

Minäkin kärsin lapsettomuudesta ennen kuin tulin raskaaksi hoidoilla. Mietin myös haluaisinko edes adoptoida(tiedossa oli ettei olisi edes mahdollista), ja tulin siihen tulokseen etten haluaisi. Se ei tosiaankaan ole kaikkia varten ja itse olisin mieluummin myös sopeutunut olemaan ilman lasta kun adoptoinut. Silti en kuitenkaan sanoisi että minulle on tärkeä saada juuri omista soluista lapsi ja muutenkin käsityksesi adoptiosta saa sinut kuulostamaan hieman kolkolta. Ehkä jos adoptio olisi helpompaa olisin voinut miettiä uudestaan. Veljenlapseni on adoptoitu, joten olen läheltä seurannut prosessia ja adoptiolapsen kasvua.

Ap myönsi etteivät ole erityisen lapsirakkaita, joten ymmärrän että "vieraan" lapsen kasvattaminen välttämättä sitä lapsirakkautta kasvata.
Oma lapsi saattaa muuttaa asiaa kuitenkin helpommin.
En tiedä tajuaako kukaan mitä tarkoitan.

 

[olisin lapseton]

En minäkään olisi halunnut adobtoida kenenkään lasta vain lapsen saadakseni. Onneksi ei tarvinnut moista miettiä, sain omia.
En voisi rakastaa jotain tummaa aivan muualta tullutta lasta, enkä vaaleakaan. Se ei vain ole oma. Myöskään lahjoitetuilla siittiöillä en olisi tehnyt lapsia.

 

["tyytyväinen"]

Ymmärrä sua.

Meillä myös monta vuotta lapsettomuushoitoja takana. Adoptio mietinnässä. On vain todella vaikea luopua siitä ajatuksesta, että ei saa olla raskaana ja synnyttää, tuntea lasta syntymästä asti.

Jokaisella adoptoidulla lapsella on taustalla hylkäämisen kokemus, joka tulee ilmi lapsen kasvaessa tavalla taikka toisella. Arveluttaa, miten niistä oireista selviäsi. Tulisiko lapsesta tasapainoinen minun kasvattamanani, joka en ole biologinen äiti?

Tuohon aiheeseen liittyy niin paljon pohdittavaa. Onneksi, se ei ole niin helppoa, että "adoptoikaa lapsi".

<onhan tämä ohjelma.'Kadonneen jäljillä' jossa adobtoidutkin etsivät vanhempiaan tai vanhemmat lapsiaan.
Vaikka on se adobtioperhe, ei siinä kuitenkaan ole sinun sukujuuresi. Olet vieras.

 

["vieras"]

Se on selvää, että adoptio on jokaisen oma asia. Itselleni se biologia ei merkkaa niin paljoa ettenkö voisi adoptoida. Biologinen sukulaisuus ei nimittäin riitä tekemään ihmistä läheiseksi. Rakkaus ei myöskään pysähdy mihinkään biologisiin rajoihin.

Mutta ne pitää jokaisen miettiä läpi, jotta tietää mitä tahtoo.