EN HALUA TOISTA LASTA

[APUA]

Moikka!
kysynpä tässä onko minulla kohtalontovereita... Tarinahan menee näin: Kun tapasin tulevan mieheni n. kolmekymppisenä alkoivat vanhemmat, ystävät ja sukulaiset kyselemään, että koskas naimisiin menette? No, mehän mentiin ja sitten alkoivat kyselyt, että koskas lapsia teette? No, lapsi saatiin vaikeuksien kautta (lapsettomuushoidot). Nyt elämme mieheni kanssa onnellista aikaa toivotun pienokaisemme kanssa, niin johan alkaa jo taas kuulua: No, koskas te teette toisen lapsen? Tässä kohtaa minä teen stopin! Minä en halua toista lasta, tämä yksi riittää! (Mieheni on samaa mieltä) Ensinnäkin en nyt niin kauheasti nauttinut raskaana olosta, saatikka synnytyksestä! Onko jotain aikaa minkä jälkeen pitäisi alkaa haluamaan toista lasta tai unohtaa kamalan synnytyskokemuksen? Taas kuuluu seuraavaa: No mutta kyllähän sitä täytyy sisarus lapsella olla! Pääset paljon helpommalla kun niillä on sitten seuraa toisistaan... Jos niille sanoo, että ei halua toista lasta, niin johan katsotaan paheksuvasti ja ihmettelevästi, että mikäs hirviö sinä olet kun lapselta eväät sisaruksen... Alan itsekin jo olla lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, niin en usko että enää jaksaisin tuota vauva-aikaa taas uudestaan kokea... Mitähän näille "hyvää tarkoittaville" sukulaisille ja ystäville pitäisi sanoa, jotta jättäisivät meidät rauhaa?? Onko kellään neuvoja/kokemusta?

 

[taustalla]

Noh voit sanoa juuri niin kuin kirjoititkin, eli niinkuin asiat kohdallanne ovat selitellen tai sit, että ette halua lisää lapsia, koska teidän lapsiluku on täynnä. piste.

 

[Koivunkäpy]

Paukauta niille suoraan että ei tule koskaan toista lasta.
Mä pamautin moisen kun kyllästyin kuuntelemaan koska mennään naimisiis, - no ei ikinä.. koska teette toisen (nyt kylläkin jo kysellään kolmannen perään),_ei ikinä..

Sä voit vedota myös ikään että ei tule enempää lapsia..

 

[tipu]

Pidä pääsi, hienoa että olette samaa mieltä miehen kanssa. Silloin ei tarvi asiaa enää pohtia.

 

[SuklaaMousse]

sano että ette saa enää lapsia

 

[Tallu -]

Tähänkin ketjuun varmasti tulee mukaan meitä useamman lapsen kannattajia, joten tässä oma mielipiteeni, joka toki myös kannustaa kaikkia tekemään oman mielensä mukaisesti. Tämä on kopioitu samaa aihetta sivuavasta vastauksestani.

Kyllähän kaikki saavat tehdä miten omalle kohdalleen parhaaksi näkevät, eikä siihen pitäisi muilla olla mitään sanomista. Mutta varmaan ap jonkinlaista keskustelua asiasta aloituksellaan halusi, ja mä ymmärrän keskustelun mielipiteiden vaihdoksi, niin kerronpa tässä sitten omia mielipiteitäni
Ihan ekaksi... mullekin on moni ainoa lapsi sanonut kaipaavansa sisaruksia. Toiseksi olen sitä mieltä, että lapset kannattaisi tehdä pienillä ikäeroilla, sillä isoista (yli 7v) ikäeroista lapset vaan kärsivät. Mä ajattelen näissä asioissa aina lasten parasta, siis yleisesti ajatellen.
On tosiaan niitäkin sisaruksia, jotka eivät aikuisena ole minkäänlaisissa väleissä. Se on harmi, mutta onneksi suurin osa tulee toimeen keskenään ja heistä on toisilleen tukea monissa asioissa. Tässäkin ajattelen lasten etua pidemmälle heidän elämässään... kun me vanhemmat tulemme vanhoiksi ja tarvitsemme jo muiden huolehtimista ja kun aika meistä jättää, niin lapsella on muitakin joiden kanssa keskustella ja päättää meidän asioistamme. Ja on sitten sukua, joita kutsua omien lasten rippijuhliin/yo/valmistujaisjuhliin. Kun suku kuitenkin on aika tärkeä, vaikka se joskus on myös se pahin.
Mutta silti - jokainen päättäköön itse =)

 

[Phoenix]

Ensinkin, se on tosiaan teidän päätös, ja jos se tuntuu satavarmalta niin silloin se on. Mut täällä kans yksi yksilapsisen perheen kasvatti, joka kaipasi sisarusta ihan älyttömästi. Ja eka raskaus oli hankala, puhumattakaan sitten synnytyksestä. Mut toinen tuossa on nyt silti - ja ennen kaikkea siksi ettei esikon tarvitse elää ilman sisarusta.

 

[Dorde]

Ihan kukkua on sanonta 'siinähän se kaks menee niinkuin yksikin'! Eihän se toinen lapsi lakkaa olemasta tarpeineen? Kyllä se tuplahoidon teettää. Niin mulle kaikki useamman lapsen vanhemmat ovat sanoneet. Ja itse en ajatellut tehdä enempää lapsia, yksi on aivan sopiva luku =) Tarkoitus olisi nimittäin vielä palata täysillä työelämään ja matkustella, kahden lapsen kanssa se on aina hankalampaa. Ellei sitten mieli muutu joskus neljänkympin kynnyksellä.. :xmas:

 

[taustalla]

Mäkään en haula toista lasta. Mutta mies haluaa... :\|

 

[JES]

Ihanaa, on joku muukin, joka ei halua toista lasta! Tarina on hyvin sama kuin meillä ja ongelmat myös saman suuntaiset. Minä olen sitten kyselijöille alkanut selittämään oikein pohjia myöten, että kun meillä tämän yhden saantikin oli niin vaikeaa ja kaikki ne hoidot ja piikitykset ja odotukset olivat hyvin järkyttäviä ja me ollaan niin onnellisia tästä yhdestä ettemme kaipaa toista lasta.... kun olen aikani hitaasti ja kärsivällisesti selostanut niin kysyjä kyllästyy ja vaihtaa aihetta eikä varmasti koskaan enää palaa tähän aiheeseen)))
Näin ei voi tietysti ihan kaikille ruveta selostamaan, mutta tutummille.
Vieraammille olen esittänyt vastakysymyksen: Milloin teille tulee lisää lapsia???
Vaikka kysyjä olisi viisikymppinen seitsemän lapsen äiti.
Tiedän että pohjimmiltaan kysyjät tarkoittavat olla vaan ystävällisiä ja minä herkkänahkaisena ylireakoin.
Ei vaan aina jaksa olla kiltti!
Lainaa

 

[siis täh]

Te siis kuitenkin menitte naimisiin ja teitte sen ekan lapsen ihan vaan sukulaisten ja kaverien mieliksi? No kai se toinenkin siinä sitten samalla kaavalla, kai te niiltä sentään jotain hoitoapua ja taloudellista tukeakin saatte kun heidän vaatimuksesta on häät järkätty ja lapsi hankittu?

 

[äiti]

\

Te siis kuitenkin menitte naimisiin ja teitte sen ekan lapsen ihan vaan sukulaisten ja kaverien mieliksi? No kai se toinenkin siinä sitten samalla kaavalla, kai te niiltä sentään jotain hoitoapua ja taloudellista tukeakin saatte kun heidän vaatimuksesta on häät järkätty ja lapsi hankittu?

kuse sukkaas!

 

[en mäkään ennen]

Näin aluksi, jokainen päättäkööt omalta osaltaan mitä tekee. Kerronpa oman tarinani. :hug:

Minulla kesti aikansa että sain ylipuhuttua itseni haluamaan edes yhden lapsen. Jotenkin kuitenkin joku pieni ääni minussa sanoi, että haluaisin sen kuitenkin. Raskaus oli aika rankka, synnytys sitä rankempi ja traumaattisempi. :/ Ajattelin että miten ikinä voisin haluta enää toista lasta. Paikatkin olivat kipeät ainakin puoli vuotta.

Silti lähdimme yrittämään toista lasta heti kun vähänkään alkoi tuntua siltä. Melkein hampaat irvessä, koska taas joku pieni ääni sisälläni sanoi että toinen lapsi olisi hyvä. Hampaat irvessä siksi, että en halunnut lapsien takia ikäeroksi suurta ja oma ikänikään ei paljoa jousta. Realistina kyllä tiesin ettei se tule olemaan helppoa ja aika hyvin ennakolta arvasinkin hankaluudet ja rankkuuden. Mutta ikimaailmassa en olisi voinut uskoa miten KIITOLLINEN ja ONNELLINEN olenkaan että uskalsimme tehdä toisen lapsen! :heart: Rankkaa on ollut, mutta voi tätä rakkauden määrää ja ihanuutta että on kaksi touhulapsosta helmoissani. =) :heart: :heart: Kyllä tämä on antoisaa siinä missä rankkaakin!

Kyllä se osittain pitää paikkansa sanonta että kyllä kaksi menee siinä missä yksi. Ainakin siinä mielessä, että toisen vauvan hoitaminen menee lähes rutiinilla. Heistä on seuraa toisilleen eikä sinun tarvitse enää olla koko ajan seuraneitinä.

Haluaisin kovasti vielä kolmannen lapsen, mutta taitaa jäädä haaveeksi. En ikipäivinä olisi uskonut että lopulta haluaisin monta lasta! Minä joka aiemmin olin suunnilleen allerginen koko lapsille ja vauvoille.