En halua kuolla mutten jaksaisi elääkkään :(

["surullinen"]

On niin paha olla. Ahdistaa aivan kamalasti. Mulla on pieni lapsi ja toinen potkii mahassa. Parisuhde aivan retuperällä. Ei ole ikinä ollut masennusta, mutta nyt ahdistus ja pahaolo vaan kasvaa päivä päivältä ja tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta. En jaksa olla tällainen Olen käynyt psykologilla, mutta siitä ei ole mitään apua.. En pysty puhumaan siellä, vaan mietin koko ajan mitä sanon.. Ahdistaa niin että tuntuu etten saa henkeä. Tarvitsisin varmaan jo apua mutten tiedä mistä. En tiedä jaksanko puhua enää uudelle ihmiselle ja aloittaa taas alusta

 

["vieras"]

Kirjoita oikein huonolla hetkellä kaikki asiat, ajatukset paperille. Ja ensikerralla kun menet sinne terapeutille, annat sille lapun käteen. Siitä se lähtee. Ei ne asiat parane eikä olo helpotu niin kauan kun pidät kaiken sisällä.

 

["Vieras"]

Pakkohan sun on jaksaa, sulla on lapsi ja toinen tulossa. Kuka niistä lapsista huolehtii, jos teet itsellesi jotain? Hoida itsesi kuntoon lastesi takia, niillä on vaan yksi äiti!

 

[heikoilla]

Mulla on ihan sama fiilis, mutta mulla ei oo miestä eikä lapsia.

 

["Vieras"]

Minäkään en osannut puhua psykologeille. Lainasin kirjastosta kirjoja, psykologiaa ja se auttoi jonkin verran.
Tekee pahaa sanoa, mutta ajan kanssa se masennus voitetaan. Päivässä siitä ei parannu.

Tänä päivänä olen 22-vuotias, minulla on poika, jonka sain syksyllä 2010.
Kun tulin raskaaksi pelkäsin yli kaiken masennusta. Pelkäsin, että masennus uusii..
Ei onneksi uusinut, muttei sitä koskaan tiedä vaikka joskus vielä tulisi.

Mutta asiat, jotka ennaltaehkäisevät masennusta: Riittävä unen saanti, ravinto, oma-aika ja harrastukset ja ystävät, jotka auttavat jaksamaan.. Itselläni työ on se, mikä pitää minut virkeänä, välillä liikunta, välillä opiskelut ja ystävät, perhe..

Tsemppiä sinulle, toivottavasti olo helpottaa!

 

["Catjuska"]

Ensinnäkin - sulla on hormonitoiminta nyt erilailla kuin "ei raskaana" ollen. Ja miehen kanssa pitäisi saada asiat puhutuksi. Jos ei onnistu, oma apu on ehdottoman tärkeää. Ajattele vaikka itseäsi 10 vuoden kuluttua: Sulla on ihana lapsi ja toinen tulossa eli ELÄT ELÄMÄSI PARASTA AIKAA. Se ei tule toistumaan, ja lapset ovat pieniä vai kerran. itse erosin, kun lapset olivat pieniä, ja se oli hirvittävää aikaa - mutta nyt haluaisin sen ajan takaisin, kun olin lasten kanssa kotona - en saa sitä enää ikinä takaisin!!!!!

 

["äitee"]

Sinulla masennus johtuu ilmeisesti ulkoisista seikoista, mistä johtuen sinulla on hyvät edellytykset selvitä syvästä masennuksestasi, kunhan saisit parisuhdeasiasi kuntoon. Mielestäni ( tämä on vain minun ajatukseni) sinun kannattaa ottaa asia esille neuvolassa tai sitten varaat lääkärille ajan. Mainitse aikaa varatessa, että tarvitset pidemmän vastaanottoajan. Äläkä ikinä pelkää sitä, että alat itkemään siellä vastaanotolla. Lääkäri on koulutettu kohtaamaan vaikeita asioita. Voisit tarvita tilapäistä masennuslääkitystä, mutta miten se sopii raskauden aikana, en tiedä. Vielä tuosta parisuhdekriisistä, en tiedä minkä ikäisiä olette, mutta sen tiedän, että miehet ei aikuistu ennen 35 ikävuotta Joka tapauksessa sinun tarvitsee nyt puhua asiasta jollekin joka kuuntelee. Tämä on jo hyvä alku, että kirjoitit tänne. Muista pitää aina mielessä, että jos olet pohjalla niin sieltä on suunta vain ylöspäin ja sinne pitää yrittää Hyvää alkavaa kevättä sinulle ja lapsillesi!

 

[asdgt4wh]

Aivan sama tilanne, aivankuin minä olisin kirjoittanut tämän. Parisuhde ok, mutta kaikki muu turhauttaa..

Mietin että jos esikkoa ei olisi, eikä tätä lasta mahassa, niin tappaisin itseni.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="surullinen";25943055]On niin paha olla. Ahdistaa aivan kamalasti. Mulla on pieni lapsi ja toinen potkii mahassa. Parisuhde aivan retuperällä. Ei ole ikinä ollut masennusta, mutta nyt ahdistus ja pahaolo vaan kasvaa päivä päivältä ja tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta. En jaksa olla tällainen Olen käynyt psykologilla, mutta siitä ei ole mitään apua.. En pysty puhumaan siellä, vaan mietin koko ajan mitä sanon.. Ahdistaa niin että tuntuu etten saa henkeä. Tarvitsisin varmaan jo apua mutten tiedä mistä. En tiedä jaksanko puhua enää uudelle ihmiselle ja aloittaa taas alusta [/QUOTE]

Voisitko kirjoittaa paperille ajatuksiasi ennen kuin menet psykologille? Psykologi on ammattilainen, jonka pitäisi ottaa vastaan myös se, että koet ettet hyödy keskusteluista. Voitte sitten yhdessä vaikka miettiä, että miten voisitte muuttaa tilannetta niin että hyötyisit enemmän, onko työntekijän vaihdoksesta hyötyä jne.

Missä käyt hoidossa, perusterveydenhuollossa (esim. terveyskeskus), yksityisellä, psykiatrian poliklinikalla...? Onko sinulla lääkkeitä tai hoitavaa lääkäriä? Jos olet perusterveydenhuollossa, voisi miettiä lähetettä erikoissairaanhoitoon eli psykiatrian poliklinikalle. Jos sinulla on jo hoitava lääkäri (mieluiten psykiatri), niin sitten voisitteko psykologin ja lääkärin kanssa tavata ja miettiä, miten voisit hyötyä hoidosta enemmän, kun nykyisellään ei ole apua.

Siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos ei koe keskustelukäyntejä hyödyllisiksi. Ei silloin tarvitse esittää, että hyötyy tai yrittää miellyttää työntekijää. Silloin on työntekijän ja sun yhteinen tehtävä miettiä, miten sun tilannettasi voisi paremmin helpottaa tai miten voisit alkaa puhua vapautuneemmin tms.

Mä olen varma, että sun tilanne tulee vielä helpottumaan. Nyt tuntuu että asiat on umpikujassa, mutta kaikki järjestyy, ennemmin tai myöhemmin. Jaksamista!