Toggle sidebar

En halua imettää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eieieiei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

eieieiei

Vieras
Eli siinä se, hieman provosoivasti sanottuna. Toivon kuitenkin, että "superäidit" eivät tule heti ristiinnaulitsemaan, vaan asiallisia kommentteja.

En siis halua imettää lastani. Imettäminen tuntui jo ennen synnytystä todella vastenmieliseltä ajatukselta. En tunne mitään positiivista imetystä ajatellessa tai sitä yrittäessä. En koe asiaa itse ongelmaksi, tai kokenut, ennen kuin kerroin siitä avoimesti/asia tuli ilmi lapsen synnyttyä. Tiedän kyllä mitä etuja imettämisestä tutkimusten mukaan lapselle olisi, mutten usko, että se on näiden negatiivisten tunteiden arvoista.

Asiassa tuntuu olevan kuitenkin jotain kauheaa, sillä olen joutunut nyt useiden ihmisten avoimen haukkumisen kohteeksi. Ja arvatenkin paljon paskaa on puhuttumyös selän takana. Rikon ilmeisesti jonkin tabun? Miten muut äidit? Koetteko imetyksen olevan hyvän äidin velvollisuus? Onko äiti joka ei halua imettää jotenkin poikkeava?
 
En mäkään halunnut imettää, mutta imetin ne ekat pari viikkoa että lapsi sai tärkeät vasta-aineet elimistöönsä. Jos pääset itsesi ylitse, voit ajatella lapsen parasta ja imettää edes muutamia kertoja noiden vasta-aineiden vuoksi.
 
Imetät jos imetät, mitä se muille kuuluu? Yhtä henkilökohtainen asia kuin peräsuolihuuhtelu. Jokainen tekee just niinku tykkää, arvostelijoille voit suositella edellä mainuttua toimitusta,heille olisi hyväksi saada sitruunat ulos puristamasta.
 
Ehkä siinä mielessä pidän äitiä, joka ei halua imettää lastaan, poikkeavana, että oletan äitien aina haluavan lapselleen parasta. En tuomitse äitiä joka ei halua imettää ja oikeastaan jopa ymmärrän kielteiset tunteet imettämistä kohtaan (itse onnistuin imettämään vain 4kk ja se oli yhtä helvettiä), mutta silti tuntuu hassulta, että hössötetään monista asioista että mikä lapselle on parasta mutta ei kuitenkaan haluta lähteä etsimään sitä lapsen parasta perusasioista eli ravinnosta ja imetyksestä...
 
Mun mielestä imettäminen on äidin velvollisuus ja sitä pitäisi ainakin yrittää ja pelkkä vastenmielisyys ei riitä syyksi lopettamiseen.

En mäkään oo saanut mitään kiksejä imettämisestä enkä siitä pitänyt. Kuitenkin oon imettänyt nyt 9 kuukautta ja jatkan varmaan vielä niin kauan kuin lapsi haluaa tai ainakin kunnes oppii juomaan kunnolla jostakin muusta kuin rinnasta.

Aika jännää miten moni on todella tarkka lapsen muiden ruokien ja niiden puhtauden ja "luonnollisuuden" kanssa, mutta korvikkeita joissa on kaikenlaisia coctaileja syötetään täysin surutta.
 
Mä aion yrittää imettämistä, vaikka mulla onkin ennakkoasenne, että se ei tule onnistumaan. Olen aina nimittäin vihannut sitä jos joku koskee mun nänneihin. Se tuntuu mun mielestä todella epämiellyttävälle. Joten en ole kauhean positiivisella asenteella imetyksen suhteen kun jo etukäteen yököttää. No, aion kuitenkin kokeilla miltä se tuntuu.
 
Moi!

Ekaa lasta odottaessa ajattelin, että tottakai imetän. Sitten lapsi syntyi ja imetys oli kivuliasta ja tuskaa. Kukaan ei huomannut että lapsella oli liian kireä kielijänne ja siksi puri nänniä ja minuun sattui niin, että yöt vietettiin itkien.... Sitten onneksi tajusin ites sen kielijänteen ja sittenhän homma sujui kuin unelma, maitoa tuli jne.

Puolen vuoden iässä lapsi sai hulura raivokohtauksia ja multa meni imetyksestä ns maku, eli tylysti lopetin koska en itse halunnut sitä jatkaa=siitä tuli liian vaikeaa enkä jaksanut. Tosiasiassa olin kyllä jo kyllästynyt koko touhuun jo ajat sitten ja nyt tuli ns hyvä tekosyy jättää imetys pois

Toisen lapsen kanssa ote oli paljon rennompi, alussa kun tissit oli verillä niin annoin ihan sujuvasti korviketta väliin enkä stressannut. Maitoa tuli taas hyvin, jopa luovutin sitä. Mutta kun vauva kasvoi alkoin taas ´tuntemaan oloni epämukavaksi``.. Ja sitten lopetin, vauva siirtyi korvikkeeseen ja sain oman kropan takaisin. Seksikin alkoi taas kiinnostamaan



Imettäminen oli mulle sellainen juttu, mikä kuului siihen ihan vastasyntynen kanssa olemiseen... sitten kun lapsi alkoi liikkua (meillä molemmat konttasi jo 6kk iässä) niin se tuntui oudolta ja ahdistavalta. En tiedä miksi näin on mutta en vaan kokenut sitä luonnolliseksi enää kun lapsi oli isompi vauva.

Toisen lapsen kohdalla ei ollut enää syyllisyyttä ja ihan ok ratkaisu oli. Joku imetyksessä "epäonnistunut" ystäväni piti minua ihan hullunu kun jätin imetyksen itse pois, hän kun ei olisi mitään muuta halunnut kuin onnistua siinä.. Se oli vaikeaa kohdata toisen niin erilaiset haaveet, mutta muuten kukaan ei ole ainakaan suoraan minulle mutissut mitään.

Jos imetys ahdistaa tai saa sinulle enenmmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia niin tee itsellesi, miehellesi ja ennenkaikkea lapsellesi palvelus ja syötä häntä pullosta. Pullosta tulee ihan hyvä maitoa ja samalla tavalla lapsen voi pitää lähellä syöttäessä :)
 
Jos et imetä niin et imetä, hyviä vauvoja korvikkeellakin tulee. Se nyt vaan tarvii sietää että jotkut moukat asiasta aukoo päätään mutta anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, omapa on tyhmyytensä kun eivät osaa olla hiljaa.
Totta on että rintamaito voi olla lapselle parempaa ja mielipide asiasta saa olla mutta miksi tahallaan pahoittaa toisen mieli, oli syy imettämättömyyteen mikä tahansa?
 
[QUOTE="jaa";25496329]Entäs oma palautuminen synnytyksestä. Eikös se ole paljon hitaampaa ilman imetystä? Jälkisupistukset ja myöhemmin ihan painonkin putoaminen.[/QUOTE]

Mä en ekaani imettänyt kertaakaan ja toista taas oon vain imettänyt. En huomannut mitään eroa palautumisessa, itse asiassa ekan kaa oli jälkisupistukset paljon voimakkaampia. Paino on imettäessä noussut ja paljon, koska multa ei tule maitoa ellen syö PALJON ja silti se kertyy vyötärölle. Tällä hetkellä painan 5 kiloa enemmän kuin heti synnytyksen jälkeen.

Mutta kyllä mä silti imetän enkä aio vielä lopettaa, vauva 9 kk. Ehdin sitten myöhemmin laihduttaa takaisin omiin mittoihini.
 
Mä en ole missään nimessä mikään superäiti. En ole potenut vauvakuumetta, lapset on mulle rakkaita ja tärkeitä mut ei kaikki ja koko elämän sisältö. Imetin ja laitoin heidät hoitoon vasta 3v koska niin "suositusten mukaan kuuluu tehdä". En nauttinut imetyksestä, se ei tuntunut pahalta, mutta ei hyvältäkään. Se oli sottaista puuhaa ja maitoa alati valuttavat turvonneet tissit ei olleet mitkään ilon aiheet. Mutta halvempaa kuin korvikkeen osto eikä pullorallia. Eduista en osaa sanoa, korvatulehdukset tosin alkoi molemmilla vasta päälle 2 vuotiaina.
 
Esikoista odottaessa ajattelin, että toki kokeilen imettämistä. En miettinyt sitä suuntaan tai toiseen, joskus imetyskuvia nähdessä tuli vähän ahdistava olo, mutta yritin unohtaa sen.

Sitten vauva syntyi ja imetys alkoi synnytyssalissa. Poika oli kuitenkin todella keltainen, eli todella veltto ja väsynyt, eikä jaksanut imeä. Alkoi pumppausrumba, jota kesti 3kk, sillä pikkuinen poikani ei koskaan oppinut kunnon imuotetta. Imettäminen oli välineurheilua rintakumeineen, pumppuineen, liivinsuojineen. Maitoa tuli välillä liikaa, välillä liian vähän. Maidontulo ei ikinä asettunut. Kaiken olisi varmasti voinut korjata, jos olisin jaksanut vaatia apua. Imetystuki antoi niinkin kivoja kommentteja kuin että "nämä on äidin viitsimisestä kiinni".

Kaiken tuon lisäksi imetys sattui. Ja toden totta ahdisti! Ja kuten arvata saattaa, aiheesta oli vaikea puhua. Lopetin kolmen kuukauden säälittävän räpellyksen jälkeen ja olin huojentunut ja onnellinen :)

Toista lasta odottaessa imetys ahdisti ihan todella. Muille kyllä puhuin asiasta neutraalisti jos joku kysyi, mutta mielessäni olin että ei hemmetti. Kun vauva syntyikin yliaikaisena, ei yhtään keltaisena ja jotenkin kovin valmiina, ajattelin että yritetään. Yritys vaati kyllä aikamoista kärsivällisyyttä ja onnittelen itseäni sinnikkyydestä. Imetän edelleen, tyttö täyttää tänään 8kk. Mutta en pidä imetystä mitenkään autuaana kokemuksena. Minuun sattuu edelleen, vika taitaa olla rinnoissani sillä tyttö on luonnonlahjakkuus.

En pidä imetystä ihanana, enkä pidä imetystä mitenkään äitiyden mittana. Vauva saa siinä kyllä vasta-aineita, mutta tärkeää on myös äidin jaksaminen ja hyvinvointi. Pullolla oleva lapsi saa läheisyyttä hänkin, kunhan ei annetta lapsen yksinään syödä vaunuissa tai sitterissä, vaan pidätte hänet aina lähellä syömisen aikaan.
 
Pitääpä vielä kommentoida tätä väitettyä yhteyttä korvatulehdusten ja imetysten välillä. Omalta kohdalta pieni viiden lapsen otanta että meillä kaksi pisimpään imetettyä lasta ovat ne joilla on ollut korvakierteet ja korvat putkitettu.
Lyhimmän ajan imetetyllä ei ole koskaan ollut yhtäkään korvatulehdusta.
Että jos joku koittaa tällä syyllistää niin...
 
Minusta on itsekästä olla imettämättä lasta siksi koska ei halua imettää. Tiedät imetyksen hyödyt, mutta haluat silti ostaa kalliita epäluonnollisia korvikkeita lapsesi ensimmäiseksi ravinnoksi. Oma on valintasi tietenkin.
 
Mun mielestä lasta pitää imettää, jos suinkin vain on fyysisesti kykenevä. Mua inhottaa tää länsimaalanen yltäkylläisyys, joka saa meijät kehittämään noin ääliömäisiä ongelmia. Naisella on tissit, jotta se voi ruokkia jälkikasvunsa.
 
[QUOTE="vieras";25496392]Minusta on itsekästä olla imettämättä lasta siksi koska ei halua imettää. Tiedät imetyksen hyödyt, mutta haluat silti ostaa kalliita epäluonnollisia korvikkeita lapsesi ensimmäiseksi ravinnoksi. Oma on valintasi tietenkin.[/QUOTE]

Itsekästä on sekin, että marttyyrina imettää lastaan ja on ehkä silloin etäisempi kuin pullosta maidon antava vanhempi. Ei nimittäin se, että tekee jotain jonka kokee ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi, ole mikään tae että se on vauvalle paras. Äidinmaito on vauvalle parasta korviketta, mutta joka kerta itkevä ja kipua kiroileva ja imetyksestä ahdistuva äiti ei ole hyvä sekään.

Imetystä kannattaa yrittää, siitä olen varmaan kanssasi samaa mieltä. Mutta mikä sitten on itsekästä loppujen lopuksi?
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos, Madicken04 ja maggis
Kukaan ei pakota sinua imettämään. Toivoisin kuitenkin, että äidin hieman tarkemmin miettisivät ennen kuin aloittavat korvikkeen juottamisen vauvalle ja tietäisivät ne riskit, joita korvikkeen antaminen vauvalla kasvattaa (diabetes, oppimisvaikeudet, ylipaino).
 
munki mielestä äidin velvollisuus on imettää. ihan samalla tavalla kuin äidin velvollisuus on vaihtaa vaipat.
toisaalta ymmärän kyllä että jos se sinua ahdistaa niin sinun ja vauvan suhteelle voi olla parasta että et imetä. ootko miettiny mikä siinä ahdistaa? onko se joku lapsuudesta opittu juttu, liittyy ehkä sinun ja äitisi suhteeseen jotenkin? kannattaisi pohtia sitä asiaa ihan senkin takia ettet siirrä samoja asenteita omiin lapsiinsa, vaan oppisivat luonnollisemman suhtautumisen oman jäkikasvunsa ruokkimiseen.
 
[QUOTE="annika";25496521]munki mielestä äidin velvollisuus on imettää. ihan samalla tavalla kuin äidin velvollisuus on vaihtaa vaipat.
toisaalta ymmärän kyllä että jos se sinua ahdistaa niin sinun ja vauvan suhteelle voi olla parasta että et imetä. ootko miettiny mikä siinä ahdistaa? onko se joku lapsuudesta opittu juttu, liittyy ehkä sinun ja äitisi suhteeseen jotenkin? kannattaisi pohtia sitä asiaa ihan senkin takia ettet siirrä samoja asenteita omiin lapsiinsa, vaan oppisivat luonnollisemman suhtautumisen oman jäkikasvunsa ruokkimiseen.[/QUOTE]

Velvollisuus? Aika ahdistavaa sellaisen mielestä, jota imetys ahdistaa. Mikäs se isän velvollisuus sitten näissä vauvanhoidoissa on?

Vanhempien velvollisuus on toimia lapsensa parhaaksi, lasta rakastaen ja hänet hyväksyen. Näissä puitteissa sitten tehdään päätöksiä, mm. imettäminen vs. pullo. Rakkautta se ei vähennä, pullosta maidon antaminen. Äidin omaa oloa se voi jopa parantaa, mutta se ei taida olla teistä tärkeää?
 
Mä olisin halunnut imettää, mutta eipä onnistunut. Lähinnä nyt vituttaa kun kaksikuukautinen vauva juo korviketta yli litran päivässä ja rahaa kuukaudessa korvikkeeseen menee lähemmäs 100e ja määrä vaan kasvaa. Plus mua vituttaa öisin nousta sängystä, mennä kasaamaan pullo, lämmittää maito ja syöttää vauva. Helpompaa olisi vaan laittaa tissisuuhun ja jatkaa itse unia. Mutta kukin tyylillään ja mä en ainakaan ala ketään arvostelemaan, imettää jos imettää..
 
Täällä myös yksi imetyksen vihaaja. Se on yhtä helvettiä. Ensimmäistä lasta imetin reilu kolme kuukautta ja toista noin viisi kuukautta. Missään vaiheessa maitoa ei riittänyt ns. täysimetykseen. Nyt odotan kolmatta ja olen tyytyväinen itseeni jos tuon viisi kuukautta jaksan/pystyn imettää.
 
Kyllä se lapsi kasvaa korvikkeellakin. Mun mielestä on tyhmää syyllistää äitejä, jotka eivät imetä, koska se on ollut kivuliasta tai vaikeaa ja eivät vain ole jaksaneet. Ihmettelen kyllä todella paljon sitä, miten ajatus imetyksestä voi olla jonkun mielestä vastenmielinen, tuntuu jotenkin luonnottomalta.
 
Minä en ole imettänyt päivääkään silikonien takia. Silti kaikki kolme lastamme ovat terveitä, korvatulehduksiakaan ei ole ollut. Että kasvaa ne lapset korvikkeillakin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa