"En enää ikinä mene toiste naimisiin"! ???

Mikä saa monet katkeroitumaan niin, että lausuvat moista? Olen kuullut tuota jopa alta 30-vuotiaiden suusta?

Eikö perusongelmat kannattaisi selvitellä,miksi liitto ei onnistu?
Mikä aviossa niin pelottaa?

 

Valitettavan usein se menee siihen, että loppujen lopuksi nainen hoitaa kotityöt ja lapset, vaikka molemmat olisivat töissä. Miehellä on oikeutensa harrastaa ja niinpoispäin, mutta nainen jos tekee samaa, on mies kotona odottamassa marttyyrinä.
Ei saisi tietenkään yleistää, sillä poikkeuksiakin tietysti on.
Riitaa rahasta, sillä mies tienaa usein enemmän, ainakin meillä. Ainaistaa kitinää, että taasko syödään tätä halpismerkkiä ja tätä samaa pottua ja kastiketta...

 

Naiskumppaninikin kyselee sillintällöin : "Milloin mentäisiin kihloihin?" tai "Milloin pidetään häitä?"

Vaikka ollaankin oltu yksissä jo kahdeksan vuotta vastaan aina, että : "Olen ollut kerran kihloissa ja kerran naimisissa, eikä se ollut lainkaan kivaa!"

Kyseleminen loppuu yleensä siihen. Heh!

 

Valitettavan usein se menee siihen, että loppujen lopuksi nainen hoitaa kotityöt ja lapset, vaikka molemmat olisivat töissä. Miehellä on oikeutensa harrastaa ja niinpoispäin, mutta nainen jos tekee samaa, on mies kotona odottamassa marttyyrinä.
Ei saisi tietenkään yleistää, sillä poikkeuksiakin tietysti on.
Riitaa rahasta, sillä mies tienaa usein enemmän, ainakin meillä. Ainaistaa kitinää, että taasko syödään tätä halpismerkkiä ja tätä samaa pottua ja kastiketta...

Joo voisin jatkaa sun listaa loputtomiin. Esim. kutsuu vieraita kysymättä sulta ensin ja jos itse kutsun, niin suuttuu kun häneltä ei koskaan kysytä mitään.

 

Valitettavan usein se menee siihen, että loppujen lopuksi nainen hoitaa kotityöt ja lapset, vaikka molemmat olisivat töissä. Miehellä on oikeutensa harrastaa ja niinpoispäin, mutta nainen jos tekee samaa, on mies kotona odottamassa marttyyrinä.
Ei saisi tietenkään yleistää, sillä poikkeuksiakin tietysti on.
Riitaa rahasta, sillä mies tienaa usein enemmän, ainakin meillä. Ainaistaa kitinää, että taasko syödään tätä halpismerkkiä ja tätä samaa pottua ja kastiketta...

Mutta eihän ne lapset ja kotityöt mihinkään häviä vaikka olisit avoliitossakin?

 

Valitettavan usein se menee siihen, että loppujen lopuksi nainen hoitaa kotityöt ja lapset, vaikka molemmat olisivat töissä. Miehellä on oikeutensa harrastaa ja niinpoispäin, mutta nainen jos tekee samaa, on mies kotona odottamassa marttyyrinä.
Ei saisi tietenkään yleistää, sillä poikkeuksiakin tietysti on.
Riitaa rahasta, sillä mies tienaa usein enemmän, ainakin meillä. Ainaistaa kitinää, että taasko syödään tätä halpismerkkiä ja tätä samaa pottua ja kastiketta...

Älkää suostuko naiset tuollaiseen. Ihmistä kohdellaan juuri niin kuin mitä hän ansaitsee.

 

JUU, mutta kun on avioiliitossa on vaikeampi lähteä.

 

Mikä saa monet katkeroitumaan niin, että lausuvat moista? Olen kuullut tuota jopa alta 30-vuotiaiden suusta?

Eikö perusongelmat kannattaisi selvitellä,miksi liitto ei onnistu?
Mikä aviossa niin pelottaa?

Olin 20 vuotta naimisissa, tehtiin lapset ja maksettiin lainat. Nyt elän omaa elämääni. Rinnallani on kumppani mutta emme asu yhdessä. Lapset ovat molemmilla maailmalla. Ei ole mitään syytä avioitua enää pelkästään naimisissa olemisen "ilosta". Pysymme yhtä lailla yhdessä ilman aamentakin ja jos vaikka tiet joskus eroavat niin se on paljon yksinkertaisempaa ilman virallista avioerobyrokratiaa. Vältän sanomasta "en ikinä" mutta siltä se nyt vaan näyttää että ei ikinä enää naimisiin - ja parempi niin!

 

Enpä ota kantaa avioliittoon, mutta parisuhde on kahden itsenäisen ihmisen välillä aina keskitien hakemista; kyky selviytyä ongelmista ja kyky antaa anteeksi ja kyky ymmärtää oma käytöksensä.

 

Silloin kun haluttaa...

 

JUU, mutta kun on avioiliitossa on vaikeampi lähteä.

-Helpompi on lähtiä lapsettomasta avioliitosta kun lapsia olevasta avosuhteesta.

 

Avioliittoon kannattaa mennä vasta sitten, kun on ehdottoman varma puolisostaan ja hänen motiiveistaan. Ja mikäli omaisuutta on nimeksikään, kannattaa aina tehdä avioehto. Avioliittoa suunniteltaessa moni ihminen ei tiedä, että voi joutua pitkälliseen elättämisvelvollisuuteen aviopuolisoaan kohtaan, mikä voi tietyissä tapauksissa jatkua avioeron jälkeenkin. Yleensä näitä riippuvia varallisuudenimijöitä ovat naiset, joilla on miestään huonompi tulotaso. Miehet, jos naitte, naikaa omasta sosioekonomisesta ryhmästänne tai varautukaa mahdollisimman hyvin taloudellisen hyväksikäytön ja loisimisen ehkäisemiseen. Nainen on pahimmillaan loiseläjä, joka imee miehen varalliisuuden ja elämänhalun. Tämä kaikki selviää vasta avioliitossa ja myöhemmin eroprosessissa ja sen jälkeenkin.

 

Mikä saa monet katkeroitumaan niin, että lausuvat moista? Olen kuullut tuota jopa alta 30-vuotiaiden suusta?

Eikö perusongelmat kannattaisi selvitellä,miksi liitto ei onnistu?
Mikä aviossa niin pelottaa?

Olin 20 vuotta naimisissa, tehtiin lapset ja maksettiin lainat. Nyt elän omaa elämääni. Rinnallani on kumppani mutta emme asu yhdessä. Lapset ovat molemmilla maailmalla. Ei ole mitään syytä avioitua enää pelkästään naimisissa olemisen "ilosta". Pysymme yhtä lailla yhdessä ilman aamentakin ja jos vaikka tiet joskus eroavat niin se on paljon yksinkertaisempaa ilman virallista avioerobyrokratiaa. Vältän sanomasta "en ikinä" mutta siltä se nyt vaan näyttää että ei ikinä enää naimisiin - ja parempi niin!

Pelkäätkö sitoutumista? Haluat elää vapaamielisessä kyseenalaisessa vapaassa suhteessa?

 

Silloin kun haluttaa...

H*****aamista.

 

Avioliittoon kannattaa mennä vasta sitten, kun on ehdottoman varma puolisostaan ja hänen motiiveistaan. Ja mikäli omaisuutta on nimeksikään, kannattaa aina tehdä avioehto. Avioliittoa suunniteltaessa moni ihminen ei tiedä, että voi joutua pitkälliseen elättämisvelvollisuuteen aviopuolisoaan kohtaan, mikä voi tietyissä tapauksissa jatkua avioeron jälkeenkin. Yleensä näitä riippuvia varallisuudenimijöitä ovat naiset, joilla on miestään huonompi tulotaso. Miehet, jos naitte, naikaa omasta sosioekonomisesta ryhmästänne tai varautukaa mahdollisimman hyvin taloudellisen hyväksikäytön ja loisimisen ehkäisemiseen. Nainen on pahimmillaan loiseläjä, joka imee miehen varalliisuuden ja elämänhalun. Tämä kaikki selviää vasta avioliitossa ja myöhemmin eroprosessissa ja sen jälkeenkin.

Joo mutta osaa ne miehetkin siipeilyn. Rahoitin exäni harrastukset, autot, veneet ja vieraissakäynnit. Lähti kun eurot loppui. Kieltämättä olen katkera. Ei oltu aviossa - ei kusetukseen aamenta tarvita.

 

?????? Tervetuloa tälle vuosituhannelle nyt kuitenkin...

Joillekin ihmisille sitten kaiken, mikä on toisin kuin itsellä, pitää olla kyseenalaista. Ihme juttu. Itsekään en menisi koskaan naimisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että minun kotini on minun kotini, enkä sinne muita halua, mutta ei se mitenkään estä seurustelemasta. Pitää vain etsiä kaveri, joka ei halua saman katon alle itsekään luuhaamaan. Aikuisten seurustelu on useinkin tuota, eikä kai kukaan enää nykyaikana voi tosissaan puhua "kyseenalaisesta"?! Se on yksi vaihtoehto liittoon. Muiden ohella.

 

En minäkään ymmärrä, mihin sitä papin aamenta tarvitaan. Rakkaus ei ole sen syvempää olipa sitten kihloissa, naimisissa tai vaikka asuisi omissa asunnoissaan vain seurustellen.

Minäkin olen törmännyt "loismiehiin". Yksi mies hoputti kiireesti äitiyslomalta töihin rahaa ansaitsemaan ja mihinkään ei olisi saanut käyttää rahaa. Kun ero tuli, mies kyni kaikki minulta, minä vain irti sai. Toinen mies puolestaan osti ruokaa vain itselleen ja minä tein ruoat koko perheelle. Sama mies myös sanoi, ettei hän välitä sisustuksesta, joten jos haluan ostaa huonekaluja, niin saan ostaa ne omilla rahoilla. Niinpä elettiin yhdessä, jossa minä maksoin remontit, huonekalut, ruoat, kodin elektroniikan. Kun ero tuli, huonekalutkin oli jo siinä ajassa ehtineet kulua loppuun.

Enää en halua avo- enkä avioliittoa. Jos suhteeseen ryhdyn, seurustelu tapahtuu muualla kuin kodissani. En jaksa enää pitää kiinni oikeuksistani rahanahneita miehiä vastaan.

 

?????? Tervetuloa tälle vuosituhannelle nyt kuitenkin...

Joillekin ihmisille sitten kaiken, mikä on toisin kuin itsellä, pitää olla kyseenalaista. Ihme juttu. Itsekään en menisi koskaan naimisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että minun kotini on minun kotini, enkä sinne muita halua, mutta ei se mitenkään estä seurustelemasta. Pitää vain etsiä kaveri, joka ei halua saman katon alle itsekään luuhaamaan. Aikuisten seurustelu on useinkin tuota, eikä kai kukaan enää nykyaikana voi tosissaan puhua "kyseenalaisesta"?! Se on yksi vaihtoehto liittoon. Muiden ohella.

No kyllä se aikuisten satunnaistapailu nyt ON yksinkertaisesti suoraan sanoen .........

Hoito, säätö, pano, mitä näitä nyt on.

 

?????? Tervetuloa tälle vuosituhannelle nyt kuitenkin...

Joillekin ihmisille sitten kaiken, mikä on toisin kuin itsellä, pitää olla kyseenalaista. Ihme juttu. Itsekään en menisi koskaan naimisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että minun kotini on minun kotini, enkä sinne muita halua, mutta ei se mitenkään estä seurustelemasta. Pitää vain etsiä kaveri, joka ei halua saman katon alle itsekään luuhaamaan. Aikuisten seurustelu on useinkin tuota, eikä kai kukaan enää nykyaikana voi tosissaan puhua "kyseenalaisesta"?! Se on yksi vaihtoehto liittoon. Muiden ohella.

Milläs vahdit uskottomuutta? Kokemukseni mukaan nämä "ei haluta muuttaa yhteen" miehet on niitä joilla on 4 heilaa joka kaupungissa. Tapaillaan kaikkia ja taudit leviää.

 

Kun ikää tulee tarpeeksi, antaa niin paljon arvoa omalle rauhalle, omalle ajalle, omalle kodille, että siitä ei enää ole valmis tinkimään. Ihmissuhteissa taas nousevat ihan eri arvoon kuin nuorilla keskustelut, toveruus, yhteiset harrasteet. Kumppanuus. Seksiä toki voi harrastaa myös, jos haluaa. Mikään näistä ei enää vaadi yhdessä asumista, vaan kumpikin arvostaa myös toisen omaa tilaa, ne nuoruuden kiihkovaiheet olivat ajallaan, ei niitä enää kaivata.

 

Onko maailmassa joskus ihan oikeasti vältytty uskottomuudelta vahtimalla? Ellei nyt lähdetä linjalle "tiukasti islamistiset maat", joissa ei ole mihinkään yhtään minkäänlaista mahdollisuutta, kun valvoja on vieressä joka metrillä.

 

Kun ikää tulee tarpeeksi, antaa niin paljon arvoa omalle rauhalle, omalle ajalle, omalle kodille, että siitä ei enää ole valmis tinkimään. Ihmissuhteissa taas nousevat ihan eri arvoon kuin nuorilla keskustelut, toveruus, yhteiset harrasteet. Kumppanuus. Seksiä toki voi harrastaa myös, jos haluaa. Mikään näistä ei enää vaadi yhdessä asumista, vaan kumpikin arvostaa myös toisen omaa tilaa, ne nuoruuden kiihkovaiheet olivat ajallaan, ei niitä enää kaivata.

Tunnen monia iäkkäämpinä (55 -) leskeksi jääneitä jotka ovat muuttaneet yksiin uuden kumppanin kanssa ja ovat todella onnellisia eli en sanoisi noinkaan.

 

Niin surullista kuin nykyään häissä onkin: HALUAN rakastaa myötä- jne. juttuineen niin eikö se kuulu nuoruuteen ja siihen, että elämä on tässä ja edessä lapsineen, asuntolainoineen, vasta- ja myötämäkineen ja tosi harvinaisissa tapauksissa yhteisine isovanhemmuuksineen.

Sitten myöhemmin "kovin aikuisena" (lue ikääntyneenä) ollaan jo mahd. avioeron ja muiden suhteiden jälkeen toivottavasti tajuttu ettei tässä elämässä mulla loppupeleissä ole ketään muuta kuin minä itse. Jos siihen sitten löytyy samanhenkinen ihminen niin mikäs siinä - ei kai sitä avioliittoa tarvita varsinkin kun haluaa mahd. omaisuutensa jättää lähinnä omille läheisilleen.

Joten annetaan nuorten katsoa sinisin silmin ja kuulain otsin tulevaisuuteen ja eletään ikäisemmän "epämääräisissä" suhteissa. Nimittäin aikuisella naisella ainaskin pk-seudulla on tasan kaksi roolia: ryhtyä elättäjäksi (nuorempi mies) tai lähihoitajaksi (vanhempi), mieluiten molemmat.

 

Niin surullista kuin nykyään häissä onkin: HALUAN rakastaa myötä- jne. juttuineen niin eikö se kuulu nuoruuteen ja siihen, että elämä on tässä ja edessä lapsineen, asuntolainoineen, vasta- ja myötämäkineen ja tosi harvinaisissa tapauksissa yhteisine isovanhemmuuksineen.

Sitten myöhemmin "kovin aikuisena" (lue ikääntyneenä) ollaan jo mahd. avioeron ja muiden suhteiden jälkeen toivottavasti tajuttu ettei tässä elämässä mulla loppupeleissä ole ketään muuta kuin minä itse. Jos siihen sitten löytyy samanhenkinen ihminen niin mikäs siinä - ei kai sitä avioliittoa tarvita varsinkin kun haluaa mahd. omaisuutensa jättää lähinnä omille läheisilleen.

Joten annetaan nuorten katsoa sinisin silmin ja kuulain otsin tulevaisuuteen ja eletään ikäisemmän "epämääräisissä" suhteissa. Nimittäin aikuisella naisella ainaskin pk-seudulla on tasan kaksi roolia: ryhtyä elättäjäksi (nuorempi mies) tai lähihoitajaksi (vanhempi), mieluiten molemmat.

Missä on asialliset 55+ miehet?

 

että missä on yli viisikymppiset talvisodan käyneet miehet nyt kun niitä tarvittaisiin...