en enää tiedä mitä tehdä/ajatella.. umpikuja... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
mieheni piti alkuaikoina yhteyttä erääseen naiseen. pyynnöstäni lupasi lopettaa tekstailun, kunnes eräänä iltana kun tarkistin hänen puhelimensa, tajusin, että he ovat koko vuoden viestitelleet selkäni takana. mies pyysi usein siskoani juomaan meille, itelläni kun ei mieli tehnyt. en ole oikein alkomahoolin ystävä. no, sisko sitten tuli ja hajotti huppelissa tuoppeja ja pakeni meiän makkariin, jonne mies perässä. no, imuroin aj siivosin ja menin huoneeseen, ni kuinkas ollakaan, äkkiä irtaantuivat toistensa kimpusta. mitään ei mukamas tapahtunut. ja nämäkin vietsittelivät selkäni takana. kerran riideltiin aiheesta miehen kanssa ja baarissa oli sitte kavereidensa kanssa, minä istuin yksin pöydässä.. ja mies tekstaili siskoni kanssa ja kun kysyin mitä ni ei mitään. sitä en tiedä, mistä siskoni hankki mieheni numeron, ei ainakaan minulta. ja molemmat ovat että mitä pienestä, pakkoko minun olla noin halvatun tiukkapipo. yhä puistattaa, ensin entisen kaverin kanssa ja sitten oman siskon kanssa puuhastelu selkäni takana. ja ihmettee nyt tuo ukkokulta ku en pysty häneen luottamaan.. eikä tämä ole eka eikä vika kerta kun jotain lupaa ja jää rysän päältä kiinni. pienen poikamme tähden jaksan uskoa parempaan huomiseen. mutta kun mieheni on saanut minussa lähtamättömät ja parantumattomat arvet aikaan.. en jaksa enää, sillä em pysty unohtamaan sitä kun näin siskoni ja mieheni toistensa kaulassa kiinni.. se siitä uskollisest miehestä sitten.. sanoo vaan mitäs aikanaan hänet valitsin. ja loukkaantuu jos epäilen jotain, kuten myös siskoni.. taitaa jäädä loppu elämän onnelliset hetket kokematta..
 
minäkin luin..jättäisin miehen heti,minkä ikäinen poikasi on?onko teillä omistus vai vuokra kämppä?ala etsiä asuntoa kaikessa hiljaisuudessa...miettiä mitä sun täytyy asuntoon hankkia.siskollasi ei sitten mun mielestä ole sinne asuntoon mitään asiaa,kukaan järkevä ei tee noin siskolleen..onko sulla töitä vai onko poika niin pieni että olet kotona vielä..
 
poika vajaan vuoden ja vuokralla asutaan. vaikeeta on aina sisko tavata.. ja miehen mielestä menneet pitäis unohtaa.. mitenpä unohtaa kun arvet on niin syvät.. luulin aina löytäväni oikean unelmien prinssin.. ehkäpä se sisko on rinnallani niin taydellinen ja edustavan näköinen että hän veti mieheeni puoleensa.. en tiedä, en
 
Onko sulla nainen yhtään itsekunnioitusta vai oletko joku marttyyri. Mä kyl ihmettelen aina näitä juttuja. Onko ees totta? Itse en kyl pystyisi jäämään tuollaisen ukon kanssa, en hetkeksikään.
 
mä en kyllä pitäis siskooni enää minkäänlaista yhteyttä.. todella kurja ihminen, anteeksi! mut ei sen päässä ole kyllä paljon liikkunut jos omalle siskolleen nuin tekee.. mut tosiaan asuntoa etsimään, kyllä se unelmien prinssi viel eteen kävelee! *halaus*
 
tämä on oikeasti totta. miten teitä epäilijöitä löytyy joka ketjuun.. on vaan niin vaikeaa lähteä pois miehen luota, jonka rinnalla taivaltanu useamman vuotta ja särkeä perhe.. mutta ilman luottamusta ei ole suhdetta.. toivon aina vaan että tämä kaikki olisi pahaa unta..
 
Se ei ole pahaa unta, se on totta. Älä kiellä ongelmaa enää. Et voi taipua ja joustaa ikuisesti. Miehesi sen perheen on särkenyt. Jos lapsesi näkevät tuollaista kohtelua ydinperheessään, he saavat saman mallin. Isä pettää, äiti joustaa.

 
Mitä jos kaikki muuttuukin vaan paremmaksi sen jälkeen kun olet lähtenyt? Ymmärrän tunteesi ja kiintymyksesi miestäsi kohtaan, epänormaalihan olisit jos et niin tuntisi. Miehesi sitten taas ei ole normaali, vaan tunnekylmä, valehtelija ja petturi. Sinä ja lapsesi ansaitsette rakkautta.
 
itse tahtoisinkin muuttaa täältä pois. olen monet kerrat miehelle ehdottanut,että muuttaisimme lähemmäksi kavereita. kerran olen lähtenyt siskon luokse kun en ole nää jaksanut. tänään viimeksi kysyin mieheltä että hyväksyiskö se että minäkin oisin alku aikoina juossut vieraissa. sano vaan et mistäs tuota tietää vaik oisin juossu. ja sano et miulla kun jää joku päähänpinttymä ni se jää. sano et nää on jo monta kertaa keskusteötu ja oon luvannu antaa anteeksi. mutta kun luottamus petetään tarpeeksi monta kertaa niin ei sitä pysty luottamaan, ei vaikka kuinka haluaisi.

voihan se olla että ruoho on vihreämpääa idan tuolla puolen, mutta entäs jos ei olekaan. miten pystyn antamaan lapsen aina isällen, kun hän haluaa lastaan tavata.. en tiedä.. aika ei aina paranna haavoja, sen olen huomannut..
 
Juu ja miehesi ei voi tunteitasi mitätöidä. Sinä puhut jos sinulla on paha olla ja hän kuuntelee.

Onko tää eri sisko kenen luo menit, kun se sisko kenen kanssa miehesi vehtasi?
 
tää oli se sama sisko, nukuttiin hänen kaverinsa luona ja aamulla jatkoin matkaani.. olisin vielä pidempään ollut matkalla mutta siskon luokse en ois toiseksi yöksi jäänyt.. eikä muita yöpaikkoja ollut tarjolla. hotelliinkaan kun ei varaa.. miehesi ja siskoni mielestä olen liian tiukkis ja minun pitäisi asian antaa olla.. tein jo miehelle alussa selväksi etten ala katsomaan valehtelua enkä toisia naisia.. mietin vaan miksi hemmetissä miehen piti näihin pitää yhteyttä. mies oli rokissa tavannut vuosia sitte yhe kaukasen kaverin, sain tästä tietää vasta kauan seurusteltuamme. kun sitte nähtiin tää muija katsastusasemalla ni mies väitti ettei ole ikinä edes moista muijaa tavannu. jankkasin asiaa niin kauan kunnes tunnusti.. tuo ainainen valehtelu vaan satuttaa niin perskutisti..

sitten oltiin ongella miehen ja kavereiden kanssa ku sanoin miehelleni et älä kato nyt tänne ku sisko on kusella ni eikös tuo samassa kattonu.. kihisin aj sanoin et mikä vittu nuissa miun siskoissa vetää puoleensa..

kitrotut siskot. etenki ku molemmat on semmosii yhden illan tyyppejä eikä välitä onko mies varattu vai ei. ois pitäny aikoinaan valita ruma mies..

 
se oiski pahinta mitä vois tapahtuu. mutta paljon on kotna, joten pettämismahdollisuudet on olemattomissa.. paitsi tietty ku ite oon vaik päivän kaupungilla ni mistäpä sitä tiedän mitä mies puuhastelee sillä aikaa..

ehkä ottaa oppia äitistään, joka petti miestään. aj mies antoi kiltisti anteeksi. miehen turha luulla että minulta saisi anteeksi..

nyt ei miehellä enää ole puhelinta.. heitin sen joskus suutuspäissäni seinään, kun huomasin ettei olekaan katkassut väjelään entiseen naikkoseensa,,
 
ja kuinka monta kertaa toinen sisko onkaan jäänyt mieheni kanssa meille kun itse olen lähtenyt pojan kanssa hoitamaan asioita.. ja öisin valvovat molemmat kun itse nukun onnellisesti.. ei, tämä ei voi olla totta..
 
tuntuu niin hassulta että meidän suhteessa on ajauduttu tämmöiseen umpikujaan. luulin että elämme yhdessä onnellisen loppu elämän eikä mikään voi tulla väliimme..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
.. sanoo vaan mitäs aikanaan hänet valitsin. ja loukkaantuu jos epäilen jotain, kuten myös siskoni.. taitaa jäädä loppu elämän onnelliset hetket kokematta..

Sanotkos sinä hänelle, että hänkin on sinut valinnut ja sinussa pitäisi pysyä?
 
mies sanoo ettei hän ole ikinä minua pettänyt eikä pettäisi. että olen hänen unelmiensa nainen. miksi sitten saan moista kohtelua osakseni?

ja siskoiltakaan ei voi kysyä miksi juoksevat mieheni perässä kun heillä on niin erilainen ajatusmaailma ku miulla..
 
Tähän ei juuri muuta voi sanoa kuin jos haluat aina olla niin sanotusti se toinen (tai kolmas) nainen, niin jää, muussa tapauksessa otat pojan mukaan ja lähdet....kyllä noin monen pettämisen jälkeen pitäisi jo tietää, kuka miehelle on tärkeä ja kuka ei :|
 
Tiedän täysin miltä susta tuntuu.Minäkin jaksoin monta vuotta ja uskoin mieheni vakuuttelut: En ikinä ole sua pettänyt enkä petä,sua mää vain rakastan enkä ketään muuta,sää oot hullu kun tommosta kuvittelet ym...Niin se vaan on että ei se siitä ikinä muutu paremmaksi vaikka kuinka toivois,rukoilis ja uskois.Ei siitä ole helppo lähteä!Ei todellakaan ole helppo luopua siitä unelmasta eli täydellisestä perheestä.Joku päivä sitä vaan mitta täyttyy eikä enää jaksa!Sitten se elämä helpottaa kun on sen päätöksen tehnyt ja huomaa että elämä on ihanaa ilman sitä miestä!Tsemppiä!
 
eilen oli taas ihana ilta. käytiin kävelee ja oltiin vaan. tänään sama vanha arki palasi.. mies heti herättyään laittoi kahvin tippumaan, teki aamutooimet ja avasi xboxin. pyysin lasta syöttämään, mutta ei. tiskasin kaikki muut paitsi ruokailuvälineet, mies lupasi jo joku päivä sitten tiskata. eilen lupasi tyjentää kissanhiekkiksen ja aamulla se oli yhä samassa kunnossa. minä saan yksin pyörittää arkea ja kakkonenkin on ilmoittanut jo tulostaan. toivottu lapsi, jonka aion pitää.

mietin jälleen kerran mikä minussa on vikana kun en voinut olla se ainoa nainen. mitä tein jo alussa väärin.. sattuu niin paljon, että tuntuu ettei tätä kipua kestä..
 
Tämä kuulostaa jotenkin ihan uskomattomalta. Voiko jonkun elämä ja ajatusmaailma oikeasti olla tuollainen?

Voisit varmaan hakea apua itsellesi jostakin, aluksi vaikka perheneuvolasta. Olet täysin vedätettävissä, ja sille pitäisi tehdä pian jotakin. Mies kuulostaa ihan uskomattomalta tapaukselta, vaikea näiden juttujesi perusteella ymmärtää mikä hänessä on sinusta niin hienoa, että roikut hänessä kaikkien temppujen jälkeenkin.

Mutta suosittelen hakemaan apua jostakin.
 

Similar threads

V
Viestiä
13
Luettu
493
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
9
Luettu
460
A
P
Viestiä
2
Luettu
596
J
E
Viestiä
5
Luettu
327
A

Yhteistyössä