höh ei tossa mitään outoa ole. nykyään aika monella on tää sama periaate ettei niitä karkkeja ja muita tuputettais pienille. musta ihan ok. ite onnistuin 1v asti oleen ettei mitään herkkuja syötetty (siis karkki juttuja) nyt sittemmin vähän lepsunnut.. eli aika suurella kunnioituksella tästä suunnasta katselen sua, hyvin oot pysynyt linjassa. oon ite niin höveli karkin syöjä niin varmaankin siksi helppo antaa pojallekki herkkuja.. :ashamed:
jaksanu lukea koko ketjua..
jaksanu lukea koko ketjua..
Viimeksi muokattu:
"Entinen Ksantippa S."
Luen tätä ketjua ja mietin eräiden äiti-ihmisten sanavalintoja. Myrkkyä, pommeja, roskaa. Taustalla kuulen televisiomainokset, "pizza, love and understanding". Neljän tähden illallisen jälkeen tulee Supermarjo. Koko maailma pyörii ruoan ja kehon ympärillä.
Mietin, että meidän lastemme sukupolvella tuskin on ainakaan vähemmän syömishäiriöitä kuin meidän sukupolvellamme.
Mietin, että meidän lastemme sukupolvella tuskin on ainakaan vähemmän syömishäiriöitä kuin meidän sukupolvellamme.
"vieras"
ymmärrän kyllä ettei kaikki halua antaa taaperoille nameja tms, mutta ap:n lapsi ei ole enään mikään taapero vaan leikki-ikäinen ja itse en niin hermoja jaksaisi menettää, koska lapsi ei varmaan edes pidä vieraiden tuomista herkuista. Joskus niitä kuitenkin jossain saa niin miksi ei mieluiten ensi kerta olisi kotona?
[QUOTE="vieras";26097612]Tuleva ihannevieras kaverisynttäreille... muut leikkii ja pitää hauskaa, yksi tyhjää pöytää.[/QUOTE]
Mulla kävi tuo sama mielessä. Yleensä ne lapset ketkä parkkeeraa juhlapöydän ääreen ja ahmivat kaksin käsin silmät suurina makeita on juuri niitä kenen kotona ne on ehdottomassa pannassa.
Itse olen kasvanu ap:n kaltaisen äidin lapsena ja sain eka kerran karkkia kouluikäisenä. Ala-asteenkin ajan vielä karkin saanti oli tosi niukkaa, lähinnä synttäreillä ja jouluna. Sit ku menin yläasteelle ja siitä kasvoin, alkoi olla omaa rahaa eikä äiti vahtinu selän takana niin aloin ostaa karkkia ihan joka päivä ja musta tuli ihan hirveä karkkisieppo. En pysty olemaan yhtäkään päivää ilman karkkiannosta. Samanlaisia tarinoita oon kuullu tosi paljon ja itse en ole omille lapsilleni tehnyt sitä virhettä että panttaisin täysin kaikki makeiset. Mielestäni paras tapa on se, että niitä syödään joskus kohtuudella, pieniä määriä, niin, että niistä ei tule lapsen mielessä mitään kiellettyä hedelmää jota pitää sitten ahmia kilokaupalla silloin harvoin kun niitä on tarjolla.
Tietysti se on tosiasia että ihminen pärjää vallan hyvin vaikka ei elämänsä aikana laittas yhtäkään makeista suuhunsa. Mutta eivät ne kohtuudella syötynä kuolemaksi kuitenkaan ole. Kohtuus on se avainsana.
Mulla kävi tuo sama mielessä. Yleensä ne lapset ketkä parkkeeraa juhlapöydän ääreen ja ahmivat kaksin käsin silmät suurina makeita on juuri niitä kenen kotona ne on ehdottomassa pannassa.
Itse olen kasvanu ap:n kaltaisen äidin lapsena ja sain eka kerran karkkia kouluikäisenä. Ala-asteenkin ajan vielä karkin saanti oli tosi niukkaa, lähinnä synttäreillä ja jouluna. Sit ku menin yläasteelle ja siitä kasvoin, alkoi olla omaa rahaa eikä äiti vahtinu selän takana niin aloin ostaa karkkia ihan joka päivä ja musta tuli ihan hirveä karkkisieppo. En pysty olemaan yhtäkään päivää ilman karkkiannosta. Samanlaisia tarinoita oon kuullu tosi paljon ja itse en ole omille lapsilleni tehnyt sitä virhettä että panttaisin täysin kaikki makeiset. Mielestäni paras tapa on se, että niitä syödään joskus kohtuudella, pieniä määriä, niin, että niistä ei tule lapsen mielessä mitään kiellettyä hedelmää jota pitää sitten ahmia kilokaupalla silloin harvoin kun niitä on tarjolla.
Tietysti se on tosiasia että ihminen pärjää vallan hyvin vaikka ei elämänsä aikana laittas yhtäkään makeista suuhunsa. Mutta eivät ne kohtuudella syötynä kuolemaksi kuitenkaan ole. Kohtuus on se avainsana.
"KooKoo"
Jännä lukea näitä "En saanut lapsena karkkia ja JUURI SIKSI ahmin sitä isoksi tultuani kaksin käsin"-juttuja. Itsellä kun on toisenlainen kokemus... Sain "vauvasta" asti karkkia, sipsiä, limsaa, mitä ja kuinka paljon vain keksin pyytää. Olin eskarikuvassa yhtä leveä kuin muut oli pitkiä.
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis tarpeen.
Järkytän kaikkia sanomalla että mun oma lapsi on 4v eikä saa karkkia, limsaa, jäätelöä tai sipsejä. Syntymäpäivillä saa kakkua, keksiä ja pullia, ei niitä edes yleensä syö loppuun asti koska leikkiminen muiden lasten kanssa kiinnostaa enemmän. Limsaa ei edes halua, joten saa mehua juhlapäivinä.
Vielä järkyttävämpää on kenties, että olemme pyytäneet päiväkodissa ettei lapselle anneta niitä jatkuvasti välipalana olevia pullia ja vanukkaita, lapsi saa niille terveellisemmän vaihtoehdon ja on ihan tyytyväinen, kerran ihmetteli kun ei saanut vanukasta.
Syntymäpäivien aikaan kun muut saa pk:ssa jotain karkkia, lapsi saa hedelmiä tai rusinoita, ja päiväkodin tätien mukaan on ollut suorastaan into piukeana eikä ole muiden karkkeja edes huomioinut. Karkkia lapsi ei yritä edes pyytää kun on oppinut aikojen saatossa että niuhot vanhukset ei niitä vielä salli
Ja älkää viittikö mussuttaa että hedelmät plus muut on ihan samaa sokerimössöä. Joo, sokeriahan niissä on, mutta pystyttekö kirkkain silmin väittämään että hedelmä EI ole karkkia parempi vaihtoehto? Ihan niinkun tosissaan=)
Meillä pääsiäismuna-asiat hoituu oikein kivasti kun mun äiti antaa pääsiäismunat meille vanhemmille (me yleensä itse ei osteta niitä, kun mun äiti kuitenkin antaa niitä kauheat kasat), me otetaan suklaat pois ja piilotetaan ne sisälmykset, jotka lapsi sitten etsii. Jee, lapsi pääsee pääsiäismuna riemuun mukaan ilman suklaanmussutusta!
Tajuamme kyllä että emme tulevaisuudessa tule olemaan joka paikassa kaikenaikaa vahtimassa lapsemme syömistä, mutta ei meillä tarkoitus ole ikuisesti herkkuja kieltääkään. Eiköhän se nämä elämän alkuvuodet pärjää ilmankin...
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis tarpeen.
Järkytän kaikkia sanomalla että mun oma lapsi on 4v eikä saa karkkia, limsaa, jäätelöä tai sipsejä. Syntymäpäivillä saa kakkua, keksiä ja pullia, ei niitä edes yleensä syö loppuun asti koska leikkiminen muiden lasten kanssa kiinnostaa enemmän. Limsaa ei edes halua, joten saa mehua juhlapäivinä.
Vielä järkyttävämpää on kenties, että olemme pyytäneet päiväkodissa ettei lapselle anneta niitä jatkuvasti välipalana olevia pullia ja vanukkaita, lapsi saa niille terveellisemmän vaihtoehdon ja on ihan tyytyväinen, kerran ihmetteli kun ei saanut vanukasta.
Syntymäpäivien aikaan kun muut saa pk:ssa jotain karkkia, lapsi saa hedelmiä tai rusinoita, ja päiväkodin tätien mukaan on ollut suorastaan into piukeana eikä ole muiden karkkeja edes huomioinut. Karkkia lapsi ei yritä edes pyytää kun on oppinut aikojen saatossa että niuhot vanhukset ei niitä vielä salli
Ja älkää viittikö mussuttaa että hedelmät plus muut on ihan samaa sokerimössöä. Joo, sokeriahan niissä on, mutta pystyttekö kirkkain silmin väittämään että hedelmä EI ole karkkia parempi vaihtoehto? Ihan niinkun tosissaan=)
Meillä pääsiäismuna-asiat hoituu oikein kivasti kun mun äiti antaa pääsiäismunat meille vanhemmille (me yleensä itse ei osteta niitä, kun mun äiti kuitenkin antaa niitä kauheat kasat), me otetaan suklaat pois ja piilotetaan ne sisälmykset, jotka lapsi sitten etsii. Jee, lapsi pääsee pääsiäismuna riemuun mukaan ilman suklaanmussutusta!
Tajuamme kyllä että emme tulevaisuudessa tule olemaan joka paikassa kaikenaikaa vahtimassa lapsemme syömistä, mutta ei meillä tarkoitus ole ikuisesti herkkuja kieltääkään. Eiköhän se nämä elämän alkuvuodet pärjää ilmankin...
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...
"mmmm"
[QUOTE="KooKoo";26100742]
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...[/QUOTE]
Eli lapsi näkee sut mättämässä kerran viikossa ihan överisti karkkia niin alussa kerroit että karkkipäivät menee överiksi? Lapsi oppii että sitten isompana se kuuluu asiaan että kerran viikossa vedetään kaksin käsin karkkia? eikö kohtuus olisi hyväksi kaikessa?
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...[/QUOTE]
Eli lapsi näkee sut mättämässä kerran viikossa ihan överisti karkkia niin alussa kerroit että karkkipäivät menee överiksi? Lapsi oppii että sitten isompana se kuuluu asiaan että kerran viikossa vedetään kaksin käsin karkkia? eikö kohtuus olisi hyväksi kaikessa?
"vieras"
[QUOTE="rania";26097524]Ja esim. kuivatut omenat ovat mahtava sipsien korvike. [/QUOTE]
Tähän sä et usko itsekään.
Tähän sä et usko itsekään
.[QUOTE="KooKoo";26100742]Jännä lukea näitä "En saanut lapsena karkkia ja JUURI SIKSI ahmin sitä isoksi tultuani kaksin käsin"-juttuja. Itsellä kun on toisenlainen kokemus... Sain "vauvasta" asti karkkia, sipsiä, limsaa, mitä ja kuinka paljon vain keksin pyytää. Olin eskarikuvassa yhtä leveä kuin muut oli pitkiä.
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis [/QUOTE]
Eiköhän tässä valtaosa ole sen kohtuuden kannalla. Ei niin että lapselle syötetään rajattomat määrät makeisia joka päivä eikä toisaalta sitäkään että iso leikki-ikäinen pidetään väkisin erossa makeista - silloinkin kun muut niitä ympärillä nauttii. Jos lapsi ei itse halua niin ei siinä mitään, mutta sen opettaminen että lapselta nuo herkut on kiellettyjä (vaikka 4v varmaan on jo törmännyt siihen näkyyn että muut lapset noita saa) ja aikuiset mättää niitä sitten aivan hulluna, minkä kuvan noista överiksi menevistä karkkipäivistä saa.
Ideaalina pitäisin sitä että lapsi saa maistaa kun itse osaa pyytää ja ympärillä olevien aikuisten tottumuksia nähdessään ymmärtää että noita herkkuja syödään silloin tällöin sopivissa määrin.
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis [/QUOTE]
Eiköhän tässä valtaosa ole sen kohtuuden kannalla. Ei niin että lapselle syötetään rajattomat määrät makeisia joka päivä eikä toisaalta sitäkään että iso leikki-ikäinen pidetään väkisin erossa makeista - silloinkin kun muut niitä ympärillä nauttii. Jos lapsi ei itse halua niin ei siinä mitään, mutta sen opettaminen että lapselta nuo herkut on kiellettyjä (vaikka 4v varmaan on jo törmännyt siihen näkyyn että muut lapset noita saa) ja aikuiset mättää niitä sitten aivan hulluna, minkä kuvan noista överiksi menevistä karkkipäivistä saa.
Ideaalina pitäisin sitä että lapsi saa maistaa kun itse osaa pyytää ja ympärillä olevien aikuisten tottumuksia nähdessään ymmärtää että noita herkkuja syödään silloin tällöin sopivissa määrin.
Mä olen kans kohtuuden kannalla. Kumpikin on pahasta - totaalikieltäminen ja taas se, että annetaan syödä surutta makeaa. Makeisiinkin lapsi oppii suhtautumaan normaalilla terveellä tavalla kun ne on osa normaali elämää siten, että joskus niitä syödään pieniä määriä. JOs makeista tekee lapselle sellasen kielletyn hedelmän niin lapsi takuuvarmasti vetää niitä kaksin käsin sitte kun niihin pääsee käsiksi. Omassa tuttavapiirissäni (joka on erittäin laaja) ne lapset ketkä osaa esim kylään tullessaan syödä kahvipöydän antimia kohtuudella, on niitä, ketkä on pienestä asti saanu makeaa kohtuudella.
Kyllä mä ymmärrän että 1vuotiaalle ei halua antaa suklaamunaa mutta tuskin ap:n lapsen terveys ois merkittävästi kärsiny jos se 3vuotiaana nyt ois saanu syödä sen suklaamunan, yhden munan vuodessa, tai vaikka puolikkaan siitä suklaasta jos kokonainen tuntuu liialta.
näinkin
[QUOTE="mmmm";26103328]Eli lapsi näkee sut mättämässä kerran viikossa ihan överisti karkkia niin alussa kerroit että karkkipäivät menee överiksi? Lapsi oppii että sitten isompana se kuuluu asiaan että kerran viikossa vedetään kaksin käsin karkkia? eikö kohtuus olisi hyväksi kaikessa?[/QUOTE]
Tätä itsekin jäin miettimään, että aikas ristiriitainen oppi sille lapselle: pienempänä et saa, mutta aikuisena sitten voit vetää kaksin käsin.
Tätä ketjua lukiessaan olen miettinyt, että toisilla ihmisillä on luontainen taipumus noihin herkkuihin ja toisilla sitten ei. Itse olen kanssa sokerihiiri (me saatiin pienenä vapaasti herkkuja) ja näin on yksi pikkuvelikin. Mutta kolme muuta veljeäni eivät välitä makeasti juuri lainkaan, vaikka se heilleikin oli vapaasti saatavalla.
Lapset ovat siinäkin osalta samalla tavalla yksilöitä. Jos ei ole makean perään, niin eipä varmaan niitä ahmikkaan. Mutta jos taas on, niin tekee noiten karkkien panttaamisella sitten vaan halla sille lapselle, todennäköisesti karkaa mopo käsistä kun rajoitukset poistuvat. Sellaisten lasten osalta olisi varmaan todella tärkeä, että vanhemmat opettaisivat sen normaaliin suhtautumisen makeseen, kohtuuden. Eikä vääristäisi sitä suhtautumista suuntaan tai toiseen....
Sekava sepustus, mutta toivottavasti joku ymmärsi
Tätä itsekin jäin miettimään, että aikas ristiriitainen oppi sille lapselle: pienempänä et saa, mutta aikuisena sitten voit vetää kaksin käsin.
Tätä ketjua lukiessaan olen miettinyt, että toisilla ihmisillä on luontainen taipumus noihin herkkuihin ja toisilla sitten ei. Itse olen kanssa sokerihiiri (me saatiin pienenä vapaasti herkkuja) ja näin on yksi pikkuvelikin. Mutta kolme muuta veljeäni eivät välitä makeasti juuri lainkaan, vaikka se heilleikin oli vapaasti saatavalla.
Lapset ovat siinäkin osalta samalla tavalla yksilöitä. Jos ei ole makean perään, niin eipä varmaan niitä ahmikkaan. Mutta jos taas on, niin tekee noiten karkkien panttaamisella sitten vaan halla sille lapselle, todennäköisesti karkaa mopo käsistä kun rajoitukset poistuvat. Sellaisten lasten osalta olisi varmaan todella tärkeä, että vanhemmat opettaisivat sen normaaliin suhtautumisen makeseen, kohtuuden. Eikä vääristäisi sitä suhtautumista suuntaan tai toiseen....
Sekava sepustus, mutta toivottavasti joku ymmärsi
Ymmärsin ainakin minä ja peesaan täysin tätä asiaa.Alkuperäinen kirjoittaja näinkin;26103558:Tätä itsekin jäin miettimään, että aikas ristiriitainen oppi sille lapselle: pienempänä et saa, mutta aikuisena sitten voit vetää kaksin käsin.
Tätä ketjua lukiessaan olen miettinyt, että toisilla ihmisillä on luontainen taipumus noihin herkkuihin ja toisilla sitten ei. Itse olen kanssa sokerihiiri (me saatiin pienenä vapaasti herkkuja) ja näin on yksi pikkuvelikin. Mutta kolme muuta veljeäni eivät välitä makeasti juuri lainkaan, vaikka se heilleikin oli vapaasti saatavalla.
Lapset ovat siinäkin osalta samalla tavalla yksilöitä. Jos ei ole makean perään, niin eipä varmaan niitä ahmikkaan. Mutta jos taas on, niin tekee noiten karkkien panttaamisella sitten vaan halla sille lapselle, todennäköisesti karkaa mopo käsistä kun rajoitukset poistuvat. Sellaisten lasten osalta olisi varmaan todella tärkeä, että vanhemmat opettaisivat sen normaaliin suhtautumisen makeseen, kohtuuden. Eikä vääristäisi sitä suhtautumista suuntaan tai toiseen....
Sekava sepustus, mutta toivottavasti joku ymmärsi
Kuivatut hedelmät ovat pahempia kuin suklaa (tai karkit). Niissä on säilöntäaineita ja tarttuvat hampaisiin tosi ikävästi. Mieluummin tummaa suklaata siis.
"vieras"
[QUOTE="KooKoo";26100742]Jännä lukea näitä "En saanut lapsena karkkia ja JUURI SIKSI ahmin sitä isoksi tultuani kaksin käsin"-juttuja. Itsellä kun on toisenlainen kokemus... Sain "vauvasta" asti karkkia, sipsiä, limsaa, mitä ja kuinka paljon vain keksin pyytää. Olin eskarikuvassa yhtä leveä kuin muut oli pitkiä.
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis tarpeen.
Järkytän kaikkia sanomalla että mun oma lapsi on 4v eikä saa karkkia, limsaa, jäätelöä tai sipsejä. Syntymäpäivillä saa kakkua, keksiä ja pullia, ei niitä edes yleensä syö loppuun asti koska leikkiminen muiden lasten kanssa kiinnostaa enemmän. Limsaa ei edes halua, joten saa mehua juhlapäivinä.
Vielä järkyttävämpää on kenties, että olemme pyytäneet päiväkodissa ettei lapselle anneta niitä jatkuvasti välipalana olevia pullia ja vanukkaita, lapsi saa niille terveellisemmän vaihtoehdon ja on ihan tyytyväinen, kerran ihmetteli kun ei saanut vanukasta.
Syntymäpäivien aikaan kun muut saa pk:ssa jotain karkkia, lapsi saa hedelmiä tai rusinoita, ja päiväkodin tätien mukaan on ollut suorastaan into piukeana eikä ole muiden karkkeja edes huomioinut. Karkkia lapsi ei yritä edes pyytää kun on oppinut aikojen saatossa että niuhot vanhukset ei niitä vielä salli
Ja älkää viittikö mussuttaa että hedelmät plus muut on ihan samaa sokerimössöä. Joo, sokeriahan niissä on, mutta pystyttekö kirkkain silmin väittämään että hedelmä EI ole karkkia parempi vaihtoehto? Ihan niinkun tosissaan=)
Meillä pääsiäismuna-asiat hoituu oikein kivasti kun mun äiti antaa pääsiäismunat meille vanhemmille (me yleensä itse ei osteta niitä, kun mun äiti kuitenkin antaa niitä kauheat kasat), me otetaan suklaat pois ja piilotetaan ne sisälmykset, jotka lapsi sitten etsii. Jee, lapsi pääsee pääsiäismuna riemuun mukaan ilman suklaanmussutusta!
Tajuamme kyllä että emme tulevaisuudessa tule olemaan joka paikassa kaikenaikaa vahtimassa lapsemme syömistä, mutta ei meillä tarkoitus ole ikuisesti herkkuja kieltääkään. Eiköhän se nämä elämän alkuvuodet pärjää ilmankin...
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...[/QUOTE]
Anteeksi nyt vaan, mutta sulle on lapsena opetettu myös vääristynyt kuva karkeista ja pullista jne. Sä olet saanut äärettömästi, toiset haluaa kieltää kokonaan. Missä helvatassa on se kohtuullinen käyttö ja kultainen keskitie? Ja minusta on lähinnä sairasta mässätä karkkia lapsen edessä ihan avoimesti, ja todeta ettei lapset enään niitä vingu kun ei me anneta.
Olen 29v enkä ole koskaan ollut normaalipainoinen, herkut on mulle iso ongelma, ollut koko elämän. Mulla on ollut karkkipäivä viimeiset viisi vuotta, koska en pysty sitä karkin mässytystä muuten hillitsemään. Tosin se karkkipäiväkin menee ihan överiksi... Ja sitten muina päivinä ahmin ihan tavallista ruokaa enemmän kuin olis tarpeen.
Järkytän kaikkia sanomalla että mun oma lapsi on 4v eikä saa karkkia, limsaa, jäätelöä tai sipsejä. Syntymäpäivillä saa kakkua, keksiä ja pullia, ei niitä edes yleensä syö loppuun asti koska leikkiminen muiden lasten kanssa kiinnostaa enemmän. Limsaa ei edes halua, joten saa mehua juhlapäivinä.
Vielä järkyttävämpää on kenties, että olemme pyytäneet päiväkodissa ettei lapselle anneta niitä jatkuvasti välipalana olevia pullia ja vanukkaita, lapsi saa niille terveellisemmän vaihtoehdon ja on ihan tyytyväinen, kerran ihmetteli kun ei saanut vanukasta.
Syntymäpäivien aikaan kun muut saa pk:ssa jotain karkkia, lapsi saa hedelmiä tai rusinoita, ja päiväkodin tätien mukaan on ollut suorastaan into piukeana eikä ole muiden karkkeja edes huomioinut. Karkkia lapsi ei yritä edes pyytää kun on oppinut aikojen saatossa että niuhot vanhukset ei niitä vielä salli
Ja älkää viittikö mussuttaa että hedelmät plus muut on ihan samaa sokerimössöä. Joo, sokeriahan niissä on, mutta pystyttekö kirkkain silmin väittämään että hedelmä EI ole karkkia parempi vaihtoehto? Ihan niinkun tosissaan=)
Meillä pääsiäismuna-asiat hoituu oikein kivasti kun mun äiti antaa pääsiäismunat meille vanhemmille (me yleensä itse ei osteta niitä, kun mun äiti kuitenkin antaa niitä kauheat kasat), me otetaan suklaat pois ja piilotetaan ne sisälmykset, jotka lapsi sitten etsii. Jee, lapsi pääsee pääsiäismuna riemuun mukaan ilman suklaanmussutusta!
Tajuamme kyllä että emme tulevaisuudessa tule olemaan joka paikassa kaikenaikaa vahtimassa lapsemme syömistä, mutta ei meillä tarkoitus ole ikuisesti herkkuja kieltääkään. Eiköhän se nämä elämän alkuvuodet pärjää ilmankin...
Jos vielä saan muuten järkyttää yhdellä asialla. Me vanhemmat syödään karkkia ihan avoimesti, ei mitenkään salaa. Eikä lapsi ole vuosiin edes yrittänyt vinkua karkkia, kun tietää että se on MEILLÄ isompien herkkua. Aina ei voi saada kaikkea, meillä ei lapset saa karkkia, he saavat sitten jotain muuta.
Eikä tämä ole mitään ensimmäisen lapsen takia ylihuolehtimista, toinen lapsi (nyt reilu 1v) saa pärjätä ilman kyseisiä mässyjä samalla lailla. Kuopus tosin vaikuttaa sen verran tahtonaiselta, että saattaa olla ettei yhtä helpolla päästä kuin esikoisen kanssa, joka asian (nipot karkkinatsivanhemmat siis) sisäisti aika pienenä...[/QUOTE]
Anteeksi nyt vaan, mutta sulle on lapsena opetettu myös vääristynyt kuva karkeista ja pullista jne. Sä olet saanut äärettömästi, toiset haluaa kieltää kokonaan. Missä helvatassa on se kohtuullinen käyttö ja kultainen keskitie? Ja minusta on lähinnä sairasta mässätä karkkia lapsen edessä ihan avoimesti, ja todeta ettei lapset enään niitä vingu kun ei me anneta.
leivästä
En tiedä mitä leipämerkkiä te ostatte, mutta esim. meidän ostamat leivät on tehty ruisjauhosta, vehnäjauhosta, suolasta,vedestä ja hiivasta. Tietty jos ostat jotain ulkomaalaista säilöntäaineella kyllästettyä vehnäpullaa "leiväksi".
Risto Peltolan Leipomo Oy - Tuotteet
Itse ymmärrän että kotona ei anneta mutta en osaisi kyllä kieltää maistamasta jos muut tuovat lahjaksi / tarjoavat karkkia. Tulee vain ongelmia turhasta kiihkoilusta tulevaisuudessa.
qqwqwq
[QUOTE="heip";26097563]Hyvä ap! Ihan oikein teet. Kyllähän se totta on, että lapsesi tulee varmasti jossain vaiheessa isompana maistamaan niitä esim. kavereitten synttäreillä, mutta nyt on vielä hyvä suojella pientä epäterveellisyyksiltä. [/QUOTE]
oon ihan samaa mieltä! mein poika, kohta 3 vee, ei kans ole syönyt karkkia (joskus harvoin on jotain pientä saanu) eikä se sitten sellasia kaipaakkaan..kyllä se vielä kerkiää suun saamaan makiaksi
[/QUOTE]oon ihan samaa mieltä! mein poika, kohta 3 vee, ei kans ole syönyt karkkia (joskus harvoin on jotain pientä saanu) eikä se sitten sellasia kaipaakkaan..kyllä se vielä kerkiää suun saamaan makiaksi
Voi voi, kyllä se kohtuus on avainsana kuten monet ovat jo todenneet. Äärimmäisyydestä toiseen; saadaan yltäkylläisesti herkkuja tai sitten ei ollenkaan ja lapsi joutuu katselemaan kun muut vetää napansa täyteen karkkeja... Ei voi olla sitä että pari karkkia ja that's it.
Tää kuulostaa samanlaiselta kuin ne karppaus-ketjut joku aika sitten.
Tää kuulostaa samanlaiselta kuin ne karppaus-ketjut joku aika sitten.
"yrittäjä"
Meinaatko, että lapsey syö kitkerää 70% tummaa suklaata ilman soketia? Huh.Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;26103586:
minkä ihmeeb perusteella kuivatut hedelmät olisi pahempis kuin lisäainein kyllästetyt karkit tai maitosuklaa?
[QUOTE="yrittäjä";26106007]Meinaatko, että lapsey syö kitkerää 70% tummaa suklaata ilman soketia? Huh.
minkä ihmeeb perusteella kuivatut hedelmät olisi pahempis kuin lisäainein kyllästetyt karkit tai maitosuklaa?[/QUOTE]
Kaikki karkit eivät ole lisäainein kyllästettyjä, maitosuklaassakin aika vähän haitallisia lisäaineita, tummaa suklaata kyllä syövät kaikki lapseni mielellään - meillä kaakaokin on sitä tummaa, ihan ripauksen laitan sokeria mukaan.
Tässä yksi hyvä syy olla ostamatta lapsille kuivattuja hedelmiä E220 rikkidioksidi | ekoodi.com Hrr. Mulle tulee itselleni tuosta päänsärkyä, mm. viinejä en voi enää sen vuoksi juurikaan juoda.
minkä ihmeeb perusteella kuivatut hedelmät olisi pahempis kuin lisäainein kyllästetyt karkit tai maitosuklaa?[/QUOTE]
Kaikki karkit eivät ole lisäainein kyllästettyjä, maitosuklaassakin aika vähän haitallisia lisäaineita, tummaa suklaata kyllä syövät kaikki lapseni mielellään - meillä kaakaokin on sitä tummaa, ihan ripauksen laitan sokeria mukaan.
Tässä yksi hyvä syy olla ostamatta lapsille kuivattuja hedelmiä E220 rikkidioksidi | ekoodi.com Hrr. Mulle tulee itselleni tuosta päänsärkyä, mm. viinejä en voi enää sen vuoksi juurikaan juoda.
"Yrittäjä"
En ole koskaan kuullut, että joku väittäisu nameja lisäaineettomiksi. Nehäb ob täynnä e-koodeja, ellei ole itsetehtyjä.Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;26106040:
Mä en ainakaan osta koskaan lisäaineellusia kuivahedekmiä, niitä löytyy aina ilmankin. Nytkin napustelen esim kookoslastuja Ruohonjuuresta, ei mitään lisättyä ainetta.
rietas
No ihan omasta puolestani voin todeta, että lapsilta emme ole karkkia kieltäneet emmekä rajoittaneet karkkipäiviin. Ja kovin on vähäistä heidän karkinsyöntinsä, eivät siis itse ole niin karkin perään, vaikkei sitä kiellettäisi.
Olen minäkin nähnyt pari näitä "meillä ei makeaa syödä"-lapsia, jotka parkkeeraa synttäreillä sipsi- ja karkkikulhon viereen ja valehtelematta kaksin käsin lappaa naamaan niin paljon kuin kerkeää. Jo käytöstavoiltaankin melko noloa vetää yksin koko vierasjoukon tarjottavat...
Olen minäkin nähnyt pari näitä "meillä ei makeaa syödä"-lapsia, jotka parkkeeraa synttäreillä sipsi- ja karkkikulhon viereen ja valehtelematta kaksin käsin lappaa naamaan niin paljon kuin kerkeää. Jo käytöstavoiltaankin melko noloa vetää yksin koko vierasjoukon tarjottavat...