Olen jo pitkään suoraan sanoen taistellut mieleni kanssa laskeuman vuoksi, joka alkoi oireilla vuonna 2008 toisen lapsen syntymän jälkeen. Kävin julkisella puolella keskustelemassa ja hakemassa hoitoa kun ymmärsin ettei vaiva itsestään parane.Tie on ollut pitkä ja kivinen. Vuonna 2010 pääsin magneettikuvaukseen ja mitään ei löytynyt. Kun vaivat jatkuivat; Virtsan pidätysongelmat, jumpatessa lirahtaa ja saattaa rakon ollessa täynnä valutella, peräsuolta juotuu painamaan emättimen puolelta kun ulostepallukka ei tule ulos, ilmaa menee emättimeen jumpassa jne, seksi on kamalaa, eikä tunnu missään,tavara aivan löystynyt ja ruokavaliota täytynyt muuttaa..menin uudelleen ja uudelleen terveysasemalle, vasta lääkäriä vaihtamalla vuonna 2013 sanoi uusi lääkäri että ainakin rektocele (peräsuolenlaskeuma) on. Sain ohjeet mennä fysioterapiaan , seksuaaliterapeutille ja jumpata lantionpohjalihaksia. Fysioterapiasta sain sähköstimulaattorin jota käytin kotona, mistään ei ollut apua. Pääsin leikkaukseen jossa korjattiin peräsuolen laskeumaa, ja kiristettiin emättimen suuta, tämä oli lokakuu 2013, nyt olen toipunut leikkauksesta, enää muutama ommel on jotka eivät haittaa. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen kivutonta, tehtiin nukutuksella. Kävin tänään lääkärissä, koska oireet jatkuivat, edelleen joutuu painaa ulostaessa ja seksi ei suju, leikkaustoiminta kertomuksessa sanottiin vaginan jäävän kahdelle sormelle,olin jo helpottonut että nyt vihdoin kaikki on hyvin siltäkin osalta, mutta ei. Sisään menee edelleen 3-4 sormea ja yhdyntä ei onnistu, siitä ei saa mitään nautintoa. Synnytykset ja repeämiset on tehny tehtävänsä.Ensimmäisen synnytyksen jälkeen ommeltiin nukutuksessa 2,5 tuntia ja se oli toisen asteen, seuraava syöksy synnytys ja silloin kaikki alkoi, mikään ei palautunut ennalleen. Olen ollut tällä samalla "tiellä" jo monta vuotta. On ollut tuskallisia hetkiä, itku herkässä ja toivo normaalista vessassa käymisestä pinnassa. Kuin loputon suo. Ei enään jaksaisi. Suhteetkin tyssää seksin puutteeseen, alapääni on liian iso ja vaurioitunut kuin onkaloon työntäisi, ei mitään pitoa. Sain taas uuden ajan 3 kuukauden päähän jolloin kaiki ompeleet on sulanut, tänään gyne sanoi löytäneensä edelleen "pussin" sisältäni, että tukikudokset ovat menneet ja löysä on. Pitää odotella että leikkauksen tulos tulee esiin kun tulee arpeutumista, jos tilanne (painaminen) yms ei ole muuttunut, suunnitellaan uutta leikkausta ja virtsaamis ongelmiin rengasta. En todella tiedä mitään niin naiseutta vievää kuin laskeumat jotka invalidisoivat, ja vaikuttavat arkeen..on vessassa ravaamista jne. Olenkohan vain ääritapaus vai otanko tämän nyt liian raskaasti. Ympärillä ei ole ainuttakaan ihmistä joilla olisi sama vaiva ja painin todella yksin asian kanssa. Toivotan lämpimästi jaksamista jokaiselle laskeumasta kärsivälle. En toivoisi kenenkään joutuvan elämään vaivojen kanssa yhtä pitkään kuin minä.Jos olisi varaa olisin jo mennyt yksityiselle. Taas katse ruokavalioon ja laksatiivit käyttöön, näillä mennään toivoen parasta..
).
