J
just
Vieras
Seurasin viime viikonloppuna anoppini päivää. hän on siis emäntä maalaistalossa (ei ole karjaa, ei osallistu pihatöihin vaan ainoastaan kodin pito on hänen tehtävä).
meillä on kolme lasta. käymme mummilassa ehkä kahdesti kuukaudessa. olen huomannut, että mummilla on yllättävän vähän aikaa lasten kanssa oloon, ehkä 1h per päivä (enkä siis odotakaan mitään lapsenvahtijuttua, mutta ylipäänsä hänellä ei ole aikaa paljoa olla lasten kanssa).
seurasin, mihin se aika menee. aina pitää olla tekemässä jotain sörsseliä. on piirakoita, on monta lämmintä ruokaa, kaikki passataan omalle miehelle, oman miehen ei tartte ees lautasta laittaa tiskiin syötyään. koko ajan se tekee sörsseliä, on aamupuurot, päiväruoka, päiväkahvit, iltaruoka, iltapala. kaikki pitää kattaa pöytään (johon menee aikaa). olen tarjoutunut auttamaan ja aina autankin, mutta ei se ratkaise tuota. kertaakaan ei voi syödä vaikka edellispäivän ruokaa vaan koko ajan pitää kokkailla uutta.
jos ei ole sörsselin laitto menossa, niin sitten on esim. silittämistä. jokainen alushousu pitää silittää. tai sitten pitää leipoa. silloin tällöin leipominen on ok, mutta joka päivä pitää olla kahvin kanssa uutta leivonnaista. koskaan ei kelpaa kaupan pulla tai viineri, tai yleensäkään kahvi ilman jotain sokerihöttöä.
mummi siis on "kiireinen", mutta ihan huvittaa että onko nuo asiat tosiaan pakollisia, ja pitääkö se elämä täyttää tuolla tavoin. näköjään "kotiäitikin" (vaikka siis lapset jo aikuisia) voi olla "uraihminen", se "ura" on vaan jatkuvaa mössöjen laittoa ja silitystä. töissä anoppi ei käy.
meillä on kolme lasta. käymme mummilassa ehkä kahdesti kuukaudessa. olen huomannut, että mummilla on yllättävän vähän aikaa lasten kanssa oloon, ehkä 1h per päivä (enkä siis odotakaan mitään lapsenvahtijuttua, mutta ylipäänsä hänellä ei ole aikaa paljoa olla lasten kanssa).
seurasin, mihin se aika menee. aina pitää olla tekemässä jotain sörsseliä. on piirakoita, on monta lämmintä ruokaa, kaikki passataan omalle miehelle, oman miehen ei tartte ees lautasta laittaa tiskiin syötyään. koko ajan se tekee sörsseliä, on aamupuurot, päiväruoka, päiväkahvit, iltaruoka, iltapala. kaikki pitää kattaa pöytään (johon menee aikaa). olen tarjoutunut auttamaan ja aina autankin, mutta ei se ratkaise tuota. kertaakaan ei voi syödä vaikka edellispäivän ruokaa vaan koko ajan pitää kokkailla uutta.
jos ei ole sörsselin laitto menossa, niin sitten on esim. silittämistä. jokainen alushousu pitää silittää. tai sitten pitää leipoa. silloin tällöin leipominen on ok, mutta joka päivä pitää olla kahvin kanssa uutta leivonnaista. koskaan ei kelpaa kaupan pulla tai viineri, tai yleensäkään kahvi ilman jotain sokerihöttöä.
mummi siis on "kiireinen", mutta ihan huvittaa että onko nuo asiat tosiaan pakollisia, ja pitääkö se elämä täyttää tuolla tavoin. näköjään "kotiäitikin" (vaikka siis lapset jo aikuisia) voi olla "uraihminen", se "ura" on vaan jatkuvaa mössöjen laittoa ja silitystä. töissä anoppi ei käy.