4 kk neuvola takana, Nellan mitat on 8,580 kg ja 67,5 cm. Hienosti on kasvanut, mikä ei nyt sinäänsä tullut yllätyksenä. Tuonne kerhon puolelle arvelin 8,2 kg ja juuri tuon samaisen pituuden. Olikin hieman painavampi
Rotarix annettiin tänään, tosiaan toissapäivänä päätettiin viime tingassa että otetaan se, Nekulla tulee huomenna 16 vk täyteen ja se oli suositeltu viimeiseksi ensimmäisen annoksen antopäiväksi. Nella itkeskellyt mahaansa, ollaan miehen kanssa annettu jalkajumppaa, ei oikein muutakaan voi. Tyttö on kamalan väsynyt, heräsi puoli kaksitoista eikä ole sen jälkeen nukkunut... Nytkin kierii ja voihkii sängyssänsä. Jospa se tuosta nukahtaisi, alkaa kitinä taas saamaan oman ketutuskäyrän nousuun oikeen reippaasti. Odotettavissa kuitenkin oli että rokotteen annon jälkeen seuraavat (max. 7) päivät tulee olemaan mitä on.
Kovasti meillä jutellaan ja nauretaan, hekotellaan ja kiljahdellaan riemusta. Leluihin tartutaan hanakasti ja yleisesti ottaen kaikkeen mitä tulee kasvojen eteen. Mamman hiukset on kovilla =) Tutit maistuu taas loistavasti, kävinkin täydentämässä varastoja. Meillä ollut Ainun silikonisia ensitutteja pari kappaletta, ne ei olleet Nellan mieleen alkuunkaan, mutta Mamin hupitutit 0-7kk luonnonkumisina ovat olleet hitti. Nyt ostin Mamin kokoa suurempia, eli 5-18 (?) kk ja Mamin unitutteja 4-36 kk. Unitutti kelpaa, ei ole liian suuri, toisin kun 5 kk alkaen ovat vielä vähän isoja, ottaa tutin reuna nenään kiinni ja hankaloittaa hommaa.
Soseiden harjoittelu meillä tosiaan keskeytyi, alkoi tyttö itkemään mahaansa aika lailla. Nyt tasoittunut ja neuvolassa sanoivat että pikkuhiljaa taas kokeilemaan. Ostin Nestle-Bonan banaani-riisipuurojauhetta ja sitä olen nyt antanut puolisen desiä kun tyttö herännyt yöuniltaan. Olen tehnyt sitä veteen ja korvikkeeseen. Kumpikin maistuu.
Ei meillä edelleenkään käännytä mahalleen tai mahalta selälleen, en ole huolissani. Vähän vain harmittaa kun toivoin että Nella olisi tullut minuun kehityksensä suhteen, itse nousin seisomaan tuen varassa ja kävelin samalla tavalla kuusi kuukautisena, seitsemän kuukautisena ilman tukea jo juoksentelin ympäri vanhempieni ahdasta kaksiota. En kylläkään oppinut koskaan varsinaisesti konttamaan, ryömin kuulemma käsilläni tuolin luokse ja nousin seisomaan. Kai se voi niinkin tapahtua. Mieheni on ollut hitaampi kehityksessänsä, ei siinäkään mitään vikaa. En vaan kamalasti jaksaisi kanniskella Nellaa enää, alkaa tuota elopainoa jo löytymään rutkasti, siksi saisi jo kävellä puolestani
No, kehittyy miten kehittyy. Ei tässä nyt ole hoppua enkä ota paineita mistään, tyttö kuitenkin niin pieni vielä. Ainakin iän puolesta.
Hyvät viikonloput kaikille :heart:
Kirvash ja Nella, melkein 4 kk