V
vierailija
Vieras
Olen täysin samaa mieltä Elon Muskin kanssa. Koulujärjestelmä yrittää sovittaa kaikki samaan muottiin ja aikatauluun, joka on erittäin epätarkoituksenmukaista.
Esimerkiksi lukio-opinnot Suomessa joku pystyisi helposti suorittamaan 1 vuodessa, kun taas joku toinen saattaa tarvita siihen 4-5 vuotta. Näiden pakottaminen samaan opiskelutahtiin on haitallista molemmille. Huippuyksilöt turhautuvat koska heidän näkökulmastaan matelutahdilla etenevät opinnot eivät motivoi. Vähemmän lahjakkaat opiskelijat puolestaan turhautuvat koska eivät pysy heille liian nopeassa tahdissa mukana.
Ja tismalleen sama ongelma jatkuu yliopistossa.
Elon Muskin näkemys asiasta:
--------
Elon Muskin mukaan koulutusjärjestelmä perustuu rikkinäiseen oletukseen: siihen, että kaikkien pitäisi oppia sama asia, samassa järjestyksessä, samalla nopeudella ja samaan aikaan.
Se on tehdasajan logiikkaa. Standardoidut syötteet, ennustettavat tuotokset. Oppilaat kulkevat luokka-asteelta toiselle kuin liukuhihnalla, vaikka ihmiset eivät ole liukuhihnatuotteita.
Jos oppilas oppii algebran kahdessa viikossa, hän istuu silti loput 8 viikkoq paikallaan, koska aikataulu niin määrää. Jos toinen jää jälkeen, hänet vedetään eteenpäin, koska järjestelmä ei odota. Kumpikaan ei saa tarvitsemaansa opetusta. Molemmat vain prosessoidaan.
Muskin mukaan ihmisten pitäisi saada edetä niin nopeasti kuin he pystyvät ja haluavat — ainekohtaisesti.
Tässä tekoäly muuttaa asetelman. AI ei opeta luokkaa. Se opettaa yhtä oppilasta kerrallaan.
Se ohittaa sen, minkä oppilas jo osaa. Se tunnistaa, mihin hän juuttuu. Se selittää asian toisesta kulmasta. Se mukautuu reaaliajassa, ei vasta lukukauden lopussa, kun vahinko on jo tapahtunut.
Koripallosta innostunut voi oppia murtolukuja heittoprosenttien kautta. Minecraftia rakentava voi oppia geometriaa arkkitehtuurin kautta. Oppiaine ei muutu. Sisääntulokohta muuttuu.
Yksikään opettaja ei voi tehdä tätä kolmenkymmenen oppilaan luokassa jatkuvasti. Ei siksi, että opettajilta puuttuisi taitoa, vaan koska matematiikka ei toimi. Tekoälyllä tätä rajoitetta ei ole.
Lapset käyttävät tuntikausia monimutkaisten pelien, strategioiden ja järjestelmien oppimiseen vapaaehtoisesti. Sitten he menevät luokkaan eivätkä jaksa keskittyä kahtakymmentä minuuttia. Se ei ole ensisijaisesti keskittymisongelma. Se on design-ongelma.
Myös yliopistokoulutus joutuu tämän muutoksen eteen. Kun luennot, oppikirjat ja opetussuunnitelmat ovat saatavilla välittömästi, personoituna ja omaan tahtiin sovitettuna, tutkinnon arvo ei enää voi perustua vain tiedon jakeluun.
Vanha järjestelmä koulutti työntekijöitä teolliseen maailmaan. Nyt maailma on toinen.
Kysymys ei ole enää siitä, selviääkö vanha malli.
Kysymys on siitä, kuinka kauan opiskelijoita vielä pakotetaan sen läpi, kun korvaava malli on jo olemassa.
Esimerkiksi lukio-opinnot Suomessa joku pystyisi helposti suorittamaan 1 vuodessa, kun taas joku toinen saattaa tarvita siihen 4-5 vuotta. Näiden pakottaminen samaan opiskelutahtiin on haitallista molemmille. Huippuyksilöt turhautuvat koska heidän näkökulmastaan matelutahdilla etenevät opinnot eivät motivoi. Vähemmän lahjakkaat opiskelijat puolestaan turhautuvat koska eivät pysy heille liian nopeassa tahdissa mukana.
Ja tismalleen sama ongelma jatkuu yliopistossa.
Elon Muskin näkemys asiasta:
--------
Elon Muskin mukaan koulutusjärjestelmä perustuu rikkinäiseen oletukseen: siihen, että kaikkien pitäisi oppia sama asia, samassa järjestyksessä, samalla nopeudella ja samaan aikaan.
Se on tehdasajan logiikkaa. Standardoidut syötteet, ennustettavat tuotokset. Oppilaat kulkevat luokka-asteelta toiselle kuin liukuhihnalla, vaikka ihmiset eivät ole liukuhihnatuotteita.
Jos oppilas oppii algebran kahdessa viikossa, hän istuu silti loput 8 viikkoq paikallaan, koska aikataulu niin määrää. Jos toinen jää jälkeen, hänet vedetään eteenpäin, koska järjestelmä ei odota. Kumpikaan ei saa tarvitsemaansa opetusta. Molemmat vain prosessoidaan.
Muskin mukaan ihmisten pitäisi saada edetä niin nopeasti kuin he pystyvät ja haluavat — ainekohtaisesti.
Tässä tekoäly muuttaa asetelman. AI ei opeta luokkaa. Se opettaa yhtä oppilasta kerrallaan.
Se ohittaa sen, minkä oppilas jo osaa. Se tunnistaa, mihin hän juuttuu. Se selittää asian toisesta kulmasta. Se mukautuu reaaliajassa, ei vasta lukukauden lopussa, kun vahinko on jo tapahtunut.
Koripallosta innostunut voi oppia murtolukuja heittoprosenttien kautta. Minecraftia rakentava voi oppia geometriaa arkkitehtuurin kautta. Oppiaine ei muutu. Sisääntulokohta muuttuu.
Yksikään opettaja ei voi tehdä tätä kolmenkymmenen oppilaan luokassa jatkuvasti. Ei siksi, että opettajilta puuttuisi taitoa, vaan koska matematiikka ei toimi. Tekoälyllä tätä rajoitetta ei ole.
Lapset käyttävät tuntikausia monimutkaisten pelien, strategioiden ja järjestelmien oppimiseen vapaaehtoisesti. Sitten he menevät luokkaan eivätkä jaksa keskittyä kahtakymmentä minuuttia. Se ei ole ensisijaisesti keskittymisongelma. Se on design-ongelma.
Myös yliopistokoulutus joutuu tämän muutoksen eteen. Kun luennot, oppikirjat ja opetussuunnitelmat ovat saatavilla välittömästi, personoituna ja omaan tahtiin sovitettuna, tutkinnon arvo ei enää voi perustua vain tiedon jakeluun.
Vanha järjestelmä koulutti työntekijöitä teolliseen maailmaan. Nyt maailma on toinen.
Kysymys ei ole enää siitä, selviääkö vanha malli.
Kysymys on siitä, kuinka kauan opiskelijoita vielä pakotetaan sen läpi, kun korvaava malli on jo olemassa.
