neitiperho mulle kans tullut nyt parin päivän sisään nivuskipua, ei vielä suurta (ja toivottavasti ei tulekaan! ), mut tuntuu anyway. muut sattuilut on olleet jotenkin ihan siedettäviä, mut tosta en tykkää.
marikki ottaisin fillarin paketinhakumatkaan mukaan, en ite olis jaksanut sitä kantaa vajaata kilsaa tässä olotilassa tai muutenkaan. mut mä oonkin sintti, joten jos oot normaalikokoinen naisihminen, eikun kokeilemaan
yli 8 kg se tosiaan painaa ja on mitoiltaan laaja, joten en ois saanu sitää hyvää kanto-otettakaan.
melluli meidän vauva kanssa hikkaa joka päivä, usein vähintään kahteen otteeseen ja pitkiä ovat sessiot.
pieniananas mää heräilin muutama viikko aiemmin vielä "joka liikkeeseen", siis mielestäni, mut nyt on unet siltä osin rauhallisempia. tosin yhä herään jatkuvasti, mut eri syistä, argh!
scala minäkin alkujaan helsingistä, n. rv 25 muutin espoon puolelle, eikä kummassakaan neuvolalääkärillä ultrausmahdollisuutta. eli mua ultrattu vain nt- ja rakenneultran verran ja esim. yhtään kokoarviota (kiloissa) en ole vielä saanut! teidän perhettä on todella koeteltu :hug: meillä on takana "vain" varhainen keskenmeno, joten voin vain kuvitella, miten raskaita aikoja olette saaneet elää. toivottavasti kuitenkin pystytte nauttimaan tästä raskaudesta, eikä aika mene vain jännittämiseen.
tatjana aivan superi masu, ihana!
vaipoista: meillä aloitetaan kertiksillä, mutta siirrytään sitten myöhemmin, kun vauva-arki on tuttua, kestoihin. tsysteri vinkkasi, että aluksi kannattaa käyttää kertiksiä, kun vastasyntyneellä tulee "joka pierullakin tavaraa". ja tuo ilmasu oli sitten tsysterin suusta, ei mun
sängyn paikasta: me ollaan taipumassa siihen, että vauva nukkuu omassa huoneessa, mutta mielihän voi vielä muuttua. tuleva-herra-isä on nimittäin mm. todella huono nukahtamaan uudestaan kerran herättyään ja se on ihan horroria, jos hän joutuu menemään töihin väsyneenä. sitä ei kestä kukaan, muaki tekee ihan pahaa, kun katon, miten kauhean väsynyt hän on silloin. eli yritän varjella hänen yöuniaan, kun ite herään muutenkin herkemmin normaalisti ja pärjään tosi vähillä unilla. tosin jos ihan koomaan oon sitten aikanaan ite kaatumassa, pitää sumplia asiat väliaikaisesti toisin. mutta oon varautunut siihen, että pitkälti yöt menee ihan omaan piikkiin.
jaahans. tämä päivä alkoi hyvin, mut sit meni pipariks eli harjoittelin taas leipomisen jaloa taitoa ja sössin (taas) huolella :ashamed: kun mies tulee kotia kohta, mietitään, miten peitellään mun mokien jäljet, sillä ko. kulinaristiset kokeilut pitäis kuitenkin tarjoilla eläville ihmisille, joiden on tarkoitus elää ja hengittää viel senkin jälkeen
vispikerma tai vaniljakiisseli on vahvasti ehdolla maun korjaajiksi...
vauvaparka saa hirveän huonon leipuriäidin, mut onneks isä on vallan kätevä sillä alalla
mut kun iteki haluaisin osata :ashamed: ahistavaa vaan tää opettelu, voi prk...! asiaa ei helpota sekään, että oon kaikkiaan surkea kokki, joten aikamoiset paineet tässä on, kun pitäis meidät kaks pitää hengissä ainaki seuraava vuosi mun kokkailulla... viikonloppuisin saa kyllä ukkeli tehdä ruuat
missähän kotihommassa sitä olis jotenkin suvereeni, vessanpesussa? sillä ei kyllä pitkälle pötki
jaaha, eiku heinäkuisten pinoon kattomaan, mitä siellä nyt tapahtuu
irtis ja 32+1