Hei kaikille!
Tervetuloa lukuisat uudet ja pahoitteluni kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan sen raskaimman, voimia eteenpäin!
Taas olen satunnaisesti lukenut teidän kuulumisianne; nyt lähinnä seulontakeskustelua ja toisaalta ummetuksen kehittymistä
Ummetuksen karmeuden olen joskus vuosia sitten kokenut ja siitä lähtien panostanut hirveästi aikaa ja energiaa kuitupitoisen elämän suunnitteluun ja toteutukseen: EI ENÄÄ IKINÄ. Voimia siis emännälle!
Aion käydä ultrissa kuten viimeksikin, mutta katsomassa uutta perheenjäsentä, en erityisemmin jännittämässä sen laatua. Minun arvomaailmaani ei kuulu sikiöseulat sillä tavalla, että niillä olisi jotain vaikutusta päätöksiini. Koen sen äärimmäisen loukkaavana vammaisia ihmisiä kohtaan ja yhteiskunnan järjestämän poikkeavuuden seulomisen puistattavana. Itse ajattelen, että kun halua lapsen, ei voi odottaa saavansa mitä haluaa, vaan on varauduttava kaikkeen. Vaikea aihehan se on ja tilanteita ja tapauksia lukemattomia, joten ehkä kantani joskus paljastuu liian jyrkäksi, tiedä sitä sitten.
Täällä ei haluttomuus vaivaa, onneksi. Imetysaika oli aika nihkeää ja toivoinkin, ettei niin pitkiä hiljaisia kausia enää tulisi.. Myös viime raskaudessa oli urheiluhaluja runsaasti ja mikä parasta, minusta raskausaikana se vaan on jotenkin mukavampaa ja parempaa.. Mutta, vaikka haluja onkin, niin väsy on vienyt silti mennessään monet kerrat..hoh hoijaa.
Jatkoja meille, voidaan hyvin!!
Pastilla &muikku 11+0