Kaneli
Minun mielestä nuo käytetyt hoitotavat riippuu ihan täysin henkilöistä: miltä itsestä ja puolisosta tuntuu ja mikä on sellainen ratkaisu joka sopii molemmille. Näissä asioissa pitää olla tietyllä tavalla "itsekäs" ja pystyä määrittelemään, mihin itse on valmis ryhtymään. Niin kuin Tiivi jo tuossa sanoikin, kyse on kuitenkin koko elämää koskevista päätöksistä.
Minusta se ei ole mitenkään itsekästä (sanan negatiivisessa merkityksessä ) , jos nuo hormoonihoidot epäilyttävät. Itsekin olen pohtinut myös tuota ihan samaa asiaa eli IVF/ISCI hoitojen rankkuutta. Me olemme selittämättömästi lapsettomia, joten hormoonitoiminta on minullakin - ainakin teoriassa - kunnossa. Mieskin totesi jo alkuvaiheessa, että se on aika pitkälle minusta kiinni, kuinka kauan ja minkälaisia hormoonihoitoja kokeillaan. Toisaalta tulimme yhdessä myös siihen lopputulokseen, että luovutetut sukusolut eivät ole meille vaihtoehto, vaan siinä vaiheessa siirtyisimme suoraan adoptioon. Eli lapsi olisi geneettisesti joko "molempien tai ei kummankaan". Järki kyllä sanoo, että kaikilla eri tavoilla saadut lapset olisivat yhtä rakkaita ja odotettuja, mutta jotenkin luovutettujen sukusolujen käyttö (puolin tai toisin) vain tuntuu liian vieraalta ajatukselta. En osaa sitä sen tarkemmin perustella .
Sinille onnittelut follisadosta! Kasvoivathan ne sitten lopulta kumminkin
Minun mielestä nuo käytetyt hoitotavat riippuu ihan täysin henkilöistä: miltä itsestä ja puolisosta tuntuu ja mikä on sellainen ratkaisu joka sopii molemmille. Näissä asioissa pitää olla tietyllä tavalla "itsekäs" ja pystyä määrittelemään, mihin itse on valmis ryhtymään. Niin kuin Tiivi jo tuossa sanoikin, kyse on kuitenkin koko elämää koskevista päätöksistä.
Minusta se ei ole mitenkään itsekästä (sanan negatiivisessa merkityksessä ) , jos nuo hormoonihoidot epäilyttävät. Itsekin olen pohtinut myös tuota ihan samaa asiaa eli IVF/ISCI hoitojen rankkuutta. Me olemme selittämättömästi lapsettomia, joten hormoonitoiminta on minullakin - ainakin teoriassa - kunnossa. Mieskin totesi jo alkuvaiheessa, että se on aika pitkälle minusta kiinni, kuinka kauan ja minkälaisia hormoonihoitoja kokeillaan. Toisaalta tulimme yhdessä myös siihen lopputulokseen, että luovutetut sukusolut eivät ole meille vaihtoehto, vaan siinä vaiheessa siirtyisimme suoraan adoptioon. Eli lapsi olisi geneettisesti joko "molempien tai ei kummankaan". Järki kyllä sanoo, että kaikilla eri tavoilla saadut lapset olisivat yhtä rakkaita ja odotettuja, mutta jotenkin luovutettujen sukusolujen käyttö (puolin tai toisin) vain tuntuu liian vieraalta ajatukselta. En osaa sitä sen tarkemmin perustella .
Sinille onnittelut follisadosta! Kasvoivathan ne sitten lopulta kumminkin