~~ Elokuun Ihmeet Tammikuussa ~~

Diinu juu, olen sairastanut kilpparisyövän murkkuikäisenä, leikkauksia kolme, viimeisin (turha) 2009, sädehoitoja, jodihoitoja yms...en varmaan koskaan saa "terveen" papereita, koska oli niin lähellä kuolemaa silloin, tauti oli levinnyt koko kaulaan ja muutamia etäpesäkkeitä keuhkoissa tuosta kaikesta on kuitenkin nyt jo 20 vuotta, kontrollipäivinä kaikki kuitenkin palutuu ikävästi mieleen...Onneksi olen kuitenkin saanut kolme tervettä, ihanaa lasta

Liikkumisesta on ollut puhetta, kolmen lapsen jälkeen onnistuin hankkimaan ylipainoa 25 kg, jotka sitten pudotin pari vuotta sitten. Ohjelmistoon tuli juoksu, pyöräily, hiihto ja kahvakuulailu sekä Calla. Nyt tarkoitus olisi jatkaa ainakin juoksua ja hiihtoa, mikäli lumiolot sallii. Tuo Calla vähän mietityttää, kuitenkin siinä tehdään liikkeitä vatsallaan: / Juoksulenkillä kävin toissailtana, eihän se yhtä vikkelästi sujunut kuin kuukausi sitten mutta toisaalta, välissä oli myös joulutauko. Hiljakseen jos kokeilee, vaikka kolme lenkkiä viikossa.

Kerttu ja sintti 7+1

 

Equus; me mentiin elokuussa 2011 naimisiin, oltiin silloin seurusteltu öö...vajaat 1,5v
Yhteen muutettiin noin kuukaus seurustelun jälkeen (miehen asuntoon valu yläkerrasta putkirikon myötä vedet niin kämppä meni remontiin - vauhditti vähän yhteenmuuttosuunnitelmia) ja kihloihin mentiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen.
Siitä 13kk:tta eteenpäin oli häät ja vauvallehan annettiin lupa tulla marraskuussa 2010 eli oltiin sillon oltu yhdessä rapiat 7kk:tta
mutta en usko että on häpee olla nopee jos se vaan on se oikea juttu ja tuntuu hyvältä

 

Diinu kyseli onko vaikea kertoa jollekkin raskaudesta. Mun kaksoissiskolle tulee olemaan tosi hankala kertoa... Heillä on pakastealkiosiirto varmaan helmikuun puolella, jotain n. 7v ovat lasta yrittäneet. Toivon tosiaan että tuo siirto nyt onnistuu, en aio kertoa ennen sitä ellei itse kysele ( tietää että meillä on ollu yritys päällä ).

Ulkomaan reissuista oli myös puhetta, ite ollaan lähössä Thaimaahan häämatkalle helmikuun puolessavälissä. Esikoinen ( silloin 1v5kk ) jää mummolaan hoitoon ja päästään ihan kahdestaan reissuun. Mun mielestä tuo lento ois tuon ikäselle ollu liian pitkä, en tiedä miten ois jaksanu olla sen 10h lentokoneessa paikallaan.. 9 yön reissu on. Pitikin kysymäni, onko jollekkin laitettu hepatiitti rokotetta raskausaikana ? Meillä ois maanantaina se rokotteiden laitto ( epaxal ) ja kun aikaa soitin sinne niin en ees tienny olevani raskaana... Nyt sitten pitää siellä kysellä, että laitetaanko vai ei. Netistä oon yrittäny kattoa, mutta ei ole oikeen tutkimustuloksia onko nuo haitallisia raskausaikana.

Täällä on pahoinvointi alkanu, oksentaa ei ole tarvinnu mutta velloo vähän väliä. Toivottavasti menis pian ohi, ylihuomenna pitäis olla jo töissä. Puoltoista vuotta oon tässä ollu kotona, niin mitenköhän tuota työjutut palailee taas mieleen... Ja esikoinen lähtee päiväkotiin, toivottavasti lähtis hyvin menemään siellä. Oli ainakin niin reippaana kun käytiin sinne tutustumassa, taitaa äitille olla kovempi pala..

Jos tällä viikolla soittelis neuvolaan, en oo saanu vielä soitettua.

Laura ja pieni 6+1

Heips!
En tiedä saitko jo vastauksen tuohon hepatiitti kysymykseen, koska en ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta itse olin esikoisen kanssa samassa tilanteessa, että oli thaimaan matka edessä ja rokotus oli ajankohtainen..
eli soitettiin teratologiseen palveluun, vai mikä se nyt olikaan ja kysyttiin sieltä ja sanoivat, että voi ottaa. Eli, otin kummatkin kaksi ensimmäistä hepatiittirokotusta raskaana, mutta en kertonut hoitajalle tästä, koska he voivat kieltäytyä jos kertoo olevansa raskaaana.

 

Naimisista, me mentiin naimisiin heinäkuussa Yhdessäoloa pian 6 vuotta takana, yhdessä asumista viisi vuotta ja kihloissa ehdittiin olla ennen häitä vähän yli kaksi vuotta. Kiire ei ole ollut minnekään, rauhassa ollaan edetty kun on kuitenkin tiedetty että yhdessä pysytään. Naimisiin meno meni näin "myöhäiseksi" oikeastaan vain sen takia, että halusin ehtiä suunnittelemaan häät kunnolla ja säästämiseenkin meni aikaa. Mutta oli kivat pirskeet ja olen onnellinen, ettei sitä urakkaa tarvitse enää koskaan uudestaan tehdä

Bola-korusta olen aikaisemmin ollut sitä mieltä että en hanki. Olen aina ollut vähän sellainen vastarannan kiiski, jos joku asia on kovasti muodissa tai "kaikilla on sellanen" niin silloin mä en missään nimessä voi sellaista hankkia Mutta näin raskautuessa (ja pään pehmetessä) bola-korun idea on alkanut tuntumaan hyvältä ja vähän myöhemmässä vaheessa uskon sellaisen hankkivani.

Nyt tää lähtee nieleskelemään lounasta alas.. Katotaan kui akan käy

 

Me mentiin naimisiin 07/2012, kihloissa oltiin 5kk. Yhdessä nyt viidettä vuotta, josta saman katon alla yli kolme. Käytännössä kihloihin meno tarkoitti meillä sitä että naimisiin mennään ja niin pian kuin ehtii. Pienen piirin perhehäät (25 henkeä), papin kera ja sitten pidettiin kavereille (n. 60 henkeä) bileet syksymmällä. Ehkäisy jätettiin pois kihlautumisen jälkeen. Tuntui pitkältä ajalta, mutta nyt kun ajattelee, että lapsi (jos kaikki menee hyvin) syntyy n. vuosi häistä niin aika pianhan tämä on käynyt. Vaikka ollaan jo kolmevitosia

Öäh. Nyt se taas iski. Ruokailun jälkeinen pahoinvointi. Ja niin hyvä olo kun mulla oliin tänä aamuna kun olin kerrankin nukkunut hyvin ja pitkään... Pakko mennä lepuuttaan.

 

Dopplerista mä tilasin raskauskeijusta sen perus angelsoundin sen geelin kera (on nyt tarjouksessa joku 29€!!) Sen pitäistulla tänään postissa, viimestään huomenna..

Hohhoh mikä väsymys. Eilen kävin töiden jälkeen päikkäreille kolmelta, heräsin viideltä. Kävin kaupassa, tein ruoan ja kasilta menin sänkyyn. Meillä piti olla kiihkeä ilta, mutta nukahdin ennenkuin mies ehti sänkyyn Nyt väsyttää samalla tavalla ja haluaisin vaan kotiin nukkumaan.

Mä oon vähän "kade", kun ootte ehtiny naimisiin ennen vauvantuloa! Meidän piti mennä naimisiin nyt tulevana kesänä, mutta en mahdu pukuuni, jonka ostin viime kesänä. Meillä oli ajatuksena, että mennään naimisiin ja sitten on lasten aika, mutta, kun pientä ei kuulunut, sovimme päivämäärän. Kesällä 2014 sitten

Pamsku ja Eino 9+0 *poks*

 

Mekin edettiiin nopeesti, mut minkä sille voi jos natsaa

Me aloitettiin seurustelu 11.1.10, yhteen muutettiin helmi-maaliskuussa 2010, kihlat 18.12.10 ja naimisiin 11.11.11, esikoinen syntyi 31.3.12

Doppleri Omistan, mut eilen 9+6 en löytänyt kun vauvan liikkeet, en saanut "kiinni" itse sykettä.

Epa ja Bingo 10+0 :heart:

 

Täällä ilmoittautuu myös nopea liikkeissään oleva Tavattiin 8/2010, seurustelu alkoi siitä samasta. Muutto yhteen 1/2011 ja samalla annettiin lupa vauvalle, kihloihin 14.2.2011 ja raskauduin kolmannesta kierrosta. Esikoisemme syntyi 12/2011, toiselle vauvalle yritystä myös 3kk ja tässä ollaan, 2v5kk oltu yhessä ja toinen tulossa
Häät piti olla viime kesänä mutta monen mutkan kautta jouduttiin perumaan, en tiiä koska sitten mennään kun haluan kesähäät mutten suostu olemaan raskaana omissa häissäni...

Ja sitten ne ultrakuulumiset: vuodoista huolimatta vahvan sykkeen omaava, liikkuva sikiö :heart: mitoiltaan pari päivää pienempi mutta oli niin kippurassa että vaikea mitata. 2,5 cm mittaa pörrillä :heart:
Alkuperäiset neuvola ja lääkäriajat pidetään ja pääsenkin tiistaina uudestaan, koitetaan selvittää vuodon syytä. Kohdussa ei ollut mitään ylimääräistä, kohdunsuulla/-kaulalla oli hyytymiä. Istukan paikka vielä auki..
Lääkärille meinasin älähtää että onko siellä 2 mutta tajusin heti että se olikin oma virtsarakkoni

Kistalle pitikin sanoa että nyt kun olen lukenut juttujasi muutamaan otteeseen alan olla aika varma siitä että me ollaan oltu samassa synnytysvalmennuksessa esikoisten odotusaikana, moni asia osuu yks yhteen

Miina & rakkauspakkaus Pörri 9+3

 

cockerspaniel Älä välitä muiden puheista, kyllä mun mielestä täysi-ikäisenä tietää mitä haluaa. Te teette miehesi kanssa niinkuin teistä hyvältä tuntuu, ei kukaan voi teidän puolesta päättää tai määrätä.
Äläkä anna heille sitä iloa ettet iloitse raskaudestasi tms.

 

Kiitos epa

 

cockerspaniel, samaa mieltä kuin Epa, ehdottomasti nautit raskaudesta ja jos joku motkottaa "liian nuoresta" iästä niin tiedät kuitenkin itse motkotuksen olevan turhaa. Kyllä mäkin esimerkiksi 21-vuotiaana tiesin, että tämä mies on juuri se oikea ja nyt 26-vuotiaana olen edelleen samaa mieltä Aika hälventää ihmisten epäilyt, vanhemmatkin ja sukulaiset varmasti ajattelevat vielä sut heidän pikku tyttönään ja yrittävät vielä "suojella" sua. Mun isä sanoi meidän kihlauksesta kuultuaan, että "et kai sä nyt vielä 25-vuotiaana naimisiin mene!"

 

Nyt on sitten neuvola-aika varattu.

Eli ensimmäinen neuvola on 11.1.

 

Moro mammat!

Essencelle :hug:

Nelli tuplarattaita oon katsellut jo monta kuukautta. Tykästyin kauheesti Phil&Ted'seihin. Niiden hinta on huikea ja käytettynä myydään lähes uusien hinnalla huutiksessa yms. Mietin ja vertailen siis vielä. Myös täällä otetaan käyttäjäkokemuksia ja lisää suosituksia vastaan. :attn:

Kiire! Heippa!

Mma R ja Sanelma 9+3

 

cockerspaniel Älä välitä muiden puheista, kyllä mun mielestä täysi-ikäisenä tietää mitä haluaa. Te teette miehesi kanssa niinkuin teistä hyvältä tuntuu, ei kukaan voi teidän puolesta päättää tai määrätä.
Äläkä anna heille sitä iloa ettet iloitse raskaudestasi tms.

Jokainen tekee päätöksensä itse ja täysi-ikäinen on lain edessä vastuussa omista tekemisistään.
Se ikä ei kuitenkaan tee kaikkitietäväksi ja aika paljon tulen varmasti itsekin kehittymään henkisesti ja "oppimaan tekemisistäni kantapään kautta" mutta koetan elää niin ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua.

Tartuin vain tähän että täysi-ikäisenä kyllä voi ja saa tehdä kaikkea mutta et pysty tietämään mitä haluat loppuelämältä, mutta viehän se etenkin rakkaudessa paljon eteenpäin jos haluat vain tarpeeksi! Rakkaus ja kumppanuus kun ovat pitkälti tahdon asioita sen jälkeen kun alkuhuuma ja ihastus vähän laantuu.

Varmasti monelle itsestäänselvyys mutta näin mä ajattelen.

Cockeri: Vanhemmatkin ajattelevat vain jälkikasvunsa parasta mutta aivan varmasti suhtautuminen paranee kun osoitat tekeväsi järkeviä ja hyviä päätöksiä ihan loogista ja tervettä heidän "pessimistisyytensä" kun eiväthän he elä sun elämää ja tiedä ihan kaikkea.
Totta, että ollaan nuoria mutta jossain vaiheessa se vitsa pitää ottaa väännettäväksi.

 

Sukkamonsteri Kuulostat siltä kuin olisit vanhempien puolella?

Mitenkähän tosta nyt muka sai käsityksen että täysi-ikäisyys tekisi kaikki tietäväksi?? Varmaan itse ajattelet jotenkin nurinkurisesti kyseisen kirjoituksen. Kyllä tiedän kolmekymppisiäkin jotka ovat nuorempia henkisesti kuin moni 18 kesänen, tarkoitin lähinnä sitä että vaikka vanhemmat ajattelevatkin lapsiensa parasta, niin kyllä täysi-ikäinen on valmis päättämään itse asioistaan. Järkeä tietty saa ja pitääkin käyttää, mutta niin se pätee ihan kaiken ikäisiin

Ja täysi-ikäinen ei kuitenkaan ole enää lapsi, ei aikaan lain silmissä.

 

Suhteen etenemisestä Meillä tulee maalikuussa kolme vuotta täyteen ja reilun viikon päästä (14.1) vuosi kihlautumisesta. Yhteen muutettiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Päätettiin, että vauva saa tulla ennen häitä, joten häät pidetään luultavasti kesällä 2015. Pitää säästää rahaa, koska sukuni on sen verran iso, että ruokaan menee jo paljon rahaa. Kavereita ehdittiin olla noin seitsemän vuotta ennen seurustelun aloittamista.

 

Varhaisultra varattu 17.1, kaksi piiitkää viikkoa vielä. Neuvolan varaan vasta sen jälkeen, jos siihen on aihetta. Oireettomuus jatkuu..

Autoista, meillä kaksi autoa ja molemmissa niin tilavat kontit että meidän jättikokoset Emmaljungatkin menee kyytiin helposti. Ei siis tarvetta vaihtoon. Isompi asunto on hakusessa, tämän hetkiset 60m2 alkaa käymään ahtaaksi.

Tuplarattaat tarvitaan koska ikäeroa tulisi 1v8kk, tutulta saatais varmaan Britaxin B-Dualit ja ne vaikuttais olevan ihan ok.

Kista ja Miina meillä myös joulukuun pikkutonttu vm 2011.

Hiny 5+6

 

täällä kans yks vikkelä suhteen suhteen

Me tavattiin aikoinaan -97 ukko-kultani kanssa ja molemmat oltiin kihloissamme vielä omilla tahoillamme. muutettiin siitä melkeimpä sukkana samankaton alle ja reilun kuukauden päästä kihloihin. hääkellot kilkatti puolen vuoden päästä -98 . (olin silloin 18vee vielä) reilun vuoden päästä ensitapaamisesta syntyi esikoinen. Meillä tulee nyt 16.tammikuuta 15-vuotiskihlajaispäivä ja tulevana juhannuksena tulee 15-vuotishääpäivä. tähän 15vuoteen on siis mahtunut kaikennäköstä ja pikku seiska siis tuloillaan elokuussa meille <3

 

On niin epätodelliinen olo tänään tämän raskauden suhteen!! Päivällä jo aattelin että kesken on menny. Viime yönä taas vihko todella viiltävästi alamahaa. Pari yötä sitte teki ihanaa saman. Viikon päästä vasta eka neuvola. Mut ootellaan. Viimeksi ku meni kesken oli 8 vkt kun alko vuoto. Oli vkt 5 kokonen.
Eilen illalla paha pamahti niin palloksi että hirvitti. Tänään Ollu normaali.

Oon myös miettiny doplerin hankkimista. Mut oottelen vielä.

 

Sukkamonsteri Kuulostat siltä kuin olisit vanhempien puolella?

Mitenkähän tosta nyt muka sai käsityksen että täysi-ikäisyys tekisi kaikki tietäväksi?? Varmaan itse ajattelet jotenkin nurinkurisesti kyseisen kirjoituksen. Kyllä tiedän kolmekymppisiäkin jotka ovat nuorempia henkisesti kuin moni 18 kesänen, tarkoitin lähinnä sitä että vaikka vanhemmat ajattelevatkin lapsiensa parasta, niin kyllä täysi-ikäinen on valmis päättämään itse asioistaan. Järkeä tietty saa ja pitääkin käyttää, mutta niin se pätee ihan kaiken ikäisiin

Ja täysi-ikäinen ei kuitenkaan ole enää lapsi, ei aikaan lain silmissä.

Joo, puhutaan samasta asiasta vähän eri perspektiivistä. ;D ja emmä sano että vanhemmat tekee oikein jos ilouutiset eivät saa iloista vastaanottoa, mutta uskon että niissä "apua nyt jo kun oley niin nuori!!" Kommenteissa tarkoitus on hyvä, mutta ulostulo sellaisessa tilanteessa on hankala saada vastaanottajalle mieluiseksi.

Ymmärrän vanhempien fiilikset sillä itse ajattelin vähän samalla tavalla kun siskoni ilmoitti menneensä kihloihin 1kk seurustelun jälkeen (yhteen olivat muuttaneet heyi) ja erityisesti kun heidän vauvauutiset seurasivat pian perästä. Ei mullaa ole oikeutta sanoa tekeekö joku oikein/väärin valintansa elämässään, mutta kyllä muakin alkuun huoletti kovasti (vaikka ei niin väleissä ollakkaan) mutta se huoli lakkasi siihen kun aikaa vähän kului ja aloin ajatella että kyllä hän saa nyt itse valintansa tehä ja niiden kanssa elää. Toivottavasti ne tekevät pitkässä juoksussa onnelliseksi!

Toivottavasti kukaan ei nyy pahoita mieltään turhaan tästä mun väsyneestä jaarittelusta.

 

Nopeasta etenemisestä Täällä ilmoittaudutaan kanssa. Ollaan tiedetty toisemme monta vuotta, muttei koskaan oltu vaihettu sanaakaan. Vuos sit joulupäivänä äijä ilmesty paikallisessa viereeni ja tarjos oluen. Siitä lähtien oltiin enemmä ja vähemmä tekemisissä ja tammikuun vikan päivän tuli kahville, unohinko tarjota santsikupin kun edelleen pyörii täällä Eli vajaa vuosi seurustelua, asuttu kokoajan yhessä tai asunto oli pitkään nimissäni, mutta joulukuusta lähtie on äijäki virallisesti asunnut täällä
Saattaa vanhempani hieman yllättyä, kun kuulevat raskaudesta. Tosin vanhempani etenivät myös nopeasti ja äitini sai isoveljeni 21vuotiaana ettei paljon ole sanottavaa

Oireita on ollut etenkin iltaisin nyt enemmän, huono olo iskee muutamaa tuntia ennen nukkumaan käymistä ja sängyssä pyöritään sitten tuskallisena. Tänään onkin ollut suht normiolo ja olenkin melkein varma, että jotain on pielessä Väsymys on käsittämätön. Eilen nukuin onnellisena linja-autossa kumpaakin suuntaan ja illalla torkuin sohvalla ja lopulta kömmin peiton alle puoli kymmenen
Tänäänkin on nukuttu linja-autossa yhteensä tunti ja leuka tipahtaa varmaan kohta paikoiltaan haukotuksien takia

 

Täällä tuleva vauva kruunaa kymmenvuotisen yhteisen taipaleen ensi elokuussa, mikäli kaikki menee suunnitellusti. Eli 2003 elokuussa ollaan alettu seurustelemaan, tammikuussa 2004 mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. 2008 joulukuussa astelimme avioon, ei pidetty häitä vaan kahden todistajan läsnäollessa ihan vaan maistraatissa sanottiin tahdon. Tuntuu siltä että ollaan oltu ikuisuus kahdestaan ja vauva tuntuu hirmuisen luontevalta lisältä meidän perheeseen. Toki kaksi kainaloeläintä (koiruutta) meillä on ja lapsistahan nuokin menee. Mutta ihanaa odottaa pientä nyyttiä <3

Täällä oksu meinaa pyrkiä ylös, mutta vielä oon saanu pidettyä sisällä. Pidin sijaisena tänään toiselle luokalle uskonnontuntia ja kovaa oli yökkiminen. Ei meinannu tulla aluksi puhumisesta mitään, mutta onneksi pian helpotti. Nyt vedin pitsaa kaksin käsin ja taas meinaa kuvottaa aika tavalla. Huh! Ehkä tätä ei kuitenkaan loppuun asti kestä tätä huonoa oloa.. Tsemppiä kaikille!

Oletteko jo miettineet nimiehdotuksia vai onko nimi jo valmiiksi mietittynä?


Hanskibanski ja öhkömönkiäinen 8+1

 

Täällä on menty naimisiin joulukuussa 2006. Itse asiassa tein meidän 6-vuotis hääpäivänä positiivisen raskaustestin. Alettiin seurustelee 2006 keväällä ja se tuntui niin hyvälle niin mentiin kihloihin syyskuussa ja naimisiin sit joulukuussa. Esikoinen syntyi 2/2008 ja kuopus 5/2009. Sen jälkeen on rakennettu omakotitalo ja autotalli. Vuosi tässä on nyt asuttu.

Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Paha olo velloo täällä kovasti. Koko ajan täytyy syödä jotain ettei alkais oksettaa. Työnteosta ei meinaa tulla yhtään mitään.

härkäneito ja vaavi rv 6+2

 

Nimistä taisin jo aiemmin kirjoittaakin. Eli pojalle minulla on nimi valmiina (ollut jo vuosia), mutta mies ei ole siitä aivan yhtä innoissaan. Tytölle on muutamia vaihtoehtoja. Nimi päätetään lopullisesti vasta kun lapsi on syntynyt ja nähdään miltä hän näyttää. :heart:

Blogia kyseltiin: unelmavauvasta Viime aikoina kirjoitustahti on hieman hidastunut. On vaan jotenkin niin epätodellinen olo.

 

Hah, tääl on sitte taas edetty hiiirrrrvveeeeäään hiiiitaaaaasssttiii.. Eli alettiin seurustelemaan 10/2002, kihloihin 10/2007 ja naimisiin 03/2010. Esikoinen synty 03/2011.

Ihania ultrakuulumisia kaikilla, voi että :heart:

Dopplerin hommasin taas ja eilen sain ekaa kertaa jumputuksen kuuluviin, niin että mieskin ehti paikalle kuuntelemaan toisista kuulokkeista Niin pieni tirriäinen tuo Hilma vielä että pääsee kyllä äkkiä pakoon, tänään kuulin vain parin sekunnin ajan kunnes puikahti piiloon :heart:

Tirppuli ja Hilma 9+2