Kummi-asiaa aloin pohtimaan myös toiselta kantilta;
mua ja mun ex kihlattua pyydettiin kummeiksi. Yritin kieltäytyä, koska mulla oli omasta suhteesta sen verran paha maku suussa, etten uskonut sen kestävän kovinkaan pitkään enää, enkä halunnut että meitä pyydetään pariskuntana kummeiksi.
En kuitenkaan tohtinut sanoa tälle meidän ystäväpariskunnalle suoraan tuosta että olen eroa tosissani miettinyt...
Ristiäiset oli, ja kuukaus kaks eteenpäin pistin lusikat jakoon.
Ja joo, vaikutti kyllä mun väleihin ensinnäkin kummilapsen vanhempiin ja tottakai sitä myöten myös kummilapseen.
Ex sattui olemaan kuitenkin kummilapsen isän paraskaveri, ja exä alkoi sitten mua mustamaalaamaan siellä perheessä ja "lahjomaan" kummilasta jotta saa korostettua omaa erinomaisuuttaan paremmin.
Eron jälkeen taisin käydä kummilastani moikkaamaassa noin 2-3kertaa vuodessa silloin kun lapsen isä ei ollut paikalla (eikä ollut pelkoa exään törmäämisestä).
Nyt kun kummilapseni vanhemmat ovat eronneet, niin olen käynyt kerran kuukaudessa kahdessa
Mutta ihan jo tästä henkilökohtaisesta kokemuksesta en tule liputtamaan ainakaan meidän lapsen kohdalla pariskuntakummeista
doppleria oon miettinyt nyt entistä enemmän, mutta en kyllä vielä raaskis
ja bola-korun haluan ehdottomasti :heart:
Zanzipp onnittelut lenkistä!
Mä ajattelin tänään yrittää ihan oikeasti käydä siel potkunyrkkeiluyssä. Ainakin tän kerran katsomassa miltä se tuntuu.
Jotenkin nyt kun on ultra takana ja tietää varmaksi ettei ole tuulimuna tai kohdun ulkoinen, niin uskallan treeneissäkin sanoa suoraan että oon raskaana ja siks en satalasissa välttämättä pysty tekemäään.
Tuplista, itselleni oli suuri ilo että tuolla sykki sydän oikeassa paikassa, enkä tuntenut yhtään pahaa mieltä siitä, että ultran jälkeen mies tuuletti sitä että siellä oli vain yksi, eikä esim kahta tai kolmea
En epäile etteikö tuplien kanssa olisi hyvin pärjätty, mutta tässä vaiheessa kieltämättä mielummin yksi (kerrallaan)