Huomenta Kaikille!! Niin herättiin esikoisen kanssa pikkasen myöhään....on niin järkyttävän pimeetä.
Ja väsymys painaa,täytyy käydä ostamassa raskaus multi-tabseja ja rautakapseleita. Niitä popsin viimeksikin koko raskauden ajan ja vielä koko imetysajan joka kesti 1v2kk.
Taaperotx5 kyselit edellisistä raskauksista: No mulla pahoinvointia vkolle 23 ja sitten pieni hengähdystauko ja uudelleen oksensin viimesillä viikoilla ja viimeseks vielä synnytyssalissa kun yritin ottaa ilokaasua...ei vaan sopinut mulle tuli ihan järkyttävä olo ja huimasi. Tuumasin että haluan olla sentään tolkuissani synnytyksen ajan. Joten kaikenmaailman kipulääkityksiä kokeiltuani päädyttiin epiduraaliin ja sen jälkeenhän kaikki sujui kuin leikki.
Itse synnytys kesti virallisesti 11.35h mentiin vähän liian ajoissa sairaalaan mutta eivät ne kotiin ajannut koska mulla verenpaine oli loppuraskaudessa tosi korkealla.
Loppu ponnistus maailmaan oli nopea 10min ja pahoinvointi loppui kuin seinään.
Tyttö 3250g ja 49,5cm viikon meni yli lasketun ja kyllä oli jännää odotella koska tulisi.
Lapsivedet puhkaistiin vasta sairaalassa,tyttö ei olisi vissiin halunnut tulla ulos ollenkaan koska synnytyskin lähti käyntiin vasta lääkäriin pikkuisen kovakouraisemmasta sisätutkimuksesta. Onneksi ei tarvinnut käynnistää.
Nyt jännittää että miloin se pahoinvointi oikein alkaa...toivottavasti olisi helpompi meinaan se ainainen pahoinvointi olo on hirveintä mitä tiedän siinä melkein lamaantuu kun ei voi oikein tehdä mitään ja kaikki tuoksut voi pojat!!
Mitään muita särkyjä tai muita mulla ei sitten ollutkaan.
Raskaudesta kertominen kaikille muille sujuu oikein hyvin mutta sisko jännittää kun itse ei lapsia saa ja nyt meille tulee toinen.
Ensimmäisestä tuli pieni järkytys ja itkupuuskat eikä halunnut nähdä minua koko raskauden aikana. No pyysin siskoani sylikummiksi ja esikoiseni hurmasi siskoni ihanalla olemuksellaan ja kiltteydellään.
Nyt välit siis kunnossa ja siskoni rakastaa silminnähden tytärtäni kuin omaansa.
Vanhemmilleni vasta siis toinen lapsenlapsi, miehen vanhemmille kahdeksas.
Ollaan jo minä 39v ja mieheni 42 joten tähän pienokaiseen se jää.
Nyt täytyisi varata aika neuvolaan ja lähdetään tyttären kanssa Ikeaan sänkyä ostamaan
Niin ja synnytyssairaala oli ja toivottavasti on Tays
Mukavaa päivän jatkoa kaikille pimeydestä huolimatta,palaillaan taas kun kerkiän kirjoittelemaan.
Ja väsymys painaa,täytyy käydä ostamassa raskaus multi-tabseja ja rautakapseleita. Niitä popsin viimeksikin koko raskauden ajan ja vielä koko imetysajan joka kesti 1v2kk.
Taaperotx5 kyselit edellisistä raskauksista: No mulla pahoinvointia vkolle 23 ja sitten pieni hengähdystauko ja uudelleen oksensin viimesillä viikoilla ja viimeseks vielä synnytyssalissa kun yritin ottaa ilokaasua...ei vaan sopinut mulle tuli ihan järkyttävä olo ja huimasi. Tuumasin että haluan olla sentään tolkuissani synnytyksen ajan. Joten kaikenmaailman kipulääkityksiä kokeiltuani päädyttiin epiduraaliin ja sen jälkeenhän kaikki sujui kuin leikki.
Itse synnytys kesti virallisesti 11.35h mentiin vähän liian ajoissa sairaalaan mutta eivät ne kotiin ajannut koska mulla verenpaine oli loppuraskaudessa tosi korkealla.
Loppu ponnistus maailmaan oli nopea 10min ja pahoinvointi loppui kuin seinään.
Tyttö 3250g ja 49,5cm viikon meni yli lasketun ja kyllä oli jännää odotella koska tulisi.
Lapsivedet puhkaistiin vasta sairaalassa,tyttö ei olisi vissiin halunnut tulla ulos ollenkaan koska synnytyskin lähti käyntiin vasta lääkäriin pikkuisen kovakouraisemmasta sisätutkimuksesta. Onneksi ei tarvinnut käynnistää.
Nyt jännittää että miloin se pahoinvointi oikein alkaa...toivottavasti olisi helpompi meinaan se ainainen pahoinvointi olo on hirveintä mitä tiedän siinä melkein lamaantuu kun ei voi oikein tehdä mitään ja kaikki tuoksut voi pojat!!
Mitään muita särkyjä tai muita mulla ei sitten ollutkaan.
Raskaudesta kertominen kaikille muille sujuu oikein hyvin mutta sisko jännittää kun itse ei lapsia saa ja nyt meille tulee toinen.
Ensimmäisestä tuli pieni järkytys ja itkupuuskat eikä halunnut nähdä minua koko raskauden aikana. No pyysin siskoani sylikummiksi ja esikoiseni hurmasi siskoni ihanalla olemuksellaan ja kiltteydellään.
Nyt välit siis kunnossa ja siskoni rakastaa silminnähden tytärtäni kuin omaansa.
Vanhemmilleni vasta siis toinen lapsenlapsi, miehen vanhemmille kahdeksas.
Ollaan jo minä 39v ja mieheni 42 joten tähän pienokaiseen se jää.
Nyt täytyisi varata aika neuvolaan ja lähdetään tyttären kanssa Ikeaan sänkyä ostamaan
Niin ja synnytyssairaala oli ja toivottavasti on Tays
Mukavaa päivän jatkoa kaikille pimeydestä huolimatta,palaillaan taas kun kerkiän kirjoittelemaan.
