**^Elokuun Epelit 2012^ MEIDÄN KUU!!**

Jenni* No teillä on sentään yhteinen harrastus tuo moottoriurheilu.. Ja mä en tosiaan saa mitään kylpyläjuttuja vastineeksi, vaan saan jäädä kotiin kökkimään ja odottelemaan koska se joojoo kohta koittaa. Meilläkin OLI 2 telkkaria mut toisesta (putkitöllö) luovuttiin et sai makkariin tilaa eikä sitä kumpikaan kattonu ennenku nyt olis tarvetta.. Mä oon tän asian kans taistellu useamman vuoden ja tuntuu et joskus autot menee kokonaan mun edelle. Ei mua niin paljon nyppiskään jos se edes joskus osoittais ihan vilpitöntä kiinnostusta mun vointiin ja ennenkaikkea VAUVAAN. Mut ei sitten millään. Ja jos sanon aiheesta ni kommentti on vaan "älä nyt jaksa aina". Ja tuo nettiauto, kun riittäiskin vaan koneella roikkuminen.. Mutta kun pitää jopa vessassa istua puhelin kourassa ja selata ettei vaan mene joku hieno tuningluomus ohi.. Mä voisin kylllä nyt kiukuta tästä aiheesta tuntitolkulla mut en taida jaksaa.

Ehkä nyt laitan tärkeämmät asiat etusijalle ja alan tutkailemaan loppujen vauvan tamineiden pesuohjeita ja laitan ne koneeseen

 

Huomenta!

Täältä minä joudun kotia lähtemään nyt vielä ilman vauvaa juuri lääkäri jollain ihme testillä kokeili ja sano että tulos näyttää negatiivista eli ilmeisesti lapsivettä ei ollut tullutkaan.. Neuvolassa tehty testi (liuskalla) näytti jotenkin väärin. No nyt sit kotiin ja normali seuranta, toiv ei montaa vkoa enää mee et syntyy. Ärsyttäää ku jos lääkäri olis heti eilen tehnyt sen testin ni ei olisi tarvinut turhaan täällä yötä olla... No ei auta nyt kotiin ja päiväunille, oon ihan poikki saatiin painoarvioksi 3,2kg, eli ei oi kovin iso tyttö meille varmaankaan tulossa, tulis vaan pian <3

Kommentoin teidän juttujanne kunhan pääsen kotiin ja saan hetken nukuttua =)

Nyt kotiin..
Hemami ja pikkuinen tänään poks 38+0

 

mirkku paljon sulle oli sit tullut painoa raskauden aikana? aika hyvin kuitenki lähtenyt mielenkiinnolla sitten odottelen että mites omien kilojen kanssa käy ja hienosti poika kasvanu!

täällä heräilin "vasta" yhdeksältä, olin et jee ja ihan ittekseni heräilin, poika nukku sen jälkeen vielä ainaki puol tuntia eli oma aamu hetki oli taattu pää on kyllä kummallisessa välitilassa, toisaalta sitä ajattelee synnytystä ja toisaalta sitä sen jälkeistä aikaa ja silti kumpikaan ei jaksa herättää mitään ajatuksia/tunteita.

pitäisköhän mun tunnustaa etten ymmärrä en sitten yhtään että mitä hittoja noi sukkapuikkokivut on vaikka tässä jo toista ootellaan oon kyllä muutenki tosi surkea kertomaan mistään kiputiloista muutaku et selkään sattuu, mahaan sattuu jne en osaa luonnehtia sitä kipua mitenkään muuten. en luultavasti osaa älytä muutaku mahasta jos lapsi on kiinnittynyt/mennyt alemmas et en mä osais sanoa että onko jotenki erilaiselta tuntunut. alapäässä tuntunut jo niin kauan paineentunnetta/raskaalta niin mitenkä se kiinnitys juttu yhtään sen erilaisemmalta tuntuis välillä tuntuu ettei hissi ihan ylös asti mene mutta mennään näillä mitä on suotu!

tuli mieleen tosta vatsan toiminnasta, itellä ollut nyt muutaman päivän ajan vähän liianki hyvä aineenvaihdunta, ihan mitä vaan syön niin tulee samoin tein läpi. että jos tällänenkin enteilee tulevaa synnytystä niin mikäs siinä en oo tollastakaan vaan ennen kuullut. vieläki tuntuu että on hirveästi asioita joista ei vaan kerrota/puhuta odottajille. silloin ku ekaa odotti niin eka järkytys tais olla se rintojen "vuotaminen", kiva oli kesken seksin huomata että rinnoista valuu tavaraa x. jäi kyllä puuhat sillä kertaa kesken .. ja miljoona muuta asiaa! onks teille nyt ekaa odottaville tullut samanlaisia fiiliksiä että kiva kun tästäkään vaivasta/asiasta ei kukaan mitään puhunut?

samunäiti&alex 38+1

 

Kiitos Jennylle uudesta ja viimeisestä pinosta.

Onnittelut kaikille jo vauvautuineille! :flower:

samuelinäiti Itse koen nuo sukkapuikkokivut sellaisina terävinä tuikkaisuina. En oikein muutoin osaa kuvailla. Vähän kuin joku neulalla tökkäisi yllättäen.

( . ) Täällä hirvittävät turvotukset sekä jaloissa että käsissä. Odotan mielenkiinnolla huomista neuvolaa, että pääsee mittaamaan paineet. Toivottavasti pysyneet alhaalla. Vähän on jotain menkkajuilintaa ollut eilen, mutta isommin ei mitään. Eli eiköhän täällä nyt ainakin laskettuun mennä. Toisaalta painoarvion perusteella, ei pienellä mikään kiire ole. Lääkäri arvioi, että tällä kasvutahdilla saavutetaan hätäiseen se 3 kiloa... Katsotaan nyt.

Taiteilijatar ja Tättägluu 38+3

 

Samunäiti Ole vain onnellinen kun ei sukkapuikot vedä rallia pitkin emätintä Täällä oli taas sellainen yö juurikin noiden kipujen kanssa että oksat pois.
Masukkikin piti omat pirskeet ja mylläsi aika reippaanlaisesti, joten unet jäi taas vähiin.
Vessaan pitää nousta koko ajan, tuntuu että menee hermot.
Lisäksi ainakun nousen tulee supistus ja sängystä ei pääse ylös. :kieh:

Alavatsa on täälläkin hellän tuntuinen, kipeäkin välistä.
Tuntuu ettei nyt ole hyvä makoilla ollenkaan, tulee paikat ihan perkuleen kipeiksi jos meen pötkötteleen hetkeksikään. Koko ajan pitäisi olla liikenteessä tai istua.

Vauva majailee edelleen tosi ylhäällä, vatsanlaskeutumisesta ei ole tietoakaan.
Närästää tympeästi ja ylävatsa on kipeänä kun pikkuinen puskee ilmeisesti takapuolellaan itseään ylöspäin. Yritän jo huudella sille että sieltä toisesta päästä sitä ulos tullaan. :stick:

Oi, bongasin tosta alhaalta ihanan kuuloisen reseptin. Kauraomenapaistosta ja vaniljajäätelöä Painunkin tutustumaan ohjeeseen ja sitten siivoamaan!
Jospa illalla herkuttelisin :heart:

Ss alias kanamuna ja Poju 36+

 

Lääkäritkään ei uskoneet että näin pitkälle pääsen!!! POKS 36+0!!!!!

 

huoh. täällä edelleenkin.
eilen supisteli samaan tahtiin epäsäännöllisesti jokusen minuutin välein iltaan asti, kunnes ne sit loppu. hermojumeja tuli yön aikana pari, ja jouduinki käymään vessassa uittamassa tätä pallovattaani käsisuihkulla lavuaarin päällä, että sain kivun laukeen pois. ja sit en uskaltanu vaihtaa asentoo, ku tuntu et heti ku liikahdan, kipu alkaa taas. :ashamed:
taas jomottelee alaselkää, ja lantio tuntuu ihan ihmeelliselle, mutta en kyl usko että tää tästä tänäänkään etenee mihkään. tätäkö tää nyt sit tulee oleen koko loppu aika

emilien ja pikkunen 38+6 :heart:

 

Elokuu on virallisestikin alkanut, jee!

Saraella Tsemppiä, sielläkin vaikuttaa olevan jännät paikat.

Hemami Voi harmi, olin aivan varma, että saamme sieltä vauvauutisia piakkoin. Pidän peukkuja, että niin käykin.

emilien Tsemppiä sinulle!

inieh Todella harmi, että miehesi keskittyy vain autoihin sinun ja vauvan sijaan.:hug: Olet selvästikin koittanut kertoa miehelle toiveistasi ja tarpeistasi nyt ja se on tärkeää. Itse varmaankin koittaisin vielä jonakin rauhallisena hetkenä kertoa suoraan, että mitä tarvitsen nyt ja katsoa, vaikuttaako se mihinkään. Vaikkei oma rakkaani ole keskittynyt omiin juttuihinsa yhtä tiukasti, olen huomannut, että kun todella tarvitsen hänen tukeaan, auttaa kummasti, kun sen kertoo suoraan, rauhallisella hetkellä. Toivottavasti sait nyt purettua sitä pahaa mieltä ja toivon, että siitä on ollut edes hieman lohtua.

samuelinäiti kyseli, onko tullut eteen vaivoja/asioita, joista kukaan ei ole puhunut ja täytyy sanoa, että olen saanut todella hyvin tietoa neuvolassa, täällä, lähipiirin äideiltä ja lääkäreiltä, joten ainoa asia, josta kukaan ei ole maininnut, on ollut se, että navan kohdalla iho hieman kiiltää. Se ei ole vaiva, mutta piirre, joka on ilmaantunut raskauden myötä. Olen ajatellut sen johtuvan normaalista ihon venymisestä, kun kohtu on kasvanut ja vauva tarvinnut tilaa. Mutta onhan se hieman hupaisaa, että vatsa kiiltää...

Suojaamisesta Tänään on ollut sen verran outo olo, että olen suojannut sohvan kaiken varalta. Eli peffani alla on viltti, sen päällä pyyhe. Eli jos vedet sattuisivat menemään, niin sohva ei ekana kastu.

Vauvaunia Rakas Vintiö on vahvasti mielessä, sillä sekä minä että mies näimme viime yönä vauvaunia. Minun unessani vauva oli jo syntynyt ja harjoittelin vauvanuken kanssa imettämistä ja vauva oli toisessa kädessäni. Näin jälkeenpäin uni tuntuu hieman oudolta, mutta unessa se oli niin loogista harjoitella nukella. Mies puolestaan näki unta, että olimme nukkumassa, kun lapsivesi meni ja sänkymme kastui. Uni päättyi siihen, että valmistelimme synnytyslaitokselle lähtöön. Ei ole mikään ihme, että mies näki asiasta unta, sillä olin vitsaillut eilen matkalla neuvolaan, että olisiko minun pitänyt ottaa viltti tai pyyhe mukaan istuimeni päälle, jottei auto kastu, jos vedet menevät.

ON Aamupäivän juttu ovat olleet kuukautiskipujomotukset ja selkäkipu, joka herätti minut. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että ei taas! Että viime viikon kipukohtaus uusiutuisi. Mutta kipu olikin samanlaista kuin kuukautiskipujen yhteydessä. Odotan mielenkiinnolla, että millainen päivästä tulee.

Luckygirl & Vintiö 38+4

 

Luckygirl jännää, saa nähdä ennusteleeko sun olotilat jotain! Onneks oot päässy jo hyville viikoille, ei haittais vaikka alkaiskin tapahtua. Täälläkin kyllä välistä iskee kummallinen olo, mutta tähän asti mennyt ohi...

Hemami voi harmi kun ei tilanne edistynytkään! Toivottavasti saat vielä levättyä ja tilanne etenisi oikeasti pian.

mirkku kiva kuulla teidänki kuulumisia vauva-arjen keskeltä! Jaksamisia sinne!

Tuli taas siivoiltua ja pestyä pyykkiä. Imurointi sai aikaan mahan jomotukset mutta eiköhän tuo ohi mene taas pian. Ihan uskomatonta, että nyt on jo 1.8! Ja sunnuntaina LA... Huh. Vitsit kyllä jotenki ottaa päähän jos maanantaina joutuu vielä mennä neuvolaan, vaikka ihan hyvin voi olla että sinne vielä mennään. Toivoisin vain, että vauva lähtis syntymään joko nyt loppuviikosta tai sit viikonlopun aikana. Toivoahan sitä saa aina.
Illalla voiskin sitten saunoa ja katsoa josko se sais jotain aikaiseksi. Hassua kun aamuisin herää ja huomaa, että ei olekaan mitään tapahtunut. Eilen illallakin menin pienen jännityksen kans nukkumaan että josko yöllä heräis vaikka suppareihin mutta ei...

Nyt vois syödä jotain pientä ja lähteä käymään vähän vaikka kaupoilla. Hauskaa keskiviikkoa kaikille mammoille!

Minea ja maha-asukki 39+3

 

Täällä vuorossa oireeton päivä..

Hemami Toivotaan ettei kuitenkaan kauaa tarvitse kärvistellä. Outoa että neuvolanliuskat näyttää väärin...

Vaivoja/asioita täällä ei ole tullut mitään uutta/järkyttävää. Hyvin on läheiset, ystävät ja muut kertoneet mitä tuleman pitää.

Tsemppiä kaikille joiden miehet käyvät hermoille !! Täällä on onneksi asiat mennyt parempaan suuntaan. Ei enää kokoaikaista pelailua ja niitä saunakaljoja. Olen antanut miehelle luvan ottaa joskus sen yhden tai kahden oluen, mut siihen se on jäänyt. Ja niistäkin mies on aina kysynyt huomaavaisesti tai sitten minä olen sanonut että lähdetäänpäs jonnee ja saat samalla ottaa oluen

Ninzi & Tyllerö jota ei enää malttaisi odottaa 38+6 (huomenna TAAS poksuu!!)

Ja tänään saunotaan kunnolla, josko saisi jotain aikaseks

 

Ultrasta juuri kotiuduttu Sainkin sit postissa eilen sen ajan heti seuraavalle päivälle. Ei siellä mitään häikkää näkynyt olevan. Vauvan paino arvio on tällä hetkellä 3,5-3,7kg. Eli ei ihan pieni jötikkä. Toivotaan ettei menis hirveesti yliajalle tai siitä tulee yli 4kg.. unohdin kysyä onko tyttö lupaus pysynyt tyttönä mutta eihän tässä kauaa tarvi sitäkään tietoa enää odotella

inieh munkin mies tykkää autoista ja päivittäin jotain netistä kattoo niihin liittyviä asioita. Se ei mua sillai häiritse mutta välillä oon kyl ajatellu et miks ei vois joskus surffailla vauvoihin liittyvillä sivuilla ja hankkia vähän tietoa kun aina vaan autot pyörii päässä Tosiaan kannattaa selkeästi sanoa että kaipaat seuraa nyt enemmän kun aikasemmin. Se on sit miehen oma häpeä jos ei mitään tapahdu. Kyllä mä uskon että omat harrastukset jää vauvan varjoon sit ku se pikkunen mailmaan syntyy Toki ne ei kokonaan lopu mutta uskoisin että sunkin mies innostuu vauvasta kun sen saa syliin Ymmärrän kyl ton huomion kaipuun itekkin haluan hellimistä ja huomiota enemmän kun ennen.

Voimia vaivojen kanssa painiville! Pitäis varmaan olla tyytyväinen kun itse päässyt niin helpolla. Varmaan mun synnytys on sit tosi raskas kun muuten päässyt helpolla

Scarlett ja sissi 38+5

 

Sukkapuikkokipuja en myöskään ole tunnistanut missään vaiheessa. Liitoskipuja kyllä on, ja sitten sitä epämääräistä alavatsan jomotusta, minkä oletan johtuvan siitä, että vauva on jo laskeutunut. Eipä tartte kyllä tullakaan mitään ekstrakipuja, pärjään ilmankin

Tänään ei ole ihmeemmin supistellut, tunnin lenkilläkin kävin ilman erityistä. Limatulppaa tosin irronnut lisää, mutta en tiedä enteileekö se synnytystä millään tapaa. Vaikka saahan tuo pikkuinen vielä pari viikkoa masussa kasvaa jos haluaa, sen verran pienikokoinen on. Malttamattomana toki olisin valmis ottamaan toisen jo tänne ulkomaailmaan

 

Mul on sellanen fiilis et koht otain tuolta virkkuukoukun, työnnän sen mun alapäähän ja puhkasen kalvot.

Jenny ja Papu 40+1

 

Minea_ ja kaikki muut joilla on hauvoja Mua kanssa jännittää todella paljon miten meidän koirat reagoi vauvaan. Oletteko tehneet jotain asian eteen että perheenlisäys olisi helppoa koirille, tai onko teillä ennestään kokemusta miten totutus on onnistunut ja menisi parhaiten? Mua vähän jopa kammostuttaa vaikka koirat kyllä ihan hyvin ottaneet kamujen muksut, mutta ei ihan vauva ikäisestä kokemusta.

 

isäänpä tällasen linkin iltalehden sivuilta. En kyllä ite suostuis moisiin kuviin jonku lööppilehden sivuille. Mutta kuvat kerto kyllä ihan hyvin synnytyksen kulusta ja ennen kaikkea vauvan syntymästä.

Koskettava kuvasarja syntymän ihmeestä IL-TV:ssä | IL-TV Uutiset | Iltalehti.fi

Niin ja tykkäsin itse katsoa tämän mieluummin ilman ääniä

 

Pakko saada jakaa tämä ei-niin-odotuksellinen-asia teidän kanssanne: Mua jäi niin paljon mietityttämään sen eilisen th:n käytös (sijainen; mulle jäi tosi outo olo siitä käynnistä), että oli pakko googlata. Ja mitäs mulle selvisikään. Kyseinen th on mun ent.appisten hyvä tuttu. Ja voin kertoa senkin, ettei mun ja exän ero aikoinaan ollut mikään pikkujuttu.

 

Inieh mä ottaisin rauhallisena hetkenä asian miehen kanssa puheeksi, ainakin sen että jos lupaa jotain, niin miten ikävältä tuntuu kun lupausta ei pidetäkään. Mun kikkakolmoseni näissä keskusteluissa on ollut se, että en syytä miestäni vaan kerron miltä musta tuntuu ja kysyn, mitä hän ajattelee asiasta ja miten hän ratkaisisi tilanteen. Ei välttämättä toimi heti, mutta riittävän monen kerran jälkeen tulosta on syntynyt...

Jee! Elokuu! Lähdettäiskö kaikki joukolla synnyttämään!
Sukkapuikkokivut tuntuu musta ainakin sellaiselta kuin joku tuikkaisi sukkapuikolla emättimeen.

Mä sitten en taas vieläkään tajua niitä harjoitussuppareita, että miltä niiden pitäisi tuntua .

Joku täällä valitteli että ei oikein jaksaisi ihmisiä. Mulla on muuten ihan sama! Ainoastaan miestäni, äitiäni ja ihan paria kaveria jaksan. Tuntemattomille olen tosi kiukkuinen ja anoppi ajaa hulluksi tunkemalla ihan liikaa tontilleni...

Uusiäippä ja vaaveli 37+4

 

Meille syntyi tyttö vauva rv 39+2 29.7 klo 19.13. painoa 3490 pituus 48cm ja py 35cm. Kirjottelen myöhemmin synnytystarinaa.

jonskuuh ja neiti 3 vrk

 

Moikka!

Tsempit teille joilla on miestenne kanssa ongelmia toiv kaikki menisi vielä parhain päin !!:hug:

Suojaamisesta: Täällä on ollut tarkoitus suojata ainakin sänky koska on sen verran uusi että vähän harmittaisi jos se kastuisi kunnnolla, se on kyllä vielä jäänyt tekemättä, taitaa jäädä edelleekin

Täällä oltu nyt kotona muutama tunti osastolta pääsemisen jälkeen.. Olo on ollut oikein hyvä paitsi että nyt alkanut ihmeelliset selkäkivut, vähän niinkuin aaltoina tuleee ja välillä sattuu tosi paljon, liekö supisteluja? :O
Kyllä se lääkäri teki niin kovasti tänään sisätutkimuksen :stick: että ei ihme jos jotain alkaa tapahtua oikeasti. Nyt sitten vain ootelllaan et milloin pikkunen aikoo maailmaan tulla.. tulis vain jo :heart:

Mutta tsempit kaikille jotka ovat jo kyllästyneet odotukseen ja joilla on kipuja tms. ei oo enään kauaa ku onhan nyt jo elokuu =)

 

harjotus supparit on kans sellanen vaikea käsite. ite miellän ne just et masu kovettuu ja tuntuu aralta/lievästi sattuu mahaan sen kovettumisen ajan. oon kyllä historian huonoin selittäjä mutta ehkä tosta sai selkoa

mun piti kans kommentoida tosta "ei jaksaisi muita ihmisiä" juttuun. kotona on vaan kiva olla, eilen tosin ystävän näkeminen oli ihan oma lukunsa, häntä vois nähdä vaikka 24/7 ärsyyntymättä eniten tällä hetkellä ärsyttää anoppi&appi ja kaikenmaailman sukulaiset koska puhe on kokoajan raskaudesta ym ja eipä enään jaksa kohta 9kk jälkeen enään hirveästi puhua aiheesta, ainakaan vastailla mihinkään teennäisiin kysymyksiin ja hymyillä niin että posket kramppaa. anoppi kokoajan kyseenalaistaa mun päätöksiä ja tapoja, nytkin kun aamulla olin jotain pottailu statusta laittanut niin eiköhän sieltä tule yltiö ärsyttävä ihkutus kommentti jossa vielä oikein neuvotaan miten mun kannattaa aloittaa se hiton pottailu !!! argh!!! ihanku en osais itse ottaa asioista selvää. kaiken lisäks on nyt viikon yrittänyt tuputtaa meille niiden vanhaa jättiteeveetä, meillä on omasta takaa jo sellainen ja sanottiin että kun meille tulee uus tv niin se on kaikkea muuta kuin kuvaputki. niin ei uskonu mua millään, mähän oon vaan miniä joka ei tiedä mistään mitään. "noku tää on isompi tv ku teillä" ja aina kaikki mitä hän sanoo että on parempaa/isompaa/ihan hitto mitä vaan niin mun pitäis asenteella vajuta polvilleni sen eteen ja pussailla varpaita ja hokea jotain hiton kiitos mantraa että miten oonki näin tyhmä etten ajatellut asiaa itse, kiitos mahtava anoppi kun päästit meidät pinteestä jne. tekstistä huomaa varmasti että kyllä kypsyttää! en oo ees halunnu puhua anopille tosta pelkopoli jutusta kun se alkais varmaan siitäki jeesustelee kaikkea paskaa, ihanku mua kiinnostais jos hän on tehnyt niin ja näin eli = kaikkien ja etenki mun pitäis tehdä kans just niin. hän aina ite puhuu kuinka hänen anoppinsa on välistä tosi raivostuttava ja eritellyt mulle mitkä asiat just eniten ärsyttää, kaikista parasta/pahinta on että hän ite tekee nyt niitä samoja juttuja mulle! toivon tosiaan ettei musta ikinä tule tollasta anoppia joka nimen omaan tunkee liikaa toisen tontille. anteeksi ja kiitos purkautuminen. oon ehkä vähän herkillä mutta johonki nää on pakko purkaa sen vaan sanon että onneks mies on ihan samaa mieltä äidistään, eli ei jaksa kanskaan noita tuputus ja teininä pito juttuja. muutenki ihan kenen tahansa puol tutun suusta jotain ärsyttäviä jotain muka hauskoja näsäviisas kommentteja raskauteen ja sää tilaan ja ihan mihin vaan liittyen ei jaksa. helpompi pysyä siis kotona/lähipuistossa ettei vahingossakaan törmää näihin kiusankappaleisiin.

 

Kävin tänään neuvolassa ja verikokeiden tulokset olivat ok, elikkä ei oo raskaushepatoosia. On vaan niiiiiiin raivostuttava tää kutina ! Painoa oli tullut yli 1 kg viime viikolta... johtunee suurimmaks osaks tästä järkyttävästä turvotuksesta.

Neuvolan jälkeen sitten vähän niinkun unohduin kaupungille pyörimään ja iltapäivästä alkoi jo jalat pursuamaan oikein urakalla kengistä. Helpotti vähän kun pääsin kotiin ja uitin jalkoja kylmässä vedessä ja ostin body shoppista sellasta viilentävää geeliä niin laitoin sitä ja sitte jalat seinälle

Äsken tuli kipeitä supistuksia... siis sellasia että piti keskeyttää tiskikoneen tyhjennyskin sen ajaksi. Pelottavaa... Nyt on pakko koittaa jaksaa siivota, koska jos tuleekin lähtö niin en haluu että tää kämppä jää näin sekasin.

Tii ja masukki 39+3

 

Onnea Jonskuuh

Hiphei, siivoilut on täällä aikalailla saatu päätökseen, vielä olisi meidän makkarin ikkuna pesemättä. Sen jätän kyllä viikonlopulle kun pitää järjestystä vaihtaa jotta kyseinen akkuna saadan auki. Mukava siirrellä noita kalusteita, ihan kuin tulisi uuteen kotiin

Mun piti ottaa tänään sormukset poies. Tympäisee kyllä, tuntuu hassulta ilman niitä. Ilmeisesti jonkin verran on turvotusta, vaikken sitä itse huomaa.

Täällä on todella yksinäinen olo.
Miehellä on ollut töitä nyt ihan hurjasti ja esi viikkokin näyttää samanlaiselta.
Huomennakin lähtee joensuuhun heti aamusta ja tulee vasta puoliltaöin kotiin..
Mukava pörrätä yksin kotona koko päivä ja sittenkun mies tulee kotiin, ei kerkeä paljon sanoa kun mennään jo nukkumaan. Aina oon kyllä pystyny näistä asioista onneksi miehelle sanomaan jos tulee etäinen olo, ja yleensä silloin oonkin saanut onneksi enemmän huomiota.. Ei mieskään välttämättä ymmärrä millaista se on olla täällä yksinään päivät pitkät. Onneksi saan kohta vaavin kaveriksi ja tekemistä riittää :heart: Eipähän tartte valitella tylsistymisestä.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä kaupungille tuulettumaan, vaan ei tuosta kävelystä oikein tule mitään niin saa nähdä kuinka monta metriä sitä pääsee eteenpäin.
Noh, sinnillä eteenpäin!

 

Onnea vauvan saaneille

Koirista: Meillä on vanhempi koira käyny aina heti vauvan kotiuduttua nuuhkimassa vauvan ja sitten se on nuolassu niitä päähän ihan kuin merkiksi ok kuulut meän laumaan Toinen koira on semmonen tyhjäpää huntalo ettei se ole huomannu vauvaa kuin vasta silloin kun ne ovat lähteneet liikkeelle ja tulleet tutustumaan koiraan

Perjantaille varasin neuvola-ajan. Ja varmasti sinne pääsen.. Toivottavasti nyt ois vika neuvolakerta! Sunnuntaina olisi jo se suuri DUE DATE käsillä :heart: ja reippaasti varmaan mennään yliajalle ku ei niin yhtään mitään tuntemuksia ole..

Miesten harrastuksista Kuhan kumpikin hoitaa oman osansa arjen pyörittämisestä ja molemmilla on saman verran omaa aikaa niin minusta on ihan sama mitä harrastaa. Täytyy pitää vaan lujasti kiinni siitä että myös itselle jää sitä aikaa harrastaa. Ja ei ne miehet yleensä tajua sitä erikseen tarjota. Kyllä se pitää itse sanoa että minä lähen nyt esim. salille, shoppaileen, lenkille, leffaan.. Siinä on vauva hoida sitä! Kyllä ne sen vastuunsa kantavat kun jäävät yksin hoitamaan pientä.

Numbatti ja masukki 39+3

 

Onnea Jonskuuh! :flower: Vauvauutisia on ihan ruvennu tulemaan päivittäin, kivaa! Josko sitä sais kohta ilmottaa itsekin oman vauvan syntymästä...

Anopit & appiukot mulla on käynyt hyvä tuuri, sillä mun "appivanhemmat" (ei olla naimisissa, siksi lainausmerkit) on tosi mukavia ja kilttejä ihmisiä, toki heistäkin löytyy raivostuttavia piirteitä niinkuin kaikista muistakin ihmisistä tällä maapallolla. Kukaan ei ole täydellinen, mutta voin kuvitella kuinka raskasta on, kun appivanhemmat puuttuvat liikaa elämään, aikuisten ihmisten pitäis kaiken järjen mukaan antaa elää omaa elämäänsä! Neuvoa saa toki, mutta joku raja siinäkin. Ja sitten vielä se, että kyllä nyt aikuinen ihminen osaa PYYTÄÄ jos tarvitsee esim. apua tai neuvoja! Toivon vaan, että musta tulee aikanaan hyvä anoppi sitten.
Nyt kyllä on välillä ollut pinna kireellä miehen perheen kans, kaikilla on oma mielipide jostain asiasta näihin vauvahankintoihin liittyen ja kyllä miehen vanhemmilta on tullut semmoistakin juttua välillä että "ei mekään silloin niin tehty" yms... Mun vanhemmat taas ei oo hirveesti sanoneet juuta eikä jaata, antaneet meidän itse päättää asioista ja auttaneet kylläkin myös. Saa kyllä toisaalta olla kiitollinen, meidän molempien perheet on ollut tosi innoissaan mukana odotuksessa ja halunneet hankkia meille kaikenlaista tarpeellista. Myös erityisesti mun sisko miehensä kanssa on ollut suurena apuna.

Iiva me ollaan mietitty paljon, että miten meidän koira mahtaa vauvaan suhtautua. Meidän koira on suht iso, alle 30 kg narttu, joka täyttää nyt elokuussa vasta vuoden. Se on kamalan kiltti ja rauhallinen kotioloissa, onneks se on omaksunut sen, että vapaana ja ulkona ollessaan saa riehaantua mut kotona ei. Kuitenkin mies on paljon luottavaisempi, että koira ottaa vauvan hyvin vastaan. Minä taas luulen, että koiramme saattaa aluks olla aika mustasukkainen, varsinkin kun minä sitä pääasiallisesti hoidan. Koira tulee lasten kanssa toimeen ja osaa olla varovasti. Mun 1-vuotiaan siskonpojan kanssa se viihtyy hyvin. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, mitä tuleman pitää enkä oikeen osaa sanoa, mitä asialle vois etukäteen tehdä. Toki voi miettiä, miten vauvan "esittelee" koiralle. Mun sisko teki niin, että vauvaa hoitaessaan antoi koiran haistella vauvan jalkoja yms pientä, otti tavallaan koiran mukaan vauvan hoitoon. Kyllä heidän koira sitten tottui hyvin, mutta se on niin pieni kooltaan niin onhan se ehkä helpompaa eikä tunnu niin pelottavalta kun ison koiran kanssa. Millainen koira/koirat teillä on?

Minea ja maha-asukki 39+3

 

Täällä ilmottaudutaan Heinäkuisten syntyneiden joukkoon! Maanantaina aamuyöstä napakoituneet supparit toivat tulosta ja terve tyttö 3090g, 49 cm syntyi tiistaina 31.7. klo 05.05. Rv 38+3.

Mentiin sairaalaan ma illalla 20 aikaan, aika kauan pärjäsin kotona. Sairaalalla menikin vedet heti jumppapallon päälle ja päästin heti pian synnytyssaliin. Sitten kestikin pidempään ja supparit loppua kohden laantuivat ponnistusvaiheessa, epiduraalin teho poistui ja uutta ei voinut enää antaa jne. Tyttö otettiin lopulta imukupilla ja tehtiin isohko eppari siinä kiiressä kanssa. Kaikki siis päättyi hyvin vaikka erinäistä ongelnaa tuli vastaan. Synnytyksen kestona taisi olla 25h. Palkinto oli kuitenkin kaiken sen väärtti!!!

Rakastunut Penni ja pikkuinen 1,5 vrk