Voi elämänkesä...
Nytkö nää vaivat sitten alkoi. Onneks ollaan jo "loppua" kohti menossa.
Olin kaverin polttareissa lauantaina ja hyvä että pääsin silloin aamulla käveleen ja olin ihan kyrsiintynyt, kun tiesin, että pitää kuitenkin päivä kävellä ja kroppa vetelee omiaan. Jotain liitos/nivuskipuja, kun tämä pallero päätti tipahtaa niin alas, että hieroo tuolla jotain hermoja ja jalat ei siten meinaa nousta kun kipu on niin sietämätöntä. Väkisin liikuin minkä pääsin eteenpäin ja illan mittaan kipuun tottui tai se lieveni ainakin.
Tänään sitten sama. 3 tuntia aamusta olin hidas kuin etana ja se aiheuttaa vaaratilanteita kun tuo napero taapero osaa olla pirun nopea pahanteossa. Avaa verkko-ulko-oven koirille ja sitä rataa
Ei se että koirat pääsee ulos vaan se, että ne saattaa rynnistää sinne jos näkevät jotain ja koko poika lentää kaaressa rappuset alas.
Neuvola: rv 34+0
Ja huoh.... ei tiedetä miten päin tää on. Joko on niin alhaalla jo, että päätä ei tunnu tai sit on jotenkin mutkalla.
Painoa tullut +500 g viikko! Nestettä tosin kertynyt vähän.
sf hienot 33
hempan saanut nousemaan, jei!
neuvolatäti vaihtuu 2 kertaa vielä ennen synnytystä... tai kolmekin kun muutetaan taas välillä...
Matkustamisesta oli juteltu ja päätettiin jättää tää reissaaminen nyt ihan parin päivän sisällä, koska kärsin noiden jalkojen kanssa. Jää powerpark reissu väliin. Mutta on tässä sitten mentykin, poika piti ihan huippuna puuhamaata ja puuhanallea
Puuhanalle oli kiva kaveri. Mutta voi kun sai taas nauraa. Nalle lähti kävelemään poispäin ja poika katseli pitkään. Hyvin pitkään. Sitten ilme kirkastui, silmät suureni, sormi osoitti nallen pyllyä ja poika huudahti "pastaa!".
Naurun lomasta sitten sain sanottua, että ei, ei kakkaa, se on nallen HÄNTÄ.
Niin ja hei me muutetaan. Vihdoin. Alkaa viikot loppumaan. Ja hermot.
Terkuin,
Carriina ja Tiri- vauva