~~ Elokuun 2013 Ihmeet elokuussa ~~ MEIDÄN KUU!

Onnea Catidalle ja Ikkulle!!! :flower:

tykoistuva: Joo ei ole automaattinen juttu se. Itsellä kans ei ole esikoisen ja eikä tämän tokankaan kohdalla laskeutuneet mahat + kiinnittyneet lainkaan.

( . ) Viimeyönä supisteli vajaa tunnin verran tiheästi. Tietty lopahti kun nukahdin. No edes tämä, jospa ensyönä tulisi lisää tai sitten ei.:kieh:

Tsemppiä kärvistelijöille! Tsemppiä mulle kans....


Soose ja poju 40+4
 
Roikun täällä palstalla ajankuluks... Mies yrittää antaa mulle vähä omaa aikaa ja lähti esikon kans leikkikentälle. Kyllä odottavan aika on vaan niiiiiiiiin pitkä.

(.) Pelkkiä vihlomisia ollu tänään päivällä, plääh, kunnollisia suppareita saa näemmä odottaa ja odottaa... Lämmitetään sauna kohta, josko se sais jotain aikaan... Todennäkösesti turha toivo. Nyt tuntuu siltä et tää vauva odotuttaa itteensä syyskuulle...

Isot tsempit kaikille kanssa hautojille...
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
No hyvä, eli pelkän mahan perusteella ei tarvi huolestua vielä suuntaan tai toiseen :)

Tänään koko päivä menty paikasta toiseen.. ja kyllä alko tuntuunkin siltä! Pikkunen tuntuu siltä, kuin olisi kilon ainakin kasvanut tässä viikon sisään, tuntuu kovasti tekevän itselleen enemmän tilaa venyttämällä äitiään ylä- ja alasuuntaan yhtäaikaa. Onkohan nämä tämän päiväset tuntemukset olleet niitä "sukkapuikkokipuja", kun välillä vihlasee tuonne reiden tuntumaan?
Valkovuoto taitaa olla aika litkua tätä nykyä, kun aina näyttää alushousut vessaan mennessä siltä, kuin olisi pissaa lirahtanut :D Kuitenkin sen verran "paksulta" näyttää, etten usko olevan lapsivesimahdollisuuttakaan.
Huomenna tosiaan olis tuo eräpäivä, mutta eiköhän täällä kärkytä vielä kahdenkin viikon päästä, niinkun monet muutkin :D
 
Miten ihmeessä saatte hermonne pidettyä kurissa? Tuntuu et tässä romahtaa jatkuvalla syötöllä. Sietämätöntä! En edes kykene kokkaamaan tai siivoamaan. Hirveän lamaantunut olo jatkuvasti.

Kuolen varmaan kohta stressiin....:headwall:
 
Hermo pysyy välillä kurissa, välillä ei.... yritän keksiä semmosta tekemistä ettei niin ehdi ajatella...

Mulle iski uus stressi... rupesin miettiin onks nää supistuksia vaikka maha ei meekkää ihan kovaks... alamahaan ja nivusiin sattuu kunnolla ja sätii vähä selkä puolelle ja enemmän reisiin...

auts... nyt kyllä oli supistus, tän tunnistin, mahaki meni kovemmaks ku aikasemmin, mut ei sätiny sinne tänne...

Kaikkee sitä näemmä unohtaa vaikkei edellisestä oo ku alle 2 vuotta... tai ehkä sitä haluaa unohtaa tiettyjä asioita... =) Mut ehkä täs taas alkaa toivo elää et pääsis synnyttäänki joskus...
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Jaa näin sitten kävi: Vauva ollut poikkeuksellisen rauhallinen aamusta iltaan ja piti kahdesti eri aikaan tehdä liikeseurantaa. Tunti sitten yllättäen lorahti vedet lattialle. Suppareita odotellessa... Aamulla viimeistään sairaalaan.

Jo olikin korkea aika tapahtua jotain. Nyt alkoi jännittää ihan kamalasti!

Kannatti siis hermoilla koko päivän, hah. :kieh:
 
Suppareita ei tule vielä säännöllisesti. Äh.

Aamuneljältä käväistiin mielenrauhan takia tarkistuttamassa et vauvan syke kuuluu ja liikkuu, kun oli karmea pelko et ois tapahtunut jotain kamalaa. Onneksi käyrät olivat priimaa ja tultiin kotiin jatkamaan unia. Vauvahan ei siis liikkunut yli 12h paljoa yhtään niin pelättiin pahinta.

Lääkärikäynti ois tässä ysin jälkeen kaiketi ja katsotaan mikä tilanne tuolla alhaalla. Vettä tulee jatkuvasti siteeseen. Saatiin btw sairaalasta muutama superpaksu side kotiin mukaan, kun kastuin tuolla aamuyön reissulla (vaikka mulla oli paksuin kuukautisside suojana, ei todellakaan riittänyt alkuukaan!).

Soose ja poju 40+5
 
ONNEA Catida ja Ikku!!! Ja ihania synnytyskertomuksia, mkava lukea niitä, laittakaa vaan jos jaksatte kirjottaa!! :)
Soosella jännät paikat edessä, nyt se synnytys todellakin käynnistyy!! Tsemppiä koitokseen!
(.) Itsellä eilen lenkin jälkeen, ärsyttäviä harjoitussupistuksia, muttaa tuntuvia jo kylläkin parin tunnin ajan! WOW! Ja yöllä tunnin nukkumisien jälkeen alko vauva pyöriä niin kipiästi, että heräsin. Päätä pyöritti ja sukkupuikkoiskuja tuli, oli pakko nousta ylös, kun ei voinu maaten olla. noh maha toimi vauvan pyörimisten seurauksena ja alko KIPEÄT supistukset ja jopa aikalailla säännölliset klo2-4 niitä kesti ja piti jo lapsenlikalle viestiä laittaa että olla valmiina. 4 jälkeen ne hiipu ja alin nukkuun! :D:LOL:
Eipä oo aikasemmista tällätavalla käynnistelly synnytystä, sitten kun kipiät supparit alkaa, mulla on synnytys siitä käynnistyny tai vesien menolla! Mutta jospa tämä pehmentelis paikkoja ja ois sitten mukavampi synnytys!
Mahan laskeutumisesta Mulla vain yhdestä on maha laskeutunut ja ei nyttenkään vauva oo kiinnittyny, kun niin pyörimään pääsee, sitten synnytyssupparit laskee vauvan alas!
Tsemppiä kaikille hautojille!
Inkkukinkku 39+2
 
tykoistuva mulla ei ole kummassakaan aiemmassa synnytyksessä laskeutunut vauva tai kiinnittynyt ennen synnytystä. Limatulpat ja vedet on menneet salissa, kun kalvot on puhkaistu. Nytkin vauva oli niin ylhäällä vajaa kaksi viikkoa sitten ettei gyne pystynyt tunnustelemaan päätä kunnolla, joten uskon että samalla kaavalla mennään tälläkin kertaa.

Onnea synnyttäneille!

Sooselle tsempit, jotta pian pääsisit tositoimiin!

Inkkukinkku Mulla on kanssa yleensä ollut menoa sitten kun todelliset supparit alkaa. Saa nähdä miten tällä kertaa :)

Eilinen meni Ikeassa ja asioilla. Tai ensin kävin päivystyksessä näyttämässä silmääni ja sain lääkkeet vihdoin, vaikka meinasivatkin, että olisi pitänyt lähteä tuonne isoon kaupunkiin sairaalaan, jossa silmälääkärin päivystys. Tulehdus jatkuu lääkkeistä huolimatta edelleen. Miehen sisko oli mukana Ikea reissussa ja jäi meille yöksi. Mies ja lapset kävivät äsken hakemassa hänelle tavaroita, kun näyttää siltä että viettää meillä vielä ainakin tämän yön, koska minulla on kanssa tullut nyt supistuksia aamusta asti, mutta ovat edelleen epäsäännöllisiä. Voimistuneet kylläkin tässä päivän mittaan eli ehkä se tästä. Kunhan jotain tapahtuisi niin se loppu voi mennä nopeastikin.

Saini ja pikkuhukka 39+3
 
Tässä vihdoin ja viimein synnytyskertomus :) lukee ken jaksaa.


Maanantai 29.7
Harjoitussuppareita klo 00-02 5-7min väleillä, kivuttomia. Päivälläkin silloin tällöin, ilta suht vaikea kun supistuksissa kipuja. Mietin että tästä tulee pitkä aika taas niin kuin esikoisen synnytyksestäkin, kärsin suppareista 3 viikkoa. Yön sain nukuttua para-tabsin (1g) voimalla.

Tiistai 30.7
Päivän taas sillon tällön supistuksia, välillä kipeitä ja välillä ei. Edelleen olin sitä mieltä ettei tästä vielä viikkoon ainakaan mihinkään edetä… Käytiin ostelemassa sairaalakassin mehuja ja nameja iltapäivällä ja aloin olla niin kipeä etten pystynyt enää olemaan ”rauhallinen”. Illalla käytiin lähisairaalan synnärillä hakemassa kipulääkettä, käyrillä kaikki ok ja kohdunsuun tilanne pehmeä, kiinni ja kanava 2,5cm. Tästä veikkasin että vielä kestää… Sain panacodiin reseptin ja yhden yötä vasten kotiin.

Keskiviikko 31.7
Keskellä yötä tuli selittämätön, kummallinen olo.. Aamulla makasin sängyssä pitkään supistuksitta ja mietin mielessäni että näin vaan loppuivat taas kuin seinään kaikki olot. Yskäisin ja tunsin kun jotain hulahti housuun, tuli kiire vessaan ja löysin läjän keltaista limatulppaa. Soittelin neuvolaan ja kysyin väristä et onko ihan normaali, täti innoissaan sanoi että eiköhän se muutaman päivän sisään synny tai näin ainakin useimmiten käy ;) itse olin aika pessimistinen kun esikoinenkin antoi odottaa rv 40+6 ennen vesien menoa ja 41+2 syntyi, tosin limatulpasta ei ollut ennestään kokemusta… Päivä meni panacodilla hyvin.

Alkuillasta lähdettiin ostamaan viimeisiä tarvikkeita, esim. vauvan kattokehtoon remmejä (miten niin viime tingassa? :D ). Kaupassa pysähtelin supistusten tullessa ja koitin näyttää siltä että katselen tavaroita etten näyttäisi siltä kuin olisi tulossa kakat housuun :D Soitin äidilleni väliaika tietoja, hän oli mummoni luona ja voi jestas mikä höyryäminen taustalla kun mummo luuli että olen synnyttämässä! Sanoin että supistuksia on mutta vielä voi puhua joten ei vielä tule lähtöä, äitini oli aikalailla samaa mieltä (muistaa varsin hyvin miten kipeä viime synnytyksessä olin eikä kukaan saanut puhua mitään supistusten aikana, edes mun mies).

Ehdittiin olla kotona n.2 tuntia kun supistuksista tuli säännöllisiä, kello tuolloin 21.30. Tässä vaiheessa tuli olo että hitto, joudunko tosiaan pian lähtemään, en halua, voiko tämän perua!? Ensin väli oli 6min ja kesto 30sek. ja hetken päästä muuttui väli 10min. mutta kesto alkoi pidentyä 45sek. ja lopulta minuuttiin. Tämän jälkeen myös väli tihentyi.. Soitin sairaalaan ja kysyin mitä teen kun matkaa kuitenkin TAYSiin oli sen 90km/suunta. SVO:n kätilö oli vähän tympeä, ei hän osaa sanoa koska pitää tulla, tervetuloa jos siltä tuntuu mutta kotonakin voi olla. Mulle iski paniikki että miten mä muka tiedän koska tulee lähteä, edellisestä meni vedet ja lopulta leikattiin…olo oli kun ensisynnyttäjällä. Pakkailin varuiksi kuitenkin loput tavarat kassiin ja sanoin miehelle että EHKÄ joudutaan lähtemään, hyvä varottaa lastenvahtia mahdollisesta soitosta yöllä.
Otin panacodin ja menin nukkumaan n. 23, mies kuorsasi ja itse koitin levätä supistusten välillä joita tuli 5min välein.


Torstai 1.8
Suunnilleen tunnin jaksoin koittaa unta ja olin muutenkin aikeissa nousta ylös kun tunsin että side vuotaa yli jotain.. Vessassa huomasin pönttöön valuvaa verta ja limaa ja tällöin päätin että nyt on aika! Miehen herätin ja niin oli taas valppaana kun partiopoika, viimeksi tosin meinas juosta päin seinää kun hätyytin hänet hakemaan pyyhkeitä. TENSin lätkät selkään, supistukset alko olla tosi napakoita ja laitto oli aika sähläämistä kun yritin miestä ohjeistaa kipujen seasta. Impulsit tuntuivat hyvältä eikä vielä tarvinnut kovin isoa tehoa. Mies soitti äitinsä paikalle hoitamaan esikoista ja tuleva setä toikin anopin 10minuutissa paikalle. Päästiin lähtemään sairaalaa kohti 00.30.
Matka oli kamala, supistukset voimistuivat kokoajan ja TENSin voimakkuus nousi kokoajan. Niin sitä kuitenkin tiesi koska pitää lähteä, oikein nappiin meni kivullisesti lähteminen :) Loppumatkasta ei juuri ole muistikuvia, jossain hämärän rajamailla olen haahuillut. Kävellessä svo:lle klo 01.30 alkoi jo tuntua että kohta napsahtaa suoni päästä! Alkukertomusten jälkeen pääsin käyrille ja mies jäi käytävälle odottelemaan, aika paljon oli muitakin synnyttäjiä. Kohdunsuu oli reilussa vuorokaudessa edistynyt mielestäni hyvin, kanavaa 0,5cm ja 1,5cm auki, viime kerralla olin tuossa tilanteessa vasta melkein 2 vuorokautta vesien menon jälkeen. Mieleni teki kiljua ilosta! Kätilö sanoi että vuotava limatulppa on vihreää, vaikuttaisi lapsiveden tihkumiselta ja teki testin, se oli kuitenkin nega. Seuraavaksi sain peräruiskeen mutta ei kovin hyvä vaikutus.

Koska mulle oli tehty ulkokäännös rv36 niin sovittiin että synnyttämään tultaessa lääkäri ultraa asennon että varmasti kaikki kunnossa, pääsin lääkärille ja vauva oli rt:ssä. Lääkäri sanoi että ultrassa normaalit lammikot mutta hänestäkin se vihreys voisi merkata reikää kalvoissa. Hän teki vielä testin mutta se oli nega edelleen. TENSin vaikutus alkoi mielestäni heiketä ja pyysin päästä suihkuun, lätkät otettiin pois ja suihkussa oli ihan kamala olo! Sinnittelin kuitenkin kun muuten olisin joutunut käyrille makaamaan ja se vasta kamalaa olikin. Tulin pois vasta kun kätilö huuteli ja oli pakko saada lätkät takas selkään, mukamas tehon heikkeneminen olikin vain oman pään sisällä ja taas helpotti vähän.
Labra kävi ottamassa verikokeet ja 20 min käyrä otettiin jotta saisin oxanestia, vauva oli hiljainen joten mua ”kidutettiin” sängyssä vielä toinen käyrä, se oli jo parempi ja sain kipupiikin. Pääsin miehen kanssa tarkkailupaikalle lepäilemään, tai siis mies nukkui ja mä kärvistelin tehottoman oxanestin kanssa supistuksia.

Kätilö tuli sanomaan vähän ennen 7 että crp oli yllärilukemissa 63 joka meinaa että joku tulehdus on päällä ja pitää lähteä saliin oksitosiinitippaan ja antibioottiin. Purskahdin itkuun kun muistelin edellistä, epäonnistunutta synnytystä tippoineen. Tämä siis menisi samalla kaavalla ja sektio alkoi kummitella päässä.. En pystynyt kivuilta kävelemään ja mentiin pyörätuolilla saliin. Siellä oltiin 7.30 ja kohdunsuun tilanne oli edelleen sama kuin tullessa, mä olin aivan lohduton. Istuskelen pallolla, miehelle opetetaan selän hieronta joka auttaa hetken. Laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan ja 8.30 aikaan olikin mukava yllätys: ks tilanne oli 3cm auki ja paksu reuna, kätilö sanoi että voin saada jo epiduraalin jos haluan. Huonon kokemuksen vuoksi tahdoin vielä odottaa ja kätilö kutsui lääkärin laittamaan kohdunkaulapuudutteen. Lääkäri tutki ja sanoi että kalvorakkoa ei tunnu joten vesien valuminen on todennäköinen, muutakaan selitystä tulehduksen puskemiselle ei löydetty. Puhkastiin kalvot, vauvalle pinni päähän ja kohtuun paineanturi. Vesi oli vihreää kuten se vuotava limatulppakin..

Kätilö opetti ilokaasun käytön ja se olikin varsinainen taivas! Vedin kunnon överit heti ja naureskelin miehelle ja kätilölle kuinka olen ollut 10kk selvinpäin niin nyt on mun aika ottaa tömpsyt :D istuskelin pallolla ja ihmettelin miten supistukset on näin siedettäviä oksitosiinista huolimatta. TENS oli edelleen selässä ja päivittelin elokuisille tilannetta. Joka supistuksella hulahtaa vihreää vettä pitkin palloa ja lattiaa. Klo oli vajaa 11 kun ks tilanne oli 4cm auki ja tilattiin epiduraali, jännitin sitä kovasti ja kyselin millainen anestesialääkäri on vuorossa. Sisään astui n.35v virolainen mies mutta ei pitäisi olla ennakkoluuloinen, hän hoiti hommansa todella hyvin! Kätilö sanoi että kohta tulee olo kuin saisin sähköiskun, pitää koittaa olla paikallaan silti. En muista että viimeksi olisi sellaista ollut, silloin ei ollut kovin toimivaa tavaraa. Epiduraali alkoi vaikuttaa nopeasti oli ihanaa vaan maata kivuitta, sain levättyä ja klo 12 olin 5cm auki. Tähän jäätiin esikoisen synnytyksessä… Oksitosiinia nostettiin ja varuilta sain syömis- ja juomiskiellon sektiouhan vuoksi.

Klo 13-13.30 lisättiin epiduraalia ja klo 14.15 olin 6cm auki, upea fiilis kun pääsin sen ”rajan” yli! Rakko katetroitiin kun en saanut pissaa tulemaan. Kätilöillä vuoronvaihto ja kätilö oli harmissaan kun ei saanut hoitaa synnytystäni loppuun, hän kysyi lupaa saada katsoa koneelta kuinka minun on käynyt (joudutaanko sektioon) kun tulee yöhön töihin. Aivan ihana kätilö, aidosti välitti meistä. Kätilöt kävivät läpi siihen mennessä tapahtuneet jutut salissa mikä mielestäni oli hienoa, huomioitiin synnyttäjä ja annettiin mahdollisuus kertoa ajatuksia. Iltavuoron kätilö on myös aivan ihana. Toinen lisäys epiduraalia n.15, aina vajaa 2 tunnin välein ettei kivut ehdi tulla takaisin.

Nuokuin keinutuolissa ja kun heräsin olin aivan horkassa, tärisin ja vapisin. Kuumetta 38 astetta, tilattiin uudet labrat ja crp oli noussut entisestään ollen 85. Klo oli 16 ja auki 8cm, pelkäsin että nyt tulee lähtö sektioon kun tulehdus pahenee mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä että kun etenee näin hyvin niin odotetaan vielä. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin ja sanoin että mä jaksan kyllä kunhan vauva jaksaa ja voi hyvin. Tippaan laitetaan kuumelääkettä ja sokerivettä.
Lääkäri tuli 17.30 ottamaan vauvalta ph:n, se oli hyvä. Kohdunsuu 9cm auki ja supistuksen tullessa kokeiltaessa 10cm ja työnsi reunan pois edestä, saan harjoitella ponnistamista itsekseni. Rakko katetroitiin uudelleen kun en jaksanut lähteä yrittämään vessaan.

Ponnistusvaihe aloitettiin 18.30 ja sain sitä ennen neljännen epiduraalin, kivasti ehti vaikuttaa mutta tunsin ponnistamisen tarpeen enkä tarvinnut siihen paljon apua, ihme kun kuitenkin sen suhteen ensikertalainen :) alotettiin kyljellään mutta siirryttiin puoli-istuvaan. Kätilö tsemppas hienosti 4:ään ponnistukseen per supistus ja venytti välilihaa sanoen että sormia kohti ponnistaa. Sain jalkatuet ja mies pyyhki otsaani kylmällä pyyhkeellä. Kätilö kysyi haluaako isä tulla katsomaan, ei halunnut :D Oltiin keskusteltu että eppari tehdään vain jos on todellinen tarve, kätilö sanoi että näyttää siltä että joutuu pienen viillon tekemään ja puudutti valmiiksi. Jossain vaiheessa tuli kamala epätoivo ja huusin ettei se sieltä tule mutta tämän seinän ohi kun päästiin niin pää oli puoliksi ulkona, hidasteltiin ja vaikea olla ponnistamatta tarpeesta huolimatta. Kätilö kysyy haluanko kokeilla päätä, en uskaltanut. Sitten kätilö pyysi miestä soittamaan kellolla toisen kätilön paikalle ja auttoivat hartiat ulos.

Loppu vauva syntyi hiljaisena ja velttona klo 19.02, huusin moneen kertaan että ”miksei se sano mitään!?” eikä mulle vastattu… Äidin pahin painajainen ja pelko puskee päälle, näen harmaan vauvan jalkojeni välissä joka yrittää vinkua. Sain istukan irrotuspiikin ja mies saa leikata napanuoran 2min sykkimisen jälkeen. Yhtäkkiä sali on täynnä porukkaa, lastenlääkäriä ja hoitajaa, kunnes on ihan hiljaista ja mieskin on lähtenyt, on vain minä ja kätilö. Kätilö surkeana yrittää lohduttaa: ”voi **** (nimeni), olen pahoillani ettei mennyt taaskaan niin kuin toivoit”. Kätilö kertoo mitä tapahtui ja miksi ei ehditty minulle siinä hetkessä kertoa. Olen yllättävän tyyni, jostain tuli se usko että vauva selviää. Kätilö kehuu kuinka uskomattoman reipas olen ollut ja miten hienosti olen jaksanut pitkän synnytyksen tulehduksesta huolimatta. Mua parsitaan kasaan, muutama repeämä tuli mutta epparia ei tarvittu. Vetelen edelleen ilokaasua joka on ollut paras ystäväni viimeiset 10 tuntia. Mies tulee sanomaan että vauva lähti virvoittelun jälkeen keskolaan hakemaan lämpöä ja happea ja pääsen katsomaan häntä ennen osastolle menoa. Pian tulee lastenlääkärikin kertomaan mitä vauvalleni on tapahtunut ja miten jatkossa toimitaan.
Itse soitin kelloa ja pyysin saada letkut irti että pääsen suihkuun, kätilö totes ettei meinannut tunnistaa mua kun olen pystyasennossa :D suihkun jälkeen saatiin saliin iltapala ja mentiin katsomaan poikaa keskolaan, järkytys oli kun näin hänet keskoskaapissa, en ollut osannut kuvitellakaan että näin valmis ja iso vauva sellaiseen joutuisi..
Lähdin kätilön saattamana osastolle nukkumaan ja mies kotiin, kätilö halasi minua hyvästiksi ja kiitin häntä hyvästä hoidosta ja kuinka en olisi ilman häntä selvinnyt, henkilökunta oli kyllä aivan ihanaa :heart:

Synnytyksen kesto: 21h 40min, vaiheet: 21h 0min, 32min ja 8min
Mitat: 51cm, 3640g (vaipan ja pipon kanssa) ja 34cm
Vuodon määrä: 200g
Apgar (syntymä/5min/10min): 7/7/8
Rv: 39+3
 
Viimeksi muokattu:
Tuntuu todellakin siltä et tämä synnytys junnaa vaan paikallaan. Aina askel eteen, ja kaks taaksepäin. Huoh..... En tiiä montako kertaa ollaan 2 viikon aikana käyty sairaalassa näytillä/tutkittavana. Ennätys varmaan tämäkin.

Aamulla kätilö koetti katsoa kohdunsuun tilanteen, ei voitu loppujen lopuksi tutkia kun on vauva niin korkealla. Ei hajua paljonko kanavaa jäljellä ja paljonko on auki. Lapsivettä sen sijaan lorisee iloisesti siihen pöydälle ja tulee lisää jatkuvalla syötöllä. Olo kuin vauvalla joka ei osaa pidättää pissaa. :p

Tällähetkellä tilanne on edelleen se, ettei supistuksia tule säännöllisesti. Ja ollaan kotona odottamassa tilanteenmuutosta. Pyydettiin tulemaan vielä tänäiltana klo 21-22 aikaan tsekkaa tilanne ja mietitään silloin pitääkö nopeuttaa tätä synnytyksen prosessia heti vai jätetäänkö huomiselle(?). Vauvahan ei periaatteessa saa olla kauaa mahassa kun tosiaan vedet mennyt jo eilen. Tulehdusriski kasvaa kokoajan.


Ja kiitos teille ihanille tsemppaajille! Koettakaa tekin kestää!
 
Onnea vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odotteleville!!

Tässä vähän synnytyskertomusta...

5.8.2013 klo 10.20 Rv 40+3 Ä-polilla käytiin eka käyrillä, annettiin pissanäyte ja sitten pienen odottelun jälkeen lääkärille.
Lääkäri/kätilö katsoi sokeriarvo vihkoani ja totesi että lääkitys auttoi, hyvä.
Tekee sisätutkimuksen ja ultraa. Soittaa erikoislääkärille ja päättävät että käynnistys suoritetaan kalvojen puhkaisulla. Huh mikä helpotus, melkein silmäni kostuvat!
Siirrymme synnytysosastolle noin klo 12, odotamme ainakin tunnin ennenkuin lääkäri pääsee paikalle, sillä aikaa ihana kätilö Pirjo tuo minulle sairaalan vaatteet, mehua jne.
Klo 13 lääkäri puhkaisee kalvot, vesi on tosi lämmintä ja hyvän väristä, vettä tulee tosi paljon. Kätilö laittaa minut kiinni kaikkiin koneisiin, vauva vähän hermostuu ja sykkeet nousee, johtuu kuulemma kalvojen puhkaisusta...
Sitten vain odotellaan...noin puolen tunnin kuluttua minulla alkaa omat, aika hyvät supistukset.
Klo 14 vuoro vaihtuu ja tulee uusi kätilö joka ilmoittaa että jos supistukset ei kovene niin klo 15 laitetaan oks.tippa vauhdittamaan.
No klo. 15 laitetaan tippa, klo 15.30 alkaa säännölliset jo aika kipeät supistukset...Olen ensin jumppapallolla, kokeilen viljapussia ja pyydän päästä suihkuun, sielläkin vierähtää tovi. Ennen epiduraalia kokeilen myös ilokaasua, siitä tuli tokkurainen olo mutta pystyin hetken "rentoutumaan" paremmin.
Noin 45 min. ennen kun alan ponnistaa laitetaan vasta epiduraali joka vauhdittaa synnytystä kovasti. Auttaa kuitenkin supistusten suurimpiin piikkeihin!

Ponnistusvaihe nopea, syntyy reipas tyttö klo 18.26, 9/9/9p.

1. vaihe 02:50 min
2. vaihe 00:06 min
3. vaihe 00:04 min
Repeämät: 1 pieni nirhauma, joka tikattu
Kesto yhteensä: 03:00 h
Vuoto: 350 g
Kaikki eteni loppujen lopuksi niin nopeasti ettei paljon kerrottavaa ole.

Epa, isoveli J ja neiti S 2 vkoa 6 vrk
 
Kiitos synnytyskertomuksista! Hurjaltahan tuo synnyttäminen kuulostaa (ja tänään kävin vielä yhden kaverinkin synnytyskertomusta kuuntelemassa/viikon vanhaa vauvaa katsomassa), mitenhän sitä itse uskaltaa lähteä sitten kun tosipaikka tulee :D Vähän on alkanut tulemaan sellaista lopun jännitystä tähän.. Ihan liian helpolla pääsin viime kerralla kyllä, voi että jos joku voisi taata minulle yhtä helpon synnytyksen tällekin kertaa..
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Täällä on kelloteltu 3 tuntia jo, mutta ei ole lähdetty vielä.. N. 6- 10min välit on olleet lähes koko ajan, mutta venähtää aina väli hetkeksi kun meinaan että kohta soittelen. Yksittäiset supistukset on sen 45-60sek olleet kokoajan, mutta mietityttää liekö tarpeeksi kipeitä.. Tässä kuitenkin hyvin pystytty pötköttelemään vaan, 1g panadolia vedin pari h sitten.. Nyt taas venähti väli kun just ajattelin että kyllä 3h kellottelu nyt jo ois tarpeeks.. Kyllä mä tunnin sisään jo soitan jos ei mene ohi, nopeammin tietty jos tuntuu että kipeytyy tai tihenee.. Hyvää yötä! :)
 
katos vaan täällähän oli tämä yleinen elokuistenkin pino!:) ja vertaisen tukea näemmä roppakaupalla! Mikähän näitä -13 vauvoja oikein viivyttää??

Juu ja valitusta heti tiedossa...

Kyllä ottaa päähän... illalla alkoi supistelemaan pienen kivun kanssa enemmän ja vähemmän säännöllisesti, vatsakin tyhjeni jonkun verran. KOKO yön supisteli kipeähkösti, ja ne prkl loppu 05.00

ompahan sit maattu sängyssä valveilla koko yö...

on ihan lannistunut olo... onko mun kroppa unohtanu mitä pitikään tehdä... alkaa oikeesti huumorintaju olla ihan loppu

muoks muuten mäkään en ole koskaan olut näin pitkällä raskaudessa...

1. meni vedet 38+1
2. tihkutti vettä + supistukset alkoi 39+1
3. sponttaanit supistukset 40+0
4. spontaanit supistukset 39+5


ÄssÄ 41+1
 
Viimeksi muokattu:
Ässä5llekin voimia <3

Mulla vähän sama. Supisti koko yön, vajaa viideltä aamulla 3min väleinkin pari mutta teho meni niin laimeaksi (ja välissä nukuinkin 2h vaikka suppareita tulikin) että enpä edes synnärille soitellut sitten. Yhdessä kasassa ollaan ja nyt aamusta ei suppareitakaan taas näy.

Viimeksi suppaili 3pv ennen tositoimia (ja tyttö tuli rv 40+1), saas nähdä miten nyt. Kyllä mä vakaasti olen sitä mieltä ettei montaa päivää mene enää kuitenkaan.

rv 40+2 (en oo ikinä ollu näin pitkää raskaana :D hehheh..)
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Hallittu kaaos en ole minäkään ollut koskaan näin kauan raskaana =) ja sentään neljäs lapsi kyseessä. Sanoinkin aamulla tarhassa, kun päivittelivät "eteenkö vieläkään" ole jakautunut, että se reikä mistä vauvan pitäisi tulla ulos on kasvanut umpeen ; ) ja vauva ei tiedä että tarkoitettiin vuotta 2013 eikä 2014.
Toissa yönä supisteli 2,5 tuntia, viime yönä ei sitten niin mitään...itsestä tuntuu että maha oikeasti räjähtää kohta, on aivan ylipinkeä koko pötsi.

Tänään siis neuvolaan klo 10.15
Kerttu ja sintti 40+3
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Neuvolasta kotiuduttu. Eipä mitään uutta. Terkan mielestä vauva laskeutunut entistäkin alemmas ja edelleen tietysti kiinnittynyt. Vauvan sydänäänet olivat hyvät ja kaikki muutenkin ok! Ainoa, että itsellä verenpaineet taas alkaneet kohota niihin "normaaliolosuhteiden" lukemiin, muttei terkka siitäkään ollut huolissaan.. No, ti 3.9. seuraava neuvola ja loppuviikosta pitäisi tulla kutsua yliaikaiskontrolliin, jos ei ennen sitä itse ymmärrä tulla ulos :)

40+1
 
Elokuisille vauvoille on selkeesti laitettu jotkut tulpat ulosmenoaukoille, ettei tulla liian keskeneräisinä tähän maailmaan :D Mä täällä käyn lukemassa, miten teillä täällä menee ja elän hengessä mukana jännittäviä viimehetkiä. Oli se vaan semmosta aikaa venailla, millon minkäkin oireen kanssa ja millon ilman. Ärsyttää, pelottaa, ahdistaa, masentaa, ihan kaikkea. Mutta väistämätön on edessä, eli synnytys TULEE kyllä!

Ja nyt 5vrk ikäisen 42+0 syntyneen tyttövauvan äitinä voin sanoa, että tämän helpompaa vauvaa en olisi voinut kuvitellakaan. Niska on jäntevä, lämmönsäätely toimii, kohdistaa katsetta kasvoihin ja silmiin, jopa kirkkaisiin väreihin, näyttää selkeästi nälkänsä, syö hyvällä halulla ja kunnolla kerralla. Pissaa ja kakkaa tulee, ei kellastumista, ei juurikaan pulauttele, eikä huuda syyttä (toistaiseksi). Jaksaa seurustella varsinkin aamupäivisin ja etenkin iskän kanssa (äiti varmaan haisee liikaa maidolle, niin heti alkaa hamuaminen). Nukkuukin reippaita pätkiä, vaikka mistään rytmistä ei kyllä voi tietenkään vielä puhua :D

Mä en sen sijaan ole osannut nukkua oikein, kun jotenkin en koe nälkää enkä väsymystä vaan onnellisuutta siitä, että en enää ole raskaana ja meillä on noin reipas vauva! Eiköhän se tästä korjaudu sekin... Tissit on myös ihan superkovilla, rasvaa, villavaatteita ja ilmakylpyjä vuorotellaan. Pakko kohta hankkia vielä isommat liivit, kun kaikki tuntuu painavan ja pakkaavan kovia kohtia. Onneksi on yksi imetystoppi, jossa pehmeä tuki.

Tätä siis teillekin luvassa, ja aika pian vielä :)

Pippurihäntä

PH
 
Täälläkin tänään neuvolassa käyty, eikä mitään erikoista. Vauvan pää keikkuu ylhäällä, varmaan synn.yhteydessä sitten laskeutuu.. Muutoin kaikki ok....paitsi synnyttämään olisi jo halu! :D
Taloa taas siivottu, vuodevaatteet puisteltu, imuroitu sängyt, vaatekaapit ym..lenkkiä tehty, eikä kyllä supistele! Noh, elo jatkuu kuten ennenkin, jospa tää vauva joskus sylissä olisi! :)
Ensvkolle uus nla, sittem laittaa lähetteen yliaikais kontrolliin sairaalaan, jos vielä kasassa oon. Nlantäti meinas että en varmaan enään tuu, mutta mistä sitä tietää vaikka vielä 2viikon päästä lenkkeillään ja siivotaan hullun lailla! :D :D
 
Muutamaa satunnaista harkkasupparia lukuunottamatta ei häppeninkiä toissayön jälkeen. Blaah. Alapää ja alavatsa hellänä ja jomottelee vaimeasti melkein kokoajan, joten kyllä se toissayö selvästi jotain teki mutta jäi homma puolitiehen -.- Alkaa puuduttaa nyt vähän tämä odottelu vaikka toisaalta taas eipä ne tiedossa olevat kivut ja muut kyllä kamalasti houkuttele nekään. Väsyttää kun sitä on kuitenkin vähän valmiustilassa kokoajan ja liikkuminen ja oleminen on sen verran tuskaisaa muutenkin. Ei tule pitkät kävelylenkit tmv kysymykseenkään mahankiristelyiden ja lihaskipujen takia vaikka sellaisella saisi kyllä pään tuuletettua oikein hyvin juuri nyt. Jotain tekemistä pitää nyt keksiä kyllä.

rv 40+3
 
Nyt vihdoinkin pääsen päivittelemään tähän ketjuun! Mulla ei jostain syystä pysty puhelimella kirjottelee viestejä tänne reggautuneena (lumia 520), onko muilla samaa ongelmaa? Ärsyttää, kun puhelimella tätä kuitenkin enimmäkseen käytän, enkä sitten voi kommentoida tai kertoa kuulumisia vaikka tahtoisin. Joka päivä olen kuitenkin tätä ketjua seuraillut ja jakanut loppuraskauden turhautumiset, jomotukset ja muut tuntemiset teidän kanssanne. :)

Mutta sitten asiaan. Meille syntyi vihdoin poika rv 40+6 lauantaina 24.8. klo 11:27! Mitat olivat melko komeat, ainakin esikoiseen nähden: 3910 g, 54 cm ja py 37,5 cm. (Esikoinen rv 41+3: 3360 g / 49 cm / 33 cm.)

Synnytys meni ihan hyvin, vaikka olikin tosi rankka kokemus! Kesto oli yht. n. 7 h (samaa luokkaa kuin esikoisella), ehdin saada kaks annosta epiduraalia (esikoisesta sain yhden) ja ponnistusvaihe oli n. 25 min (esikoisella ~ 50 min). Pojan ison koon vuoksi jouduttiin tekemään tosi iso episiotomia ja lisäksi tuli 1. asteen repeämiä useampia ympäriinsä. Olen kuitenkin onnellinen, etten revennyt tällä kertaa peräsuoleen asti, viimeksi pelkkä istuminenkin sattui vielä yli kk synnytyksestä!

Ponnistusvaihe oli koko touhussa hirveintä, en vaan uskaltanut (taaskaan) ponnistaa kipua kohti ja siksi se pitkittyi... Niille ketkä ei oo vielä synnyttänyt: kannattaa vaan puskea täysillä sillon kun kätilö käskee vaikka kuinka olis epätoivonen olo ja sattuis, silleen se vauva on nopeemmin ulkona ja koko homma on ohi! Vaikka olin etukäteen pelänny ja nimenomaan toivonu, ettei epparia tehtäis ellei se ole aivan välttämätöntä, niin siinä vaiheessa kun se tehtiin, oli kyllä iso helpotus, kun tiesin, että silleen saadaan vauva nopeemmin ulos ja sietämätön kipu edes vähän hellittämään!

Nyt ei kyllä vieläkään istuta ja muutenkin olo on sekä henkisesti että fyysisesti niin rikki kuin olla ja voi. Silti se on sen arvosta ja pieni tuhisija (ja tissitakiainen ja sinappitykki) sulattaa meidän kaikkien sydämet. <3 nopeasti kaikki raskauden (ja synnytyksen ja lapsivuodeajan) vaivat kuitenki unohtaa. :)

Synnytin siis Naistenklinikalla ja palvelu synnytysosastolla oli hyvää ja ystävällistä. Sillon ku tultii, ei ollu kauhee ruuhka, mut nopeesti sinne tuli vissii lisää väkeä... Oltii sairaalassa vaan kaks yötä (viimeks kuusi) ja ekan yön sain nukkua ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Seuraavaksi yöksi mulle tuli huonekaveri ja sitten maanantaiaamuna synnyttäneitä oli osastolle ihan jonoksi asti. Siks musta tuntui, että meidät vaan tuupattiin ulos sieltä mahollisimman nopeesti, vaikka toipuminen on täysin kesken ja imetys ihan hakusessa jne... Mutta toisaalta oli kyllä ihana tulla kotiin, ainut mitä jäin oikeestaan kaipaamaan sairaalasta, on sähkösänky. :D jokanen päivä on edellistään parempi ja pikkumies entistäkin suloisempi. <3

mamimam ja poju (kohta) 4 vrk
 

Yhteistyössä