Toggle sidebar

Elokuu 2006

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sitrus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

sitrus

Vieras
Moikkis,

olisko täällä muita odotus-puolelta tuttuja elomammoja vai enkö vain löytänyt ketjua? Mitä teille kuuluu?

Meidän tyttö syntyi siis ke 9.8. (50cm, 3660g) ja tultiin kotiin saman viikon perjantaina. Viime viikko meni aika lailla "sumussa", imetyksen kanssa oli tosi vaikeeta, nännit verillä ja rintoja pakotti. Imetyksen hankaluus yllätti mut täysin, en edes ollut ajatellut että siinä voisi olla jotain opettelua.. tissi suuhun vaan... joopa joo. Nyt on onneksi alkanut se homma sujua vähän paremmin ja me ollaan ekaa päivää kotona kahdestaan kotona tytön kanssa, mies palasi tänään töihin isyysvapaan jälkeen.

Muuten kaikki on mennyt mukavasti, vauva pyöristyy ihanasti ja jaksaa jo pari minuuttia seurustellakin syömisen ja nukkumisen välillä. Parhaiten hän kyllä viihtyy rinnalla, jossa voi torkkua monta tuntia putkeen. Ollaan myös nukuttu yllättävän hyvin koko perhe, useampana yönä jopa yksi 4 tunnin jakso.

Mukavaa viikkoa!

sitrus ja typykkä 12 pv

 
Täällä ollaan!

Poika syntyi tiistaina, eli viikon verran ollaan tässä harjoiteltu uutta elämää. Ja harjoittelua riittää, moni asia on yllättänyt. Onneks maitoa riittää ja poika syö hyvin, mutta imetys kyllä ihmetyttää. Poika viihtyis tissillä ihan koko ajan, eikä oikein nuku muualle. Yöllä nukutaan korkeintaan kolmen, neljän tunnin pätkissä, mutta yleensä lyhyempiä pätkiä. Ja tissiä tahtoo joka välissä!

Eli vähän väsyttää ja koko ajan mietityttää että onkohan kaikki hyvin ja osataankohan me hoitaa oikein jne.. Mutta poika on aivan ihana, päivät kuluu ihan kivasti sitä ihmetellessä. Mies on onneks vielä kolme viikkoa kotona ja hoitaa tosi paljon, mä sitten keskityn imettämään.

Nyt pitää mennä itsekin nukkumaan, kun vauva nukkuu.

Kirjoitelkaahan muutkin miten teillä menee!
 
Kiva kun Sitrus perusti tän ketjun.Meillä poika jo siis 8viikkoinen ja täytyy sanoa et vaikka on jo kolmas niin tuntuu kuin ensimmäistä hoitais kun edellisestä on jo 9vuotta.
Meillä ei vieläkään nukuta öisin kuin 3-4 tuntia max.Tällä meidän pojalla on aika pahoja ilmavaivoja joihin ei tunnu auttavan mikään.Olen kokeillut cuplatonia ja niitä maitohappobakteereja mutta ei tunnu auttavan.Mun ensimmäisellä oli kans mutta sillä loppu jo 7 viikon jälkeen huudot.Et onko kellään tietoa mikä vois auttaa.Vyöhyketerapia kuulemma vois auttaa mutta minkähän hintaista.
Jos teillä nännit kipeinä ja vuotavat verta niin apteekista saa sellaista rasvaa kuin lansinoh jota voi laittaa myös vauvan peppuun.Se haisee pahalle mutta on tosi hyvä rasva.Eikä sitä tarvitse huuhtoa pois ennen imetystä.
Nyt täytyy mennä kun kutsu käy.
 
Ihanaa että vertaistuki jatkuu tällä puolella! :))

Meidän Touho nyt 15 päivää vanha. Imetys ihmetyttää täälläkin. Välillä tuntuu että maitoa suihkuaa rinnoista ja välillä tuntuu että pojalle saisi olla Tuttelia antamassa kun mikään ei tunnu riittävän. Rinnanpäät todella kipeät ajoittain. Eilen sain ne kohtalaiseen kuntoon kun ekaksi rasvasin Bepanthenilla ja kun se oli imeytynyt jatkoin Lansinohilla. Ja annoin kuivua "tuulessa" eli kävelin kotona rinnat paljaana. Vähäsen rivon näköistä kaiketikin mutta ei tuo mies ainakaan kieltänyt. Kai tämä tästä vaikka pojan imuote onkin niin voimakas että on itselleenkin saanut huuleen rakkulan.

Viime yö ja tämä aamu huudettiin suoraa huutoa. Mikään muu kuin tissillä olo ei tuntunut auttavan ja sitten kun nännit verillä niin kierre on valmis. En pysty kestämään sitä imukipua neljää tuntia vaikka hän tissillä viihtyisikin. Toivottavasti on nyt päikkäreiltä herättyään paremmalla tuulella.

Vauva-arki! Tätä tää sitten on! Kälyni sanoja lainatakseni kyllä ihminen sitten on hullu kun tähän leikkiin vapaaehtoisesti ryhtyy. Mut on hän silti todella ihana =D
 
Sitrukselle kiitokset ketjun aloittamisesta! Olen jo kaipaillutkin tätä, mutta yrittänyt kärsivällisesti odottaa että elokuulaiset jakautuisivat oikein urakalla.

Meillä on tyttö nyt reilu kolme viikkoa ja tuntuu että koskahan siihen rutiiniin oikein pääsee?!? Joka päivä ja ilta on kuitenkin aina vähän erilainen ja minä kun niin toivoisin jotain ennustettavuutta ja rytmiä tähän touhuun. Imetys meillä sujuu ihan hyvin kai, mitä nyt välillä tyttö saa niitä ns. rintaraivareita, enkä aina osaa tulkita että mikä niihin on syynä. Ehkä se, että välillä maitoa tulee liian hitaasti ja välillä suihkuaa liikaa tai sitten jotain ihan muuta. Yhtenä iltana on ollaan turvauduttu korvikkeeseen (20ml), kun tyttö vaan huusi eikä mikään auttanut. Yöt meillä nukutaan n.2-3 syötöllä, pisin väli on 4 tuntia, mutta ei joka yö.

Ihan samaa ajattelin aiemmin kuin sitrus, että mikäs tuossa imettämisessä niin ihmeellistä, mutta eipä tuo niin yksinkertaista ollutkaan. Mulla tuli aluksi maitoa maidonkerääjään niin, että sain joka päivä n. 60ml pulloon varastoon, mutta nyt se on loppu. Tuntuu, että ylimääräistä ei enää tule. Pelottaa hieman, että tuleeko riittävyyden kanssa vielä ongelmia...toisaalta tällä asialla voi stressata itsensä vielä hengiltä jos siihen kelkkaan lähtee!

Suoraan sanoen väsyttää, ahdistaa ja masentaa ajoittain tosi paljon, mutta olihan se oletettavissa! Odotan niin sitä, että saisi tytöltä jotain positiivista palautetta, jonka voimalla jaksaisi. Joopa joo, taidan lopettaa ettei mene ihan synkistelyksi.
 
Heissan,

kiitän myöskin Sitrusta ketjun perustamisesta! Ja onnea kaikille vielä nyyteistä:)

Eikö ole ihmeellistä tämä vauva-arki. Me ollaan oltu nyt 3,5 viikkoa "perhe". Wau. Kuulostaa ihanalta, mutta on se totuudella toinenkin puoli: Onerva, muakin ahdistaa, väsyttää, kitisen kaikesta miehelle ja itkeskelen tämän tästä, etten jaksa.. Meillä imetys sujuu hyvin, nännit on parantuneet aloituksesta (olihan se kamalaa sekin kipu!) ja tyttö syö hanakasti. Mutta yhtä hanakasti kun se syö, lähes yhtä paljon se pulauttaa pois. Joskus nätisti pitkin leukaa ja kaulaa, joskus komean kaaren kanssa. Ja eiku aloita uudelleen. Tyttö oli syntyjään "pieni", ja kasvu edelleen vähäistä. Menee kuitenkin käyrillä syntymäpainoonsa nähden, mutta silti huolettaa. Maitoa ainakin riittää (sitä kertyy myös kerääjällä n.120-160ml päivässä), joten korvikkeet olen jättänyt ajatuksista. Olen kyllä kuullut naapurilta, että heidän koliikki-itku loppui siihen, kun hän oli antanut pojalleen korviketta. Sillä olikin ollut vain nälkä, eikä äidinmaito ollut riittänyt. Mutta ei tuo meidän tyttö varmaan kovastikaan itke - silloin tällöin kun on nälkä tai väsy. Se väsyitku on kaikista raskain (en kyllä tunnista sitä muusta kuin vain siitä, ettei tissi sitä taltuta). Menee monesti puolikin tuntia, että rauhotuu olkapäälle tai tissien väliin nukkumaan. Yöt meillä nukutaan tätä nykyään 4h pätkissä. Alussa syötin tiheämpään kun ryntäsin joka ähinästä syöttämään. Tyttö pungertaa ja puhisee hirveästi nukkuessaankin - jopa niin paljon, että jouduimme siirtämään sen toiseen huoneeseen nukkumaan! Tosin huoneiden ovet on auki ja ovien välissä 2metriä, että ei se kaukana ole, mutta sen verran, että vanhemmat saa nukuttua paremmin.

Muistattekos kun keskustelimme kovasti odotuspuolella siidereistä ja viinilaseista? Kuis teillä on niiden kans käyny?

Meillä kävi niin, että join yhden saunaoluen (ykkösen) ja imetin noin tunti sen päälle. Tyttö itki suoraa huutoa illan, kun vatsassa kiersi ilmaa... Että se siitä kuplivasta juomasta. Viiniä olen maistellut vähän, silloin kun olen olettanut tytön alkaneen ensimmäisille 4h yöunille. Ongelma vain siinä illanvietossa on se, että kun tyttö laittaa nukkuun, on äidinki pakko laittaa. Muuten ei jaksa. Eli.. pidempiä yöunia odotellessa:)

On tosi ihana kun tämä ketju on perustettu!!! Vertaistukea ainakin täällä suunnalla kaivataan!!! Se rauhoittaa kummasti kun kuulee muidenkin painivan samojen ongelmien kanssa - vaikka tietty en toivo kenellekään ongelmia!

Uh, sohvalta kuului parkaisu ja kohta pitää neuvolaanki lähteä kävelemään. Meillä on tarkistuspunnitus. Viime viikolla tyttö painoi 3120g (syntymäpaino 2780g). Ihan jänittää sinne meno.

Miten teillä on vauvelit lähteny kasvamaan?

Hobitti & toukka 3,5viikkoa
 
Hobitti: Meillä ollut kotiintulosta lähtien jääkaapissa kuoharipullo odottamassa että päästäisiin juhlistamaan pojan syntymää. Eipä ole tullut avettua kun tuntuu siltä et niin äiti kuin isäkin kaatuu suorilta jaloilta jos cavaa vähän nautiskelisi. Yhden siiderin kuitenkin tuhosin saunan päälle yks ilta kun vaavi oli juuri syötetty ja yöunillaan. Maistui makoisalta!!! :)))

Tuo toukan painohan vaikuttaa ihan hyvältä! Me käytiin viime torstaina punnituksessa (11pv) eikä Touho ollut saanut edes syntymäpainoaan takaisin. Terkkari sanoi vain että kaksi viikkoisella syntymäpaino pitäisi olla taas saavutettu mutta mitään kontrollia ei määrännyt. ENsi viikon tiistaina vasta tulee lastenneuvolan terkkari käymään ja mahtaako hänkään punnita pikku kaveria...

Imetys sujuu niin ja näin! Poika syö minimissään puoli tuntia ja sitten puolen tunnin kuluttua taas puoli tuntia. TUntuu että mulla ei riitä maito. Maidonkerääjän ostin mutta paria tippaa enempää en ole siihen saanut. Käsin lypsämällä pari kertaa sellaiset 20ml varastoon kylläkin. No jos poika huutaa niin Tuttelia nassúun vain - pitäähän sitä vauvan ruokaa saada.

Palaillaan!
 
Moi,

meidän typykkä viihtyy rinnalla tuntitolkulla. Epäilin myös maidon riittävyyttä, mutta tyttö oli saavuttanut syntymäpainon 9 pv:n iässä, eli kai se riittää. Me myös ollaan annettu kerran päivässä 'varmuuden vuoksi' yksi annos tuttelia, joka uppoaa nopeasti neitokaiseen. Ahmatti :). Jotenkin tuntuu tosi vaikealta osata arvioida miten paljon ruokaa vauva tarvitsee jne, vaikka tokihan hän syö sen verran kun tarvitsee eli ei pidä säästellä rinnan eikä tuttelin kanssa. Voisi tietysti lypsää rintamaitoa talteen, mutta kun vauva on melkein koko ajan rinnalla, ei oikein jaksa käyttää niitä vapaahetkiä lypsämiseen.

Ja taas mua kutsutaan! Palataan!
 
Heippa kaikille!
Minäkin kerkesin jo kaipailemaan muita elokuulaisia joten kiitokset aloittajalle. Meidän pikkuinen on huomenna 3 viikon ikäinen ja tuntuu että on nyt jo kasvanut hirmuisesti. Viikon ikäisenä oli syntymäpaino ohitettu. Nyt ei oo painosta tietoa kun seuraava neuvola vasta 4 viikon ikäisenä. Onko teillä muilla noin pitkä väli? Meillä nukutaan yöt hyvin, 2 herätystä ja 4 tunnin pätkissä. Päivät vauva syö ja nukkuu ja iltasella on 2 tunnin seurustelujakso. Imetys sujuu ihan mukavasti tosin jonain päivinä maito oikein suihkuaa ja seuraavana päivänä ei tuu mitään joten joudun turvautumaan korvikkeisiin. Onneksi vauva syö pullosta ihan mielellään. Miten teillä sujuu d-vitamiinien anto? Meillä suurin osa tulee aina takaisin, ei kait oikein maistu...
Voimia kaikille!
 
Ihana kuulla teidän kaikkien kuulumisia, ja huomata että muillakin on samoja mietteitä.

Meidän poika on nyt tasan viikon vanha, ja vielä on vähän nämä jutut hakusessa. Eilen kävin neuvolantäti, ja syntymäpainosta ollaan menty ohi jo sadalla grammalla! Se helpotti suuresti, sillä nyt voin tosiaan uskoa että maitoa riittää.

Itse stressasin etukäteen tuosta imetyksestä tosi paljon, sillä haluan että imetys onnistuu. Vaikka mielestäni olin hankkinut paljon tietoa etukäteen, niin silti imetys yllätti. Miten voi pieni vauva viihtyä rinnalla niin paljon, tuleeko sieltä yhtään mitään? Ja miten MINÄ jaksan tätä jatkuvaa rinnalla olemista, kun univelkakin vaan kasvaa ja kasvaa, eikä mieskään ole kotona kuin muutaman viikon. Korviketta en halua antaa, sillä tuntuu että sitä sitten tulisi annettua vaan enemmän ja enemmän, imetyksestä tulisi vaikeampaa kun maitoa ei olisi enää tarpeeksi ja luovuttaisin kokonaan. Tällä hetkellä poika kuitenkin kasvaa loistavasti eikä itkeskele juurikaan, joten kai tämä tästä. Muuten, ei mullakaan maidonkerääjään tuu kun pari tippaa ja pumpattuakin saan ehkä 20ml kerralla.

Kuinka pian ootte poistuneet kotoa vauvan kanssa? Ollaan me käyty ulkona vaunuttelemassa jo monta kertaa (poika nukahtaa aina ja nukkuu pitkään), mutta koska uskalletaan ihmisten ilmoille? Mietin vain, kun lauantaina olisi sellainen kestovaippa-tapahtuma jonne haluaisin, mutta uskaltaako 1,5-viikkoisen kanssa lähteä? Vai olenko hysteerinen?

Tuntuu että maalaisjärki (ja muukin älyllinen toiminta) on multa täysin kadoksissa. Aloitan lauseita ja unohdan kesken kaiken mitä olin sanomassa, eikä mitkään asiat pysy päässä. Hyvä jos hesarin lukemiseen pystyy keskittymään.

Pompula, meillä oli eka neuvola eilen, ja loppuviikosta mennään jo uudestaan, sitten ilmeisesti kuukauden iässä. Eli ilmeisesti aika samanlainen väli.

Nyt alkaa tämän äipän nettiaika olla ohi kun tuolla heräillään. Jaksamisia kaikille.
 
Minkä merkkistä korviketta olette pikkuisille antaneet? Onko niissä jotain eroja?
Nipsu; me käytiin ekan kerran kauppakeskuksessa kun tyttö oli 2 viikkoa vanha, aloitettiin varovasti tunnin pituisella reissulla. Nyt ollaan käyty jo muutaman kerran kaupassa ym. Ihan hyvin on sujunu... Mulla oli pullossa mukana maitoa ettei tarvinnu etsiä imetyspaikkaa.
Niin ja sit tohon unohteluun, se on ihan normaalia. Puhutaan synnytyksen jälkeisestä dementiasta. Mulla sama homma. Meen alakertaan ja kun pääsen portaat alas en enää muista mitä olin hakemassa. Ja lauseet jää kans välillä kesken... Miehellä on kyllä hauskaa ku oon aina ennen ollu meistä kahdesta se jolla on hyvä muisti. ;)
 
Moi!

Mäkin ilmoittaudun tälle puolelle, kiitoksia tosiaan ketjun aloittajalle! Kiva kuulla että muillakin on samoja mietteitä kuin itsellä, unen ja syöttämisen määrästä, maidon riittämisestä ym., ja että muillakin on samoja fiiliksiä että ei tää ihan pelkkää ruusunpunaista onnea ole vaikka vauva onkin tosi ihana.

Meillä tyttö on nyt siis päivää vaille kaksi viikkoa vanha, ja viime päivät on menneet sellaisella rytmillä, että lapsella on kolme pitempää unijaksoa (3-4 tuntia) vuorokaudessa, yksi päivällä ja kaksi yöllä, noin puolesta yöstä eteenpäin. Eli unta ollaan saatu ihan yllättävän hyvin. Muuten neiti on kyllä hereillä, syö ja tillittelee vanhempiaan. Musta se on aika yllättävää, luulin että vastasyntyneet nukkuu koko ajan mutta tämä kyllä tuntuu valvovan puolet vuorokaudesta. Syömään tyttö haluaa hereillä ollessaa´n noin tunnin välein, massuttaa kerralla 15-50 minuuttia. Annoimme alussa lisämaitoa koska tottui siihen synnärillä (eivät neuvoneet imetyksessä, prrrkl!) Mutta nyt ei olla enää yli viikkoon tarvittu. Niistä lisämaitomerkeistä muuten sen verran, että Tutteli aiheuttaa kuulemma herkemmin ilmavaivoja kuin Nan, mikä meillä ei vatsanväänteitä kyllä aiheuttanut. Ja NKL:llä annettiin jotain apteekista saatavaa peptidi(?)-vastiketta, joka on kaikista vatsaystävällisintä mutta maksaa tosi paljon, tyyliin 20e purkki jauhetta josta saa joitakin litroja.

Mä olen käyttänyt imettäessä rintakumeja, suosittelivat niitä jo synnärillä kun mulla on ilmeisesti matalat rinnanpäät. Olen siis välttynyt kipeiltä nänneiltä mutta onhan siinä kumien putsauksessa oma vaivansa. Oletteko muuten antaneet vauvalle huvituttia? Me ollaan annettu, se pitää tytön rauhallisena imetysten välit ja vaunulenkillä jos rupeaa kitisyttämään. Neuvolan terkkarin mukaan se on ihan ok, vaikka kaikki i´metysoppaat siitä(kin) syyllistävät... Vaunuitu ollaan joka päivä kun savutilanne sen vaan on sallinut. NKL:llä sanoivat, että kesävauvan kanssa voi ulkoilla niin paljon kuin haluaa, ja neuvolassa sanoivat että kauppaan ym. ihmisten ilmoille voi myös mennä kun vauva köllöttää omissa vaunuissa ja itse puhdistaa aina kätensä ennen kuin koskee vauvaan. Eli me ei olla siitä stressiä otettu.

Oltiin tänään neuvolassa ja kaikki oli kunnossa, paino on ollut synnäriltä lähdettyä nousussa, oli nyt 3775g kun syntymäpaino oli 3825g, pituus 52cm (syntyessä 48cm) ja pipo 37,5cm (syntyessä 35cm). Seuraavan kerran mennään jo ensi viikolla, terkkari haluaa varmistaa että syntymäpaino on saavutettu.

Mies menee ensi viikolla töihin ja oon kyllä aika kauhuissani miten pärjään yksinäni, vaikka kaikki on hyvin mennytkin. Vauva kun tosiaan on paljon hereillä eli pitää olla sylissä melkein koko ajan, en raaski jättää yksin koppaan hihkumaan. No, huomenna pitää kokeilla sitteriä jos viihtyisi siinä, ja yhdet kaverit lupasivat rintarepun lainaksi, siitäkin voi olla apua. Täytyy muuten todeta, että vaikka aikomuksena oli kestoilla osittain, ei mulla kyllä energiaa riitä vielä niidenkin kanssa pelaamiseen.

Jaksamista kaikille!

ps. Join lasin kuoharia synnäriltä palattuani ja olen juonut muutamia lasillisia viiniä ruuan kanssa vaikka syöttöön olisi vähemmän kuin pari tuntia. Eipä ole tuntunut vauvaa haittaavan, mutta tiedä tuota sitten...
 
Hei vaan kaikille!

Mukavaa kun on ketju perustettu tännekin niin voi taas kuulumisia lukea.

Meillä vauva-arki on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle. Syötöt on n.3-3,5 tunnin välein nyt ja yölläkin saisi nukuttua 3 tuntia jos vaan heti pääsisi jatkamaan unia. Olen ottanut käyttöön sairaalasta saadun neuvon, että 3 aikaan yöllä kun tyttö herää syömään en vaihda hänelle vaippaa. En ole huomannut, että pylly aamulla punottaisi vaikka olisi kakatkin tulleet.
Joudun myös käyttämään rintakumia kuten Johannako se myös kertoi. Sairaalassa suosittelivat niitä kun on matalat rinnanpäät ja niillä imetys lähti hyvin käyntiin. Kerääjä saa olla aina toisessa rinnassa ja tuntuu, että maito välillä suihkuaa vauvan suuhun. Pieniä Minigrip- pusseja on pakastin jo pullollaan kun maitoa tulee niin paljon. Hyvä niin.

Me ollaan käyty ulkoilemassa melkein päivittäin mutta ei olla vielä menty kaupiolle vauvan kanssa. Itse olen hoitanut kauppareissut ja mies on jäänyt kotiin vauvan kanssa. Menen ihan mielellään vähän tuulettumaan ihmisten ilmoille. Kunhan vauvalle tulee painoa enemmän niin mennään sitten yhdessä kauppaan.

Syntymäpaino saavutettiin 10 päivän iässä ja 2 viikkoisneuvolassa painoa oli jo 2785g. Hyvin tyttö on syönyt. Välillä saa vissiin niitä rintaraivareita kun ärisee ja heiluttelee päätään kummasti.

Jaksamisia kaikille etenkin yösyöttöihin. Luin jostain, että 3-6 kuukauden iässä yösyötön jäävät pois.

Ali71 ja pikku-iita (16 pv)
 
Tulin tänne puolelle hieman vakoilemaan ja lukaisemaan vauva-arjesta.. Vielä synnytystä odottelen ja luulen, että fiksuinta onkin nyt vaan levätä, levätä ja levätä.

Jaksamista kovasti kaikille :) Toivottavasti minäkin pian pääsen tänne puolelle..
 
Heippa,

onpas kiva lukea teidän kuulumisia! Käytiin tänään neuvolassa ja kaikki ok, paitsi paino voisi nousta vähän nopeammin, joten sain ohjeen tarjota enemmän korviketta. Seuraava neuvola on viikon päästä, kai juuri tuon painon seuraamisen vuoksi.
Tytön pipoa mitattaessa (hän oli nakuna mun sylissä) hän pissasi ja kakkasi hienosti lattialle ja mun housuille ja kengille :D. Olin juuri aikaisemmin kysynyt th:lta mikä on vauvan normaalin löysän kakan ja ripulikakan ero... kuulema oli ihan normaalia kakkaa :D.
Oletteko muuten itse uskaltautuneet puntarille? Mun oli tarkoitus käydä vaa'alla neuvolassa mutta unohdin sen siinä haisevien sattumusten tiimellyksessä... Maha on hävinnyt aika tehokkaasti, vaikka on se 'löysempi' kuin aikaisemmin, eikä mulle vielä mahdu entiset housut :(. Pari hametta menee onneksi kuitenkin.
Mitä D-vitamiinia annatte vauvalle? Me ostettiin jekovitia, eilinen eka annos upposi jotenkuten vaikka suu meni kovasti mutrulle.
Me ollaan käytetty sekä kestovaippoja että kertakäyttövaippoja, jälkimmäisiä erityisesti yöllä kun ne ei tunnu niin märiltä. Kestovaipoista vaan kakka tursuaa helposti lahkeista ulos ja menee kaikki vaatteet vaihtoon saman tien, eli taitaa olla vielä meidän vaipanasettelutekniikassa parantamisen varaa :).

Joku tuolla öhisee kutsuvasti, täytyy mennä hoivailemaan.

Jaksamista öihin ja mukavia päiviä!

sitrus&typsyliini 2vkoa

 
Kiitoksia tosiaan Sitrukselle avauksesta. Minäkin ilmottaudun nyt vihdoin tälle puolelle. Poikamme on nyt jo kaksi viikkoa vanha ja arki alkaa pikkuisen jo rutinoitua.

Mullakin oli aluksi rinnat todella kipeät ja vauvalla syötön jälkeen naama veressä. Meinasi iskeä uskon puute ja kävin jo kaupassa ostamassa kassillisen korviketta. Lansinoh, rintakumit ja ilmakylvyt onneksi auttoi ja nyt imetys sujuu jo ongelmitta. Maitoa tulee aika reippaasti ja se alkaa valumaan heti kun joku edes mainitsee sanan vauva. :)

Olkaa onnellisia, jos saatte nukkua putkeen kolmekin tuntia yössä. Meidän vauva on oikea ahmatti ja haluaa syödä vähintään parin tunnin välein. Ja jos ei ole nälkä, niin sitten huudetaan kakka housussa. Ilmavaivojakin on ollut vähän. Nyt on kokeilussa Cuplaton ja Rela -tipat, toivottavasti auttavat.

Vauva on aika iso ja paino lähti nousuun jo muutama päivä syntymän jälkeen ja on nyt jo reippaasti yli syntymäpainon. Eilen oltiin neuvolassa ja painoa oli tullut 180 g viikossa. Onpa ainakin hyvä tietää, että pikku mies kasvaa hyvin eikä imuttele rinnalla ihan huvikseen vaan.

Onko täällä muita, jotka saivat vauvan keisarinleikkauksella? Miten olette parantuneet? Minä alan olla nyt jo hyvässä kunnossa enkä millään jaksaisi odottaa enää toista kahta viikkoa, että saan alkaa nostella muutakin kuin vauvaa. Elämä tuntuu eika rajoittuneelta, kun en yksinäni voi oikein vauvan kanssa minnekään lähteä ja mieskin palasi jo töihin. Tai voisihan sitä lähteä, jos kantaisin vauvan turvakaukalon ja vauvan erikseen, mutta se alkaa mennä jo aika monimutkaiseksi. Muuten onneksi olo on ihmeen hyvä. Pari itkukohtausta olen saanut, mutta siinä kaikki. Enemmänkin olen yllättynyt, että kuinka hyvin kaikki on mennyt ja kuinka rakkaalta vauva tuntuu. Väsyttää kyllä kovasti, mutta eiköhän tää ole sen arvoista.

Synnytyksestä jäi mulle jonkinasteinen kammo, kun kaikki ei menny niin kuin piti. Kauhistuttaa ajatus siitä, että ilman leikkausta lapsi ei olisi selvinnyt. Tällä hetkellä oikein ahdistaa ajatus, että pitäisi kokea sama uudestaan ja koen syvää myötätuntoa nähdessäni raskaana olevia naisia. Samalla kyllä yllätän itseni miettimästä, että mikä annettaisiin nimeksi seuraavalle lapselle eli eiköhän synnytyksen ongelmat unohdu nopeesti.
 
Terve vaan kaikille!

Ollaan annettu vauvalle nyt 5 päivää Vitolia. Aloitettiin 1 tipalla ja tänään annetaan jo täydet viisi. Viime yö ja tämä aamu on ollut vähän rauhattomampaa. Olen kyllä antanut aina vaan yhden tipan per syöttö jos niitä mahavaivoja ei tulisi. Saa nyt nähdä.

Shanti: kyselit leikkauksesta toipumisesta. Itsellä haava on jo hyvin parantunut, muutama rupi vielä paikallaan. Haavan kohta on tunnoton ja yskiminen tuntuu pahalle mutta muuten olo on hyvä. Olen tehnyt sairaalasta saamiani jumppaliikkeitä säännöllisesti josko auttaisivat paranemisessa. Mietityttää kanssa ensi viikko kun mies lähtee töihin mutta onneksi leikkauksesta on silloin jo kolme viikkoa niin kohta voi jo tehdä vähän muutakin kuin vain kantaa vauvaa.

Vauva on kyllä niin ihana. Häntä voisi vain katsella koko päivän eikä tehdä mitään muuta. Hymy valloittaa vaikka se onkin vielä aivan tahatonta hymyä. Ja vauvan tuoksu on aivan ihana.
 
Sitrus: Puntarilla on tullut käytyä heti laitokselta päästyä. Sinne jäi 9 kiloa ja nyt pudotettavana on enää kolmisen kiloa. Jos sitten vielä muutama menis lisää niin se on vain plussaa.

Shanti: Keskustele nyt heti jonkun ammattilaisen kanssa tuosta synnytyspelosta jottei se jää kaivelemaan. Mulla meni kaikki hyvin imukupista huolimatta mutta toisinkin olisi voinut käydä. Väläyteltiinhän sektio mahdollisuutta meilläkin ja se olisi ollut shokki.

Jekovitia ollaan nyt annettu pojalle. Joka toinen päivä lisätty tippa. Huomenna 4 tippaa. Meillä poika jää maiskuttelemaan suuta kun lusikan kärjellä sitä hänelle annan. :) Terkkari toi Devitolia mutta lähisuvun kokemusten perusteella haettiin apteekista heti alkuunsa Jekovitia jottei enää enempää ilmavaivoja tulisi.
 
Ihanaa että täällä on näin paljon porukkaa!! Kiitokset aloittajalle=)

Sitä aina ahdistuksissaan luulee olevansa yksin näiden imetys- ym. ongelmien kanssa ja onkin lohduttavaa lukea, että muillakin on samanlaista. Käyn täällä lueskelemassa kun ehdin ja laittelen meidänkin kuulumisia paremmalla ajalla...

Tsemppiä ja jaksamista kaikille! Muistakaa että te olette äiteinä lastenne parhaita hoitajia ja asiantuntijoita, kaikesta huolimatta. Sukulaisten ym. kommentit ja asiattomat neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka joskus se vaikealta tuntuisikin.

Tuulia82 ja pikkumursu 11 päivää
 
Ihanaa että täällä on näin paljon porukkaa!! Kiitokset aloittajalle=)

Sitä aina ahdistuksissaan luulee olevansa yksin näiden imetys- ym. ongelmien kanssa ja onkin lohduttavaa lukea, että muillakin on samanlaista. Käyn täällä lueskelemassa kun ehdin ja laittelen meidänkin kuulumisia paremmalla ajalla...

Tsemppiä ja jaksamista kaikille! Muistakaa että te olette äiteinä lastenne parhaita hoitajia ja asiantuntijoita, kaikesta huolimatta. Sukulaisten ym. kommentit ja asiattomat neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka joskus se vaikealta tuntuisikin.

Tuulia82 ja pikkumursu 11 päivää
 
Hei vaan,

tytteli nukahti ISIN syliin. Mulla vaan kitisi:((( No, hyvää tekee näinkin päin. Oli ensimmäinen kerta:) Olen pikkuhiljaa tosiaan oppinut tuntemaan ne ns. väsymysitkut ja niitä tulee aina välillä iltaisin. Eilen ei ollut mitään, mutta tänään sitten tuossa kasin pintaan alkoi kitinä, joka voimistui suoraan huutoon. Siinä ei tissikään tehoa ja siitä päättelen olevan kyseessä väsy.

Meilläkin on sellainen rytmi, että vauva nukkuu 3 pidempää pätkää vuorokaudessa sekä lyhkäsiä useamman. Kaksi pidempää on yöllä, eli jos nyt yhdeksältä saatiin tyttö nukahtamaan, se herää yhdeltä syömään ja seuraavan kerran viideltä. Monesti vain käy niin, että viiden jälkeen sitten uni ei enää maistukkaan niin hyvin, vaan hän haluaa seurustella hetken, ennen ku ottaa aamun tunteinaa parin tunnin kevyemmät tirsat. Pitäisi vain itsekin oppia menemään NYT nukkumaan, että yöstä tulisi itsellekin pidempi... mutta ku..

Oi, mua odottaa jääkaapissa mansikkasiideri ja sauna on lämpiämässä. Jatketaan jutustelua myöhemmin taas:) IHana ku ootte kaikki täällä!!!

ps. meilläkin terkka neuvoi käyttämään Jekovit:ia, koska ei aiheuta niin paljon ilmavaivoja. Vatsanväänteitä meidän neiti näyttää saavan, jos minä syön jugurttia tai jäätelöä, tai kumikarkkeja :/

Tsemppiä tulevaan yöhön kaikille:)

Hobitti & Toukka 4 viikkoa ja 1 päivän
 
Moikka..
Voih, te kuulostatte kaikki siltä että toipuminen synnytyksestä sujuu kuin tanssi.. Mahdankohan mä olla ainoa kuka on toipilas vielä viikonkin jälkeen..??
Just tänä aamuna hokasin elämäni ensimmäiset perhanan pukamat tuolla haitarissa. Grrr.... Nyt on tuo peräpää kyllä menettänyt neitsyytensä täysin, epparihaavaa jomottaa vieläkin ja pukamat kukoistaa. Joku kyseli kiloista; mulla on lähtenyt nyt viikon sisään n. 8 kiloa, 12 vielä jäljellä. Selluliittipylly se kävellessä hyllyy....
Itkukohtauksia on tullut millon mistäkin ja joku hillitön hötkyhormoni pitää silmät sepposen selällään aamukasista yömyöhälle.

Meidän poika on tänään tasan viikon vanha. Kaikki tuntuu edelleen tosi uudelta ja oudolta, tosin bodyn pukeminen alkaa pikkuhiljaa sujua sen verran sutjakasti ettei Sintti enää läheskään aina hirmustu mun käsittelyssä. Meilläkin ollaan täysimetyksellä toistaiseksi, maanantaina on vasta eka neuvola jolloin selviää riittääkö mun oma maito. Pissan ja kakan määrä antaa kyllä toivoa.. :)

Silmäpussit raahaa kohta maassa asti, meillä kans syödään kokolailla kahden tunnin välein, joskus jopa pari kertaa tunnissa mutta sit taas joskus humpsahtaa viiskin tuntia unten mailla yhteen kyytiin.

Me ei olla ulkoiltu vielä vasta kun kerran kun noi typerät pukamat ja eppari vihloo ja jomottaa niin hirveesti. Täytyy vissiin vaikka hampaat irvessä huomenna lähteä vähän raahustamaan kun poika selvästikin tykkäs vaunuttelusta. Oli kyllä ihanaa eilen ekan kerran lähteä miehen kanssa vaunuja työntelemään.. Sillä hetkellä tuntui että tässä mulla on oikeesti kaikki mitä nyt elämältä vaan toivoa voin.

Mies muuten luki hauskan pätkän yhdestä mun vauvaoppaasta; "Vastasyntynyt tuo elämään säännöllisen aikataulun ja toisaalta pysyvän kaaoksen."
Säännöllisen aikataulun........???? :))

Mari ja Sintti
 
Onnittelut kaikille vauvan saaneille!

Meillä tulee tulee tänään 1 kk tytölle täyteen. Tavallaan on mennyt aika nopeasti, mutta tavallaan jokainen päivä itsessään tuntuu pitkältä.

Synnytyksestä toipumisesta, että mulla on Shanti myös jäänyt vähän ikävä fiilis sektiosta, se kun ei ollut suunniteltu ja pelästytti myös minut kovasti. Huoli vauvan voinnista oli hirveää. Haava on mulla parantunut ihan hyvin kai, kosketusherkkä se kyllä on, mutta särkylääkkeitä en ole syönyt enää vähään aikaan. Minä en saanut mitään Ali71:n mainitsemia jumppaliikkeitä sairaalasta...koskahan muuten vatsalihaksia saa ruveta harjoittamaan? Muuten pitäisi kai painaa tuo synnytys jo vähän taka-alalle mielessä, eikä jäädä sitä liiaksi miettimään. Seuraava mahdollinen raskaus +synnytys olisi kuitenkin taas ihan eri tilanne. Tai sitten tosiaan puhua siitä jonkun kanssa...

Vauvan kanssa menee muuten ihan kivasti, mutta illat klo 18-21 on meillä yhtä huutoa!!! :( Mikään ei oikein auta. Kanniskellaan jatkuvasti ja tissiä tarjoan aina vähän väliä ja ei auta. Oon antanut devitolia, mutta pidin siitäkin taukoa useamman päivän eikä huuto loppunut. Cuplaton on myös käytössä, enkä ole huomannut suurta tehoa siinäkään. Ens viikolle varasin jo epätoivoissani ajan vyöhyketerapiaan. Saa nyt sitten nähdä onko siitä apua. En tiedä onko tämä sitten sitä koliikkia vai mitä, mutta raskasta on. Minkälaisia teidän muiden illat on, onko levottomuutta tms?

Me käytiin ruokakaupassa muistaakseni kun tyttö oli viikon vanha. Sen jälkeen kyllä lähdettiin jo kaupungillekin shoppaileen ja ollaan käyty n. joka toinen päivä. Tyttö nukkuu hyvin vaunuissa ja olen imettänytkin kahviloissa kun on herännyt ja kerran ravintolassakin kun uskaltauduttiin syömään. En tiedä olisinko yksin uskaltautunut lähteä liikenteeseen, mutta näin miehen kanssa kahdestaan sitä uskaltaa ehkä enemmän.

Jaaha, pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun nyt olisi mahdollisuus...mutta ei malta. Ai niin, joku mainitsi vaipan vaihdosta yöllä, niin me lopetettiin turha vaihtelu kun huomattiin että tytön iho kestää ihan hyvin vaikka ei vaihda kuin kerran yössä vaipan. Pari kertaa on jopa unohtunut unenpöpperössä vaihtaa, eikä näy haitanneen.

Jaksamista kaikille!
 
Moi!

Eipä tässä kyllä ehdi vauvan hoidolta juuri lukea tätäkään palstaa... Meidän typykkä on kyllä tosiaan niin virkku, että ne ajat kun hän nukkuu niin nukkuu kyllä äitikin, tai sitten pitää tehdä kotihommia. Ei onneksi kuitenkaan itke kovin paljon, mutta illat viihtyy kyllä ainoastaan sylissä / rinnalla yli puolen yön. Se on kyllä aika rasittavaa, en tiedä miten saisi rukattua aikataulua niin että nukahtaisi viimeistään yhdentoista aikaan. Vähän huolettaa miten isi jaksaa töissä huomisesta lähtien, kun illat on niin myöhään levottomia. Lisäksi tyttö nukkuessaankin ähisee tosi äänekkäästi n. puoli tuntia syömisen jälkeen, joten se vähentää vanhempien unen määrää. Mutta ehkä siihen kohta tottuu.

Kokeilin äsken ekaa kertaa rintareppua, ja vaikka vauva oli melko hankala saada siihen niin tuntui kuitenkin toimivan, nukahti siihen ja nyt jatkaa uniaan sängyssä. Sitterissä taas ei ole viihtynyt kuin max. 15 min kerrallaan. Miten teillä?

Leikkauksesta olen toipunut tosi hyvin, arven kohta on tosiaan tunnoton mutta kipuja ei enää ole. Samanlainen ahdistus jäi kyllä kiireellisestä sektiosta kuin Shantille ja Onervallekin. Meillä tosin ei vauvalla edes epäilty olevan hätää missään vaiheessa, mutta alakautta hän ei siis mahtunut tulemaan. On tosi kamalaa ajatella että 50 vuotta sitten vastaavassa tilanteessa ois varmaankin käynyt tosi pahasti!

Olenpa mä muuten kateellinen Onervalle joka on jo päässyt kunnolla liikkeelle vauvan kanssa ja imettäminen muuallakin kuin kotona onnistuu! Mä oon tullut ihan riippuvaiseksi imetystyynystä, en ole vielä edes uskaltanut kokeilla imettämistä muuten kuin sen avulla ja sängyssä makuulla. Miten te muut?

Säännöllistä aikataulua odotellessa...
 
Moikka!

Taidan olla sikäli onnellisessa asemassa, että meillä tyttö on nukkunut nyt koko viikon (kotona mitä on oltu) joka yö ainakin yhden neljän tunnin jakson ja viime yönä peräti viisi tuntia, klo 23- 04. Siinä ehti jo itsekin nukkua ihan kivasti. Yleensä hän on nukkunut 4+4 tai 4+3 tuntia. Päivällä tuntuu olevan toinen pidempi unijakso, 2-3 tuntia. Loppuajan nukkuu yleensä alle tunnin pätkiä ja hereillä ollessaan viihtyy pieniä hetkiä lukuun ottamatta vain sylissä (mielellään pitäis kävellä...) tai rinnalla.

Meilläkin käytetään rintakumia. On niin matalat rinnanpäät ettei vauva saanut sairaalassa otetta. Varsinkin yöllä kumien peseminen rassaa, mutta pääasia että tyttö saa riittävästi ruokaa. Jostain syystä toinen rinta ei mulla valu, kun syötän toisesta. Onko muilla näin? Muutama pisara tulee silloin tällöin, ei edes joka syöttökerralla. Maidonkerääjä odottaa siis kaapissa... Olis kyllä hyvä saada talteen vähäsen maitoa. Pitäisköhän kokeilla pumppaamista??

Alapää on vieläkin aika kipeä, mutta haava ei onneksi vuoda enää auenneiden tikkien kohdalta. Helpottaa muutenkin oloa kummasti, kun ei enää tartte suuria hiottavia siteitä koko aikaa. Selvisin tänään kotona pikkuhousunsuojilla!!! Särkylääkettä silti syön välillä kun jomottaa. Istuminen alkaa pikkuhiljaa onnistua ilman rengastakin.

Meillä mies on joutunut olemaan töissä alusta asti, kun aloitti vasta uudessa paikassa eikä työn luonteesta (opettaja) johtuen pysty oikein heti olemaan poissa. Tyttö syntyi 15. päivä, eli samoina päivinä koulujen alun kanssa. Sitten syysloman yhteyteen isyyslomaa suunnitellaan. En yksin ole vielä uskaltanut lähteä vaunuilemaan, mutta kaupassa on pari kertaa käyty autolla isovanhempien kanssa. Alkuviikon aikana olis tarkoitus uskaltautua ulkoilemaan lähimaastoon. Pitänee pysytellä aikas lähellä, jos alkaa alapäätä sattumaan tai tyttö aloittaa huutamisen.

Synnytyspelosta kannattaa varmasti puhua mahdollisimman pian jonkun asiantuntijan kanssa (eikö teillä synnytyksen hoitanut kätilö käynyt synnytystä läpi sairaalassaolon aikana???) Liian pitkään jos mielessään hautoo, niin mörkö vaan kasvaa. Itselleni ei jäänyt pelkoa hankalasta synnytyksestä huolimatta (ponnistusvaihe 1h 47 min, kaksi epäonnistunutta imukuppiyritystä ja lopulta pihtisynnytys, kokonaiskesto 17 h 55 min).

Pidempiä yöunia ja jaksamista kaikille! Odottelen tässä milloin tyttö taas herää tankkaamaan...

Tuulia82 ja pikkumursu 12 päivää
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa