Heippa tältäkin
Ihanaa viikonloppua alkaa
. Mies menee lähtee tänään kauden päättäjäisiin ja me vietetään pojan kanssa elokuvailtaa herkutellen...ilmeisesti vuorossa on ampiaiselokuva...taas
Tehään vähän tortilloja, mitkä pojun suurta herkkua (mukavasti menee kasviksetkin tortillan sisällä). Huomenna mennään vähän shoppaan ja muuten vaan köllötellään ja jospa terassin sais lakattua ja laitettua kesäkalusteita. :flower:
Sokerirasituksesta, meikä sai tosiaan ihan pyytämällä pyytää itseni siihen, kun täällä on niin ruuhkasta. Mulla ei lähtöpaino ollut korkea ja siksi eivät ois laittaneet. Kuitenkin nyt mulle on se 11kg jo tullut lisää ja siskolla on 1. tyypin diabetes ja lisäksi esikoinen painoi kuitenkin 4300g. Musta tuntuu, että mun sokerit heittelee päivän aikana hirveesti ja ihan sillä tonne halusin.
Pistoista...te ketkä ootte piikkikammosia, kannattaa varmaan laittaa miehet lapsen rokotuskerroilla piteleen lasta...kokemuksella, vaikka ei kammoa ookkaan...kun pitelin viime syksynä poikaa kaikella voimalla aloillani, kun annettiin influenssarokote, huusi ja rimpuili, että äiti et voi olla näin ilkee, et voi satuttaa häntä...kyyneleet silmissä tosiaan puristin poikaa, että saatiin pistettyä. Oli paha mieli, varsinkin kun ei ollut kyseessä perusrokote. Poika mökötti mulle pari tuntia tän jälkeen...No siitä 2kk päästä oli 4v-rokote ja sillon oli isänsä häntä pitelemässä. Sillon oli kuitenkin rauhallinen, oli vaan niin alistuneen näköinen ja surullinen, että äitin sydän taas muljahti
Miehistä...välillä kehujakin
Oma ukkokulta on kyllä näyttänyt parhaan puolensa nyt kun en saa paljon ylimäärästä, varsinkaan työpäivinä tehä. Mukisematta hoitaa ja vielä hymyssä suin kaiken ja mä saan vaan olla. Tänäänkin olis lähtenyt rientoihin vasta sen jälkeen, kun poika menee nukkuun, mutta sanoin, että pärjätään, kun tänään ei oo kipeesti supistellut (supistellut kylläkin) ja katotaan leffaa Ilmotti myös, että kyllä huomenna herää pojan kanssa, että saan nukuttua, mutta meinasin, että otan sit päikkärit. Että mä rakastan sitä
Joo ja kyllä meilläkin riidellään, mun luonteella useestikkin, mutta mies on joteskin niin seesteinen, että ei hermostu melkein mistään ja tasapainottaa näin meidän suhdetta kummasti. Kuitenkin musta ilot ja surut kuuluu perheen arkeen ja lastenkin on musta hyvä nähä rehelliset riidat ja myös se kuinka ne sovitaan (tai ainakin se lapsille sallittu osuus
). Mulle tärkeintä kasvatuksessa on se, että kotona saa huutaa, itkeä ja nauraa täysillä, kaikki tunteet on sallittuja. Poikakin jo osaa sanoa, että mutta jos itkee pitää kertoo, mikä asia itkettää, koska muuten toiset ei voi auttaa
Väkivalta kaikkien osalta on kuitenkin jyrkästi kielletty ja myös sillä uhkailu. Pojalla menossa esim. nyt hirvee uhoomisvaihe ja saattaa sanoo, että sit mä lyön sua, jos esim. kiellän jotain...no tämä on kiellettyä ja eilen esim. pojan skeittiksen osto siirty, koska käyttäyty just uhoten. Ja nyt häntä harmittaa, mut ymmärsi miksi näin kävi. Ohhoh, tulipa sepustusta. Muutenkin nyt, kun poika on 4 tuntuu, että tää kasvatustyö on todella alkanut. Aluksi riitti uni, ruoka ja rakkaus...nyt on tehtävä ja sovittava perheen pelisäännöt.
Jeps, mutta hyvää viikkonloppua kaikille. Lepäilkäähän ketkä lepoa tarvitte ja te ketkä saatte liikkua, tempaskaa lenkki meidänkin puolesta
Permis ja Veikko 22+4
