ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - Elokuussa

Synnytyskertomus:
Heräsin maanantai aamuun ja menin suihkuun klo. 15.00. Kurotin sitten ylöspäin, kun suihkuverhon nipsu oli irronut. No siinä sitten tuntui että jotain lorahti ajattelin että se oli varmaan suihkun vettä :D
No tulin pois suihkusta ja aina vain valui jotain kirkasta nestettä. Siinä vaiheessa tajusin että hei, täähän on lapsivettä!
No soitin TAYS:ssiin ja kerroin mikä oli tilanne, supistuksia tai muita kipuja ei ollut. Käskävät tulla illan aikana käymään, ei mitään kiirettä.
Puin sitten päälleni ja soitin miehelle kertoen tilanteen...
Sairaalaan appiukon kyydillä, pääsin heti käyrille. Käyrät hyvät ja laittoivat käytävään odottamaan lääkäriä että ottaa sisään.
Tässä vaiheessa kello oli 17.00 ja appiukko lähti hakemaan miestä armeijasta.
Supistukset alkoi heti kun pääsin käytävään ja kärvistelin siinä sitten tunnin.. Mies tuli paikalle klo. 18.00 :)
Oli ihan sairaan kuuma ja sattu vietävästi että ei oikein tiennyt miten olla..

Käytävällä oli kaksi nuorta naista jonka kaveri oli käyrillä ja varmaan saivat kauhut kun näkivät mun kärvistelevän :D :D

No menin sitten kysymään hoitajilta että koska mä oikein pääsen sinne lääkärille että oikeesti sattuu. Supistuksia tuli 3-5 minuutin välein.

Ottivat sitten uudelleen käyrille ja en oikeasti pystynyt olla kun sattui. Hoitaja sitten koitti alapäätä että mikä tilanne ja totesi: "täähän on aika paljon auki".
Kysäsin sitte että: "niin kuinka paljo on paljo?"
Hoitaja: "ainakin 7cm ellei enemmänkin!"

No lähdettiin siitä sitten saliin. Sängyssä sain maata kun en pystynyt oikein liikkumaan, ja hyvä niin koska hississä tuntui siltä että nyt on pakko ponnistaa..Saliin ei ollut onneksi matkaa enää paljon.

Saliin kun päästiin niin sain heti alkaa ponnistamaan.
Mies kannusti uskollisesti vieressä :) <3

Poika oli maailmassa 19.10.

Ilman kivunlievityksiä tai muuta puudutuksia koko homma läpi, huh! Olipas kokemus.
Ei tosin sattunut niin paljon kuin luulin että sattuisi.. en tiedä kuinka olisi koskenut olis olisi saanut puudutuksia. Puudutuksia tai kivunlievityksia ei tosiaan kerettu antaa että niin vauhdilla tultiin :D

Painoa 3730g
Pituutta 53cm
pipo: 35cm


Synnytys kesti 2h 20 min. :)
vaihe I: 1h40min
vaihe II: 30min
vaihe III: 10min

Lääkäritkin ihmetteli että miten voi olla näin nopea synnytys ensisynnyttäjällä.
Tänään tosiaan kotiuduttiin ja kaikki hyvin :)

Tyttö ja Sintti 2vrk
 
Moi taas !!

En ole tänne nyt pitkään aikaan kirjoitellut ( siihen nähden kun vielä olin "odottaja" ) .
Lukemassa olen kyllä käynyt, mutta jotenkin ei vaan ole tullut kirjoiteltua.
Osittain johtuu varmaan siitä kun itse muistan kuinka ihan itku kurkussa luin toisten uutisia vauvoista ja itsestä tuntui että eikä tää nyt ikinä synny.

Mutta siis lukemassa ole edelleen käynyt, ja tsemppaan täältä kaikkia jotka vielä mahojensa kanssa kärvistelevät, kyllä ne vauvat sieltä ulos tulevat vaikkei aina siltä tunnukaan.

Kikka ja neiti1vko3pv
 
Vaikeuksien kautta voittoon; ensimmäisestä synnytyksenkäynnistysyrityksestä syntymään (kiireellinen sektio) kevyt 57 tuntia! Mutta kyllä kannatti =)

Synnytys ei käynnistynyt millään vaikka pitkälti yli 2 vrk yritettiin kaikin keinoin ja lopussa tulikin sitten kiire. Tulen kertomaan myöhemmin lisää, mitä oikein tapahtui. Mutta oli kyllä melkoinen koettelemus henkisesti, ei niinkään fyysisesti. Paitsi tietysti sektiosta toipuminen on melko kivuliasta, mutta päivä päivältä olo helpottaa.

Perheeseemme kuuluu nyt siis "pikku prinsessa" (4022 kg, 50 cm, 35 pipo, synt. 42+3 eli 22.8. klo 17.56).

Pääsimme vihdoin eilen sairaalasta kotiin :)

Tikru ja pikkutikrutar
 
Hei kaikille =)

Paljon onnea kaikille vaavinsa saaneille :heart: :heart:

En oo käyny täällä pitkään aikaan, enkä oo muutenkaan ollu koneella. Meidän pikkunen on aikas kitunen ja ilmavaivainen niin ei paljon muuta ehdi kun kannella vauvaa..... mut eiköhän se tästä ajan kanssa helpota.

Hudjuke ja Kaisa 3 vko
 
Olipas nopea toimitus Tyttösellä! onnea!

Tikrulle myös onnittelut! olis tosiaan mielenkiintosta kuulla miten sun urakkas veny noin pitkäks. :) onneks palkinto on paras. :)

Omassa navassa ei mitään uutta. No, viikon päästä pääsee yliaikakontrolliin. Musta on alkanu tuntua ettei tuolla mahassa oo mikään kovin pieni poika, aattelin siitä puhua äitipolilla, liittyen siihen lihasheikkouteen joka mulla on. Alkanu vähän pelottaa saanko sitä muksua puserrettua ulos näillä voimilla. :/

Ja marialle kiitos tsempityksestä. Ei tää ulos kyllä luomuna tuu. :) Kiva, oon ollu kolme kuukautta kotona ku eka pelättiin että vauva tulee ennenaikasesti ja nyt ei sitte tuukkaan millään ulos. Tyypillistä.

Aniit 40+6
 
Onnea Tikru70

Täällä kyllästynyt olo..Jotenkin ajattelin et viime yönä tulis lähtö vaikka mitään merkkejä ei ollutkaan..no eipä tullut ja unikin vasta 2 aikaan tuli

:/
Nyt su asti kun esikolle ois hoitajakin niin eihän tää synny..ens viikolla ollaankin kuses hoidon suhteen-ainakin vähän enemmän.

No mäkin sain eilen sen n.5cm pitkän limapötkön käsilleni pyyhkiessä-tässä ei kyllä ollu viirun viirua,mutta sentään jotain poikkeavaa tuli! Iloitaan nyt kaikesta mitä tapahtuu :LOL:

AINOA ASIA MIKÄ SAA HYMYILEEN ON SE ET 2V2KK IKÄINEN TYTTÖNI TULEE NYHJÄÄN VIEREEN JA SANOO"ÄITI ON KAUNIS" ;)

Pompula 40+3
 
Täällä myös odotellaan synnytystä jo kovinkin innokkaasti... Eilen neuvola, siellä ei mitään ihmeitä.. Enää ei tuonne aikaa sovittu, vaan varattiin yliaikaisuuskontrolli ensi torstaille. Saa nähdä minkä kokoinen vauva tuolla mahassa myllää, kun paino arvio oli silloin 39 viikolla 3.7kg... Vähän ihmetytti kun eivät neuvolassa katsoneet ollenkaan tuota alapään tilannetta että onko mitään tapahtunut.. En sitten alkanut siitä kyselemään kun mies oli mukana ja sen piti joutua töihin.. Joku pelotteli että saattavat vielä yrittää laittaa kotiin tuolloin 42 viikolla... Mutta toivotaan että jo näiden insuliinien takia eivät sitä tekisi..
Mutta onnea kaikille jo nyyttinsä saaneille :heart:
Muratti ja maha-asukki 41+0
 
Onnea Tyttönen90 :heart: :heart: :flower: komeasta pojasta!Ihana synnytyssulla!Ton jälkeen olisit valmis vaikka heti samaan koitokseen...
Tikru70Paras palkinto sulla nyt sylissä viimeinkin :hug: :heart: :heart: :flower:
Aniit,jaksa vielä viikko....mut luulen et syntyy itestään!!!

Jaksuja kaikille muillekin,jotka vielä kärvistelette masujen kanssa.Lopussa kiitos seisoo...Palkinto kärsivällisyydestä on mitä mahtavin :)

T:maria-s ja Lauri-vauva 10 vrk
 
Kaikille vauvaantuneille taas onnitteluja!

Aika erilaisia synnytyksiä meillä kaikilla, kun ajattelee tyttösen parin tunnin urakkaa ja sitten tikrukos kertoi että käynnistyksen aloituksesta 57h syntymään!
Ja ihan puskista voi alkaa koko synnytys, joten kärvistelijät: toivoa on! =)

Ja Aniit vannomatta paras, mä olin ihan varma, että menee käynnistykseen, mieskin oli ja me alettiin remppaamaan vessaa... No, lämmin vesi poikki ja sit synnyttämään... Matkalla synnärille käytiin ostaa saumauslaastit, kun se oli ohjelmassa sinä lauantaina, eikä mikään synnytys. Siinä vaiheessa ajattelin vielä, että saattaa taas lopahtaa koko touhu. Vaan eipä loppunut. :D

Kahdesti olen siis ollut "varma", että ei ilman käynnistystä synny ja kahdesti olen ilman käynnistystä synnyttänyt. Ihan komeat viikot molemmilla ( 41+4 ja 40+6 ), eikä kovin isoja kumpainenkaan viikoista huolimatta ( 3,5kg ja 3,3kg ).
Mun terkka sanoi, ettei ne enää yliajalla kasva, hengailevat sitten kai vaan äitin massussa... =)

Ja eka oikea hymy saatu eilen! :heart:
Voi luoja, se kyllä kuittaa univelat hetkeksi, on se niin ihana hetki, kun vauva hymyilee! :heart:
Naurua odotellessa... =)

Treelo ja ähkivä neitokainen pian 4vko
 
Synnytyskertomusta

Tiistaina 18.9, kun viikkoja oli 41+0 sanoin miehelle illalla että nyt lähdetään reippaalle lenkille ja sitten saunaan. Saunan jälkeen alkoi nivusia hieman vihlomaan mutta ajattelin ettei se merkitse mitään. Nukkumaan menin jo kymmenen aikaan ja silloin olo alkoi olla vähän kipeä. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen enempää huomiota.
Heräsin 01.00 kipeisiin supistuksiin ja nousin vessaan. Ajattelin että menen takaisin nukkumaan mutta supistukset tulivat niin tiheästi, että sängystä oli pakko nousta ylös. Tulin koneelle ja vieläkin ajattelin supistusten olevan ohimeneviä. Päätin mennä takaisin nukkumaan mutta tunnin verran sängyssä maattuani huomasin ettei nukkumisesta tulisi mitään. Tulin takaisin olohuoneeseen enkä viitsinyt herättää vielä miestä. Kellotin supistuksia joita tuli välillä minuutinkin välein. Kesto niissä taisi olla kuitenkin alle minuutin. Vessassa käydessä paperiin jäi hieman veristä vuotoa, taisi tulla kohdunsuulta.
Seitsemän aikaan kävin herättämässä miehen joka nousikin nopeasti sängystä ylös. Soitin ensimmäisen kerran sairaalaan ja sain luvan ottaa Panadolia. Kätilö kehotti minua olemaan kotona niin pitkään kun pystyisin. Menin vähäksi aikaa suihkuun joka auttoi vähän. Supistukset tuntuivat kipeänä selässä ja nivusissa. Kelloteltiin miehen kanssa supistuksia ja ne olivat edelleenkin epäsäännöllisiä .Tulivat todella tiheään mutta kesto oli hieman alle minuutin. Soitin uudelleen yhdeksän jälkeen sairaalaan ja kysyin uskaltaisinko jäädä vielä kotiin, vaikka supistuksia tuli todella tiheään. Limatulppa irtoili pikkuhiljaa.
Aamu meni suihkussa käydessä ja asuntoa ympäri kävellessä. Miehelle sanoin monta kertaa etten viitsi lähteä vielä sairaalaan, koska käännyttäisivät kuitenkin takaisin. Ajattelin ettei supistukset ole tarpeeksi voimakkaita, koska kesto niissä oli minuutin luokkaa. Laskin keston ehkä hieman väärin, koska otimme aikaa vasta kun supistus tuntui kipeänä eikä siitä kun vatsa alkoi kovettumaan. Yhdentoista aikaan teimme päätöksen lähteä ja laitoin tavarat kassiin.
Sairaalassa olimme kahdentoista jälkeen ja pääsimme suoraan käyrille. Kätilö katsoi ilmeitäni supistusten tullessa ja sanoi että niistä päätellen tosi on kyseessä. Niinhän se oli. Olin auki 3-4cm ja pääsin suoraan saliin. Siinä vaiheessa en halunnut mitään kivunlievitystä vain kauratyynyn selälle. Supistuksia ja vauvan sydänääniä seurattiin kun istuskelin keinutuolissa.
Synnytyssaliin siirtymisen jälkeen olin tuntenut itseni huonovointiseksi. Yhtäkkiä tuli niin pahaolo että juoksin vessaan oksentamaan. Pahanolon vuoksi en ollut uskaltanut kokeilla ilokaasua. Pahoinvoinnin jälkeen tuli aivan hirveä supistus ja vauvan sydänäänet laskivat. Kätilö käski minut sängylle ja kalvot puhkaistiin ja vauvalle pantiin pinni. Kätilö pyysi anestesialääkärin laittamaan epiduraalin. Tippaa hän ei saanut laitettua vaan puhkaisi pari suonta ennen kuin anestesialääkäri tuli Epiduraali oli aivan mahtavaa ainetta ja laitto ei tuntunut ollenkaan. Sain levättyä ja nukahdin hetkeksi. Ainoa miinus oli hirveä tärinä jonka sain. Oksitosiinitippa laitettiin aluksi liian kovalle ja vauvan sydänäänet laskivat taas.
Lisäannos epiduraalia annettiin vähän ennen kuin olin kokonaan auki. Kätilö ja harjoittelija onnistuivat rikkomaan selästä kohdan josta se piti antaa ja jouduin kärvistelemään todella kauan ennen kuin sain helpotusta. Pyytämäni jugurtti lensi kaaressa ennen kuin mitään vaikutusta oli huomattavissa. Lisäannos auttoi vasta ponnistusvaiheessa joka alkoi 17.45. Ponnistelin selälläni ja vauva liikkui todella hitaasti alaspäin. Siinä ponnistellessa vauvan sydänäänet alkoivat heikkenemään ja kätilö kutsui lääkärin paikalle. Lääkäri teki episiotomian ja vauva avustettiin imukupilla ulos. Vauva oli ulkona 18.46.
Sain vauvan rinnalle ja lääkäri alkoi paikkailemaan minua jota kätilöt jatkoivat. Tätä kesti puolitoista tuntia. Sillä aikaa mies pesi vauvan ja sylitteli. Repesin aika pahasti ja syvältä. Paikkailun jälkeen pääsin suihkuun ja saimme syötävää. Sen jälkeen otin vauvan rinnalle. Salista menimme osastolle ja miehen täytyi lähteä, koska kello oli jo paljon. Hoitaja tuli ultraamaan rakkoni, koska en pystynyt pissaamaan. Minulle laitettiin katetri 24 tunniksi. Yö meni vauvaa ihmetellessä.
 
Kaiken kaikkiaan synnytys oli positiivinen kokemus vaikka ihan heti en menisi uudestaan. Mä en allekirjoita että kaikki unohtuu kun saa vauvan rinnalle, vaikka vauvan saaminen syliin oli ihan uskomaton kokemus. Repesin siis aika pahasti ja katetri ei tehnyt oloa yhtään paremmaksi. Mutta nyt pääsen jo hyvin liikkumaan ja pystyn paremmin istumaan.
Olimme sairaalassa viikon vauvan keltaisuuden vuoksi. Vauva oli vuorokauden valohoidossa jonka jälkeen bilirubiiniarvo laski. Se nousi kuitenkin vielä uudestaan. Sairaalassa olo oli minulle henkisesti rankkaa ja itku tuli useammin kuin kerran. Viereisessä sängyssä ollut kuorsasi ihan hirveästi enkä saanut nukuttua. Onneksi mieheni oli kanssamme aamusta iltaan. Ilman häntä en olisi pärjännyt. Samoin hoitohenkilökunnan apu oli korvaamatonta.
Vauvan paino pääsi hieman laskemaan keltaisuuden vuoksi mutta tämän päivän neuvolassa oli poitsu ottanut 150g painoa kahdessa päivässä. Rintamaidolla mennään.
Kauhean helposti huolestun kaikesta mutta onneksi mieheni on jalat maassa ja rauhoittaa minua. Tämä kokemus kaiken muun lisäksi on kyllä lähentänyt meitä entisestään.
 
Onnittelut vauvaantuneile ja kiitos Päksäkkä synnytyskertomuksesta. Rivien välistä luin, että teillä menee kuitenkin hyvin, vaikka paraneminen varmasti hieman kestää. Hali :hug:

Täällä olis tänään laskettu aika! Ja limatulppaa on alkanut vihdoin ja viimein irtoamaan, jes! Supistuksia tulee päivin ja öin, osa on kipeitäkin (verrattavissa pahaan menkkakipuun, ei sen enempää). Mutta limasta olen silti innoissani, onhan se hyvä merkki edes! Tai edes JOKU merkki! *juhlii*

Lymypiilo 40+0
 
21.8. perjantaina synnärille aamulla itkun kanssa, 22.8. lauantaina 2x sytotec alakautta, 23.8. sunnuntaina klo 04.00 kasteltiin sänky ja prenan lattiat, salille klo 14.00 nurkilla ja tyttö syntyi kätilön mukaan syöksymällä klo 16.57. Synnytyksen kesto kokonaisuudessaan hieman reilut 3h, vaikka jo ekasta sytotecista lähtien kärvistelin kivuissa. Kamala kokemus, josta jäi todella paha maku. Pää ja kroppa ei pysynyt mukana ja sitä kipua ja tuskaa kaikkine huolineen ja murheineen en kyllä voi unohtaa. Tummien kutrien ja räpsyripsien perusteella "leijonatyttömme" on maailman paras palkinto, strategisin mitoin 3545g/51cm/36cm - ilman murtunutta häntäluuta!

Eilen päästiin iltapäivästä kotiutumaan keltaisuuden takia ja tänä aamuna ollaan jo käyty saikkulalla kontrollilabrassakin (tuloksia odotellessa...). IZkä on aivan rakkaudesta höpsähtänyt ja siskot hoitaa kilpaa, joten toivotaan nyt että keltaisuus on laskussa eikä meidän tarvitse enää suunnata takaisin osastolle.

Jatkossa kuulumisiamme Fb:ssa - heti kun huoliltaan ja _ta-jut-to-man_ kipeiltä rinnoiltaan sinne saakka selviää.. x/

-iinaZ & "Lahja" 3vrk :heart: :heart: :heart: *snif*
 
Meidän poitsu syntyi 21.8 41+4, seuraavana päivänähän mulla olis ollu yliaikaiskontrolli. Poitsu oli tosi iso eli mitat 4500g !! / 53cm. Oli siinä ensisynnyttäjälle hommaa.. Kätilö sanoikin myöhemmin että "ei luonto päästänyt sua helpolla".

Lyhyesti: imukuppisynnytys, ittellä pahat repeämät ja vauvalla solisluu poikki. :'( Muutenkin kaikenlaista, ei olla vielä päästy kotiin (vauva valohoidossa), mutta sain erityisluvan käydä tässä kotona että mieli paranis ku kotiinpääsy venyy ja venyy. Vauva jäi sairaalaan ja ite meen illalla takas.

Kaiken kuitenkin kestää koska poitsu on maailman suloisin..

Aurora+poitsu 6vrk
 
Iinaz Aurora onnea! :heart:

Aurora tsemppiä sairaalassaoloon! Kiva että pääsit käymään kotona. Siellä olo on niin ahdistavaa. Toivottavasti valohoito auttaa pian. Meillä se auttoi vuorokaudessa mutta sitten ilman hoitoa nousi taas. Valoon ei kuitenkaan enää joutunut. Halaus! :hug:

Lymypiilo siitä se pikkuhiljaa lähtee! =)

Aniit mikään ei saa verenpainetta niin korkealle kuin Kela

Päksäkkä
 
Päksäkkä Sun synnyttksessä on tosi paljon samaa kuin mulla. Lisäksi olin myös itkuinen osastolla synnytyksen/verenhukan/vauvan solisluumurtuman takia. Meilläkin vauva oli vuorokauden valossa, jonka jälkeen pois, mutta arvot kohosivat niin paljon että takaisin valoon.. Lisäksi joudutaan aina tekemään erityisviritelmiä ettei solisluun paraneminen viivästyisi, kun ei valossa saa tietenkään olla mitään vaatteita, joilla estää olkapään liikkuminen..
 
Onnea kaikille vauvautuneille!! :heart:
Itsekkin synnytin 14.8 pienen pojan. Rv. 38+0 Pojan mitat oli 48cm ja 2980g
Synnytys oli todella nopea, kun miettii että poika on esikoinen. Kolme ja puoli tuntia vesien menosta niin poika oli jo sylissä. :D Tunne oli mitä mahtavin, eikä synnytys muutenkaa tuntunut kamalalta.
Nyt sit vaan opetellaan arkea pojan tahtiin. :)
 
VÄKI VÄHENEE
Taidan jäädä viimeseks.... huoh, nyt oon taas testannu kaikki keinot, siivonnu kävelly siivonnu saunonu ollu miehen hyväiltävänä... en enää jaksa.... usko loppuu
taidan olla ensimäinen kenellä se lapsi ei tule ulos.... huoh...
'

Huomenna neuvola, uusi täti jälleen ja en tiiä itkisinkö vai :LOL:

Sonjuska ja nala poooksu 41
 

Yhteistyössä