Hei, täältä liittyisi mukaan 29-vuotias ensimmäistään odottava. Mies on 34-vuotias, ja hänellä on yksi lapsi aiemmasta avioliitosta. Pillerit jätettiin viime tammikuussa pois, jonka jälkeen siirryttiinkin lapsettomuushoitoihin nopeasti ovuloimattomuuden vuoksi, PCOS siis todettiin heti kun kuukautisia ei alkanut kuulumaan.
Nyt edellisistä kuukautisista laskien olisi 5+2, ja laskettu aika 13.8.
Tämä elämäni ensimmäinen plussa tuli siis Terolut + Letrozole + Gonal-F + Pregnyl lääkkeillä (tabletteja ja pistoksia), jos jotain samassa tilanteessa olevaa sattuu kiinnostamaan
Molemmat munasarjat täysin rakkulaiset eikä luonnollisesti tule siis kuukautisia lainkaan, tai kerran vuodessa.
TÄSTÄ ETEENPÄIN suosittelen skippaamaan, jos haluaa säästyä silmienpyöritykseltä ja realismin vaatteisiin puetuilta negatiivisuudelta ja neurooseilta
Kovin olen varovainen, enkä uskalla iloita, koska kaksi hyvää ystävää ovat melkein yhtä kauan nyt yrittäneet lasta kuin me, ja molemmilla heillä ollut keskenmenot tässä parin viime kuukauden sisään, toisella kaksikin.
Olen myös hyvin kauhuissani tästä "oireettomuudestani", rinnat hyvin vaihtelevasti kipeät, ovat olleet enemmänkin kipeät viime viikolla mutta nyt vain vähäisesti? Nännien kipuilu alkoi heti oletetusta hedelmöityksestä lähtien, olivat jo viikon olleet kipeät ennen ensimmäistä haamua... Etovaa oloa vain sen verran, että olen voinut kuvitellakin sen... Kohtuun, kohdunseutuun ja kohdunsuulle kipuilua ollut myös jonkin verran, mutta ei mitään mitä ei olisi voinut olla aiemminkin, mutta nyt kiinnitän siihen vain enemmän huomiota
Helposti itkettää, ja kiukku nousee nollasta sataan nopeammin kun koskaan ennen, tosin koen senkin hiukan vähentyneen viimeviikkoon nähden? Viime viikon perjantaina yövuorojen jälkeen tuli ihan pieni tippa ruskeaa valkovuotoa, joka on mulla aina merkki alkavista tai loppuneista kuukautisista. Sitä ei toistaiseksi ole kuulunut sen jälkeen.
Testejä on tullut tehtyä lähes päivittäin, viimeksi aamulla tein viimeisen digitestini nähdäkseni nouseeko siinä viikot, viime viikon perjantaina oli raskaana 2-3 viikkoa, ja tänään 3 +. (Olin huolissani ovatko viikot nousseet, vai jopa laskeneet! Ajatus viikkojen laksemisesta iski puoliheränneisiin aivoparkoihini anivarhain aamulla, ja sitten oli pakko tehdä testi joka olin tarkoittanut tehtäväksi vasta huomenna). Viime viikon lopulla testiviiva oli jo vahvempi kun kontrolliviiva, mutta en ilmeisesti osaa enää pissata pelkästään pönttöön, aina on jonkunlainen tikku saatava todistukseksi siitä että olen totta tosiaan edelleen raskaana.
näköjään ovulaatiotestikin näyttää äärimmäisen vahvaa plussaa tässä kohtaa (ainakin meikäläisellä), tiesittekö!
muuta hyötyä niistä testeistä ei PCOS:n takia olekaan, näyttivät aina melkein plussaa vaikka ovulaatiosta ei ollut tietoakaan. Näillä viikoilla tehtynä väriä ei meinannut riittää kontrolliviivaan ollenkaan.
No, koska tämä neuroosinkaltainen epävarmuus vaivaa, varasin 6+3 yksityiselle varhaisultran, jossa on pienet mahdollisuudet nähdä syke. Lapsettomuusklinikan varhaisultra on tulossa 8 +1, mutta en tiennyt miten tästä hetkestä selviää sinne asti järjissään. PCOS:n vuoksi alkuraskauden keskenmenoprosentit on 40% -70% luokkaa. Tämä jatkuva varmistelu ei muuta lopputulosta, mutta olen ajatellut että jos saan jotain vihjettä testeillä tai ultralla tulevasta keskenmenosta, pystyn ehkä valmistautumaan siihen paremmin, vaikka ihan hevonpaskaahan se on edes luulla niin, asia tulee kaatumaan niskaan lujaa jos se tapahtuu.
Onnittelut kaikille, ja pahoitteluni myös, luin että ikäviä ja pelottavia uutisia on tässä ryhmässä jo saatu
onkohan tilanne yhtään selvinnyt vielä?