Onnitteluni kaikille vauvan syliin saaneille! :flower:
Meillekin syntyi lauantaina 14.8.10 ihana pieni tyttövauva 3200g 50 cm. Äiti on täynnä rakkautta :heart: :heart:
Hieman traumaattinen synnytyskertomukseni:
Minulla oli siis ollut jo yli viikon joku kuumeinen hengitystieinfektio, johon antibiootit ei tepsineet eikä lukuisista sairaaloissa ravaamisista kukaan löytänyt oikeaa antibioottia tautiini. Olimme juuri käyneet Peijaksen sairaalassa tautini takia torstaina ja kaikesta väsyneenä päätin, että vaikka vauvan tila huoletti minua, en lähtisi Jorviin kuuntelemaan sydämensykkeitä vaan kävisin neuvolassa. Sydämensykkeet ok. Oli siis perjantai. Parin päivän ajan olin tuntenut kivuliaita supistuksia silloin tällöin ja perjantaina tuli limatulppaa. Ajattelin, että synnytys on lähellä. Ja jos nyt lähtisi synnytys käyntiin, lähdettäisiin varmuuden vuoksi Naistenklinikalle tautini takia, eikä JOrviin. Naistenklinikalla on kuitenkin lapsella apu lähellä, jos sitä tarvittaisiin.
Klo.00.30 lauantaina meni lapsivedet. Lapsivesi oli vihreää. Onneksi olin pakannut jostain äidinvaistosta kaikki valmiiksi eteiseen (sairaalakassi, kameralaukku, auton istuinsuojat yms.) Soitimme samantien lastenvahdit paikalle ja lähdimme Naistenklinikalle.
Noin klo. 1.00 pääsin käyrille, jossa huomattiin, että vauvan sydämensykkeet laskivat välillä noin 90 ja nousivat välillä 170.
Noin 1.30 pääsin synnytyssaliin, jossa olin pitkään käyrillä ja jossa minulle aloitettiin suonensisäinen antibiootti.
Lääkäri kävi välillä kommentoimassa sydänkäyrää ja yritti laittaa scalpin vauvan päähän, mutta ei onnistunut. Minulla oli kohdun kaulan edessä joku suonekas istukan osa, joten synnytys alateitse ei onnistuisi. Vauvan tila oli muutenkin epävakaa sydänkäyristä päätellen, joten lääkäri päätti tehdä sektion.
Pelosta, kuumeesta ja jännityksestä täristen menin leikkaussaliin.
klo. 3.32 meille syntyi tyttövauva, jonka hengitystä piti avustaa ylipainelaitteen avulla. Vauva vietiin pois - en saanut edes nähdä vauvaa. Itkin, kun en tiennyt vauvan tilasta mitään. Minut vietiin heräämöön, jossa odottelin vain uutisia pienestä taistelijastamme. Isä tulikin noin kuudfen aikaan aamulla ja sanoi, että hengityslaitetta ei enää ollut, mutta vauvaa tarkkaillaan vielä.
Loppujen lopuksi sain nähdä vauvani ensimmäistä kertaa noin 9 tunnin ikäisenä ja vierihoitoon sain hänet vasta yli vuorokauden kuluttua synnytyksestä. kävin muutamaan otteeseen imettämässä vauvaa valvonnan aikana.
Mutta voi sitä autuutta ja ihanuutta, kun sain vihdoin pienen sinnittelijäni syliin!
Nyt ollaan päästy kotiin ja vauva voi hyvin. Ensimmäinen sektio takana, enkä tiedä onko toipuminen siitä nyt niin paljon haastavampaa kuin revenneestä alapäästä
Nyt täytyy rientää!
Viher ja tiitiäinen 6pv