***ELOKUISET 2010 ,MEIDÄN KUU !!! *** Jo 38 vauvaa syntynyt !!!

täällä alkaa näköjään hiljentyä, mitä enemmän mamat poksahtelevat! :flower:

Onnea kaikille vauvan vaaneille!
liikuttuneena täällä vielä lueskelen synnytyskertomuksia; jotenkin ne tuo mieleen omankin synnytyksen ja voi sitten samalla fiilistellä sitäkin. (vaikka vähän negetiivisena sen koinkin... mutta aika kultaa muistot - jo nyt)

Dreamer ja poikaset kohta 7vkoa
 
Viimeksi muokattu:
Peppi78
Tiinuz
Runttipulla
pikku3nen
vauvahaaveita
Mennis
Hepetius
Marsa22
jensspa
giraffe
Rakkaudesta äiti
kreta
Sann-81

Huomenta :) Todella pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen! Meillä on lapset kipeinä ja vielä nittenkin kanssa mennyt osa öistä valvoessa, mutta viime yönä ei tarvinnut kuin kerran käydä vessassa ja kerran antamassa avaavaa lääkettä. Tuntuu juhlalliselta kun on nukkunut 22-8 vain kahdella pienellä heräämisellä :)

Selkä on kyllä entistä kipeempi eilisestä pesemisestä. Tänään pitäs taas jatkaa. Ensin mä ajattelin et pesen tallin vasta synnytyksen jälkeen, mut nyt ei ollukaan sit elokuu niin lämmin kuin aikaisemmin (toki oli parempi kesä kuin aikoihin).

Tuleekohan tänään paljon vauvauutisia kun maanantai käynnistetyt/kontrolloidut ilmoittautuvat? Runttiskin saanut varmaan tuhisijan jo syliin :heart:

vauvis koeta vielä hetki jaksaa :hug::heart:

Peppi ja Hertta 40+0 POKS :heart:
 
Hiljaseksi vetää elokuisten palsta joo. Tänään oiskin viimenen mahdollisuus päästä vielä ihan "aidoksi" elokuiseksi, mutta mulla ei ainakaan liene mitään toivoa. Eilen illalla tuli muutama kohtuu napakka supistus, mutta yöllä ei sitten yhtään mitään. Päätin, että en kertakaikkiaan elättele minkäänlaista toivoa siitä, että tää lähtis tulemaan itekseen, niin ei tarvi sitten pettyä joka kerta kun ne vähäisetkin supparit katoaa. Että ens viikolla käynnistykseen sitten ja sillä selvä.

Sann-81: Aika hankala tilanne sulla. En osaa kyllä yhtään sanoa mitä itse tekisin vastaavassa tapauksessa. Kyllähän yli neljäkiloinen on aika iso, mutta onhan noita isompiakin alakautta tehty... Omien kokemusteni perusteella sanoisin kuitenkin, ettei sektiotakaan kannata liikaa pelätä: se voi onnistua erinomaisesti ja toipuminenkin voi olla vauhdikkaampaa kuin usein kuvitellaan. Tsemppiä päätöksen tekoon ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin valitset sitten kumman synnytystavan tahansa. :)

-p3 40+4
 
Onnea vauvaantuneille!:flower::heart:

Sann-81 sulla on kyllä vaikia päätös eressä. Ite oon kokenut sektionkin eikä oo mitään pahaa sanottavaa. Hyvin parannuin siitä, eikä tullut mitään komplikaatioita. Sun pitää orottaa mitä niistä mittauksista tulee vastaukseksi ja jutella lääkärin kans mikä olis järkevintä. Eikös siihen kuintenkin oo mahrollisuus vielä..siis jutella lääkärin kans. Onnea koitokseen päätit mitä päätit. :)

Elli Ja Justiina 2vko :heart:
 
Pörrätää täs samas pinos vaan, ainakin mun puolesta.

Niin melkein vietiin viimenenkin toivo synnyttää lähiaikoina. Äsken soitettiin äitipolilta ja siirrettiin mun aika torstaille. Siinä nyt ei ole mitään, mut kun kysyin et mahtaiskohan siitä päästä käynnistykseen niin vastaus oli et jos ei plaa plaa ole lääketieteellistä syytä niin ei oteta :'( Kerroin kyl et mulla ei ole ikinä tullu omia supistuksia ja kaikki 3 on jouduttu täysin epäkypsästä käynnistämään...lääkärihän sen toki päättää mut enpä jaksa uskoa jos kerran tuo on kanta.
Voi :kieh::headwall:
 
Päätös tehtiin puolestani ja sektio on huomenna! Eli lantionmitat oli hyvät, mutta kun vauvalla on suuri vatsa ja vieläpä suorakaiteen muotoinen, mikä taas ennustaa suuria hartioita, voi ulosautossa tulla ongelmia, joten sektio päätös tehtiin...! sinänsä hyvä, että asiaa ei tarvitse itse enää jossitella, vaan päätös tehtiin puolestani! Harmi sinänsä, että se on jo toinen sektio mikä tarkoittaa sitä, että alatie synnytys yrityksiä ei enää anneta...:'( harmittaa: / mutta ei aina voi itse asioihin vaikuttaa ja jos lääkäri on sitä mieltä, niin en todellakaan ota riskiä vauvan suhteen, jos jää jumiin..! Mutta siis huomenna apua huomenna mulla on vauva!!!:)
 
Paljon onnea ja tsemppiä huomiselle myös minulta toistayrittävä! :) :hug:

Hih, mä tässä naureskelin itsekseni, että on sitä ihmisen mieli/ alitajunta jotenkin tyhmä. ;) Mulla kun on jotenkin alitajuisesti sellanen olo, että kun ei kerta vauva syntynyt laskettuun aikaan mennessä, niin ei se sieltä enää mihinkään oo tulossa... Suurin piirtein siis sellanen fiilis, että vauva peruttu ja elämä jatkuu. :LOL: Mut siis sit kuitenkin toisaalta myös asennoitunut niin, että kahden viikon jälkeen se sitten vaan käynnistetään. Ja siis kyllähän mä nyt oikeesti tien, että voi edelleen syntyä koska vaan. :D Et en oo ihan lopullisesti vielä seonnu... Vaikka lähellä varmaan onkin. :p

Itse asiassa nyt eilen illalla ollut enempi kireää oloa ja viiltoja alapäässä, tänään koko aamun aika kova polte, vaikkakin tasainen... Mutta myös pari selkeämpää supistusta, vaikkei niin kipeitä, mitä jo viikonloppuna oli. Mut jotenkin nyt tasaisesti koko aika tuntuu joltain, kun esim eilen päivällä ei tuntunut juuri miltään.

Aattelin tästä lähteä esikoisen kanssa vaateostoksille... On tosiaan nyt palsta muuten kyllä aika hiljainen, kun iso osa jo siirtynyt muualle kirjoittelee. Mut ei kait tänne kukaan ihan yksin jää? Kyl se sitten viimeistään puolivälissä syyskuuta tännekin pitäis se vaavi tulla. Silloin on muuten miehen 30v synttärit... :whistle:

Tiinuz ja vaavi 40+2
 
Tiinuz Minusta tuntu ihan samalta että ku laskettu meni, niin vauvaa ei tuu :LOL: Ja mullahan se menikin sinne 42+0 viikolle ennen ku vauva saatiin. Mutta toivotaan että sulla nyt ei niin kauaa enän tarvis ootella :)

Toista yrittävä Tsempit huomiselle :)

Marlin ja Justiina 2vko
 
Moikka! Täällä kirjoittelee onnellinen pienen tytön äiti. :)

Silloin 25.8 kirjoittelin, että olen lähdössä synnyttämään tänään ja niinhän siinä kävi, että synnytin (40+2).

Synnytyskertomusta...

Heräsin yöllä 3 aikaan vaimeisiin supistuksiin. Tuntuivat sellaisina lihaskramppeina alavatsalla (mahan kovettumista tai aaltomaisuutta en ole tunnistanut koskaan!). Kuulostelin sängyssä kolmen supistuksen verran, jotka tulivat säännöllisinä 10 minuutin välein. Sitten nousin ylös teen keittoon ja "aamupalalle". Kuulostelin supistuksia aamun kotona, ja pikkuhiljaa väli tiheni n. 6-8 minuuttiin. Laitoimme tytön lähtemään kouluun ja mieheni kanssa suuntasimme KYS:iin. Autossa sai hammasta purra, kun supistukset kovenivat ja piti vain istua paikallaan.

KYS:llä olimme klo 8 ja pääsimme heti synnytyssaliin. Mukava kätilöopiskelija huolehti meistä lähes koko synnytyksen. Välillä piirreltiin supistuskäyrää ja välillä kuljeskelin ympäri huonetta. Sain peräruiskeen. Pyysin epiduraalia tai spinaalia. Sain lämpökäärettä, suihkua, kiikkutuolia. Kiikkutuoli olikin ihan hyvä ja olin siinä ponnistusvaiheeseen saakka siitä asti, kun kävely oli jo hankalaa tiheiden supistusten takia. Keskityin vastaanottamaan supistukset hengittelemällä ja yrittämällä olla mahdollisimman rento. Jossain vaiheessa mieheni oli jo sitä mieltä, että eikö minun pitäisi saada jotain kivunlievitystä, kun katseli touhua. Tunsin pärjääväni vielä kivun kanssa ja päätin kokeilla ilokaasua. Ensin sitä oli hankalaa hengittää ja otin maskin aina pois jo ennen kuin ehti edes "humalaa" tuntua, mutta kun kipu koveni, niin se oli helpompaa kestää pienessä tokkurassa. Sitten aloitin ihan luonnostaan "synnytyslaulun" AIJAIJAIJAIJAAA--AAAA supistusten aikana (en siis ollut sitä treenannut tai suunnitellut mitenkään). Ja tässä vaiheessa supistukset tulivat noin puolen minuutin välein. Mieheni kysyi taas kivunlievityksestä (itse en tajunnut, kun en oikein tiennyt milloin olisi oikea aika ja keskityin vain kivunhallintaan). Kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta. Sanoi, että epiduraalissa on riskejä, koska minulla on niin alhainen verenpaine. (Sain kyllä sen 1. synnytyksessä ja hyvin toimi!) Suostuin ja lääkäri tuli paikalle. Tässä vaiheessa kohdunkaulan tilanne tarkistettiin ekan kerran (synnytys kestänyt jo 10 h ja edellinen kesti alle 3 h!). No auki oli jo täysin. Ei ehditty laittamaan puudutteita. Lääkäri puhkaisi kalvot ja heti alkoi ponnistuttamaan. Olin vaan niin kipeä, että en pystynyt ponnistamaan supistuksen aikana. Tuntui, että taju lähtee ja karjuin kuin leijona. Mutta supistukset olivat sen verran voimakkaita, että vauva työntyi ulos lähes itsestään 9 minuutissa. Syntymäaika 13.39. Täydellinen vauva. Virkeä ja terhakka, punaiset kiharat hiukset. Kakkasi heti synnyttyään ja alkoi imeä välittömästi kun tissille pääsi.

En revennyt lainkaan ja toivuin synnytyksestä tosi nopeesti. 2 päivää olin sairaalassa ja pääsin kotiin. Nyt ollaan miehen kanssa hoideltu ja kilvan ihailtu tyttöä. Ihana tyttö. Syö 1-2 tunnin välein ja isoja annoksia. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin tekee vielä melkoisen kipeää. Mutta onnellinen olen!
 
Viimeksi muokattu:
Onnittelut täältäkin kr83! :flower:

Olispa jo ens viikko... Tasan viikon päästä sitä voi sitten nääs ajatella, että huomenna pääsee tositoimiin. Tänään onkin ollut sellainen päivä, että en jaksais odottaa enää yhtään. : / Eihän viikko oo sinänsä pitkäkään aika ihmisen elämässä, mutta tällä hetkellä se tuntuu kyllä aika ikuisuudelta. Jännä, miten mielialakin vaihtelee päivästä riippuen aivan älyttömästi. Jonain päivänä sitä on vaan niin onnellinen, että ihan kohta meillä tosiaan on se kauan odotettu vauva ja toisena päivänä tuntuu, että tää odotus ei lopu koskaan. Toivottavasti huomenna olis taas se parempi päivä...
 
onnittelut kaikille nyytin saaneille...
mulla on nyt tänään ollu tänään sellanen olo et kun ei oo ny syntyny niin ei oo tarviskaan.
nyt on poks poks 40+0

oon sen kunniaks ollut aamulypsyllä, mennyt päivällä tuntia aikaisemmin navetalle, siivonnut parret, ruokkinut vasikat ja hiehot, talikoinut rehua, lypsänyt n. 2h ja kotonakin ollut lypsyn jälkeen jalkeilla n. 2h

nyt on tunnin verran tullut kipeempiä supistuksia kestoltaan 2-5min ja max n 8 min välein
jään nyt arvuutteleen miten jatkuu ja mis välis mahd pitää lähtee jos pitää.
nivusia särkee oikein mukavasti supistusten välissä

:flower:
 
POKS 40+0 :heart:

Nyt se vihdoin koitti.Päivä jota on ootettu ja joka ei siltikään juuri muista päivistä poikennut.Tänään hain pienten kans esikoisen koulusta ja ajettiin suoraan Ouluun ostamaan esikoiselle sänky ja jotain vaatetta myös lapsille.Sillä reissulla menikin kaikkinensa iltaan asti joten jalkojen päällä on tullut tämä päivä oltua.Välillä vähän supistellut mutta tosi vähän ja pienesti.Viimeyö oli hiljainen toissayöhön verrattuna(jolloin luulin jo pääseväni synnyttämään)mutta olinkin aamulla tosi tyytyväinen että sain nukuttua kun tuli se yks yö melkein kokonaan valvottua.Nyt oisin taas valmis synnyttämään..vaikka tiiänki et supistusten alkaessa alkaa kaduttaa.Ainakin siinä vaiheessa kun alkaa olla niin kipeä ettei enää pärjää ilman kivunlievitystä.

Hermot on tänäänkin olleet tosi tiukilla.Lasten kans menee täysin hermot kun ne kinastelee ja riehuu :( Sit koen siitäkin tosi huonoa omaatuntoa.Tuntuu et pitäs vaan jaksaa suuttumatta ja varsinki nyt kun voisin vielä antaa enempi aikaa isommillekkin lapsille.Vauvan tultua jäävät kuitenkin vähemmälle huomiolle joksikin aikaa.

tiinuz ja marlin Mulla kans sellanen olo että kun tää laskettu päiväkin alkaa olla ohitettu niin ei sitä vauvaa näköjään tullutkaan.Vaikka toisaalta tietää et tuleehan se joku päivä kuitenkin mutta nyt on vaan sellanen outo olo et ei sitä tullutkaan.Muistan tän tunteen tosi hyvin kolmannelta lapseltamme.Kun laskettu päivä ylittyi niin ite ei osannu enään kunnolla uskoa että mitään vauvaa ois ees tulossa.Ja se turhautumisen tunne kun päivät vaan kuluu eteenpäin,vauva kasvaa ja kasvaa mahassa eikä mitään merkkejä syntymästä näy.Se oli kamalaa ja se näyttäs mulla taas olevan eessä.Ehkä vielä kestän pari kolme ylipäivää mut sitten alkaa varmasti olo olla tosi tuskainen.Mää niin pelkään että tää vauva kasvaa liian isoksi ja synnytyksestä tulee vaarallinen niin mulle kuin vauvallekkin.

peppi78 MInä täällä oon ainakin :wave:
Mullekkaanhan ei käynnistystä lupailtu ainakaan lähiaikoihin kun mulla oli kohdunsuun tilanne niin epäkypsä.Se kyllä harmitti ja harmittaa yhä koska oon yhä huolissani vauvan koosta ja siitä että jos alkaa mennä paljonkin yli niin saako tuota enään alakautta synnytettyäkään.

kr83 Onnea tytöstä! :heart: Ja oli kiva lukea synnytyskertomustakin:flower: Nuo automatkat onkin kamalia jos on kovia suppareita.Muistan toisen lapsen synnytyksestä(josta en kerenny saada kivunlievitystä ollenkaan ku saliin mennessä olin täysin auki)automatkan joka oli aivan kauhea.Supistusten välillä pyysin miestä hiljentään vauhtia ja ajaan varovasti mutta supistuksen tullessa painoin jaloilla lattiaa ja kiroilin ja olin vaikka missä asennossa siinä penkillä...
Nyt täytyy toivoa että synnytys ei tapahu ainakaan ruuhka aikaan.Se ois ihan kamalaa jos ei pääsis eteenpäin..tästä saankin sit uuden stressin aiheen sen lisäksi että kuka kerkee näitä muita lapsia kattoon;)

toista yrittävä Onnea huomiseen sektioon ja voi huomenna sinäkin näet oman vauvasi :heart:

pikku3nen Musta kans viikko tuntuu nyt ikuisuudelta ja kaks viikkoa sitten joltain äärettömän pitkältä ajalta.En kyllä kestä jos vielä 2viikkoa joutuu odottamaan:'(

giraffe toivotaan että supistukset jatkuu ja saat täsmällisen vauvan =) Onnea lasketusta päivästä.Mullakin se on tänään mutta tuskin vauva syntyy vielä kun ei oo sellanen olokaan ja melko pika synnytys pitäs olla ainakin jos tän päivän puolella syntys.

Elikkäs syyskuun vauva tulee meille.Ihan hauska kun sen nyt ainakin voi jo varmasti tietää.Vaikka kovasti toivoinkin tämän syntyvän elokuun puolella niin tervetuloa vaan pikkuinen syyskuussakin :heart:

Täytyy sen verran vielä kertoa että menkkakivun tyylistä "polttelua" tuntunut tänään alamahalla lähes koko kaupunkireissun ajan,mutta mitään vuotoja ei kyllä tuu.Sitä limatulppaakaan ei oo tullut enään aikoihin.Valkovuoto on kyllä lisääntynyt ja sitä tulee vessakäynneillä välillä tippasemallakin,mutta muullloin sitä ei valu etten tarvii mitään pikkuhousunsuojia.

Täällä tosiaan hiljenee tää elokuisten pino ja se vähän saa haikeaksi :( Ja tuntuu tavallaan että kohta jää ihan yksin kun melkein kaikki muut ovat pian synnyttäneet.Kamala tunne kun täältä on ollut niin ihana saada vertaistukea ja lukea muiden samassa vaiheessa olevien juttuja.Nyt tuntuu et kaikki muut kohta hoitelee vauvojaan ja minä yksin odotan ja odotan.Voi kuin voi mieli olla herkillä.Taidan painua pehkuihin ja toivoa että synnytys alkaa aamulla kun oon nukkunut hyvät yö unet.

Hyvät yöt ja supistustuulia kaikille :rolleyes:

Rakkaudesta äiti ja Aarre-Viljami :heart: 40+0
 
Huomenta.

Voi, toivotaan et vauvis se olis nyt menoa!!! :wave:

giraffelle lisää supistuksia että pääsisit jo vauvanhakuun :)

Täällä on päivät niin "tavallisia ja tylsiä". Mulla on kans sama fiilis et ei sitä vauvaa sit tullukaan, vaikken nyt niin la aikaa odottanut. Vaan lähinnä et lähtis itselleen tulemaan kun on kuitenkin niin paljon isompi kuin nuo aikaisemmat. 38vkolla oli painoarvio 3500g ja mullahan on nuo muut menny yli sen 2 vkoa ja silti painavin ollu 3600g... et sit 4500g olis kait tulossa :|Mulla on kauhea skenaario mieles et niin se vaik kuinka on 4 niin varmaa jää jumiin ja joutuu leikkaukseen kun sen ois voinu välttää käynnistämällä aikaisemmin... Mä en aina oikein jaksa ymmärtää lääkäreitä et eihän se niiltä ole pois mitenkään. Ja varsinkin useamman käynnistyksen kokeneilla, kun jo on olemassa teoriat et ei ne muutkaan itsestään lähde tulemaan jos aikaisemmatkin menny käynnistykseen asti.

No, kerkeepähän touhuilla kaikkea. Nytkin meni hartiat niin jumiin et käsiä kiristeli viime yönä, kun ei juuri mitään niin fyysistä ole tarvinnut tehdä kun hepat ollu laitumella. Pestiin siis tallia ja vaik on pitkä harja niin silti ylösalas-liike ei äkkiseltään sopinu. Tänään taas jatkamaan :) Tallissa ihana tuoksu ja tulee puhdasta ja siistiä kun tavaratkin menee paikoilleen samalla.

Peppi ja Hertta 40+1
 
Laitoin liittymispyynnön tuonne facebookin ryhmään.

Jos sitä vihdoin naputtelis omaa synnytyskertomusta. Kun ei ole vielään saanut sitäkään aikaiseksi.

Eli lauantaina vietin päivän siivoten ja pesin yhden maton. Illalla supisteli jonkin aikaa kipeästi. Mutta meni sitten ohi.

Sunnuntaina oli kakkosen syntymäpäivä. Aamusta supisteli silloin tällöin hieman kipeästi. Pitkin päivää tuli sitten supistuksia. Äityi etenkin liikkuessa. Isäntä meinasi jo, että perutaan viimeiset vieraat kun supistelee. Mutta kieltäydyin.

Säännölliset supistukset n. 10 min välein alkoi siinä seitsemän aikaa illalla. Niitä sitten kuullosteltiin pitkin iltaa. Puolen yön aikaan alkoi tehdä jo kipeää ja soitin KYS:iin. Sovittiin että tulen kun en enää jaksa/pysty olemaan kotona. Isäntä onneksi sai hieman nukutuksikin välillä. Itse pötköttelin sängyssä ja tuskailin supistusten kanssa. Puoli kolmen aikaa herätin isännän ja kasailin tavarat sairaalaa varten.

Kolmen aikaa oltiin synnärillä. Ihana kätilö otti vastaan. Käyrille hetkeksi ja tarkistettiin kohdun suun tilanne 2 cm auki. Olin kuumassa suihkussa hetken. Sitten sain "aamupalaa" minkä syömisestä ei kyllä meinannut tulla mitään. Jo pieni käden liikekkin sai supistuksen aikaan. Kätilö ehdotti ilokaasua kun tuntuu siltä ettei jaksa enää kivun kanssa.

Puoli kuuden aikaan pyysin ilokaasun ja siirryin sängylle. Oi sitä ihanaa "humalaa". Kätilö vaihtui aamuvuorolaiseen jossain välissä. Ihana kätilöopiskelia piti sitten huolta meistä. Ilokaasua tuli sitten vedeltyä oikein olan takaa. Kun ohjeeksi sain hengitellä reilusti supistukset läpi. No tokkurassa oltiin enemmän ja vähemmän. Isäntäkin jo katsoi että taidan "sammua".

Kymmentä vaille yhdeksän pyysin kohdunkaulan puudutteen mitä kätilö oli ehdottanut. Lääkäri tutki tilanteen auki 8 cm. Puhkaisi kalvot ja laittoi puudutteen. Lapsivesi oli kirkasta. Yhdeksän aikaan alkoi tuntua kovaa painetta ja tarvetta ponnistaa. 15 yli yhdeksän kohdun suu täysin auki ja lupa ponnistaa. Sydänäänet olivat hieman laskussa. Ja poika hetken jumissa hartioista kun syntyi viistotilassa.

Reipas 9 pisteen poika tuli. Huuti kovasti heti kun sai pään ulos. Hienosti söi rintaa. Ja oi ihana aamupala mikä saatiin. Se sentään jo maistuikin.

Poika on rauhallinen tapaus. Niin kuin edelliset lapsetkin. Synnytyksestä jäi kaikin puolin positiivinen mielikuva. Kiitos ihanan henkilökunnan.

Moona ja ukko 9 vrk
 
Onnea moona! :flower: Näin omaa vuoroa vielä odottavana on kiva lukea välillä "rauhallisiakin" synnytyskertomuksia. :)

Vauvikselle isot tsempit ja tiukkoja supparituulia, tänään on varmasti sun aika lähteä vauvan hakuun! Sann-81 lieneekin jo laitoksella ja kohta leikkauspöydällä. :)

On se kumma, että vaikka tietääkin jo etukäteen varautua siihen, että joutuu yliajalle ja käynnistykseen, niin silti se vaan jaksaa masentaa. Laskettuun aikaan sujui vielä oikein hyvin, mutta sen jälkeen on ottanut kovasti päähän se, että itse joutuu aina odottamaan näitä lapsosia niin pirun pitkään (aiemmat siis syntyneet 41+2 ja 42+2). Musta olis ihan kohtuullista, jos edes tän kolmosen sais vähän aiemmin syliinsä...

Mitähän tekemistä sitä täksi päiväksi keksis? Olis kiva käydä esim. kaupoilla katsomassa tytöille syksyvaatteita, mutta lähdeppä nyt sitten ajamaan 70 km edestakaisin, kun ei täällä maalla noita vaatekauppoja ole. Ja muutenkin arveluttaa kaikesta kyynisyydestä huolimatta lähteä lasten kanssa ajelemaan niin pitkiä matkoja, vaikka toki sitä mentäiskin koko ajan synnäriä kohti. :) Matkasta vielä sen verran, että jos siis päästäis lähtemään ennen käynnistystä liikkeelle, niin meiltä synnärille mennään onneksi isoa tietä pitkin, joten mitään kovin kuoppaista menomatkaa ei oo tiedossa.

Iso tsemppihali :hug: kaikille meille jäljellä oleville ja muutenkin kivaa keskiviikkoa!

-pikku3nen 40+5 (että kohta sitä jo taas poksutaan, voi kääk...)
 

Yhteistyössä