Joo mä myös yksin odotan ja kaikki mitä vauvalle olen nyt hankkinut...vaunut, turvakaukalo, sänky, vaatteet, hoitotarvikkeet, amme, vakuutus jne. Niin kyllä se taitaa lähempänä 2000 euroa jo olla...No nyt ainakin sitten vakuutus jo vuodeksi maksettu mutta kyllähän niitä kuluja taitaa aikast paljon olla/kuukausi. Jos isukki maksaa elareita vaikka sen 160euroa kuukaudessa niin on kyllä erittäinkin kohtuullinen ehkäpä kyllä jopa liian vähän. Äijällähän menee pelkästään yhden viikonlopun baarireissulla ton verrran. Mutta toisaalta jos tilanne olisi se että en saisi ollenkaan mistään noita elareita niin kyllä mä silti pärjäisin..olisi pärjättävä. Enkä valittaisi!
ELATUSMAKSUISTA
- Viestiketjun aloittaja iituliini67
- Ensimmäinen viesti
Muutama edellinen kirjoittaja olen joillainlailla samoilla linjoilla teidän kanssanne.
Mutta pitää ottaa huomioon, myös se tosi asia, että vaikka etä olisi valmis ottamaan lasta itselleen vaikka puolet ajasta. Esim. viikko per vanhempi tai kaksi per vanhempi, niin että lapset ovat saman ajan molemmilla vanhemmilla. Harvoin lähi tähän järjestelyyn suostuu. Ikävä kyllä.
Lapsi/lapset ovat myös usein tällä etävanhemmalla loma-aikoina pidempiäkin aikoja. Tällöin, jos etävanhempi menee kysymään saako hän helpotuksen näistä kuukausista, olen harvoin kuullut lähivanhemman tähän suostuvan.
Missään nimessä en halua tässä tapauksessa yleistää kaikkia samaan kastiin, vaikka niin usein juurikin ajatellaan. Mutta mitä itse olen yh-vanhempien elämää sivusta seurannut niin ikävää, että asiat ovat juuri näin.
Mutta pitää ottaa huomioon, myös se tosi asia, että vaikka etä olisi valmis ottamaan lasta itselleen vaikka puolet ajasta. Esim. viikko per vanhempi tai kaksi per vanhempi, niin että lapset ovat saman ajan molemmilla vanhemmilla. Harvoin lähi tähän järjestelyyn suostuu. Ikävä kyllä.
Lapsi/lapset ovat myös usein tällä etävanhemmalla loma-aikoina pidempiäkin aikoja. Tällöin, jos etävanhempi menee kysymään saako hän helpotuksen näistä kuukausista, olen harvoin kuullut lähivanhemman tähän suostuvan.
Missään nimessä en halua tässä tapauksessa yleistää kaikkia samaan kastiin, vaikka niin usein juurikin ajatellaan. Mutta mitä itse olen yh-vanhempien elämää sivusta seurannut niin ikävää, että asiat ovat juuri näin.
Edellielle vastaan et tiedän yhden isän jolla lapset on vuoroviikoin ja he eivät elareita maksa. Itsellä on se tilanne että isät eivät tapaile. Tosin esikoisen isä silloin ku poika käy piipahtamassa ikinä ei ole ollut tapaamissopimusta ei isä halunnut. Kuopuksen isä ei ole ikinä edes nähnyt lastaan! Mutta olisihan juu se ihan hyvä jos noissa tapauksissa jos lomalla on että vois jotain siitä vähentää mut omakohtasta kokemusta näistä ei ole kun kummankin elarit tulee kunnalta.
Kirjoitin tuon lähinnä varmaan siksi, että itse olisin varmasti toiminut samalla tavalla.
Meillä lapsen isä ei kylläkään ole halunnut poikaansa nähdä koskaan ja ilmoitti asian lastenvalvojallakin kun elatuksesta sovittiin, mutta luulen että jos hän olisi ehdottanut vuoroviikkoja olisin asiasta kieltäytynyt.
Toisaalta, en kyllä vikise elatusmaksuistakaan millään tavalla.
Olen tyytyväinen, että lapsen isä ne maksaa silloin kun on sovittu vaikkei muuten mitenkään yhteyttä pidetäkkään.
Meillä lapsen isä ei kylläkään ole halunnut poikaansa nähdä koskaan ja ilmoitti asian lastenvalvojallakin kun elatuksesta sovittiin, mutta luulen että jos hän olisi ehdottanut vuoroviikkoja olisin asiasta kieltäytynyt.
Toisaalta, en kyllä vikise elatusmaksuistakaan millään tavalla.
Olen tyytyväinen, että lapsen isä ne maksaa silloin kun on sovittu vaikkei muuten mitenkään yhteyttä pidetäkkään.
Ensimmäistä kertaa lueskelin näitä sivuja, vaikkakin vanhin lapseni onkin jo kohta 18 ja nuorin 11v. Elän uusioperheessä, jossa tytöt asuvat luonamme ja miehelläni on 2 lasta, joita hän tapaisi mielellään, jos hänen entinen puoliso tähän suostuisi. Silloin, kun he erosivat, niin tärkeämpää oli, että hän mäksaa elatusmaksut, kuin näkisi lapsiaan. Silloin kun mieheni on käynyt tapaamassa lasten kotona lapsiaan, niin vanhempi lapsista on yrittänyt sanoa, että haluaa isän mukaan, pienempi lapsista on vielä niin pieni, että on ymmärrettävää, ettei hän voisi vielä tulla yökyläilemään. Itkien on sitten mieheni tullut kotiin, sillä minkäänlaista keskustelu yhteyttä tässä asiassa ei ole entisen puolison kanssa, sillä hän on ilmaissut suoraan, ettei HÄNEN lapset tule SEN HUO..n luokse. Mietin välillä, että olisiko parempi, jos muutaisin tyttöjen kanssa pois, jospa hän sitten saisi lapsensa luokseen mutta kuitenkin olemme onnellisia. Onko teillä äideillä vain raha mielessä, kun teette lapsia, sillä kyllä minä pystyn sanomaan lapsille, ettei tänä kesänä mennä Linnanmäelle, sillä äitillä ei ole nyt töitä ja lapseni ovat ymmärtäneet asian oikein hyvin. Olemme sitten keksineet muuta mukavaa tekemistä mihin ei ole tarvittu rahaa. Perustarpeisiin sitä pitää olla ja olisi kiva jos olisi joskus jotain extraakin mutta tärkeintä on kuitenkin teidän itsenne ja lastenne onnellisuus. t: minimi elarit ja onnellinen p.s Omat lapseni tapaavat isäänsä niin paljon kuin itse ja isä haluavat.
Mä suosittelisin miehesi ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan näistä tapaamisasioista jos ei ole tapaamissopimusta tehty/tai jos on tehty ja tää äiti nämä estää. Ei ole äidillä oikeutta sillä perusteella olla antamatta lasta/lapsia isän luokse vaikka isällä on uusi avo/aviovaimo.Alkuperäinen kirjoittaja tyttölapsia4:
Kysymys,
ja pliis ei moralisointia vaan vastauksia.
Jos etävanhemman - miehen (mun tapauksessa het' syntymästä asti) tulot on vaikka 0 tai 100 e/kk (konkurssailut keplottelija yrittäjä 'isä'),
ja lasketaan elareita.
Luullakseni vauvan elatustarve menee n 360 e - laskeskelin sen webohjeen mukaan , ja lähin/mun elatuskyky vähennyksien jälkeen sitten työelämässä ollessa olisi 1000. Tulevalla Ä-lomalla toki erilainen.
Laskennan mukaan etälle tulee 0 tai 36 e elatusavuksi ?
Saako lapsi yhteiskunnalta 129-36= 92 e/kk vaiko ei mitään ?
Tai etän 0-tuloilla 129 e vaiko ei mitään ?
Oli aika hemmetinmoisen surettava keksutelu täs eilen , kun lopullisesti kävi selville ettei 'isällä' ole sydäntä, eikä selkärankaa. Lapsen puolesta suretaa ä-lyttömästi. Ja itsellä vihastuttaa... vaikka arvasinkin tän, Hyvä puoli on tietty se, että sitkeydellä sain lypsettyä tän asian näinkin selvästi esille.
Kiitos asiavastauksista...
papu & viola auroora RV 30+2
ja pliis ei moralisointia vaan vastauksia.
Jos etävanhemman - miehen (mun tapauksessa het' syntymästä asti) tulot on vaikka 0 tai 100 e/kk (konkurssailut keplottelija yrittäjä 'isä'),
ja lasketaan elareita.
Luullakseni vauvan elatustarve menee n 360 e - laskeskelin sen webohjeen mukaan , ja lähin/mun elatuskyky vähennyksien jälkeen sitten työelämässä ollessa olisi 1000. Tulevalla Ä-lomalla toki erilainen.
Laskennan mukaan etälle tulee 0 tai 36 e elatusavuksi ?
Saako lapsi yhteiskunnalta 129-36= 92 e/kk vaiko ei mitään ?
Tai etän 0-tuloilla 129 e vaiko ei mitään ?
Oli aika hemmetinmoisen surettava keksutelu täs eilen , kun lopullisesti kävi selville ettei 'isällä' ole sydäntä, eikä selkärankaa. Lapsen puolesta suretaa ä-lyttömästi. Ja itsellä vihastuttaa... vaikka arvasinkin tän, Hyvä puoli on tietty se, että sitkeydellä sain lypsettyä tän asian näinkin selvästi esille.
Kiitos asiavastauksista...
papu & viola auroora RV 30+2
Itselläni henkilökohtaisesti ei ainakaan koskaan ole raha ollut ensisijainen asia. Ja olen koittanut monelle tuntemalleni yh-äidille/isälle asiasta myös sanoa.
Ikävää on, että asia yleistetään niin usein, että yh:t on yleensä pelkän rahan perässä.
Ehkä se johtuu paljolti siitä, että rahasta se keskustelu yleensä saadaan aikaiseksi.
Kuten sanoin, vaikka oman poikani isä olisi ollut valmis vuoroviikkoihin, en olisi siihen ollut valmis, mutta en myöskään olisi sen enempää häneltä vaatinut kuin mitä hän nyt maksaa. Se mitä hän maksaa, jääköön kaikille arvoitukseksi
Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että kaikissa tapauksissa tulet saamaan kunnan elatustuen 129e, vai mitä lie nykyisin se minimi..
Kyseinen summa peritään isältä, jos isyys on tunnustettu tai tehty testit. Jos isä on työtön tai muuten tuloton, hänellä on mahdollisuus hakea kunnalta pois velkansa, niin ettei hän joudu niitä maksamaan. Tähän kuitenkin tarvii olla tarvittavat asiakirjat, ettei tuloja todella ole.
Toisaalta, onko tärkeintä se, maksaako kunta vai isä? Maksaako isä ollenkaan?
Eikö tärkeintä ole se, että lapsella on hyvä olla, on hänellä vanhempia yksi tai kaksi?
Ikävää on, että asia yleistetään niin usein, että yh:t on yleensä pelkän rahan perässä.
Ehkä se johtuu paljolti siitä, että rahasta se keskustelu yleensä saadaan aikaiseksi.
Kuten sanoin, vaikka oman poikani isä olisi ollut valmis vuoroviikkoihin, en olisi siihen ollut valmis, mutta en myöskään olisi sen enempää häneltä vaatinut kuin mitä hän nyt maksaa. Se mitä hän maksaa, jääköön kaikille arvoitukseksi
Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että kaikissa tapauksissa tulet saamaan kunnan elatustuen 129e, vai mitä lie nykyisin se minimi..
Kyseinen summa peritään isältä, jos isyys on tunnustettu tai tehty testit. Jos isä on työtön tai muuten tuloton, hänellä on mahdollisuus hakea kunnalta pois velkansa, niin ettei hän joudu niitä maksamaan. Tähän kuitenkin tarvii olla tarvittavat asiakirjat, ettei tuloja todella ole.
Toisaalta, onko tärkeintä se, maksaako kunta vai isä? Maksaako isä ollenkaan?
Eikö tärkeintä ole se, että lapsella on hyvä olla, on hänellä vanhempia yksi tai kaksi?
Jees Elviira,
lapsen tasapaino ja elämän eheys on täkeintä. Tietty. Täs ennen syntymää oon koettanut lapsen asemaa ja elämäneväitä selvittää, että tekisin oikeita ratkaisuja. Jonkinmoinen isän rakkaus oli näis maaniteluissa ja painostuksissa päätavoite. 'Isä' on kyllä nyt niin monen eri veivauksen jälkeen vetäytynyt kaikesta vastuusta, että homma alkaa olla selvä.
Ja uskon voivani järkätä lapselle eheän ja mukavan elämän, vastuullisesti. Yksinkin.
Silti osaan kuvitella lapsen suuren surun, kun selitän eri tavoin (kauniisti) isän puuttuvaa olemassaoloa ja puuttuvaa rakkautta.
Raha ei ole tärkeintä ei - mutta tän lapsen kohdallahan kyse on korkeintaan minimistä , ja näin velvollisuudeksi lasta kohtaan selvittää miten tuo homma menee . Selvittelin myös periytyykö 200-300 000 velat biologiselta isältä, ilmeisesti ja onneksi ei. Kyllä mun mielestä vastuullinen äiti koettaa lapseltaan moiset ehkäistä ?
Ja juu - realistisesti aateltuna - maksujen säännöllisyyden kannalta yms - kunta on parempi maksaja.
Haavekuvana - jos isä maksaisi jotain, voisiko isyys sitten helpommmin ehkä herätä, kuin että mikään ei muistuta lapsesta ? Ei edes ulosottomies
papu & viola auroora RV 30+4
lapsen tasapaino ja elämän eheys on täkeintä. Tietty. Täs ennen syntymää oon koettanut lapsen asemaa ja elämäneväitä selvittää, että tekisin oikeita ratkaisuja. Jonkinmoinen isän rakkaus oli näis maaniteluissa ja painostuksissa päätavoite. 'Isä' on kyllä nyt niin monen eri veivauksen jälkeen vetäytynyt kaikesta vastuusta, että homma alkaa olla selvä.
Ja uskon voivani järkätä lapselle eheän ja mukavan elämän, vastuullisesti. Yksinkin.
Silti osaan kuvitella lapsen suuren surun, kun selitän eri tavoin (kauniisti) isän puuttuvaa olemassaoloa ja puuttuvaa rakkautta.
Raha ei ole tärkeintä ei - mutta tän lapsen kohdallahan kyse on korkeintaan minimistä , ja näin velvollisuudeksi lasta kohtaan selvittää miten tuo homma menee . Selvittelin myös periytyykö 200-300 000 velat biologiselta isältä, ilmeisesti ja onneksi ei. Kyllä mun mielestä vastuullinen äiti koettaa lapseltaan moiset ehkäistä ?
Ja juu - realistisesti aateltuna - maksujen säännöllisyyden kannalta yms - kunta on parempi maksaja.
Haavekuvana - jos isä maksaisi jotain, voisiko isyys sitten helpommmin ehkä herätä, kuin että mikään ei muistuta lapsesta ? Ei edes ulosottomies
papu & viola auroora RV 30+4
Itselläni pojan isä maksaa meille kahden viikon välein, eli siis asia on näin meillä sovittu keskenämme, neljä vuotta sitten lastenvalvojalla.
Isä on maksanut säännöllisesti, joten muistutus lapsesta tulee kahden viikon välein, mutta siitä huolimatta hän ei koskaan ole yhteyttä ottanut ja ilmoitti lastenvalvojalla, ettei halua lasta koskaan nähdä.
Tokikin jokainen ihminen on oma persoona ja käyttäytyy omalla tavallaan, mutta meidän tapauksessa ei isyys ole herännyt, vaikka testit on tehty ja maksamaan joutuu.
Toisaalta minä en ole edes pahoillani. Ainoa joka jotain menettää on isä. Hän menettää hienon pienen ihmisen, joka on biologisesti hänen.
Isä on maksanut säännöllisesti, joten muistutus lapsesta tulee kahden viikon välein, mutta siitä huolimatta hän ei koskaan ole yhteyttä ottanut ja ilmoitti lastenvalvojalla, ettei halua lasta koskaan nähdä.
Tokikin jokainen ihminen on oma persoona ja käyttäytyy omalla tavallaan, mutta meidän tapauksessa ei isyys ole herännyt, vaikka testit on tehty ja maksamaan joutuu.
Toisaalta minä en ole edes pahoillani. Ainoa joka jotain menettää on isä. Hän menettää hienon pienen ihmisen, joka on biologisesti hänen.
Elviira-täti:
Voi kun mun tuli sääli sua ja sun lasta,että voi olla noin tunteeton isä lapsella!
Mul on vähä vastaava tilanne,mun vanhimman pojan isä ei oikeen paljon oo poikansa kans tekemisis,ei oikeen koskaan heidän välit oo toiminut.poika nyt 15v ja nyt tarttis sitä miehen mallia.Mutta ei voi väkisellä yrittää jos ei äijää kiinnosta poikansa elämä!!Maksaa elarit kyllä,kaupungin kautta,en sais niitä muuten.
Ja vaikka maksais kuinka paljon se ei korvaisi sitä yhdes olemista.Mut kun ei toimi niin ei toimi.Poikaa mun käy sääliksi.
Olen itte kasvanu ilman isää,kuoli kun olin 3,kyl se jälkensä on jättänyt!
Kaikkea hyvää sulle ja sun lapselle,pärjäilkää!!! :hug:
Voi kun mun tuli sääli sua ja sun lasta,että voi olla noin tunteeton isä lapsella!
Mul on vähä vastaava tilanne,mun vanhimman pojan isä ei oikeen paljon oo poikansa kans tekemisis,ei oikeen koskaan heidän välit oo toiminut.poika nyt 15v ja nyt tarttis sitä miehen mallia.Mutta ei voi väkisellä yrittää jos ei äijää kiinnosta poikansa elämä!!Maksaa elarit kyllä,kaupungin kautta,en sais niitä muuten.
Ja vaikka maksais kuinka paljon se ei korvaisi sitä yhdes olemista.Mut kun ei toimi niin ei toimi.Poikaa mun käy sääliksi.
Olen itte kasvanu ilman isää,kuoli kun olin 3,kyl se jälkensä on jättänyt!
Kaikkea hyvää sulle ja sun lapselle,pärjäilkää!!! :hug:
Niin lastenvalvojaan on otettu yhteyttä mutta hänelle oli tärkeintä, että tehdään elatussopimukset ja hän vielä oli muistuttanut siitä, että kun toinen lapsista on sairas, niin silloin pitäisi maksaa enemmän mutta ei hän ollut puhunut siitä mitään kuinka mieheni saisi tavata lapsiaan. Eihän se olekkaan olennaista, kun on miehestä kysymys. Mieheni ikävöi lapsiaan. Hän saisi tavata lapsiaan, jos hän ajaisi satoja kilometrejä muutaman tunnin takia. Hän ei saisi yöpyä siellä vaan hänen täytyisi ajaa saman päivän aikana takaisin. Kun me naiset (äidit) olemme mielestämme vain ainoita hyviä huoltajia, pitäisiköhän meidän joskus katsoa peiliin...... mietin vain
justiinsa
Eipä voi muuta sinun purkaukseesi sanoa, kuin että sinulla on harvinaisen höveli mies. Minkä ihmeen takia hän maksaa yli maksukykynsä lasten menoja? Jos on elatussopimus olemassa, eihän sen lisäksi tarvitse mitään maksaa, jollei pysty eikä halua. Jos ei sopimusta ole, niin kipinkapin sellainen tekemään.
On ihan omaa tyhmyyttä syytää rahaa ympäriinsä, jollei sellaiseen ole varaa. Mutta toki olet miehesi kanssa asiasta keskustellut. Ja miehesi on onnekas omatessaan tuollaisen puolison, joka elättää vielä hänen ex-vaimoaankin. Hyvin on teillä asiat.
On ihan omaa tyhmyyttä syytää rahaa ympäriinsä, jollei sellaiseen ole varaa. Mutta toki olet miehesi kanssa asiasta keskustellut. Ja miehesi on onnekas omatessaan tuollaisen puolison, joka elättää vielä hänen ex-vaimoaankin. Hyvin on teillä asiat.
Enpä enää mieti. Paan miehen maksamaan ja viranomaiset asialle.
Vahingossa sain selville (yhteinen tuttu) että lapseni isä menossa naimisiin 25.8 , morsian ei tiedä tästä lokakuun alussa syntyvästä lapsesta.
Paljon Onnea !!! :heart: :heart: :heart:
Eikä isyysneuvotteluissa iskä tätä kertonut - ihmekös halusi mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja väistää isyydentunnustamisen. Ilmeiseti tämä seukkailu on saanut alkunsa helmikuun 16. jälkeen, jolloin parisuhteen päätimme.
Varmaan isovanhemmillakin kivaa - poika menossa naimisiin yhden kans ja toinen nainen raskaana-
Enpä tosiaan olisi uskonut olevani tämmöisen keskellä.
Tunnen eläväni keskellä saippuaoopperaa ...:/
aika kuohuissaan ...
-papu &masuvauva RV 30+5
Vahingossa sain selville (yhteinen tuttu) että lapseni isä menossa naimisiin 25.8 , morsian ei tiedä tästä lokakuun alussa syntyvästä lapsesta.
Paljon Onnea !!! :heart: :heart: :heart:
Eikä isyysneuvotteluissa iskä tätä kertonut - ihmekös halusi mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja väistää isyydentunnustamisen. Ilmeiseti tämä seukkailu on saanut alkunsa helmikuun 16. jälkeen, jolloin parisuhteen päätimme.
Varmaan isovanhemmillakin kivaa - poika menossa naimisiin yhden kans ja toinen nainen raskaana-
Enpä tosiaan olisi uskonut olevani tämmöisen keskellä.
Tunnen eläväni keskellä saippuaoopperaa ...:/
aika kuohuissaan ...
-papu &masuvauva RV 30+5
justiinsa
Lueskelin tuossa vähän viestejäsi. Ilmeisesti oletkin jo selvittänyt kaikenlaista, mutta pari asiaa iski silmään.
Ensinnäkin, ei mitkään velat periydy lapselle. On ihan sama, miten velkaantunut isä/äiti on. Ei lapsi niistä veloista vastuuseen joudu, sehän nyt olisi jo ihan hullua.
Elatusasiassa teette lapsen isän kanssa tietenkin elatussopimuksen. Käsittääkseni maksut tulevat kuitenkin aluksi isältä suoraan sinulle. Jos systeemi ei toimi, sitten sinulla on mahdollisuus hakea kunnalta elatustukea.
Huoltajuussopimus pitää myös tehdä ja lienee selvää, että saat yksinhuoltajuuden, jos isää ei lapsi pahemmin kiinnosta.
Ja isättömän lapsen kasvattaminen... Ei se ole välttämättä sen kummempi juttu. Tiedän kyllä, että äidistä tuntuu pahalta ja omassa mielessään sitä pyörittelee vaikka mitä säälittäviä juttuja päässään, mutta lapselle se ei välttämättä ole sama juttu. Jos sitä katkeruutta ei siirrä lapselle, isän läsnäolon puute ei välttämättä olekaan iso juttu. En oikein osaa selittää, mutta tavallaan vanhemmat itse syöttävät sen ajatusmaailman lapselleen. Jos et itse korosta sitä että sulla ei nyt ole isää neuvomassa ja kun isi sitä ja isi tätä, niin lapsi ei sitä isäänsä kaipaa. Joskus voi tulla hetkiä, jolloin hän tulee kysymään, missä minun isäni on kun kaverin isä tekee sitä ja tätä kaverin kanssa. Ne on pahoja hetkiä, mutta silloin pitäisi osata neutraalisti vain selittää että meidän perhe on nyt tässä ja tällainen.
Ensinnäkin, ei mitkään velat periydy lapselle. On ihan sama, miten velkaantunut isä/äiti on. Ei lapsi niistä veloista vastuuseen joudu, sehän nyt olisi jo ihan hullua.
Elatusasiassa teette lapsen isän kanssa tietenkin elatussopimuksen. Käsittääkseni maksut tulevat kuitenkin aluksi isältä suoraan sinulle. Jos systeemi ei toimi, sitten sinulla on mahdollisuus hakea kunnalta elatustukea.
Huoltajuussopimus pitää myös tehdä ja lienee selvää, että saat yksinhuoltajuuden, jos isää ei lapsi pahemmin kiinnosta.
Ja isättömän lapsen kasvattaminen... Ei se ole välttämättä sen kummempi juttu. Tiedän kyllä, että äidistä tuntuu pahalta ja omassa mielessään sitä pyörittelee vaikka mitä säälittäviä juttuja päässään, mutta lapselle se ei välttämättä ole sama juttu. Jos sitä katkeruutta ei siirrä lapselle, isän läsnäolon puute ei välttämättä olekaan iso juttu. En oikein osaa selittää, mutta tavallaan vanhemmat itse syöttävät sen ajatusmaailman lapselleen. Jos et itse korosta sitä että sulla ei nyt ole isää neuvomassa ja kun isi sitä ja isi tätä, niin lapsi ei sitä isäänsä kaipaa. Joskus voi tulla hetkiä, jolloin hän tulee kysymään, missä minun isäni on kun kaverin isä tekee sitä ja tätä kaverin kanssa. Ne on pahoja hetkiä, mutta silloin pitäisi osata neutraalisti vain selittää että meidän perhe on nyt tässä ja tällainen.
Samaa mieltä Justiinsa,
Olin tuon velka-asian jo saanutkin varmistetuksi. Etteivät periydy.
Ja samaa mieltä olen myös, että yhden vanhemman tms monimuotoisissa perheissä voi olla yhtä ehyttä ja hyvä lapsen kasvaa kuin jotenkin muutenkin. Tai riitaisassa perheessä.
Mulla vaan on ollut tarvetta jo nyt selvittää raamit ja lähtökohdat - eletään ja naattaan vauvan kans sitten niistä. Oon tämmöinen aika rationaalinen etukäteen varmistelija .
Surua sitä vaan pukkaa vauva puolesta väliin.
Ja toki ole vihainenkin tämmöiselle miehelle - mun kohtelusta.
Toki nää tästä täytyy nyt lopullisesti (?) hyväksyä - mä en osaa jättää ovea apposen auki loppuelämäksi.
Aamulla nyt soitti eka kertaa miehen isä- eli mahd vauvelin ukki. Jaaritteli, niinkuin vanhat miehet jaarittelee - mutta oli silti 100* lämpimämpi kuin poikansa, toivotti jaksuja ja oli huolissaan ettei raskauden aika pitäisi olla näitä turbulensseja.
Unettoman yön jälkeen, ehkä parempaa päivää,
papu & viola auroora RV 30+6
Olin tuon velka-asian jo saanutkin varmistetuksi. Etteivät periydy.
Ja samaa mieltä olen myös, että yhden vanhemman tms monimuotoisissa perheissä voi olla yhtä ehyttä ja hyvä lapsen kasvaa kuin jotenkin muutenkin. Tai riitaisassa perheessä.
Mulla vaan on ollut tarvetta jo nyt selvittää raamit ja lähtökohdat - eletään ja naattaan vauvan kans sitten niistä. Oon tämmöinen aika rationaalinen etukäteen varmistelija .
Surua sitä vaan pukkaa vauva puolesta väliin.
Ja toki ole vihainenkin tämmöiselle miehelle - mun kohtelusta.
Toki nää tästä täytyy nyt lopullisesti (?) hyväksyä - mä en osaa jättää ovea apposen auki loppuelämäksi.
Aamulla nyt soitti eka kertaa miehen isä- eli mahd vauvelin ukki. Jaaritteli, niinkuin vanhat miehet jaarittelee - mutta oli silti 100* lämpimämpi kuin poikansa, toivotti jaksuja ja oli huolissaan ettei raskauden aika pitäisi olla näitä turbulensseja.
Unettoman yön jälkeen, ehkä parempaa päivää,
papu & viola auroora RV 30+6
quattromam
Kiitoa, mutta sääli on sairautta
Sen verran vielä lisätäkseni omasta elämästäni. Lapsellani on aina ollut miehen malli ja melkein kuin isä. Mies menneisyydestäni on ottanut poikani lähes kuin omakseen vaikkei biologista sidettä olekkaan
Meillä on myös vankka tukiverkosto, joten ei meitä tarvitse sääliä.
Poika saa rakkautta ja turvaa varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Eikä hän edes ole kysellyt kertaakaan omasta isästään. Vaikka on päiväkodissa, ja sieltä muiden isät hakevat.
Tämä kertoo minulle jo sen, ettei hän sitä biologista isää edes kaipaakkaan
Tsemppiä kaikille kenen elämässä ei sitä miestä tai isää ole, mutta koittakaa olla syytämättä omaa katkeruuttanne sinne lapsille. Ne lapset on kuitenkin aina täysin syyttömiä meidän aikuisten mokiin.
Eikä meistä kukaan varmaan täydellinen ole, saati etteikö joskus olisi mokannu.
"synnitön heittäköön ensimmäisen kiven"
Kiitoa, mutta sääli on sairautta
Sen verran vielä lisätäkseni omasta elämästäni. Lapsellani on aina ollut miehen malli ja melkein kuin isä. Mies menneisyydestäni on ottanut poikani lähes kuin omakseen vaikkei biologista sidettä olekkaan
Meillä on myös vankka tukiverkosto, joten ei meitä tarvitse sääliä.
Poika saa rakkautta ja turvaa varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Eikä hän edes ole kysellyt kertaakaan omasta isästään. Vaikka on päiväkodissa, ja sieltä muiden isät hakevat.
Tämä kertoo minulle jo sen, ettei hän sitä biologista isää edes kaipaakkaan
Tsemppiä kaikille kenen elämässä ei sitä miestä tai isää ole, mutta koittakaa olla syytämättä omaa katkeruuttanne sinne lapsille. Ne lapset on kuitenkin aina täysin syyttömiä meidän aikuisten mokiin.
Eikä meistä kukaan varmaan täydellinen ole, saati etteikö joskus olisi mokannu.
"synnitön heittäköön ensimmäisen kiven"
justiinsa
Tiedän kyllä tuon surun tunteen tosi hyvin. Minäkin vietin raskausaikana itsesääli-iltoja, jolloin katselin typeriä leffoja, joissa oli onnellinen loppu. Paruin ja söin suklaata ja paruin taas itseni tyhjäksi. Hullua, mutta helpotti kyllä.
Kun tilanteenne nyt on mikä on, voisitko kuvitella, että lapsella kuitenkin olisi jatkossa suhteet kunnossa isovanhempiin myös isänsä puolelta? Voitko sinä ylläpitää niitä suhteita, vaikkei lapsen isä sitä tekisikään? Jotenkin tuli sellainen olo, että jos kerran miehen isä soittelee ja kyselee voimisiasi, heillä varmaan on huoli sinusta ja lapsesta ja haluaisivat olla lapsenlapsensa elämässä mukana. Voisiko olla näin?
Huomasin sen vain oman eroni aikaan, että kun ihan kaikki muut jäsenet molemmista suvuista pysyivät lapsillekin läheisinä, se isän poissaolo ei tuntunut ihan niin pahalta. Meillä tosin isä oli asunut samassa perheessä jo lasten ollessa pieniä (ero tuli kun odotin kolmatta lasta).
On ihan järkevää ottaa asioista selvää, varautua kaikkeen ja murehtiakin etukäteen. Mutta älä murehdi liikaa. Asioilla on tapana järjestyä.
Kun tilanteenne nyt on mikä on, voisitko kuvitella, että lapsella kuitenkin olisi jatkossa suhteet kunnossa isovanhempiin myös isänsä puolelta? Voitko sinä ylläpitää niitä suhteita, vaikkei lapsen isä sitä tekisikään? Jotenkin tuli sellainen olo, että jos kerran miehen isä soittelee ja kyselee voimisiasi, heillä varmaan on huoli sinusta ja lapsesta ja haluaisivat olla lapsenlapsensa elämässä mukana. Voisiko olla näin?
Huomasin sen vain oman eroni aikaan, että kun ihan kaikki muut jäsenet molemmista suvuista pysyivät lapsillekin läheisinä, se isän poissaolo ei tuntunut ihan niin pahalta. Meillä tosin isä oli asunut samassa perheessä jo lasten ollessa pieniä (ero tuli kun odotin kolmatta lasta).
On ihan järkevää ottaa asioista selvää, varautua kaikkeen ja murehtiakin etukäteen. Mutta älä murehdi liikaa. Asioilla on tapana järjestyä.