A
ahdistunut
Vieras
No elän tietty, mutta elänkö siis elänkö oikeasti...
Laitan tässä miten mun päivät menee lyhyesti ja HUOM kaikki päivät ovat samanlaisia.
Herään aamulla, mies on lähtenyt töihin. Syötän puuron lapselle ja lähdemme ulos koiraa ulkoiluttamaan. Kun tulemme sisälle, laitan tytön nukkumaan, ja menen koneelle. Ei ole muutakaan tekemistä, ei ystäviä edes joille voisi soitella tai nähdä. Lapsen herättyä, alan tekemään ruokaa ja mies tulee töistä. On hiljaista, vaikea keksiä puhuttavaa miehen kanssa koska minulla ei tapahdu mitään päivän aikana. Illat katsomme telkkaria, ja koiraa käyn ulkoiluttamassa. Sitten onkin aika laittaa tyttö nukkumaan, ja itse jään hetkeksi teeveen ääreen ja menen nukkumaan. Ja aamulla kaikki alkaa alusta, joskus en tahtoisi edes herätä.
Tuntuu kovin yksinäiseltä. Minulla on toki muutama ystävä, asuvat 500 kilometrin päässä
Olen ehdottanut että lähtisin heitä tapaamaan tai perhettäni, mutta ei käy, mies ei suostu, koska ei pääsisi mukaan töidensä takia. Piristäisi kyllä jos kävisi reissussa, mutta ei
Mitään kivaa minulla ei voi olla kavereiden kanssa, baarissa en ole ikinä käynyt, kun en ole saanut, eli mistään tyttöjen illoista mulla ei oo tietoakaan. Mitä tässä tekis?!
Laitan tässä miten mun päivät menee lyhyesti ja HUOM kaikki päivät ovat samanlaisia.
Herään aamulla, mies on lähtenyt töihin. Syötän puuron lapselle ja lähdemme ulos koiraa ulkoiluttamaan. Kun tulemme sisälle, laitan tytön nukkumaan, ja menen koneelle. Ei ole muutakaan tekemistä, ei ystäviä edes joille voisi soitella tai nähdä. Lapsen herättyä, alan tekemään ruokaa ja mies tulee töistä. On hiljaista, vaikea keksiä puhuttavaa miehen kanssa koska minulla ei tapahdu mitään päivän aikana. Illat katsomme telkkaria, ja koiraa käyn ulkoiluttamassa. Sitten onkin aika laittaa tyttö nukkumaan, ja itse jään hetkeksi teeveen ääreen ja menen nukkumaan. Ja aamulla kaikki alkaa alusta, joskus en tahtoisi edes herätä.
Tuntuu kovin yksinäiseltä. Minulla on toki muutama ystävä, asuvat 500 kilometrin päässä