Elänkö minä? Kommentteja kiitos ;/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut

Vieras
No elän tietty, mutta elänkö siis elänkö oikeasti...
Laitan tässä miten mun päivät menee lyhyesti ja HUOM kaikki päivät ovat samanlaisia.

Herään aamulla, mies on lähtenyt töihin. Syötän puuron lapselle ja lähdemme ulos koiraa ulkoiluttamaan. Kun tulemme sisälle, laitan tytön nukkumaan, ja menen koneelle. Ei ole muutakaan tekemistä, ei ystäviä edes joille voisi soitella tai nähdä. Lapsen herättyä, alan tekemään ruokaa ja mies tulee töistä. On hiljaista, vaikea keksiä puhuttavaa miehen kanssa koska minulla ei tapahdu mitään päivän aikana. Illat katsomme telkkaria, ja koiraa käyn ulkoiluttamassa. Sitten onkin aika laittaa tyttö nukkumaan, ja itse jään hetkeksi teeveen ääreen ja menen nukkumaan. Ja aamulla kaikki alkaa alusta, joskus en tahtoisi edes herätä.
Tuntuu kovin yksinäiseltä. Minulla on toki muutama ystävä, asuvat 500 kilometrin päässä :( Olen ehdottanut että lähtisin heitä tapaamaan tai perhettäni, mutta ei käy, mies ei suostu, koska ei pääsisi mukaan töidensä takia. Piristäisi kyllä jos kävisi reissussa, mutta ei :( Mitään kivaa minulla ei voi olla kavereiden kanssa, baarissa en ole ikinä käynyt, kun en ole saanut, eli mistään tyttöjen illoista mulla ei oo tietoakaan. Mitä tässä tekis?!
 
Lisään, joskus, siis harvoin, kerran kuukaudessa jos nyt sitäkään näen yhtä kaveria pari tuntia, käyn hänen luonaan kylässä lapsen kanssa. Sitten naapurini vanha pariskunta käyvät meillä kylässä, tykkäävät tytöstäni ja haluavat tulla, jeps, olen 20 v nainen jolla on 60 v kavereita...
 
joo, unohdin tuonkin, käyn kerhoissa 1-2 kertaa viikossa, mutta silti, tuntuu tosi yksinäiseltä. Siellä kerhossaki, menen sinne että lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa, en ole ystävystynyt kenenkään kanssa niin että nähtäis joskus...
Onko mulla teistä tylsä elämä?
 
ala harrastamaan kodin ulkopuolella jotain yksin. lähde tapaamaan kavereitasi lapsen kanssa, mies kyllä pärjää kotona sen aikaa. alat käymään lapsen kanssa kirppiksillä ja ehkä jossain päiväkerhossa (vai mitä ne on). tsekkaat paikkakuntasi tapahtumatarjonnat. tai alat opiskelemaan jotain? onhan sinulla ajokortti ja auto? jos ei, niin hommaa.
 
Tuo kuullostaa huolestuttavalta jos mies ei päästä sua baariin tai lähtemään kavereiden/sukulaisten luo... Millä se sen perustelee? Kyllä nimittäin tekis varmasti sulle hyvää lähteä jossain käymään vaikka sitten lapsen kanssa!
 
minkä ikäinen lapsi sulla? mitä jos menisit töihin, tutustuisit uusiin ihmisiin ja arkeen tulisi sisältöä. saisi myös lapsi seuraa... ainakin osa-aika työhön.
kokeile jotain harrastusta, jotain kurssia vaikka. tai lähette kavereilles ilman miestäs, varmaan vois sekin nauttia muutamasta omasta päivästä.
 
Tuo kuullostaa huolestuttavalta jos mies ei päästä sua baariin tai lähtemään kavereiden/sukulaisten luo... Millä se sen perustelee? Kyllä nimittäin tekis varmasti sulle hyvää lähteä jossain käymään vaikka sitten lapsen kanssa!

Mies ei luota minuun joten tähän asti ollaan eletty niin että en oikein liiku missään, siis kauempana en tee reissuja yksin. esim jos haluan mennä perheeni luokse, tulee hirveä riita, mies on ihan vainoharhainen ja saa syyllistettyä minut niin etten viitsi lähteä hänen luotaan. En ole pettänyt häntä, valehdellut paljon jotain 2 vuotta siitäki on jo aikaa, eikä mies luota vieläkään. Kaikkea se keksii miksi en voisi lähteä, ihan kuin olisi aivan kamalaa jos olisin yksin tai erossa miehestä joskus. Hän saattaa alkaa melkien itkeä, no ei ihan mutta mököttää, että "älä jätä minua yksin, miksi haluat minusta eroon" noin hän syyllistää.
 
Lapsi on nyt 1v5kk eli olen kotona siihen asti kun hän täyttää 2v ja lähden takas koulun penkille. Harrastus vois olla hyvä, jos alkais koiran kans harrastaa, on siitä ollukki puhetta.
 

Yhteistyössä