Elämässä huomaa asioiden tärkeyden vasta sitten, kun menettää ne...

[asd]

Niinkuin terveys, uskollinen puoliso, koti, työ, huumorintaju, kaikki kauniit asiat ympärillä...

Olkaa onnellisia kaikista pienimmistäkin hyvistä asioista, joita teillä on elämässä! Jos jotain menettää lopullisesti, niin ainoa lohduttava ajatus tulee siitä, jos on muistanut olla onnellinen siitä silloin kun sen omisti. Siis vaikkapa terveys tai joku ihana ihminen elämässä.

Itse olen menettänyt jotain hyvin, hyvin tärkeää ja lohduttaudun sillä ajatuksella, että tiesin jo silloin, kun omistin sen, että se on minulle tärkeää ja nautin siitä, osoitin myös sen.

 

[Nadia]

:'( Kunpa aina muistaisi tämän. Niin vaikeaa kuin se onkin.
Voimia :hug:

 

[juuos]

Tämä nyt ei ole mitään vakavaa, mutta olen huomannut huumorintajuni kadonneen raskaanaollessani. Kaikki vähänkin "mauttomat" vitsit saa mut itkemään vaikka ennen olisin vähintään hymyillyt tuollaisille..

Mutta onneksi se ehkä palautuu vielä

 

[<3]

nii, kun ollaan VAAN ihmisiä, tyhmiä, eikä tajuta... ajattelin joskus samalla lailla kun sinä, tai itseasiassa jokakerta kun joku läheinen on nukkunut pois, kun ystävän lapsi kuoli, kun koira kuoli... aina se unohtuu,

 

[niin]

Ikävä kyllä asioiden tärkeyden muistaa usein vain hetkittäin. Sitten taas arjen touhotus vie mukanaan. Mutta ehkäpä se on myös tietynlainen psyykkeen turvamekanismi, sillä olisi ehkä henkisesti raskasta muistaa kaikkien asioiden tärkeys koko ajan?