V
vuodatus
Vieras
päätin 1,5vkoa sitten yrittää tehdä jotain elämälleni, sillä tunsin itseni lähinnä väsyneeksi ja rumaksi. Ylipainoa ei varsinaisesti ole, painoindeksi on normaalipainoinen mutta varmasti vain muutaman kilon päässä lievästä ylipainosta. Olen näitä elämäntapamuutoksia tehnyt ennenkin, tuloksetta, mutta nyt tiedän onnistuvani, koska ensimmäistä kertaa en aloittanut sitä huonon omantunnon takia vaan siksi että HALUAN parantaa elämänlaatuani.
Olen alkanut kävellä töihin joka päivä ja jättänyt joka päiväisen sokerin ja limujen käytön pois. Syön silti aika usein vähän suklaata, mutta olen huomannut että pystyn lopettamaan syömisen parin palan jälkeen vaikka en koskaan uskonut että se muka toimisi. Namit maistuukin paremmalta kun ne syö nauttiakseen elämästä eikä jokaista suupalaa siivitä huono omatunto joka saa vain syömään entistä enemmän. Viikonloppuisin suhtausun syömiseen vähän rennommin mutta en vedä övereitä.
Tein erikoisen huomion: vaikka painoa ei ole tippunut vielä kuin 0.5-1 kg jo nyt huomaan että suhtaudun vartalooni hyväksyvämmin ja rakastavammin. En näytä rumalta, kun katson itseäni peilistä saunan jälkeen. Mun kohdalla on siis ainakin ollut niin, että huono omatunto siitä miten epäterveellisesti elän, on luonut itseinhoa eikä ne ylimääräiset sentit siellä täällä. (joita ei välttämättä edes ole jos oikealla mielellä katsoo) Tanssittaa, laulattaa, hymyilyttää. Kaupasta on helppo hakea vain se mitä tarvii, ilman että mukaan tarttuu aina jotain "hyvää" (joka tekee kaikkea muuta kuin hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin) Eikä kauppaan tule keksittyä asiaa vain siksi että saisi ostaa samalla sipsipussin illaksi.
Tähän on ihan selvästi tarvittu valaistuminen, voisinpa jakaa sen oivalluksen kaikkien teidän kanssa jotka ette ole tyytyväisiä itseenne
Ihanaa syksyä!
Olen alkanut kävellä töihin joka päivä ja jättänyt joka päiväisen sokerin ja limujen käytön pois. Syön silti aika usein vähän suklaata, mutta olen huomannut että pystyn lopettamaan syömisen parin palan jälkeen vaikka en koskaan uskonut että se muka toimisi. Namit maistuukin paremmalta kun ne syö nauttiakseen elämästä eikä jokaista suupalaa siivitä huono omatunto joka saa vain syömään entistä enemmän. Viikonloppuisin suhtausun syömiseen vähän rennommin mutta en vedä övereitä.
Tein erikoisen huomion: vaikka painoa ei ole tippunut vielä kuin 0.5-1 kg jo nyt huomaan että suhtaudun vartalooni hyväksyvämmin ja rakastavammin. En näytä rumalta, kun katson itseäni peilistä saunan jälkeen. Mun kohdalla on siis ainakin ollut niin, että huono omatunto siitä miten epäterveellisesti elän, on luonut itseinhoa eikä ne ylimääräiset sentit siellä täällä. (joita ei välttämättä edes ole jos oikealla mielellä katsoo) Tanssittaa, laulattaa, hymyilyttää. Kaupasta on helppo hakea vain se mitä tarvii, ilman että mukaan tarttuu aina jotain "hyvää" (joka tekee kaikkea muuta kuin hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin) Eikä kauppaan tule keksittyä asiaa vain siksi että saisi ostaa samalla sipsipussin illaksi.
Tähän on ihan selvästi tarvittu valaistuminen, voisinpa jakaa sen oivalluksen kaikkien teidän kanssa jotka ette ole tyytyväisiä itseenne
Ihanaa syksyä!