Elämän rikkoma nainen.

[Kuollut]

Olin vaikeassa parisuhteessa 2 vuotta ja se päättyi viime keväänä. Kestin suhteessa väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Eron jälkeen tunsin itseni niin arvottomaksi että yritin itsemurhaa.

Yrityksen jälkeen minulla ja miehellä oli "säätöä" (lue: mies hyväksikäytti minua taas, tällä siis tarkoitan sitä että jos en antanut seksiä niin turpaan tuli fyysisesti ja henkisesti) Yritin päästä miehestä eroon mutta se ei onnistunut.

Tammikuussa päädyimme samoihin bileisiin. Join liikaa sammuin ja mies raiskasi minut. Hän ei saanut tuomiota todisteiden vähäisyydestä johtuen.

Tunteeni ovat sekavat. Välillä tunnen ikävää, surua, ahdistusta, rakkautta, inhoa, pelkoa, vihaa. En tiedä miksi mutta katson välillä kuvia suhteemme ajoilta ja muistelen hyviä hetkiä. Kuitenkin minua alkaa ahdistaa ja oksettaa ja menen oksentamaan.

Tiedän sairastavani syömishäiriötä. Ainoa asia mitä pystyin kontrolloimaan suhteessa oli oma syömiseni. En pysty ottamaan apua vastaan koska silloin menetän kontrollin syömiseeni. Välillä ahmin ja oksennan, välillä paastoan ja yritän oksentaa.

Tuntuu etten jaksa enää. Minulla ei ole ystäviä. Suhteessa tulin myös raskaaksi kaksi kertaa joista molemmat meni kesken.

Jos kuulen laulun joka muistuttaa minua suhteesta alan itkeä. En tiedä millä selviän tästäkin. Olen niin hajalla.

En tiedä edes miksi kirjoitin tämän. En tahdo edes vastausta mutta tuntuu etten voi pitää tätä sisälläni. Oksettaa taas. Olen niin väsynyt.

 

[fera]

Oletko käynyt puhumassa ihan ammattilaisille? Vaikeaa on keksiä sanoja, mutta ymmärrän, ainakin luulen niin.

 

["vieras"]

No, sun pitää lähteä skannaamaan lapsuuttasi. Sieltähän tämä lähtee. Sulla on paljon sisälläsi häpeää ja myös vihaa. Niistä syntyy avuttomuuden tunne, jolle et voi mitään, et tällä hetkellä.

Sun pitäisi ymmärtää että et ole pystynyt mitenkään vaikuttamaan lapsuuden tapahtumiisi, et ole ollut aktiivinen osallistuja niihin. Olet ollut vain uhrin asemassa, et olisi voinut mitenkään muuttaa elämääsi
käyttäytymällä muulla tavoin, tai tekemällä muita asioita.
Sua kohtaan tehtiin väärin.

Sun pitäisi oppia suuttumaan, raivostumaan, ottamaan oman tilasi joka suhteessa.

 

[saunatonttu-sandra]

ihan ekana hakeudu lääkäriin, terkkarin päivystykseen, sielt ohjataan jatkohoitoon

 

["toivon"]

kovasti voimia. haleja. hellyyttä. hyvyyttä. kauneutta. toivon että sellaisia saat vielä kokea elämässäsi.

 

[Kuollut]

Olen kyllä puhunut ammattilaisille mutta ei se auta. Muutakin pahaa elämässäni on ollut. Mm koulukiusaamista, isähahmon kuolema viereen 6v sitten... Ei vaan jaksa enää. Niin ja ikää mulla on huimat 17v. isäni tapasin ensimmäisen ja viimeisen kerran 4v sitten kun ei hän tahdo olla tekemisissä :/ Tuntuu niin tyhjältä

 

["Vieras"]

Miksi yhdelle ihmiselle on sattunut noin paljon pahaa 17 vuodessa ? Olet niin nuori vielä !

 

["höh"]

Hittolainen. siis eikö tuo "suhde" ole hyväksikäyttö? tai raiskaus? olet ollut lapsi. eikö tuota "miestä" saada vastuuseen? etkö voisi mennä oikeusaputoimistoon tai jonnekin kysymään mitä voit tehdä?

isäsi rakkaudettomuus ei johdu sinusta. joillakin ihmisillä on itsellään raskas elämä ja raskaita kokemuksia ja he eivät pysty tai jaksa sitoutua lapsiinsa, tai lapsenlapsiinsa. Heillä on liikaa tekemistä itsensä kanssa.

Miten isähahmosi kohteli sinua?

 

[Kuollut]

Tein miehestä rikosilmoituksen mutta ei ole riittäviä todisteita.

Isähahmoni kohteli minua kuin omaa lastaan. Hän oli tätini mies. Olin heille kaikkikaikessa. En olisi parempaa "isää" voinut toivoa.

 

[just joo]

Ikää 17? Enpähän usko enää koko tarinaa, taitaa olla taas näitä huomionkipeitä jotka keksii sympatiatarinoita. Ällöttävää

 

["keski-ikäinen"]

lapsihan ap on vieläkin. en tiedä lohduttaako, mutta monella aikuisella on elämä suurin piirtein ok, vaikka lapsuus on ollut kauhea. toivoa on sinullakin. ikä itsessään jo auttaa. usko itseesi, vaikkei tuntuisi olevan mitään syytä. ihmisellä on kuitenkin voimavaroja enemmän kuin hän luulee.

 

[Kuollut]

En ymmärrä näitä vastauksia että hakee huomiota kaksplussalla. Kuka viitsii ihan oikeasti ? Joillain voi olla ongelmia sitä toki on vaikea uskoa...

 

["heini"]

kuule sä pystyt kontrolloimaan omassa elämässäs tasan sen mitä muutkin. sun pitää päästä psykoterapeutille! koska ne itselle tapahtuneet asiat täytyy prosessoida, muuta tietä tasapainoiseen elämään ei ole. Monellla muullakin on hankalia kokemuksia elämästä, en tarkoita väheksyä sinun ongelmiasi, mutta totuus on että sinä selviät ja opit elämään itsesi kanssa.

mutta sun täytyy lopettaa tuo oksentaminen, se ei ratkaise mitään.

Minä kerron mistä minä olen selvinnyt, toivottavasti saat siitä voimaa jaksaa hankalan ajan ylitse, siitä selviää,mutta oma tahto on tärkeä.

-Minua ahdisteltiin seksuaalisesti lapsena/nuorena useampi vuosi, äitini ei rakastanut minua(meinasi pistää koulukotiin). isäpuolen rakkaus ol isitä että yritti päästä pukille.

-koulukiusausta monta vuotta

miehiä jotka petti. viimeisin pettäjä petti kun olin raskaana(odotin yhteistä lastamme)toi tuntui kyllä maailmanlopulta, mutta selvisin.

lapsen pitkäaikaissairaus.. viimesimpänä 8vuoden avioliiton purkautuminen.. vasten tahtoani.

mutta minähän selviän,periksi en anna. Tiedän että vaikka kuinka tuntuisi pahalta niin aina sekin päivä koettaa jolloin se aurinko paistaa risukasaan.

Nyt vaan kuule hakemaan ammattiapua,jos et ole kokenut saavasi apua,niin älä lannistu,jossain on ihminen joka osaa sinua auttaa.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

varaa tuonne aika,kerro että et jaksa enään... siitä voi alkaa eheytyminen.

sua kohtaan on tehty paljon väärää, ja lapsuus vaikuttaa yllättävän paljon.. ihan jokaikisen ihmisen elämään ja parisuhteisiin.. sitä ei edes usein tiedosta.

sun täytyy alkaa välittää itsestäsi. olet luultavasti myös masentunut. googlaa masennustesti.

apu oloosi ei tule hetkessä,mutta uskon että muutaman vuoden päästä tilanteesi on aivan toinen.

ja arvaa mitä, se mies on kusipää, revi ittes irti siitä ukosta, parempiakin on, vaikka joskus niitä ei niin helmiä sattuukin enemmän matkalle, usko pois.. se mies kävelee vielä joskus elämääsi joka pitelee sinua kalleimpana aarteenaan. mutta nyt sun tarttee oppii pitämään eka itestäs, siten voit joskus löytää sen tasapainoisen suhteen.

 

["heini"]

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/32C89AAB2A2F6E32C225733300279999?OpenDocument&lang=FI

 

[a,aa,a,a]

[QUOTE="heini";28205451]kuule sä pystyt kontrolloimaan omassa elämässäs tasan sen mitä muutkin. sun pitää päästä psykoterapeutille! koska ne itselle tapahtuneet asiat täytyy prosessoida, muuta tietä tasapainoiseen elämään ei ole. Monellla muullakin on hankalia kokemuksia elämästä, en tarkoita väheksyä sinun ongelmiasi, mutta totuus on että sinä selviät ja opit elämään itsesi kanssa.

mutta sun täytyy lopettaa tuo oksentaminen, se ei ratkaise mitään.

Minä kerron mistä minä olen selvinnyt, toivottavasti saat siitä voimaa jaksaa hankalan ajan ylitse, siitä selviää,mutta oma tahto on tärkeä.

-Minua ahdisteltiin seksuaalisesti lapsena/nuorena useampi vuosi, äitini ei rakastanut minua(meinasi pistää koulukotiin). isäpuolen rakkaus ol isitä että yritti päästä pukille.

-koulukiusausta monta vuotta

miehiä jotka petti. viimeisin pettäjä petti kun olin raskaana(odotin yhteistä lastamme)toi tuntui kyllä maailmanlopulta, mutta selvisin.

lapsen pitkäaikaissairaus.. viimesimpänä 8vuoden avioliiton purkautuminen.. vasten tahtoani.

mutta minähän selviän,periksi en anna. Tiedän että vaikka kuinka tuntuisi pahalta niin aina sekin päivä koettaa jolloin se aurinko paistaa risukasaan.

Nyt vaan kuule hakemaan ammattiapua,jos et ole kokenut saavasi apua,niin älä lannistu,jossain on ihminen joka osaa sinua auttaa.

Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

varaa tuonne aika,kerro että et jaksa enään... siitä voi alkaa eheytyminen.

sua kohtaan on tehty paljon väärää, ja lapsuus vaikuttaa yllättävän paljon.. ihan jokaikisen ihmisen elämään ja parisuhteisiin.. sitä ei edes usein tiedosta.

sun täytyy alkaa välittää itsestäsi. olet luultavasti myös masentunut. googlaa masennustesti.

apu oloosi ei tule hetkessä,mutta uskon että muutaman vuoden päästä tilanteesi on aivan toinen.

ja arvaa mitä, se mies on kusipää, revi ittes irti siitä ukosta, parempiakin on, vaikka joskus niitä ei niin helmiä sattuukin enemmän matkalle, usko pois.. se mies kävelee vielä joskus elämääsi joka pitelee sinua kalleimpana aarteenaan. mutta nyt sun tarttee oppii pitämään eka itestäs, siten voit joskus löytää sen tasapainoisen suhteen.[/QUOTE]

Kirkoltako sitä apua ongelmiin saa? Voi helvetti.
Suosittelen ap:lle kuitenkin jotain ihan oikeaa ammattimaista apua, u know, sairaalat, terveyskeskukset ym.

 

["vieras"]

Just tollasia te typerät teinilissut olette! Olen huvittuneena seurannut yhden teinihoron on/off-suhdetta ja täytyy sanoa, että hullu ja helppo ämmä taitaa olla kun palaa aina takaisin, vaikka mies pettää enkä epäile, etteikö suhteessa olisi väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä. Sen tiedän ainakin, että rahallista hyväksikäyttöä suhteessa on (mies ei käy töissä, niin tytön vanhemmat kustantaa!). Miksi tuntea rakkautta väkivaltaiseen mieheen? Ei sellaisia ihmisiä rakkaudella paranneta!

 

["vieras"]

Ikää 17? Enpähän usko enää koko tarinaa, taitaa olla taas näitä huomionkipeitä jotka keksii sympatiatarinoita. Ällöttävää

Mitäs jos ap puhuu totta ja sinä sanot että "ällöttävää" ja että hän on keksinyt kaiken?
Tiedätkö kuinka monet pahoinpidellyt/raiskatut/huonossa parisuhteessa olleet/narsistin uhrit/huonosta perheestä tulevat jne. joutuvat kärsimään siitä, että joku joka ei ehkä ole kokenut samaa, toteaa ETTEI USKO tai vähättelee kuulemaansa, tai ei vain osaa suhtautua millään tavoin.
Luulee että ihminen on keksinyt kaiken saadakseen huomiota jne.
Kuinka vinksahtanut pitää sen toisen osapuolen olla, että reagoi toisen kertomiin kamaliin juttuihin tuolla tavalla?


Sinä et voi sitä tietää puhuuko henkilö totta, mutta kannattaako riskeerata sen verran että mahdollisesti loukkaat tätä jo valmiiksi rikottua ihmistä sillä että sanot hänen keksineen kaiken kun hän uskaltautuu puhumaan vaikeista kokemuksistaan?
Juuri tämän takia monet aiheet ovat tabuja eikä kukaan tiedä kuinka iso osa ihmisistä joutuu kestämään ties mitä täällä Suomessakin, kun toiset "parempiosaiset" eivät halua kuulla tai osaa suhtautua mihinkään hirveään kokemukseen.
Kärsinyt ihminen syyttää yleensä aina itseään ja mitäs luulet että hän tekee kun toteat hänen valehtelevan kun hän puhuu totta kokemuksistaan?
Syyttää tietysti itseään, MINUSSA on jotain vikaa kun minulle on sattunut tälläistä, olen ansainnut sen.
Vaikka hän ei edes puhuisi totta, hän on varmasti kärsinyt koska kukaan tasapainoinen ja onnellinen,terve ihminen ei koe tarvetta valehdella tuollaisista asioista.
SILLOINKIN hän ansaitsisi hoitoa ja sympatiaa, ei lynkkausta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28205672]Just tollasia te typerät teinilissut olette! Olen huvittuneena seurannut yhden teinihoron on/off-suhdetta ja täytyy sanoa, että hullu ja helppo ämmä taitaa olla kun palaa aina takaisin, vaikka mies pettää enkä epäile, etteikö suhteessa olisi väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä. Sen tiedän ainakin, että rahallista hyväksikäyttöä suhteessa on (mies ei käy töissä, niin tytön vanhemmat kustantaa!). Miksi tuntea rakkautta väkivaltaiseen mieheen? Ei sellaisia ihmisiä rakkaudella paranneta![/QUOTE]

No sinähän kuulostatkin oikein fiksulta,tasapainoiselta,kypsältä ja rakastavalta ihmiseltä..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28205690]No sinähän kuulostatkin oikein fiksulta,tasapainoiselta,kypsältä ja rakastavalta ihmiseltä..[/QUOTE]

Joo. Minulta ei irtoa sääliä tuollaisille. Itseään vain voivat syyttää, kun jatkavat paskoja suhteitaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28205731]Joo. Minulta ei irtoa sääliä tuollaisille. Itseään vain voivat syyttää, kun jatkavat paskoja suhteitaan.[/QUOTE]

Ei käynyt mielessä niinkin monimutkainen ajatusketju, että ehkäpä se joka jää huonoon suhteeseen on kärsinyt jo valmiiksi niin että raja sille mikä on tervettä ja hyvää on hämärtynyt tai ei ole voimia päästä irti?

 

["jeps"]

[QUOTE="vieras";28205731]Joo. Minulta ei irtoa sääliä tuollaisille. Itseään vain voivat syyttää, kun jatkavat paskoja suhteitaan.[/QUOTE]

toivottavasti sinäkin saat jossain käsitellä traumasi.

 

[Rentuihin]

Olin vaikeassa parisuhteessa 2 vuotta ja se päättyi viime keväänä. Kestin suhteessa väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Eron jälkeen tunsin itseni niin arvottomaksi että yritin itsemurhaa.

Yrityksen jälkeen minulla ja miehellä oli "säätöä" (lue: mies hyväksikäytti minua taas, tällä siis tarkoitan sitä että jos en antanut seksiä niin turpaan tuli fyysisesti ja henkisesti) Yritin päästä miehestä eroon mutta se ei onnistunut.

Tammikuussa päädyimme samoihin bileisiin. Join liikaa sammuin ja mies raiskasi minut. Hän ei saanut tuomiota todisteiden vähäisyydestä johtuen.

Tunteeni ovat sekavat. Välillä tunnen ikävää, surua, ahdistusta, rakkautta, inhoa, pelkoa, vihaa. En tiedä miksi mutta katson välillä kuvia suhteemme ajoilta ja muistelen hyviä hetkiä. Kuitenkin minua alkaa ahdistaa ja oksettaa ja menen oksentamaan.

Tiedän sairastavani syömishäiriötä. Ainoa asia mitä pystyin kontrolloimaan suhteessa oli oma syömiseni. En pysty ottamaan apua vastaan koska silloin menetän kontrollin syömiseeni. Välillä ahmin ja oksennan, välillä paastoan ja yritän oksentaa.

Tuntuu etten jaksa enää. Minulla ei ole ystäviä. Suhteessa tulin myös raskaaksi kaksi kertaa joista molemmat meni kesken.

Jos kuulen laulun joka muistuttaa minua suhteesta alan itkeä. En tiedä millä selviän tästäkin. Olen niin hajalla.

En tiedä edes miksi kirjoitin tämän. En tahdo edes vastausta mutta tuntuu etten voi pitää tätä sisälläni. Oksettaa taas. Olen niin väsynyt.

Tyypillinen nainen, get over it.
Menkää yhteen.

p.s Onnea

 

[Amorin asialla]

Olin vaikeassa parisuhteessa 2 vuotta ja se päättyi viime keväänä. Kestin suhteessa väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Eron jälkeen tunsin itseni niin arvottomaksi että yritin itsemurhaa.

Yrityksen jälkeen minulla ja miehellä oli "säätöä" (lue: mies hyväksikäytti minua taas, tällä siis tarkoitan sitä että jos en antanut seksiä niin turpaan tuli fyysisesti ja henkisesti) Yritin päästä miehestä eroon mutta se ei onnistunut.

Tammikuussa päädyimme samoihin bileisiin. Join liikaa sammuin ja mies raiskasi minut. Hän ei saanut tuomiota todisteiden vähäisyydestä johtuen.

Tunteeni ovat sekavat. Välillä tunnen ikävää, surua, ahdistusta, rakkautta, inhoa, pelkoa, vihaa. En tiedä miksi mutta katson välillä kuvia suhteemme ajoilta ja muistelen hyviä hetkiä. Kuitenkin minua alkaa ahdistaa ja oksettaa ja menen oksentamaan.

Tiedän sairastavani syömishäiriötä. Ainoa asia mitä pystyin kontrolloimaan suhteessa oli oma syömiseni. En pysty ottamaan apua vastaan koska silloin menetän kontrollin syömiseeni. Välillä ahmin ja oksennan, välillä paastoan ja yritän oksentaa.

Tuntuu etten jaksa enää. Minulla ei ole ystäviä. Suhteessa tulin myös raskaaksi kaksi kertaa joista molemmat meni kesken.

Jos kuulen laulun joka muistuttaa minua suhteesta alan itkeä. En tiedä millä selviän tästäkin. Olen niin hajalla.

En tiedä edes miksi kirjoitin tämän. En tahdo edes vastausta mutta tuntuu etten voi pitää tätä sisälläni. Oksettaa taas. Olen niin väsynyt.

Siis tottakai sinun täytyy palata takaisin ihanan kultamussukkasi luokse! Ja tietenkin annat anteeksi kaikki hänen tekonsa! Palaat kiltisti takaisin hellan ja nyrkin väliin, niin olet melkein kuin true-palstamamma, vaikket lapsia ilmeisesti omistakaan.

 

[just joo]

[QUOTE="vieras";28205680]Mitäs jos ap puhuu totta ja sinä sanot että "ällöttävää" ja että hän on keksinyt kaiken?
Tiedätkö kuinka monet pahoinpidellyt/raiskatut/huonossa parisuhteessa olleet/narsistin uhrit/huonosta perheestä tulevat jne. joutuvat kärsimään siitä, että joku joka ei ehkä ole kokenut samaa, toteaa ETTEI USKO tai vähättelee kuulemaansa, tai ei vain osaa suhtautua millään tavoin.
Luulee että ihminen on keksinyt kaiken saadakseen huomiota jne.
Kuinka vinksahtanut pitää sen toisen osapuolen olla, että reagoi toisen kertomiin kamaliin juttuihin tuolla tavalla?


Sinä et voi sitä tietää puhuuko henkilö totta, mutta kannattaako riskeerata sen verran että mahdollisesti loukkaat tätä jo valmiiksi rikottua ihmistä sillä että sanot hänen keksineen kaiken kun hän uskaltautuu puhumaan vaikeista kokemuksistaan?
Juuri tämän takia monet aiheet ovat tabuja eikä kukaan tiedä kuinka iso osa ihmisistä joutuu kestämään ties mitä täällä Suomessakin, kun toiset "parempiosaiset" eivät halua kuulla tai osaa suhtautua mihinkään hirveään kokemukseen.
Kärsinyt ihminen syyttää yleensä aina itseään ja mitäs luulet että hän tekee kun toteat hänen valehtelevan kun hän puhuu totta kokemuksistaan?
Syyttää tietysti itseään, MINUSSA on jotain vikaa kun minulle on sattunut tälläistä, olen ansainnut sen.
Vaikka hän ei edes puhuisi totta, hän on varmasti kärsinyt koska kukaan tasapainoinen ja onnellinen,terve ihminen ei koe tarvetta valehdella tuollaisista asioista.
SILLOINKIN hän ansaitsisi hoitoa ja sympatiaa, ei lynkkausta.[/QUOTE]

Sori nyt vaan mutta teksti ei ole 17-vuotiaan. Usko tai et, ihan sama. Häitä huomiohuoria riittää. Kiva vedättää traagisilla tarinoilla ihmisiä ja saada sympatioita. Sairasta se on!

 

["vieras"]

Sori nyt vaan mutta teksti ei ole 17-vuotiaan. Usko tai et, ihan sama. Häitä huomiohuoria riittää. Kiva vedättää traagisilla tarinoilla ihmisiä ja saada sympatioita. Sairasta se on!

Etkö saa itse elämässäsi tarpeeksi huomiota vai mistä ihmeestä tuollainen viha ja ärtymys kumpuaa?
Itsekin totesit sen oleva sairasta.
Ihminen ei yleensä sairastu tai häiriinny mieleltään tahallansa, vaan siksi koska on itsekin kärsinyt.
Eikö tälläistä sairasta, häiriintyneesti käyttäytyvää ihmistä kohtaan voisi tuntea empatiaa?