Elämä tuntuu tyhjältä. Ei perhettä, aika loppuu kesken...

[vierailija]

Saako kysyä, mikä kiire sinulla ja miehellä oli naimisiin noin lyhyen tuntemisen jälkeen? Useimmat ihmiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa, että saavat parisuhteen toimimaan ennen isoja sitoumuksia, mitä naimisiin meneminen kuitenkin on. Parisuhde rakennetaan myös niiden ristiriitojen kautta, ja jos molemmilla on tilaa hengittää, kenenkään ei tarvitse tehdä paniikkiratkaisuja ja erota, vain siksi että tuntuu siltä että asioita tapahtuu liian nopeasti. Oisko mahdollista, että teillä oli vain liian intensiivinen ja liian nopea tahti, niin että kun ne ekat oikeat pettymykset tulivat eteen, ne tuntuivat suuremmilta kuin jos olisitte vielä vain seurustelleet?

Aiemmin jo kirjasinkin tämän virheellisen käsityksen. Olin naimisissa miehen kanssa, joka oli väkivaltainen. Otin eron. Eron jälkeen seurustelin tämän uuden miehen kanssa, josta tässä ketjussa pääosin on keskusteltu (siis tämä tohtori koulutukseltaan). Tämän miehen kanssa emme olleet siis naimisissa emmekä edes asuneet yhdessä. (AP)

 

[vierailija]

Tuolla tavalla ajattelemalla olet exässäsi kiinni, etkä pääse siirtymään elämässäsi eteenpäin. Exäsi teki jo valintansa, eli ei halua olla sinun kanssasi loppuelämäänsä. Exäsi voi hyvin haluta harrastaa kanssasi satunnaista seksiä samalla kun etsii seuraavaa. Se on ihan tavallista, eikä tarkoita mitään.

Erotessamme ex sanoi, ettei sulje pois mahdollisuutta, että voisimme myöhemmin palata yhteen. Voihan olla, että sanoi tämän vain pitääkseen kaikki ovet auki? Tai jopa, jotta mun olisi vaikeampi siirtyä eteenpäin? Tai sitten todella ajatteli, ettei ole vielä valmis pariin kolmeen vuoteen saamaan lapsia, mutta ehkäpä sitten olisimme molemmat samassa elämänvaiheessa eli molemmat valmiita perhe-elämään. Mies siis todella haluaa lapsia. Ja yhteenmuuttamisen suhteen se olin minä, joka jarrutteli, mies ehdotti yhteenmuuttoa.

 

[Ammu Moolok]

Erotessamme ex sanoi, ettei sulje pois mahdollisuutta, että voisimme myöhemmin palata yhteen. Voihan olla, että sanoi tämän vain pitääkseen kaikki ovet auki? Tai jopa, jotta mun olisi vaikeampi siirtyä eteenpäin? Tai sitten todella ajatteli, ettei ole vielä valmis pariin kolmeen vuoteen saamaan lapsia, mutta ehkäpä sitten olisimme molemmat samassa elämänvaiheessa eli molemmat valmiita perhe-elämään. Mies siis todella haluaa lapsia. Ja yhteenmuuttamisen suhteen se olin minä, joka jarrutteli, mies ehdotti yhteenmuuttoa.

Monet, jotka jättävät (olipa jättäjä sitten mies tai nainen), ovat valmiita sanomaan aika paljon epätotuuksia, jotta pääsevät äkkiä pois kiusallisesta tilanteesta. Ainoa, mikä on varmaa, on ero, kaikki muu saattaa olla vain jotain sellaista, mikä sanotaan, jotta tilanteesta pääsisi mahdollisimman helposti karkuun.

 

[vierailija]

Mun milestä sun täytyy selvittää ensin, onko paluu yhteen eksän kanssa mahdollista. Yleensä en sellaista ehdottelisi, mutta teidän tapauksessa ei ole ollut mitään pahempaa vikaa. Minulle tulee kertomastasi kuva, että mies on halunnut antaa sinulle tilaa kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi ja siksi hän on sinun parastasi ajatellut eronnut. Hänestä on varmasti tuntunut pahalta,koska olet kokenut olevasi alempi arvoinen hänen seurassaan.

En usko, että pystyt oikeasti jatkamaan eteenpäin, ellet ensin käy läpi vanhaa suhdettasi. Jos nyt löydät uuden miehen, niin todennäköisesti alat jossain vaiheessa haikailemaan eksän perään. Siksi selvitä ensin vanha suhteesi loppuun saakka. Joko päätät sen lopullisesti tai jatkat sitä. Vasta sen jälkeen olen valmis uuteen suhteeseen.

 

[vierailija]

Mun milestä sun täytyy selvittää ensin, onko paluu yhteen eksän kanssa mahdollista. Yleensä en sellaista ehdottelisi, mutta teidän tapauksessa ei ole ollut mitään pahempaa vikaa. Minulle tulee kertomastasi kuva, että mies on halunnut antaa sinulle tilaa kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi ja siksi hän on sinun parastasi ajatellut eronnut. Hänestä on varmasti tuntunut pahalta,koska olet kokenut olevasi alempi arvoinen hänen seurassaan.

En usko, että pystyt oikeasti jatkamaan eteenpäin, ellet ensin käy läpi vanhaa suhdettasi. Jos nyt löydät uuden miehen, niin todennäköisesti alat jossain vaiheessa haikailemaan eksän perään. Siksi selvitä ensin vanha suhteesi loppuun saakka. Joko päätät sen lopullisesti tai jatkat sitä. Vasta sen jälkeen olen valmis uuteen suhteeseen.

Minustakin tuntuu, ettei kyse ole ehkä mistään lopullisesta, vaan aikalisästä. Jonka jälkeen molemmat ovat paremmin tietoisiaan siitä, millaiseen rooliin pyrkivät parisuhteissaan, ja voivat oppia rakentavampi tapoja toimia yhdessä.
Puolisoa ei saa koskaan laittaa tsempparin ja terapeutin asemaan parisuhteessa. Kukaan ei jaksa sitä, koska puolisolla on omakin elämänsä elettävänä. Lisäksi se luo parisuhteeseen sellaisen epätasapainon, että toinen ilmaisee koko ajan jotain tunnetta, eikä toiselle jää tilaa ilmaista mitään tunnetta. Toisen hyvä pyrkimys saada yhteyttä toiseen ihmiseen ja löytää tasapaino omaan tunne-elämään muuttuukin parisuhdetta kuormittavaksi asiaksi.

Sulla on ollut paljon stressiä ja paljon hylkäämiskokemuksia sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Ne ovat raskaita tilanteita ja uusi ulkopuolisuuden ja hylkäämisen kokemus aktivoi usein vanhat muistot. Jossain vaiheessa ihminen alkaa väsyä siihen. Oletko koskaan puhunut ammattilaisen kanssa tästä tilanteestasi? Joskus sitä stressireaktiota ei enää saa itse purettua, vaan ahdistuksesta tulee itseä ruokkiva kehä, ja tarvitaan toinen ihminen, joka siitä auttaa pois. Joka auttaa löytämään sieltä omasta itsestä rakastavan, hyväksyvän, tyynen ja turvallisen olotilan, joka kertoo että kaikki on aivan hyvin, kaikesta selvitään.
Sinulla on ihmissuhteeseen ja perhe-elämään paljon annettavaa. Sun pitää alkaa huolehtia myös itsestäsi kuten huolehtisit toisesta ihmisestä, joka on kokenut kovia ja tarvitsee huolenpitoa. Lakkaa mollaamasta itseäsi, olet tehnyt parhaasi.

 

[vierailija]

Katso tämä, ei tunnu tyhjältä:
"(30.12.2008) Johan Venninen ehti elää 99-vuotiaaksi ja sai aikaan paljon. Sokean miehen toiveena oli, että hänen vuosien kuluessa rakentamansa luola ja sinne syntynyt lähde säästettäisiin jälkipolville. (U)"

• Johan on Venninen

Näkyy arenalla

 

[vierailija]

voit tehdä elämääsi aktiivisesti erilaisia valintoja... haluatko perheen vai et.. voit siis itse hyvinkin systemaattisesti torpata kaikki mahdolliset isä/miesehdokkaat myös.. vai haluatko uutta muutosta elämääsi vai jäätkö murehtimaan entistä elämääsi.. oletko valmis luopumaan ylipäätään entisestä elämästä.. Ja on myös valinta jäädä negatiivisesti pyörittämään ajatuksia entisestä elämästä.. mutta. mutta.. mutta.. eikä koskaan tule mitään valmista, jäät ikäänkuin kiinni entiseen elämään. Vai olisko aika katso eteenpäin.. ja kohti uutta miessuhdetta.. perhettä.. oletko valmis jättämään entisen elämän.. olipa muuten sekavasti kirjoitettu teksti...

 

[vierailija]

AP täällä taas. En vaan saa mitään tehtyä elämässä. Paniikki iskee. Melkein kaikki entiset koulukaverit ovat jo perheellisiä. Niiden kuvissa näkyy vauvoja ja taaperoita ja koteja, joissa on useampi huone, tarkoin valikoidut huonekalut, isot keittiöt ja kiiltävät lattiat.

Minulla käytettynä ostettu sänky, 25 neliötä, vanha telkkari ja keittokomero. Eikä enää aikaa löytää ketään. Tuntuu merkityksettömältä. Mäkin oisin ansainnut enemmän. En voi sille mitään, on karmean yksinäinen ilta taas ja aloin itkeä miettiessäni kaikkea tätä.

 

[vierailija]

AP täällä taas. En vaan saa mitään tehtyä elämässä. Paniikki iskee. Melkein kaikki entiset koulukaverit ovat jo perheellisiä. Niiden kuvissa näkyy vauvoja ja taaperoita ja koteja, joissa on useampi huone, tarkoin valikoidut huonekalut, isot keittiöt ja kiiltävät lattiat.

Minulla käytettynä ostettu sänky, 25 neliötä, vanha telkkari ja keittokomero. Eikä enää aikaa löytää ketään. Tuntuu merkityksettömältä. Mäkin oisin ansainnut enemmän. En voi sille mitään, on karmean yksinäinen ilta taas ja aloin itkeä miettiessäni kaikkea tätä.

No ei se onnelliseksi tee vaikka olisikin uusi ja muodinmukainen kalustus. Niillä taitaa myös olla aika iso laina niskassaan asunnoistaan sun muusta. Ja vauva kitisee ja heräilee monta kertaa yössä niin, että lopulta on järkyttävä univelka ja todellisuus sumenee.

Ei kannata ottaa stressiä toisten elämistä tai kuvitella, että oma elämä on kolmekymppisenä loppu.

Jos löytyy jotain alkoholipitoista kotoa niin juo vaikka sitä jonkin verran (mutta älä liikaa ettei tule krapula). Se rentouttaa.

 

[Elena777]

AP täällä taas. En vaan saa mitään tehtyä elämässä. Paniikki iskee. Melkein kaikki entiset koulukaverit ovat jo perheellisiä. Niiden kuvissa näkyy vauvoja ja taaperoita ja koteja, joissa on useampi huone, tarkoin valikoidut huonekalut, isot keittiöt ja kiiltävät lattiat.

Minulla käytettynä ostettu sänky, 25 neliötä, vanha telkkari ja keittokomero. Eikä enää aikaa löytää ketään. Tuntuu merkityksettömältä. Mäkin oisin ansainnut enemmän. En voi sille mitään, on karmean yksinäinen ilta taas ja aloin itkeä miettiessäni kaikkea tätä.

Älä anna periks vaikka tuntuis miten pahalta ja vaikeelta. Voin sanoa ihan rehellisesti että vaikka ois kuin vaikeeta niin ikinä, ei ikinä, kannata antaa periks unelmille. Mun veli sanoi mulle kerran että ''Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi.'' ja sitä lausetta mä muistelen aina kun kun haluan ja kaipaan elämässäni jotain parempaa.

Ihan tosi, vaikka sä joutuisit ns. konttaamaan eteenpäin niin älä silti luovuta.

Sun kannattaa myös muistaa että se mitä sun koulukaverit näyttää valokuvissaan ei välttämättä kerro mittään heidän todellisesta onnellisuudestaan. Kiiltävät lattiat ja kalliit huonekalut kun eivät ole yhtä kuin onnellisuus. Se onnellisuuden tunne lähtee sisimmästä ja joku jolla on kaikki se aineellisesti mistä sinä unelmoit, voi olla yhtä onneton sisimmässään juuri nyt jonkin muun asian takia kuin mitä sinä olet.

Älä anna periks elämälle, sä et ole yhtään huonompi ihmisenä kuin kukaan muukaan.

 

[vierailija]

olin 43 v kun sain lapsen. minäkin itkin kolmekymppisenä lapsettomuutta, kaikilla kavereilla oli lapset ja mulla ei. en jaksa lukea koko ketjua, tämä oli vain pikakommentti, että myöhemminkin saattaa ehtiä.. toki riskit kasvavat yms yms mutta hyvinkin voi käydä elähän masennu , ehdit vielä vaikka mitä. ymmärrän kyllä tunteesi kuitenkin!

 

[vierailija]

Kiitos taas sanoistanne. Konttaamista tämä nyt on. Elämä on ihan jumissa. Millään ei tunnu olevan mitään merkitystä. En minä itseäni aio vahingoittaa, mutta tulevaisuus tuntuu niin sietämättömän tyhjältä.

Tuli ilmoitus yhdestä avoimesta työpaikastakin, johon pitäisi hakea. Ensimmäinen potentiaalinen homma koko työttömyyden aikana. Päässä lyö tyhjää, kun mietin, mitä hakukirjeeseen voisi laittaa. (AP)

 

[vierailija]

Sunnuntaina tapaan yhden kaverin, joka saanut pari kuukautta sitten lapsen. En tiedä, pystynkö olemaan iloinen hänen puolestaan Olen tullut pisteeseen, jossa en voi olla itseäni nuorempien seurassa, kun tunnen oloni niin vanhaksi ja kateelliseksi, kun minulla ei enää ole kaikkia niitä ovia auki, joita heillä. Ja toisaalta en voi olla ikäisteni kanssa, koska heillä on miehet ja lapsia ja se kivistää niin perhanasti. (AP)

 

[vierailija]

Sunnuntaina tapaan yhden kaverin, joka saanut pari kuukautta sitten lapsen. En tiedä, pystynkö olemaan iloinen hänen puolestaan Olen tullut pisteeseen, jossa en voi olla itseäni nuorempien seurassa, kun tunnen oloni niin vanhaksi ja kateelliseksi, kun minulla ei enää ole kaikkia niitä ovia auki, joita heillä. Ja toisaalta en voi olla ikäisteni kanssa, koska heillä on miehet ja lapsia ja se kivistää niin perhanasti. (AP)

Onhan sinulla aika monia ovia auki kuitenkin jos sitä lähtee tarkemmin ajattelemaan.

Ja yritä olla iloinen siitä, että sinulla on kavereita ja seuraa. Kaikilla ei ole sitäkään...

Et saisi kaverien lapsista jotenkin iloa irti vaikka leikittämällä heitä?

 

[vierailija]

Onhan sinulla aika monia ovia auki kuitenkin jos sitä lähtee tarkemmin ajattelemaan.

Ja yritä olla iloinen siitä, että sinulla on kavereita ja seuraa. Kaikilla ei ole sitäkään...

Et saisi kaverien lapsista jotenkin iloa irti vaikka leikittämällä heitä?

Kavereista kyllä koitankin olla kiitollinen. 1,5 vuotta sitten mulla ei ollut oikeastaan yhtään kaveria.

En ole sillä tavalla lapsirakas tai taitava toisten ihmisten lasten kanssa, että haluaisin heitä leikittää. Haluaisin sen oman perheen. Muiden lapset saa mut tuntemaan surua siitä, mitä mulla ei ole. (AP)