elämä on ongelmallista:Haluaisin lapsen,mutta en ollenkaan pidä vauva/taapero ajasta

[vauvako]

jotka väistämättä olisi edessä jos lapsen haluaa. en siis oikein tiedä mitä tehdä.olen aina nauttinut lapsesta vasta tämän oltua lähemmäksi 3v,kun yöheräilyt on poistunut ja se jatkuva vahtiminen(ettei hyppää sohvan selkänojalta,tai kiipeä kirjahyllyyn tai akvaarion päälle tms),ja ne ihanat uhmaraivarit joihin mikään ei auttanut, noina aikoina olen ollut aina kovin onneton,mutta taas sitten kun ne ajat ovat olleet viimein ohi on elämä ollut siedettävää ja usein jopa ihanaakin.

nyt olis kovasti mietinnän alla uusi lapsi,jota tietäisin myöhemmin nauttivani,mutta tiedän myös että en nauti ensimmäisestä 2v ollenkaan. mitä tekisitte tilanteessani?

 

[ap]

tuli kirjoitusvirhe. jota=josta

 

[tinni]

olisiko adoptio vaihtoehto???

 

[kangasajuruoho]

Jaa-a.

Mä voisin ottaa muutamankin vielä, kunhan ei tarvitsisi olla raskaana.

Kai se on oltava ilman, ellei koko pakettia tahdo.

 

[vieras]

adoptio.

 

[ap]

hyvä tinni,ei taida olla kun käsittääkseni adobtio vaatisi kerralla melko ison summan valuuttaa.

 

[peltomyyrä]

Minullekin sopisi kaikki muu, mutta se odottaminen 9kk voisin suosiolla ohittaa. Minusta ensimmäinen vuosi on raskasta vauvan kanssa, mutta sitten on ihanaa aikaa.

 

[Annu]

jotka väistämättä olisi edessä jos lapsen haluaa. en siis oikein tiedä mitä tehdä.olen aina nauttinut lapsesta vasta tämän oltua lähemmäksi 3v,kun yöheräilyt on poistunut ja se jatkuva vahtiminen(ettei hyppää sohvan selkänojalta,tai kiipeä kirjahyllyyn tai akvaarion päälle tms),ja ne ihanat uhmaraivarit joihin mikään ei auttanut, noina aikoina olen ollut aina kovin onneton,mutta taas sitten kun ne ajat ovat olleet viimein ohi on elämä ollut siedettävää ja usein jopa ihanaakin.

nyt olis kovasti mietinnän alla uusi lapsi,jota tietäisin myöhemmin nauttivani,mutta tiedän myös että en nauti ensimmäisestä 2v ollenkaan. mitä tekisitte tilanteessani?

Itse mietin juuri noita samoja asioita. Meidän poika on 1.5v ja toisen lapsen haluaisin. Se alku ja eka vuodet on kyllä niin rankkoja, että se mietityttää. Meillä ei nukuta öitä edelleenkään, mutta pikkuhiljaa muuten alkaa helpottaa...tulee pikkuhiljaa järkeä päähän ja pitkäjännitteisyyttäkin löytyy jo pari sekunttia =).

Täytyy vaan ajatella, että ne eka vuodet menee todella nopeasti!

 

[Sitku]

No höpö,höpö. Aina hyviä ja huonoja päiviä oli ihminen minkä ikänen tahansa. Ei kaikki lapset oo samanlaisia ja ite oon huomannu ett toisen kans osaa ottaa jo rennommin.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Jos tähän pätis jotenkin se "kauneuden vuoksi pitää kärsiä". ....Jotta ei hyvää ilman jotain pahaakin. B)

 

[Oikaisu]

olisiko adoptio vaihtoehto???

Kun perheeseen tulee leikki-ikäinen adoptiolapsi, hän tulee aina kansainvälisen adoption kautta, koska Suomessa ei vapaudu adoptioon isompia lapsia kuin aniharvoin.

Leikki-ikäinen lapsi, joka on kasvanut kehitysmaan lastenkodissa, on yleensä jollain tavalla traumatisoitunut, koska kodinomaiset puitteet puuttuvat. Maasta riippuen lapset voivat olla aliravittuja ja pahastikkin laliminlyötyjä. Kun nämä lapset pääsevät perheisiin, he usein taantuvat vauvan asteelle ja onkin suositeltavaa, että isompana tullutta adoptiolasta hoivataan kuin pientä vauvaa, jotta hänen perusturvallisuutensa lujittuisi....

Jos haluaa helpommalla päästä, adoptio ei todellakaan ole siihen oikea ratkaisu. Muutenkin adoption motiivit pitää tarkkaan punnita ja sosiaaliviranomaisille perustella, eikä tällainen syy pelkästään sossuille kelpaa...

Anteeksi paasaus, mutta en voinut hillitä, itselläni on leikki-ikäisenä kotiin ulkomailta tullut adoptiolapsi ja pisti niin pahasti silmään tuo ehdotus! =)

 

[ehdotus]

Mä voin olla raskaana ja synnyttää ja touhuta sen kanssa ekat pari vuotta mutta sä saat sen kyllä sitte 3-vuotiaana viedä. Kiitos!

 

[papan mamma]

Mä voin kanssa ilmoittautua vuokraamaan kohtua!!

Rakastan raskaana oloa, mutta mulle vaikeinta on se esimmäinen vuosi vauvan kanssa. :ashamed:
Tästä syystä meidän 2 vee ja 10-kuinen on meidän ainokaiset. Nyt ja aina. =)

 

[jaa]

Oliskohan nyt vaan joko kasvettava ihmisenä tai unohdettava ne lapsihaaveet? Kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä ja hänen elämästään eikä siitä, onko se susta hauskaa vai ei.

 

[ap]

kuules jaa, koska asia on vasta pohdinnan alla,niin kai minä saan ihan itse tehdä päätökseni,just niistä syistä mistä haluan? ja eiköhän sillä nyt ole vähän mrkitystä lasten elämään miten äiti voi. mutta siis tosiaan sitten kun se minusta pahin aika olisi ohi,niin sittenhän elämästä pienen kanssa nauttisikin enemmän. hirvittävän vaikea päätös.

adoptiolapsi tosiaan voisi kyllä olla vielä hankalampi,kuin jaksaa se pari vuotta hankalaa aikaa oman kanssa,olen kuullut kyllä ja lukenut että miten turvattomat olot vaikuttaa lapseen.

sinä joka ehdottelit että voisit ekat pari vuotta touhuta apsen kanssa,mutta et enään 3v jälken,niin voisitko vähän selventää ,että miksi niin? minusta vähän päälle 3v on paljon helpompi jo kuin esim.2v. meillä ainakin(vaikka onhan niitä huonojakin päiviä),mut on ihanaa kun ei tarvitse enään joka hetki vahtia,eikä herätä öisin ja voi käydä kahvilla,niin että lapsikin osaa jo olla sen puolituntia siinä karkailematta ja huutamatta. on ne niin ihania.

 

[vieras]

Ennemminkin olisin huolissani niistä jotka tekevät lapsia sen ihanan vauva-ajan takia, se aika kun on niin lyhyt.

 

[muhvi]

No adoptoikaa kolme vuotias jostain ulkomailta =)

 

[hannamaria]

Mä taas voisin synnyttää ja hoitaa vauvaa mutta en tykänny olla raskaana... Pakko kai se 9kk on vielä joskus kärsiä, ettei poju jää ainoaksi

 

[Sone]

Raskausaika on ihan kivaa, mutta loppuaika alkaa jo tympiä tosi pahasti. Mikäs tässä ollessa nyt kun alkaa olla historiaa pahoinvoinnit. Vauva-aika on kyllä ihanaa, mutta korvayulheduskierteet ja repaleiset yöt voisin mielellään jättää tilauksesta pois.

 

[jaa]

kuules jaa, koska asia on vasta pohdinnan alla,niin kai minä saan ihan itse tehdä päätökseni,just niistä syistä mistä haluan? ja eiköhän sillä nyt ole vähän mrkitystä lasten elämään miten äiti voi. mutta siis tosiaan sitten kun se minusta pahin aika olisi ohi,niin sittenhän elämästä pienen kanssa nauttisikin enemmän. hirvittävän vaikea päätös.

Tietenkin saat. Mutta pohdit juuri asiaa julkisella palstalla ja silloin ilmeisesti kaipaat myös ulkopuolisten kommentteja. Ja osa niistä on eriäviä. Olen ihan vakavissani tuota mieltä.

Tottakai sillä on merkitystä lapselle, kuinka äiti voi. Juuri siksi toivoinkin edellä mainitsemiani asioita.

 

[vieras]

Mä voin olla raskaana ja synnyttää ja touhuta sen kanssa ekat pari vuotta mutta sä saat sen kyllä sitte 3-vuotiaana viedä. Kiitos!

peesi. Kyllä raskaus ja vauvat ovat helppoja. Kuka hoitaa ja passaa loput 20v?

 

[vieras]

Minkä ikäiset lapset sinulla nyt on? Ja kuka heitä hoitaa päivät/viikonloput, kun koet isommat helpompana?
Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet ensimmäiset vuodet parin tunnin pätkissä, mutta helpointa aikaa silti on pikkulapsivuodet.

 

[vieras]

Minkä ikäiset lapset sinulla nyt on? Ja kuka heitä hoitaa päivät/viikonloput, kun koet isommat helpompana?
Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet ensimmäiset vuodet parin tunnin pätkissä, mutta helpointa aikaa silti on pikkulapsivuodet.

Onhan ne isommat lapset helppoja jos ovat hoidossa arkena ja mummolassa viikonloput muiden riesana. Kotona käyvät nukkumassa.

Mutta kyllä isommat lapset vaativat kuskausta, ruokaa, valvontaa, leikki-seuraa, läksyntarkastusta, läksynvalvomista (mitä pienemmät eivät niinkään, viihtyvt paremmin yksin) ja yhtä iso työ on isommista kuin pienistäkin, jos he kotona ovat.

 

[Oikaisu]

No adoptoikaa kolme vuotias jostain ulkomailta =)

Tuolla ylempänä jo kirjotin tästä, että tuo EI ole helpompi vaihtoehto. Prosessi kestää 2-5 vuotta, siis ilman että tietää edes saako koskaan lasta. Se on tosi raskasta aikaa. 3-vuotiaana perheeseen tuleva adoptiolapsi on ikään kuin iso vauva, vaatii siis samantyyppistä hoitoa. Vielä sekin tätyy mainita, että mitä vanhemman lapsen adoptoit, sitä kauemmin sopeutuminen uuteen perheeseen kestää. Nyrkkisääntönä pidetään ikäx2, eli 1-vuotias on sopeutunut 2-vuotiaana, 3-vuotias on sopeutunut 6-vuotiaan... näin siis yleensä, mutta ei aina.

Anteeksi, että paasaan tästä asiasta. Adoptiovanhemmuus on ihanaa ja rakastan lastani yli kaiken, mutta en voi hillitä itseäni, kun joku esittää tietämättömyyttään tällaisia kommentteja! Enkä tarkoita tätä tosiaan millään pahalla! =) (Elämäntehtäväni on valistaa tietämättömiä adoptioiden faktoista.... hehheh....)

Niin ja jos joku kiinnostuu adoptioista, kannattaa käydä katsomassa Pelan, Interpedian ja Helsingin sossulan sivut, niissä on paljon paljon tietoa! Niin ja ampiasakka.com ja adoptioperheet.fi!! =)

 

[ap]

no minä tietysti hoidan isommat lapset(kukas sitten?).mun mielestäni raskausaika ja ekat pari vuotta on niin hankalat että en nauti niistä yhtään.
-meillä tämä viimeinen oli sen 2v tosi huono nukkumaan,tosi vaikeasti nukahtava,vaikea päivisin kun aina oli menossa pää kolmantena jalkana ja piti vahtia koko ajan,ja 1v 6kk kieppeillä alkoi ne ns.uhmaraivarit,joihin ei todellakaan auttanut yhtään mikään,kahvilla jos koetti käydä sai kuunnella huutoa koko ajan(kun millään ei olisi halunnut hetkeäkään olla paikoillaan missään),ruokailut oli yhtä kaaosta sen jälkeen kun oppi liikkumaan,kun ei pieni halunnut syödä->pelkästään vain mennä koko ajan. rattaissa ei hereillä ollessaan viihtynyt hetkeäkään,joten liikkuminen paikasta toiseen oli hermoja raastavaa,ym todella "kivaa"

nykyään nukkuu hyvin,nukahtaa helposti, raivoaa paljon vähemmän,asioista selviää usein puhumalla.liikkuminen on helppoa,istuu nätisti ruokapöydässä,ja ymmärtää jos sanotaan ei, eikä raivoa 30min putkeen. ym. omaa hauskan huumorintajun ja on kerrassaan valloittava. vaika osaa joskus olla hankalakin.

ymmärtääkö nyt kukaan sitä miksi en oikein nauti vauva/taapero ajasta ?