Toggle sidebar

elämä on ongelmallista:Haluaisin lapsen,mutta en ollenkaan pidä vauva/taapero ajasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vauvako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no minä tietysti hoidan isommat lapset(kukas sitten?).mun mielestäni raskausaika ja ekat pari vuotta on niin hankalat että en nauti niistä yhtään.
-meillä tämä viimeinen oli sen 2v tosi huono nukkumaan,tosi vaikeasti nukahtava,vaikea päivisin kun aina oli menossa pää kolmantena jalkana ja piti vahtia koko ajan,ja 1v 6kk kieppeillä alkoi ne ns.uhmaraivarit,joihin ei todellakaan auttanut yhtään mikään,kahvilla jos koetti käydä sai kuunnella huutoa koko ajan(kun millään ei olisi halunnut hetkeäkään olla paikoillaan missään),ruokailut oli yhtä kaaosta sen jälkeen kun oppi liikkumaan,kun ei pieni halunnut syödä->pelkästään vain mennä koko ajan. rattaissa ei hereillä ollessaan viihtynyt hetkeäkään,joten liikkuminen paikasta toiseen oli hermoja raastavaa,ym todella "kivaa"

nykyään nukkuu hyvin,nukahtaa helposti, raivoaa paljon vähemmän,asioista selviää usein puhumalla.liikkuminen on helppoa,istuu nätisti ruokapöydässä,ja ymmärtää jos sanotaan ei, eikä raivoa 30min putkeen. ym. omaa hauskan huumorintajun ja on kerrassaan valloittava. vaika osaa joskus olla hankalakin.

ymmärtääkö nyt kukaan sitä miksi en oikein nauti vauva/taapero ajasta ? :)
Click to expand...

No joo, mutta tuo on harvinaista. Yleensä ihmisiä (naisihmisiä) vaivaa vauvakuume, ja niitä isompia ei sitten jaksetakaan hoitaa. Ekat pari vuotta hoidetaan täydellisesti, ei yhtään silmä vältä. Sitten hoitoon, viikonloput mummolassa, tai muualla poissa silmistä. Suomessa tulevat yksin kotiin koulusta, pitkät päivät hoidossa leikki-iässä ....
 
Usein menee niin, että äiti haluaa aina uuden vauvan, ei jaksa isompia, joilla sitten on adhd, levottomuutta ym. kun heille ei ole aikaa.

Omat vauvat ovat ihaninta mitä itse tiedän. Ei meilläkään nukkuneet ja vähäunisia aina olleet lapsemme, silti vauva-aika ihanaa.
 
Täällä on yksi joka ymmärtää sua täysin!!! Isompien lasten kanssa on tietysti omat vaikeutensa, mutta kun sitä järkeä on jo enemmän kuin 1-2-vuotiaalla. Ja mikä ihaninta, keskustelu on vastavuoroista ja pystyt perustelemaan asioita, miksi jotkin tietyt asiat vain ovat niin. Inhoan itsekin sitä, että pieni taapero raivoaa, huutaa jne., etkä voi muuta kuin vain kuunnella ja sietää sitä. Haluaisin itsekin ehkä vielä yhden lapsen, mutta en tiedä jaksanko myöskään sitä vauva-arkea. Kaikkein palkitsevinta minusta onkin se, kun huomaat lapsestasi kasvaneen oma ihana persoona, joka on jo omatoiminen ja jonka kanssa voi tehdä ihan oikeasti kivoja asioita (esim. elokuvissa käynti jne.)
 
Kyllä lapsen ensimmäiset vuodet ovat siten rasittavia, että koko ajan pitää katsoa ja varjella ettei lapsi satuta itseään. Nostella ja syöttää, opettaa kädestä pitäen ja pukea mennen tullen ja moneen kertaan. Kun ei ymmärrystä vielä ole tarpeeksi ja lapsesta on nii-in mukavaa tutkia ja mennä ilman pelkoa joka paikkaan ja koko ajan.

Minäkin odotan innolla sitä aikaa, että lapsi ymmärtää ja voi jo itsenäisesti hieman touhuilla. Samalla on haikeus kun vauva/taaperoikä menee niin nopeaa ohi. Ja oikeasti, meneehän se kuitenkin valtavan nopeaa ohi. Asennoidu valmiiksi jo vauva-aikaan ja sen tuomiin vaatimuksiin äläkä odota ajan siivillä kulumista niin on helpompaa alkaa toteuttamaan toiveita. Mikset palkkaisi joksikin tunniksi aina hoitoapua, sekin helpottaisi ja antaisi aikaa huokaista.

Sitten taas kun lapset ovat jo teinejä tai varhais-sellaisia alkaakin uudet huolet ja murheet. Toisilla kovemmat uhmikset ja kokeilut kuin toisilla. Kyllä joka ikä taitaa loppujen lopuksi tuoda iloa ja murhetta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa