Elämä mennyt pilalle ihastuksen vuoksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Ahdistaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Ahdistaa"

Vieras
Nyt se sitten tapahtui minullekin, se ihastuminen toiseen. Omassa suhteessa oikeastaan kaikki pielessä, mutta mies on kuitenkin hyvä. On myös kaksi lasta, joiden vuoksi en halua mitään konkreettista ihastukselleni tehdä.

Kyse työpaikalla ihastumisesta. Katseita enempää ei ole tapahtunut eikä tapahdukaan. Silti olen päästänyt tämän ihastumiseni niin pitkälle, että haaveilen jatkuvasti tuosta toisesta miehestä. Olen iloinen niinä päivinä, kun näen häntä ja silloin kun en näe, vaivun apatiaan. :( En halua ajatella häntä enää, mutta silti mietin, millaista elämä olisi tuon toisen kanssa... Tätä on jatkunut jo vuoden verran ja olen jotenkin ihan uupunut tilanteeseen. Mitä teen?
 
Todnäk menee ohi, ennemmin tai myöhemmin. Tai jos ihan todella ahistaa niinota asia puheeksi jollain lailla työkaverin kanssa. Saatatpa jopa huomata että tunteille ei ole vastakaikua joten voit heittää ne haaveet =D Tai jos vastakaikua on, niin käykää kahvilla. Tutustukaa kunnolla, mutta älkää missään nimessä "tehkö mitään". Voipi olla että huomaat etti tyyppi ollut sitä mitä luulit, ja ihastuksen tunne lakkaa. Ja jos vielä kiinnostaa, niin ota asia puheeksi oman miehesi kanssa, ja pohtikaa yhdessä mitä voisitte tehdä suhteenne eteen. En tiedä kannattaako vielä kertoa siinä vaiheessa että tällainen ihastus on, mutta että jotain muutosta kaipaat. Ehkä tilanne selviää sillä =)

Älä kuitenkaan pliis rakas ihminen tee mitään äkkinäistä ja peruuttamatonta. Jos miehesi on hyvä, pidä hänestä kiinni ja koita rakastua häneen uudelleen. Yleensä nämä romanssit ja ihastukset ovat vain vaihtelun ja virkistyksen halua. Itse elän nyt ensimmäistä kertaa sellaisessa parisuhteessa, jossa en ole vielä kertaakaan tämän 3.5 vuoden aikana tuntenut pienintäkään kiinnostusta muihin miehiin. Ja tämä johtuu siitä että meillä on yhdessä niin hyvä, ja osaamme ihastua ja ihastuttaa toisiamme joka päivä. Vaali siis vielä omaa, mutta voithan piristää itseäsi haaveilulla kunhan pidät omatuntosi puhtaana. Huonmo omatunto kun pilaa hyvänkin suhteen (tai romanssin).

Voimia ja iloa elämääsi <3
 
Olisi helppo sanoa, että välttele tapaamista tuon miehen kanssa, mutta se on varmasti vaikeaa kun olette samassa duunissa. :/ Itse ihastun turhan helposti, varsinkin kun omassa suhteessa on mättänyt. Tietoisesti olen halunnut moiset kuitenkin unohtaa tietäen kuinka paljon tuhoa suhde saisi aikaan, ja olen vain vältellyt heidän tapaamistaan ja samaan aikaan yrittänyt panostaa suhteeseen omaan puolisoon. Viikossa, korkeintaan parissa ihastus on jäänyt unholaan, tosin tavattaessa ne perheset lentelee vatsassa vieläkin. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jäitä hattuun;25885732:
Todnäk menee ohi, ennemmin tai myöhemmin. Tai jos ihan todella ahistaa niinota asia puheeksi jollain lailla työkaverin kanssa. Saatatpa jopa huomata että tunteille ei ole vastakaikua joten voit heittää ne haaveet =D Tai jos vastakaikua on, niin käykää kahvilla. Tutustukaa kunnolla, mutta älkää missään nimessä "tehkö mitään". Voipi olla että huomaat etti tyyppi ollut sitä mitä luulit, ja ihastuksen tunne lakkaa. Ja jos vielä kiinnostaa, niin ota asia puheeksi oman miehesi kanssa, ja pohtikaa yhdessä mitä voisitte tehdä suhteenne eteen. En tiedä kannattaako vielä kertoa siinä vaiheessa että tällainen ihastus on, mutta että jotain muutosta kaipaat. Ehkä tilanne selviää sillä =)

Älä kuitenkaan pliis rakas ihminen tee mitään äkkinäistä ja peruuttamatonta. Jos miehesi on hyvä, pidä hänestä kiinni ja koita rakastua häneen uudelleen. Yleensä nämä romanssit ja ihastukset ovat vain vaihtelun ja virkistyksen halua. Itse elän nyt ensimmäistä kertaa sellaisessa parisuhteessa, jossa en ole vielä kertaakaan tämän 3.5 vuoden aikana tuntenut pienintäkään kiinnostusta muihin miehiin. Ja tämä johtuu siitä että meillä on yhdessä niin hyvä, ja osaamme ihastua ja ihastuttaa toisiamme joka päivä. Vaali siis vielä omaa, mutta voithan piristää itseäsi haaveilulla kunhan pidät omatuntosi puhtaana. Huonmo omatunto kun pilaa hyvänkin suhteen (tai romanssin).

Voimia ja iloa elämääsi <3


Voi miten ihana ja viisas vastaus! :heart: Todella varteenotettavia vinkkejä sinulla. Kiitos!
 
Voi miten ihana ja viisas vastaus! :heart: Todella varteenotettavia vinkkejä sinulla. Kiitos!

Niinpä tosiaan. En tosiaankaan menisi kertomaan työkaverille ihastuksesta! Niin super noloa, noloa! Munaat itsesi, miehesi ja parisuhteenne miehen selän takana! Todella kannattavaa!
Kiva olla töissä tuon jälkeen, vai luuletko että ahdistus helpottaisi? :D

Ajatella ja fantasioida saa, mutta fiksu aikuinen ihminen tajuaa, että nuo kuuluu kuvioon eikä lähde töpeksimään. Uusiakin ihastuksia on tulossa, joten aika hankalaksi menee loppupeleissä elämä. Mutta sotkekaa pois jos niin ahdistaa! :D
 
Teksti aivan kun itseni kirjoittama. Paitsi oma mies ei anna hellyttä eikä muutenkaan näytä rakastavansa... Juuri tuo kuulosti NIIN tutulta että olen aivan onnessani kun näen tuota ihastusta mut jos on pidempi aika kun en näe, mietin häntä koko ajan ja mietin minkälaista olisi olla h'nen sylissään ja saada häneltä hellyyttä mitä oma mies ei anna. Olen niin hellyyden kipeä nykyään että ihan kipeää tekee, mistä sitä saa???? Ihastuksella on oma perhe ja vaimo mutta välillä katseemme kohtaa. En kuitenkaan jaksa uskoa että ajattelee mua mitenkään erityisesti vaikka tietenkin toivon niin. Tämä oli nyt tällainen pika purkaus. Haleja sulle ja vaihdellaa kokemuksia jos kiinnostaa?
 
Niinpä tosiaan. En tosiaankaan menisi kertomaan työkaverille ihastuksesta! Niin super noloa, noloa! Munaat itsesi, miehesi ja parisuhteenne miehen selän takana! Todella kannattavaa!
Kiva olla töissä tuon jälkeen, vai luuletko että ahdistus helpottaisi? :D

Ajatella ja fantasioida saa, mutta fiksu aikuinen ihminen tajuaa, että nuo kuuluu kuvioon eikä lähde töpeksimään. Uusiakin ihastuksia on tulossa, joten aika hankalaksi menee loppupeleissä elämä. Mutta sotkekaa pois jos niin ahdistaa! :D

Enhän toki ole menossa kertomaan ihastukselleni mitään tunteistani, vaikkakin koen sen olevan molemminpuolista. En siis ole nolaamassa itseäni mitenkään. Tuo olisi jo liian iso askel. Mutta muuten tuossa vastauksessa oli minusta hyviä ja viisaita näkökohtia. Ihan virkistäviä. :)
 
[QUOTE="toinen";25886052]Teksti aivan kun itseni kirjoittama. Paitsi oma mies ei anna hellyttä eikä muutenkaan näytä rakastavansa... Juuri tuo kuulosti NIIN tutulta että olen aivan onnessani kun näen tuota ihastusta mut jos on pidempi aika kun en näe, mietin häntä koko ajan ja mietin minkälaista olisi olla h'nen sylissään ja saada häneltä hellyyttä mitä oma mies ei anna. Olen niin hellyyden kipeä nykyään että ihan kipeää tekee, mistä sitä saa???? Ihastuksella on oma perhe ja vaimo mutta välillä katseemme kohtaa. En kuitenkaan jaksa uskoa että ajattelee mua mitenkään erityisesti vaikka tietenkin toivon niin. Tämä oli nyt tällainen pika purkaus. Haleja sulle ja vaihdellaa kokemuksia jos kiinnostaa?[/QUOTE]

Minun mieheni on todella hyvä ja luotettava mies ja isä ja toisinaan myös hellivä ja rakastava minua kohtaan. Ollaan oltu yhdessä lähes 10v. Haluan todella työskennellä sen eteen, että pääsen tuosta ihastuksestani. Vaikka hänen näkemisensä ilostuttaakin, niin huomaan että nykyään välttelen hänen kohtaamistaan. Ristiriitaista. :D Tsemppiä sinullekin.
 
Palstalta kun oon näitä juttuja lukenut, niin melkein pelkään, koska tuollainen iskee omalle kohdalle. Tuleekohan se jossain kohtaa kaikkien pitkässä suhteessa elävien kohdalle? Mä olen tähän mennessä ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, enkä ainakaan vielä ole muihin ihastunut.

Tsemppiä teille, joilla vaikeaa asian kanssa!
 
Palstalta kun oon näitä juttuja lukenut, niin melkein pelkään, koska tuollainen iskee omalle kohdalle. Tuleekohan se jossain kohtaa kaikkien pitkässä suhteessa elävien kohdalle? Mä olen tähän mennessä ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, enkä ainakaan vielä ole muihin ihastunut.

Tsemppiä teille, joilla vaikeaa asian kanssa!

Olet onnekas, kun teille ei ole noinkin pitkän suhteen aikana tullut mitään tälläista. Uskon kuitenkin, että ihastuminen on aika yleistä. Katsoisin sen ainakin itselläni liittyvän omiin ongelmiini ja tyytymättömyyteeni nyk. suhteessa. Tämä voi olla sellainen ns. vaihe, jonka ohi menoa tässä odottelen. En voisi olla niin itsekäs, että tekisin jotain. Silti ajatuksiaan on vaikea hallita... Tämä on oikeasti psyykkisestikin raskasta, kun ei tässä tilanteessa tosiaankaan haluaisi olla. Kiitos sinulle vastauksestasi! :)
 
Palstalta kun oon näitä juttuja lukenut, niin melkein pelkään, koska tuollainen iskee omalle kohdalle. Tuleekohan se jossain kohtaa kaikkien pitkässä suhteessa elävien kohdalle? Mä olen tähän mennessä ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, enkä ainakaan vielä ole muihin ihastunut.

Tsemppiä teille, joilla vaikeaa asian kanssa!

Kun asian tiedostaa ja laittaa sen sille kuuluvaan arvoon, niin siitä ei tule ongelmaa. Niille tietämättömille jotka kuvittelevat, että nyt se tosirakkaus iski ja iikkk mä en pysty... jos en saa... koituu turhaa hankaluutta ja ahdistusta jota vielä mielellään itse lietsoo. "On niin ihana nähdä sitä ja se katsoo mua silmiin ja tää on molemminpuolista. " Jep. jep! :D
 
Ajatteleppa asiaa niin, että jos menisit ihastuksen kanssa yhteen tms, niin ihastus menee ohitse ja sen jälkeen se on sama pitkästyminen ja perusarki edessä.
Koita rakastua omaan miehees uudestaan! Muistele alkuaikoja ja tehkää jotain uusia juttuja yhdessä.
 
Kuule, itse 20 vuotta parisuhteessa olleena voin sanoa että noita ihastumisia tulee ja menee. Siinä pitää vaan olla itte tarkkana, ettei päästä fantasiaa ja tosielämää keskenään sekoittumaan. Salli itsellesi mielikuvat ja unelmat, mutta silti pidä jalat maassa ja pohdi miten saisit nykyiseen parisuhteeseen lisää romantiikkaa.
 
Ajatteleppa asiaa niin, että jos menisit ihastuksen kanssa yhteen tms, niin ihastus menee ohitse ja sen jälkeen se on sama pitkästyminen ja perusarki edessä.
Koita rakastua omaan miehees uudestaan! Muistele alkuaikoja ja tehkää jotain uusia juttuja yhdessä.

Näin se juuri menee. Olen jo lähes neljäkymmentä ja monenlaista elämässäni kokenut. Juuri tuosta tietoisena, mitä sanoit, en halua tehdä ihastukselleni mitään konkreettista. Se olisi hyvin typerää. Mutta soisi näiden ajatustenkin menevän pois...
 
Mieheni kans seurustellessa mulla oli yks yliopiston opiskelututtu, joka veti kovasti puoleensa ja jonka kiinnostuksesta itseäni kohtaan tiesin. Koskaan asialle ei tehty mitään. Baareissa ja yliopiston käytävillä katseet jäi aina toistemme perään, mutta that's all. Kaihoisia pohtivia pitkiä katseita ja polttavaa ikävää vaikkei tunnetukaan. Vetovoima oli tosi vahvaa. Mutta muutin, menin naimisiin, sain lapsia. Elämä vei eri paikkakunnille. Nyt 10v myöhemmin näin hänestä jutun lehdessä. Yks kaks ei mitään kiinnostuksen rippeitäkään jäljellä. Toki tosi mukavan oloinen edelleen, mutta ei sen kummempaa. Pelkkä kaunis ihastus. Jos olisin sen perään silloin lähtenyt, olisin jumahtanut kotiseuduilleni ja elämäni seikkailut muualla olisivat jääneet kokematta. En vaihtas.
 
Mä taistelin ite vuosia noita ihastumisen tunteita vastaan. Mutta, kun tunteet alko oikeasti jo vaivata ja ahistaa niin paljon,päätin laittaa miehelle viestiä. Ja koska hän on naimisissa ja perheellinen(niinku minäkin!) Oletin tietenkin että se jää siihen. Noh,toisin kävi! Ja siitä alkoi kuukausien "suhde",henkinen semmoinen. Molemmat oltiin vaan kuuntelijan ja tukijan tarpeessa. Puhuttiin,puhuttiin ja taas vähän puhuttiin. Hän ihastui minuun ja mun tunteet senku syveni.

Suhde paljastui. Ja mies palasi takasi vaimonsa luokse. Ja minä jäin keskelle myrskyä. Se oli nimittäin minun mieheni,joka suhteen paljasti. Mutta ei kertonut toisen miehen vaimolle. Edelleen tässä yritetään korjata meidän liittoa. Vaikka mä en sitä haluaiskaan!

Se mikä mun pointti oli tässä jutussa,oli se että unohda se ihastus. Ala välttämään sitä. Äläkä missään nimessä leikittele ajatuksella,mitäs jos...!

Tsemppiä ja pysy lujana! :D
 
Välttele ihastusta. Yritä tehdä töitä siten, ettei tarvitse olla paljoa tekemisissä. Yritä korjata suhdetta mieheesi: tehkää jotain uutta yhdessä, jutelkaa alkuajoista (mihin toinen ihastui jne), korjaa suhteesi. Pikkuhiljaa ihastus jää taka-alalle. Voimia ja töitä se vaatii, mutta toivottavasti kannattaa (ainakin lasten takia).
 

Yhteistyössä