elämä menee hukkaan

["kahden äiti"]

musta tuntuu että mä olen pimeässä pöntössä vankina. vituttaa, turhauttaa, surettaa ja masentaa. ja oon niin helkkarin yksin... mieskään ei ikinä ole mun seurassa... just nyt tuntuu siltä että elämä menee hukkaan...

 

[VS]

Vähän sama fiilis. Pienempi tyttö tuossa pyörii, mies kävi tunnin torkkumassa sohvalla töiden jälkeen, ja painu takas. Mä nään sitä nykyään lähinnä nukkuvana... Esikoinen kaverillaan yökylässä. Elämä on.

:hug: kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!

 

["Ram"]

Nii. Mullakin menee. Kymmenen vuotta lapsettomuutta, kolme keskenmennyttä raskautta ja kaks kohtukuolemaa.

 

[Irski]

surullista ram:in elämä, mutta kuulosti kuitenkin vähän siltä, että syyllisti aapeeta... kuka tahansa voi olla kyllästynyt elämäänsä, vaikka olisi kuinka haluttuja ja rakastettuja lapset.. meinaa itelläki olla elämä vähä sitä "sitten kun"-vaihetta nytte, ensin oli: sitten kun en oo enää raskaana niin teen sitä ja tätä, nyt se on vaihtunu siihen, että sitten kun vauva vähän kasvaa niin teen tätä ja tuota.. mitähän seuraavaks??

 

[samalta tuntuu]

Mies paljon töissä, itse työttömänä... Tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi kun en saa töitä. Jollain tapaa tuntuu että olen jo jotenkin erakoitunutkin kotiin, välillä on todella vaikea saada itsestään irti se että lähtee jonnekin.

Kai tää tästä, mutta kyllä se vaan niin on, että työ on todella tärkeää ihmiselle.

 

["vieras"]

Miten niin menee hukkaan? Se ajanjakso kun lapset on pieniä on todella tärkeä. Teillä on kasvatusvastuu ja siinä on työsarkaa. Se todellakin on itsestä kiinni miten aikansa viettää, murehtimalla vai tarttumalla toimeen ja keksimällä sisältöä omaan ja lasten aikaan. Tuntuukohan teidän lapsistannekin että elämä menee hukkaan?